Lasten suosikkihahmo Puuha-Pete raiskattu!

Aamun Hesarista hyppäsi silmille uutinen jota en olisi uskonut ikinä näkeväni,

vasta alkanut syysloma on samantien pilalla:

Puuha-Pete uudistui rajusti

kiva: hit entertainment

Puuha-Pete on ilmeisesti huumattu, kaapattu ja operoitu kirurgisesti 

uuteen muotoon, jonka jälkeen laskettu vapaaksi. Vai miten muuten tämä selittyy?

Vai onko kenties aito ja oikea ystävämme kaappausoperaation jäljiltä toimitettu Satumaan pelottavammalle puolelle Skeletorin linnan kellariin kahlehdittuna? 

http://www.mirror.co.uk/tv/tv-news/bob-builder-given-hipster-makeover-4416602

Tämä vasemmanpuoleinen "päivitetty versio" on

 liian reippaalla kädellä puukotettu uusiksi 16-vuotisen työuran jälkeen.

Tuoreesta ulkomuodosta ainakin itselleni tulee mieleen vasta koulusta 

valmistunut nuori kolli, jolla työkokemusta ei ole yhtään, mutta silti 

nenä pystyssä ja rotsi auki 

tulee kello kädessä ohjeistamaan kuinka nykyaikaisessa yhteiskunnassa 

on koko ajan kiire ja tehokkuus on oltava tapissa.

Vanha ja turvallisen tavallinen alkuperäinen Pete on varmaan

 saanut kenkää virallisesti tuotannollisista ja taloudellisista syistä, 

mutta oikeasti vain imagosyistä. Ruutuvihon ja lyijykynän aika on ohi,

 ja projektit on hoidettava uusimmalla tekniikalla nopeasti ja hikoilematta.

Tuoreemmalle kasvolle vaikuttaa olevan ulkonäön perusteella 

tärkeämpää kiiltävä kypärä ja uusin ruuvinväänninmalli, 

paikalle se varmaan huristelee bemarilla. Voi vain arvailla

 kuinka räkänokan sormenpäät ovat pehmeän siloiset kuin Fairilla pesty taikina.

Leppoisasti ja vuosien kokemuksella maalaisjärjellä hommat hoitaneella veteraanilla

sen sijaan kämmenissä oli kovettumia ja vähän konerasvaa peukalonkynnen alla.

Hän sentään malttoi vaihtaa kuulumisia ja

 olla kiinnostunut asiakaslähtöisestä palvelusta.

Koska ystävämme tilanne nyt ei varmaan itkemällä parane,

 laitetaan vielä parit kuvat ajalta, jolloin kaikki oli hyvin. 

Kesällä 2009 kaima oli varmaan urheillut, koska silloin oli vähän solakammassa kunnossa.

Vuoden 2009 syksyllä Suvilahden seinä menestyksekkään ensimmäisen 

lupaseinäkesän jäljiltä työmiesten toimesta purettiin, pakattiin lavoille 

ja siirrettiin maaperäremontin alta talviunille.

Jossain vaiheessa veijari tuli myös Vantaalla vastaan, 

oli näemmä remonttisuunnitelma kourassa kissansa kanssa liikkeellä.

Tällä kertaa en laitakaan musaa loppuun, mutta 

käykää fiilistelemässä ja pelaamassa Peten kanssa vaikka virallisilla kotisivuilla

http://www.bobthebuilder.com/row/main.html

Siellä voit maalata työkoneita uuteen kuosiin ja väsäillä muutakin mukavaa

sen vanhan kunnon Bob the Builderin kanssa.

Hyvää syyslomaa kaikesta huolimatta, koettakaa pitäkää hauskaa.

Onnistuuko? Tietenkin!!!

Rippikoulugraffiti Hollolassa

 Kesällä tein paluun rippikouluun.

Omani kävin vuonna 1989 Riihimäellä, Hirvijärven leirikeskuksessa.
Kivaa oli, ja hyvää seuraa. Sanan lisäksi siellä oli myös kuvaa...

Kun siunauksia ja käskyjä opeteltiin, samalla tietysti oli piirrokset poikaa.

Leirillä muodostui aikamoiseksi hitiksi tussitatuoinnit, joita 

piirsimme toisillemme, mun käsivarret koristeli Mika Virtanen.

Kotiintullessa ne oli vielä näin hyvässä iskussa.

Tällä kertaa en viettänyt öitä ryhmämajoituksessa, 

vaan kyseessä oli päivän pikakurssi. Paikalle mut pyysi ystäväni Erja Sulosen
suosituksesta nuorisotyön ohjaaja Tytti Jäppinen. Syy vierailuuni oli graffiti workshop.

Paikka oli Siikaniemen leirikeskus Hollolassa, jonka pihalle järjestäjät olivat hankkineet

 pari vaneria ja vetäneet pohjamaalit valmiiksi. Homman nimi oli "avoin työpaja"

saunomisen ohessa. Eli junnuilla oli saunavuorot meneillään, mutta sieltä tultuaan tai sinne mennessään pystyi halutessaan kokeilemaan spraymaalausta.

Luonnostelin kotona pari ehdotusta, mutta perille päästyä tilanne 

eli sen verran, että aiheeksi valikoitui seurakunta, aiheeseen liittyen.

Tekstinä siis oli sen virallinen lyhenne SRK.

Sketsailuni keräsi katsojia aluksi, mutta kun sitten väritysvaiheeseen päästiin 

niin porukkaa vieraili kannun varressa ihan mukavasti. 

Noin parikymmentä suihkuttelijaa kävi duunia luomassa 

neuvojeni mukaan, muutama kerrallaan.

Järven rannalla kun oltiin, niin tietysti piissiinkin vettä tuli, 

onhan vesi tärkeä elementti myös kirkollisissa merkityksissä.

Osa nuorista tyytyi katsomaan vierestä, heidänkin kanssaan 

jutusteltiin vähän aiheesta ja vähän asian vierestä.

Joku sanoi että toinen teema olisi voinut olla mielekkäämpi,

mutta näin tällä kertaa.

Ilta meni pidemmälle ja leirinuotio kutsui porukan illanviettoon.

Sillä aikaa viimeistelin paketin kasaan.

Lahden Seurakuntayhtymä hoiti kustannuspuolen,
joten tietysti heidät piti merkata valmiiseen duuniinkin.
Viimeisessä kuvassa työ valmiina sisätiloissa, aikovat kuulemma jatkossa
käyttää maalausta somisteena seurakunnan tapahtumissa.

Keikka oli varsin onnistunut ja kun omaan ripariin vertaa, niin onhan se
siistiä että nykyisin rippikoululeirillä voi tehdä muutakin kuin heittää tikkaa tai
pelata sählyä. Kivoja juttuja nekin on, mutta joillekin spraypullo on uusi tuttavuus
jota on innostavaa kokeilla tilaisuuden tullen.

Loppuun taas musaa, se paras biisi omista riparimuistoistani.

Samuli Edelmann: Kirkossa (Tuli kirkkoon mies ja lapsi)

Hyvää viikonloppua :)

Halkosavotta Helsingissä

Ajoittain lukee uutisia, joista ensireaktiona on ajatusmalli "Kirveelle töitä."

 Tänään huomasin Facebookissa Supafly-organisaation linkkaaman

Itä-Savon Uutisten artikkelin, jossa kerrottiin kuinka Savonlinnalaiseen metsikköön 

oli ilmestynyt kelmulle maalattu graffiti. 

Kuva: itä-savo.fi /lukijan kuva

Duuni oli nopeasti poistettu ja asiasta oli haastateltu paikallista rakennuspäällikköä 

Savonlinnan teknisestä toimesta. 

Päällikkö Harri Halko otti tapahtuneeseen kantaa virkamiehesmäisen suoraselkäisesti: 

"Luvanvaraista ja laitonta toimintaa, 

paheksuttavaa kuten muutkin seiniin töhrityt graffitit."

Rakennusinsinöörin koulutukseen ei käsittääkseni kovin kattavia taidehistorian 

opintokursseja kuulu, mutta saatan toki erehtyäkin. 

Ajattelin antaa sedälle palautetta pääkaupungista.

Mietin mikä spotti olisi sopivan metsikköinen, mutta kuitenkin selkeästi 

Helsingiksi tunnistettava. Päädyin Sibeliuksen puistoon. 

Valitsin  sijainnin siten, että Sibelius monumentti pääsee myös hyvin kuvaan

ja virittelin kelmun puiden väliin.

Askartelin paikalla noin tunnin verran, jonka aikana

putkirakennelmaa kuvaamassa kävi kymmenittäin ihmisiä, turistiryhmiä pääasiassa.

Osa heistä oli kiinnostunut meikäläisenkin hommailusta.

Jutulla kävi kuvassa näkyvä espanjalainen turistiryhmä oppaansa kanssa, 

kymmenkunta japanilaista pienemmissä ryhmissä sekä muutama suomalainen sunnuntaikävelijä.Kaikki olivat touhusta vilpittömän kiinnostuneita ja espanjalaisryhmän opas suoritti simultaanitulkkauksella pienimuotoisen haastattelun, joten jonkunlaista suomikuvaa tuli kulttuurivaihtona annettua samalla.

Maalauksen teema oli tietenkin kannanotto kuvan keinoin.

Rintamamiestalossa lapsuuteni viettäneenä ei halkosavotta ole 

uusi ajanviettotapa. Tällä kertaa ei ollut vaaraa että kirves olisi osunut polveen.

Kun kerroin suomalaiselle pariskunnalle syyn Halkomaalaukseen,

kuinka joku rakennuspäällikkö koettaa tuhota vuosien sillanrakennustyön

 nuorisokulttuurin parissa mistään mitääntietämättömällä kannanotolla, 

niin oman äitini ikäinen nainen hihkui innosta,

kuinka hieno idea reagoida uutiseen.

Kelmugraffitin ilosanomaa on levitetty useiden toimijoiden tilaamana

eri kaupunkien nuorisotoimien tilaamana lukuisissa tapahtumissa, 

useilla festivaaleilla sekä mm. Kiasmalla 

ja Hartwall Areenalla Lastenklinikan Kummien konsertissa. 

Funk On ry:n ollessa vielä aktiivinen kerroimme sadoille nuorille,

kuinka helposti pystyt tekemään itsellesi maalausseinän, jos sellaista ei vielä 

kotikaupunkisi kulttuuritoimen tai rakennusviraston toimesta ole saatu aikaiseksi.

Niinpä lähetän rakentavia terveisiä Savonlinnaan,

tehkää sinne maalausseinä jonne kuvataiteen keinoin nuoret ja vanhemmat 

maalarit voisivat ilojaan ja surujaan purkaa spraymaalin keinoin.

Toinen vaihtoehto on tietysti sijoittaa tuhansia euroja valvontakameroiden ja vartijoiden hankkimiseen, ihan kuin se jotain estäisi.

Mitäs sitten sille kelmulle tapahtui maalaamisen jälkeen?

Se meni roskiin. Ja puisto säilyi ennallaan.

Loppuun musaa sieltä itäsuomesta, Dinosaurock vuodelta 1988

Sleepy Sleepers: Pölkyllä Päähän

Tintti ja vandaalit Helsingissä

Poikkesin alkuviikosta Katajanokan suunnalla ja kiinnitin huomiota 

varsin reippalla kädellä ilmastoituun rakennukseen.

Kyseessähän oli Hotel Skattana tunnettu rakennus, 

jossa majaa piti myös Merimiespalvelutoimisto.

Jatkoin päiväohjelmaani suunnitelman mukaisesti mutta palasin illemmalla

 uudestaan tutkimaan mikä meno ja meininki meneillään.

Tunnelma oli kovin kelmeä eikä juttuseuraa tuntunut löytyvän.

Äkkiä kuitenkin kuulin näyteikkunan suunnasta kiukkuista sadattelua ja 

kääntyessäni katsomaan, vastaan tuli merimiessäkkinsä pakannut

Kapteeni Haddock, joka näytti tekevän lähtöä Merimieshotellinakin palvelleesta 

majapaikastaan.

Päättelin kapun tarkoittavan vandaaleilla purkumiehiä eikä meikäläistä, 

mutta saatoin toki erehtyäkin.

Kello näytti jo kolmea joten suuntasin Haddockin jalanjäljissä pihalle, ennenkuin 

naapuritalojen asukkaat ottaisivat kipinää yöllisistä vierailijoista.

Pihalla valkeni että jotain kummallista oli tapahtumassa kadun suunnassa.

Ja toden totta, kipinäähän siellä jo otettiin ja annettiin.

Sporakiskohuoltomiehet olivat aivan liekeissä!

Eilen fiilistelin Haddockin tapaamisen jälkeen 

Tintti -sarjiksia enemmänkin ja hyppäsin auton rattiin, Kalasatamaan suunnaten. 

Jatkoin matkaa merenrantaan ja kun olin kuvaamassa ruskan värittämää vaahteraa, huomasin laiturissa olevassa aluksessa jotain liikehdintää...

No turskatti, siellähän oli tutunnäköistä porukkaa!

 Tintti vaikutti olevan vähän hädissään, mistäköhän nyt oli kyse?

Kierrettyäni laiturille oli sielläkin tuttu hahmo taas kokenut kovia.

Haddock röhnötti mahalleen kaatuneena aluksen kannella.

Mikä tilanne siellä oli ollut kun äijäpaha noin suinpäin oli rymistellyt menemään?

Ja miten Humphrey Bogart liittyi tilanteeseen?

Merikarhuystävämme oli kompastunut jostain syystä kannella lojuneeseen koivupölkkyyn. 

Katsahdin tulosuuntaansa kohti ja kurkkasin kannen alle, 

olisiko ystävämme kenties pelästynyt jotakin?

En löytänyt mitään merkillistä karmean epäsiisteyden lisäksi.

Ohjaamossa myös meno haiskahti epäilyttävältä,

ohjauslaitteita ei näkynyt mutta  runkopatja ja muuta roskaa sinne oli tungettu.

Aivan kuin alus olisi ollut hylätty ja muodostunut kelluvaksi kaatopaikaksi.

Sitten löyty syy Haddockin säntäilyyn. Ukkopaha lienee pelästynyt 

nähdessään nuuskapurkin ja nallipyssyn, yhdistettynä liialliseen romminkittaamiseen

saattaa se laukaista mielikuvituksen valloilleen.

 Päätin vaihtaa maisemaa ja toivotin sarjakuvasankareille hyvää matkaa,

minne he sitten purjehtisivatkaan.

Jos arvata saa, millaista musiikkia miehet kuuntelevat, 

kun vihdoin merelle pääsevät, heitän veikkauksen:

Tapio Rautavaara: Vain merimies voi tietää

Päätöntä menoa ja lapsenmielisyyttä tapahtumatuotannossa

Välillä omat vanhempani ovat huolissaan, 

kuinka jaksan kun meno vaikuttaa ajoittain aika päättömältä kaahaamiselta.

Mutta sellaista se kieltämättä joskus onkin.

En tunne minkäänlaista vetovoimaa päihteisiin tai kalliisiin merkkituotteisiin, 

eli sikäli huoli on aiheeton, mutta kaikenmaailman lapsellisuudet kiehtoo aina.

Kuten reikänaamaseinät:

Huvipuistoissa näihin klassisiin hassutteluihin aina törmää, 

ja kun törmää voi tulla pipi otsaan.

Nämä kaksi seinää on tavattu Linnanmäellä.

Olennainen osa hölmöilyä on tietysti seura. 

Olen pelannut siinä mielessä korttini oikein, että mulla on 

itse tehty spedeilykaveri, oma poitsu.

Powerparkissa poitsun sijasta kuvausseurana oli Hirmuinen Rölli.

Taannoisen Funk On ry:n kanssa olimme pari kertaa Summer Up- festareilla

maalaamassa ja vuonna 2012 Chill Out- alueen emäntänä toiminut 

Lahden Nuorisopalveluiden luottomimmi Erja toivoi alueelle

 perinteisempien maalausten lisäksi reikänaamoja.

Kaksi seinää sinne tulikin, joista toisen maalasin itse.

Teemaksi tuli klassinen "voimamiesteema", 

koska festareiden jälkeen duuni siirtyi nuorisotalon punttisalin seinälle.

Jos Erja tulee kadulla vastaan, kannattaa väistää...

habaa nimittäin löytyy.

Pikkusälli keksi hyödyntää reikänaamaa vielä vahvempana paperiversiona.

Toimii!

Mutta vaikka sitä jerkkua olisi ranteet pullollaan,

 kannattaa pitää Asenne kohdallaan ja surffata hyvässä seurassa.

Tämä surffari suuntasi Board Expon yleisön iloksi 2013.

Jos seura on väärää, saattaa putka kutsua ja vankilassa 

ei paljon hymyilytä, ainakaan Markkinointipäällikkö Pipsaa.

Kannattaa varoa ainakin Matkamessuilla, jos kyseinen 

kahleveijari tulee vastaan Hotelli Katajanokan osastolla

Teurastamolla puolestaan oli Food Market ja siellä

oli tarkoitus syöttää asiakkaille eksoottisia sirkkoja.

Terveysviranomaisille sellainen peli ei kelvannut, tietenkään. 

Stadin liekehtivin tuottaja Nina soitti ja pyysi hätiin, olihan sinne 

saatava sirittäjä tulille, vaikka sitten vähän eri tavalla.

Mistä tulikin mieleen, että välillä tapahtumajärjestämisbusineksessa

erilaisten lupien saanti tehdään tahallaan hankalaksi milloin mistäkin syystä.

Pelisilmän ja maalaisjärjen puutteesta kärsiville virkamiehille

 voisin suositella valokuvausta toisenlaisen taustamaalauksen kanssa:

On ollut myös mukava huomata, etten ole reikänaamaintohimoni kanssa yksin.

Myös puhemuusikoiden parissa lapsellisuus on plussaa,

elämää kun ei kannata ottaa aina ihan niin vakavasti.

Lopuksi puheenvuoron saavatkin Lampelan Seppo ja Salon Matti

Steen1:n levyltä Runoja kontrollihuoneesta. Levyn kansikuva 

on fotailtu Ruotsin Junibackenissa eli Astrid Lindgrenin 

teemapuiston reikänaamaseinällä.

Siinä oli sellainen täti, jolla se pelisilmä ja maalaisjärki oli kunnossa,

suosittelen iltalukemiseksi muksujen kanssa Peppiä ja Eemeliä.

Jotta meillä jatkossakin olisi avarakatseisia tapahtumajärjestäjiä ja muusikoita.

Steen1- Kelaa feat. Asa