Stop Töhryille -muistomerkin restaurointi 2016

Vuoden 2012 syksyllä löysin Huopalahden aseman läheisestä pusikosta ruman

betonipilarin joka ei ollut missään käytössä. 

Päähän pälkähti idea, jonka avulla voisin kunnioittaa kotimaista graffitihistoriaa

kulttuurin keinoin. Päätin toteuttaa idean ja lopputuloksena oli 

"Stop Töhryille"- hautakivi. Sain tempauksesta paljon positiivista palautetta 

monilta graffitimaalareilta ja myös muilta katutaidetta seuraavilta tuttavilta.

Vielä samana talvena kävin luomassa hautausmaista tunnelmaa viemällä 

paikalle Pasilan gallerian piikkilangasta ja spraymaalipurkkien etiketeistä 

valmistetun havuseppeleen. Projekti alkoi elää omaa elämäänsä ja vaikka olin

saanut hyvää palautetta, tuntui kivi myös ärsyttävän joitakin henkilöitä
 niin paljon että ilkivaltaakin alkoi ilmestyä.

Olin kuitenkin suojannut teokseni useilla kerroksilla vahvaa venelakkaa, joten
 aina silloin tällöin suoritetut puhdistustoimenpiteet ovat pitäneet teoksen melko
hyvässä kunnossa. Viimeisen vuoden aikana joku neropatti oli käynyt nakuttamassa
pintaa rikki jollain kivellä tai muulla lyömäesineellä ja viimeisimpänä joku
mitäänsanomaton lelutägikaksikko oli rikkonut hautarauhaa.

Vaikka pidänkin vanhoista ja vähän kuhmuisen kulahtaneista esineistä,

oli aika suorittaa restaurointi muistomerkin arvon palauttamiseksi.

Maalipurkit & vanha sapluuna mukaan ja eikun hommiin.

Mustalle pohjalle vähän kromipölyä arvokkuutta tuomaan ja tarraliimalla

sapluuna kiinni pintaan. Sinänsä oli hauska huomata, kuinka rauhassa sain 

maalauspuuhiani touhuta keskellä kirkasta päivää. Ensimmäisellä kerrallahan

askartelin luonnollisesti yöllä.

Päätin luottaa tällä kertaa kultamaaliin, joka on tietysti hopeista

kirjoitusta arvokkaamman vaikutuksen antavaa.

Päälle vielä tukevat venelakkakerrokset ja jälleen on 

"Stop Töhryille"- muistomerkki juhlakunnossa odottamassa talvea. 

Hauska juttu on myös, että kuulin muistomerkin palvelevan nykyisin 

pokestoppinakin, eli PokemonGo-pysäkkinä .

Hauskaa jos näin on. Mutta kun käytte mestoilla, kunnioittakaa 

menneiden wraitterisukupolvien historiaa josta Liisanpuisto alempana kertoo.

 Jätä patsas tärvelemättä, koska nykypäivänä sulla on kuitenkin mahdollisuus tuhlata 

kannuasi muuallekin, vaikka ihan luvan kanssa, toisin kuin silloin ennen.

Peace.

Liisanpuisto: Historia

Hautarauha ja Stop Töhryille

Joulu on kulman takana. 

Pyhien aikana on hyvä muistaa menneitä ja kunnioittaa läheisiään.

Siihen liittyen kävin hautakivellä. Alkuvuodesta poikkesin siellä viemässä havuseppeleen ja kuten tapana on, välillä täytyy muutenkin leposijoja hoitaa jotta hautarauha säilyy arvolleen sopivana.

Kesällä Hesari teki muistomerkistä pienen jutunpätkän ja silloin jo arvelin, että joillekin kyseisenlainen muistaminen voi olla liikaa. Varauduin huoltotoimenpiteisiin ja eihän siinä mennytkään kuin pari viikkoa kun piti ylläpitotoimenpiteitä suorittaa.

Joku oli käynyt kertomassa mielipiteensä MAALARINTEIPIN avulla. Naureskellen nypin teipit irti ja ajattelin, että vierailija oli varmaan joku vanhempi kansalainen, jolla sattui varastossa löytymään teippiä ja paremman buffausvälineen puutteessa askarteli viestinsä kiveen.

Pari viikkoa sitten huomasin, että vihaisia vieraita oli jälleen poikennut. 

Nyt vähän järeämmin varustautuneena.

Tällä kertaa muistomerkki oli saanut lisäväritystä pintaansa.

Laitoin tekstarin frendille; "Nyt se hautakivi on töhritty maalilla"

Vastauksena tuli kommentti: "VANDAALIT! ;)"

Mitään järkevää tekstiä en kyennyt tulkitsemaan, ilmeisesti pointti oli ollut vain 

kertoa mielipiteensä aiheesta.

Vaikka spraymaali aiheeseen sopiikin, päätin kuitenkin puhdistaa peinttaukset pois.

 Asetoni ja pumpulityynyt auttoivat puoli tuntia kestäneessä buffaamisessa.

Jos tekijä tuntisi minut paremmin, olisi hän tiennyt että en jätä hommia puolitiehen. 

Vaikka synnytinkin duunin yön pimeydessä, varauduin jatkotoimenpiteisiin jo silloin.

Maalipinnan suojaksi sivelin pensselillä 8 kerrosta vahvaa venelakkaa.

Siksi pinta ei paljon asetonista välittänyt.

Kasvojen kohotuksen jälkeen uutta suojaa kehiin, 

tällä kertaa spraylakkaa uudet 8 kerrosta.

Jos läheltä katsoo, niin näkee, että punaisia pikkupilkkuja jäi betonipinnan pieniin reikiin yhä, mutta aivan sama. Jääpähän pikku muisto, että muistomerkki on herättänyt tunteita.

Siellä se nyt edelleen patsastelee. Havuseppeleestä on neulaset tippuneet jo aikaa sitten ja alta paljastui se Pasilan gallerian piikkilangasta muotoiltu runko, jossa vielä muutama spraykannuetiketeistä muotoiltu ruusukekin roikkuu.

Jos jollekulle tuli pakottava tarve ja into lähteä uusimaan väritysprosessi, 

tai muuten tuhota muistomerkin viesti, niin siitä vaan.

 Roinaa ja kromia löytyy ja sapluunakin on tallella.

Loppuun virsi aiheesta:

Asa: Stop Röhmyille

Havuseppele Huopalahteen

Joulun aikaan monilla on tapana käydä haudoilla muistamassa menneitä sukupolvia ja laskea kynttilöitä tai kukkalaitteita haudoille. Silloin voi vähän hiljentyä ja miettiä hyviä muistoja menneiltä vuosilta. Samaa tietysti voi harrastaa muinakin päivinä. Niinpä ajattelin aloittaa vuoden kunnioituksella menneitä aikoja kohtaan ja toteutin oman neuvoni, jonka lokakuussa postasin: Stop Töhryille- muistomerkki -kirjoituksessa ja vein haudalle "kukkia".

Yhden miehen operaation nimi siis oli "Havuseppele Hautamuistomerkille".

 Idea oli ollut kirkkaana mielessä jo kauan, mutta toteutuksen halusin jättää vuodenvaihteeseen, koska en halua rinnastaa katutaidejuttuja raamatullisiin asioihin ja muutenkin mielestäni muistaminen on parempi suorittaa koko vuoden loputtua, jotta voi kunnolla katsoa menneeseen.

No, ensin siis piti hankkia seppeleeseen runko. Luonnollisesti sen piti olla terävästi aiheeseen liittyvää ja sopivasti skeneuskottava. Siispä lähdin rämpimään lumihankeen Pasilaan. Gallerian naapuriin rakennetaan parhaillaan asuinaluetta ja nykyään jo merkityksetön vanha verkkoaidan pätkä on kuorrutettu piikkilangalla. Aikoinaan aita esti radalle pääsyä asiattomilta, mutta voin kuvitella että siihen piikkilankaan on useammatkin housut tai rukkaset ratkenneet. 

Muutama metri piikkilankaa kiepitettynä junaradan varresta 

oli hyvä alku seppeleelle. Mitäs muuta tarvitaan? Havuja tottakai.

 Pururadan varteen kaatunut kuusi tarjosi auttavasti oksistoaan.

Koska pelkkä havurinkula on kuitenkin aika tylsä, niin kukkia olisi kiva 

olla. Ruusut tai tulppaanit vaan ei nyt juurikaan tähän kulttuuriin kuulu, 

joten päätin soveltaa vähän ravintolakoulussa opittua lautasliinataittelua ja hyödyntää harrastekäytössä syntyvää jätettä askartelutyyppisesti. Niinpä pieni purkinpoimintakierros Kalasatamassa aikaansai graffitialuetta hivenen puhtaammaksi ja itselleni materiaalia seppeleeseen.

Tyhjät kannut laitoin uimaan, jotta saisin nyljettyä ne paremmin.

Kun takit oli riisuttu, niin narulle kuivumaan.

Pari erilaista ruusukemallia edustakoon erityyppisiä maalarikuppikuntia. 

Samassa veneessä tässä ollaan, maalauspinnasta riippumatta.

Kunnon seppeleessä on tietysti mukana muutama nauha

 tuomassa arvokkuutta ja koristellisuutta. (Tässä yhteydessä täytyy mainita, että olisin mieluusti käyttänyt useampiakin purkkimerkkejä kokonaisuuteen, mutta muilla valmistajilla on yleisempää maalata tuotemerkit purkin kylkeen, kuin liimata paperisia etikettejä.)

Aiemmin ei ole tarvinnut vastaavia kukkalaitteita rakennella, joten sori vaan arvon floristit mikäli viritykseni ei täytä EU:n määrittämiä havuseppele-direktiivejä.

Tällainen siitä siis tuli. 

Tärkein kuitenkin oli vielä suorittamatta, eli muistomerkin luona vierailu ja pieni spotin siistiminen. Kyseistä hautapaasia kun ei mikään seurakunta tai kiinteistönhuoltofirma käy tietenkään huoltamassa, eikä tarvitsekaan. Parempi vaan kun ympärillä on vähän katkenneita risuja ja umpihankea. 

Hoitamaton ympäristö ja kelmeä valo vain tuovat hyvää lisäarvoa karulle graffitimuistomerkille.

Siellä se lepäilee. Paperikukilla ja havunoksilla kuorrutettu piikikäs muisto. 

Hip hop- kulttuuriin kuuluu olennaisena osana toteamus: "Know your history." 

Tässä yhteydessä sen mainitsemisen syy on nimenomaan se, ettei unohdeta niitä maalareita, jotka "Stop Töhryille"-ja muiden kampanjoiden aikana silti kiipesivät kyseisten piikkilankojen yli ja ylläpitivät kulttuuria mm. Pasilassa, Pulussa sekä muissa gallerioissa ympäri pääkaupunkiseutua. 

Uusi vuosi tuo toivottavasti Helsinkiin runsaasti uutta maalauspinta-alaa graffitiaitojen muodossa ja uskonkin että kun vuoden päästä käyn uudella muistokäynnillä Huopalahdessa, voi ehkä silloin jo kilistää skumppalasia betonipaasia vasten ja skoolata virallisille betoniseinä-maalauspaikoillekin. 

Toivossa on hyvä elää.