George Lucas ja Star Warsin orjakauppiaat

Välillä tulee vastaan tilanteita, jotka muistuttavat jostain aiemmin tehdystä projektista.

 Joskus se muistijälki saa aikaan fiiliksen "olisi pitänyt jättää tekemättä", mutta joskus puolestaan fiilis on: "Ahaa, nyt se vanha projekti onkin taas ajankohtainen".

Molempia versioita on ollut ajoittain itsellänikin.

Lukiessani lauantaina Hesaria, tuli vastaan uutinen, jonka takia kaivoin vanhojen 

duunien kansiosta esiin vuodelta 2010 lehtikuvituksen, joka käsitteli samaa asiaa.

Kuvassa George Lucas istuu valtaistuimellaan, joka on rakennettu

miehen luomista ja moneen kertaan kaupatuista "lapsistaan", legendaaristen 

Star Wars-hahmojen osista. Käsinojina toimii Darth Vaderin ja

 C-3PO:n päät ja selkänojapehmusteena Chewbaccan turkki. 

Helsingin Sanomien uutisessa kerrotaan, kuinka Star Wars- elokuvasaagan 

luonut George Lucas on kommentoinut "hieman reippaasti" tuoretta 

STAR WARS: The Force Awakens - elokuvaa joulupäivänä

25.12.2015 lähetetyssä Charlie Rose-keskusteluohjelman haastattelussa.

Hesarin mukaan miehen kommentti suomennettuna kuuluu näin:

”Star Wars -elokuvat ovat lapsiani”, Lucas sanoi haastattelussa. ”Ja minä myin ne orjakauppiaille.” Myöhemmin Lucas pahoitteli sanavalintaansa. ”Käytin hyvin sopimatonta vertausta ja pyydän anteeksi”, Lucas sanoi AFP:n mukaan. ”Disney pitää huolta ja laajentaa tuoteperhettä loistavasti.”

Tsekkaa itse suoraan videolinkistä Lucasin alkuperäinen kannanotto:

Niin. Siitähän tässä nimenomaan on kyse, että Lucas synnytti jotain
ennennäkemättömän ainutlaatuista; upean avaruuselokuvan mahtavine
erikoistehosteineen. Katsojat ja kriitikot olivat sulaa vahaa ja rahaa virtasi leffan
lipputuloinasekä pian myös oheistuotemarkkinoilta.  Miehestä tuli multimiljonääri.

Uransa aikana Lucas on tavallaan myynyt samaa tuotetta uudelleen pakattuna
 jo monesti,kun kotikatsoja on saanut / joutunut hankkimaan lempileffansa ensin
VHS-hyllyyn, sitten DVD-versiona, ehkäjopa BlueRay-tuotteenakin. Tämä ei varmasti
Georgea ole harmittanut. Lucas kauppasi lopulta myös perustamansa Lucasfilm firman
 tytäryhtiöineen vuonna 2012, jolloin ostajana oli The Walt Disney Company .

Kauppahintana 4,05 miljardia dollaria.

Nyt setä sanoo myyneensä lapsensa orjakauppiaille, jonka kommentin
kuitenkin myöhemmin peruu täysin. Ihan mielenkiintoista. Olisi hauska tietää
millaisia keskusteluja Georgen puhelimessa on käyty lausunnon jälkeen.
Ja onko asian takia liikkunut setelipinoja? Ja jos on, niin kumpaan suuntaan?

Kannen kuva: Pirita Männikkö

Mutta mikä lopulta on uutta? Lähes tästä kaikesta voit lukea vuonna 2010

julkaistusta Haaga-Helian oppilaskunnan H2-lehdestä, jonka aiheena oli

 idealismi ja kapinallisuus. Lehden näköisversio on yhä netissä virtuaalisena

http://issuu.com/h2-lehti/docs/h2-3-10 ja artikkelin voit lukea sivuilta 24-27.

Tekstin ovat kirjoittaneet osana opiskeluaan Ville Matilainen ja Jussi Kotilainen.

Miten minä liityin asiaan? Tutun tutun kautta. Piirsin artikkeliin 

neljä karikatyyriä, nollan euron liksalla. Mutta joskus kaikkea ei mitata rahassa.

Vai kuinka George?

Joulukalenteri 15

Lauantain luukku sisältää lumituiskua ja suihkemaalausta. Taas.

Ystäväni Mika on tehnyt kuluvan vuoden aikana sosiologian pro gradu-opinnäytetyötään varten suuren urakan. Hän selvitti haastattelujen  perusteella graffitikulttuurin ikäjakaumaa sekä ylipäänsä maalaajien motiiveja ja ajatuksia itsellenikin niin tärkeästä aiheesta. Asiasta jo pariin kertaan Kiasmassakin luennoinut Mika soitti alkuviikosta ja kertoi että seuraavana päivänä olisi tarvetta maalarille, kun Helsingin Sanomien  toimittaja haastattelee häntä tutkimuksensa johdosta graffitiseinien äärellä.
Koska maalaaminen kiinnostaa aina, niin tottakai lupauduin auttamaan miestä mäessä. Niinpä skippasin koulun iltapäivätunnit ja lähdin lumituiskuun palelemaan. Siinä Suvilahden kinosten keskellä maalatessa spekuloimme D-Sedän kanssa, että ei oikeastaan parempaa ajankäyttöä olekaan. Ja talvella maalaukset säilyvät pidempään, kun pakkanen harventaa joidenkin suihkemaalareiden aktiivisuutta.

Mikan ja meidän muiden jutustelua voit lukea tarkemmin päivän Hesarista, sivut A3 ja A15. Jutun kirjoitti Pauliina Grönholm ja lehtikuvat otti Kai Sinervo. Nettiartikkelin näet tästä: http://www.hs.fi/paivanlehti/15122012/kaupunki/Graffiteja+maalaavat+nyt+myös+aikuiset+miehet/a1355461682822


Tässä muutama foto lopputuloksesta oman kamerani tallentamana:

Jos ihmettelette joulukuusen rakennetta, selvitykseksi kerrottakoon, että se kuvaa suomen graffitin historiaa aikajanallisesti: 

- 1980 -luvulla, jolloin graffitia alkoi pinnoille ilmestymään, se oli uutta, hienoa ja hyväksyttyä. 

-1990 luvun puolivälin jälkeen alkoi kuiva kausi erilaisten töhrykampanjoiden ansiosta, joka kesti Suvilahden maalausseinän avaamiseen saakka. 

- 2009 lähtien joulukuusen oksisto on jälleen voimistunut ja koristeiden painosta latvakin jo taipuu, kun maalauspaikkoja alkaa olemaan mukavan kattavasti useissa kaupungeissa.

 Mikä parasta, jos ja kun vanhoja seiniä poistuu, tulee uusia tilalle. Näinhän tapahtui esim. Hyvinkäällä. Lähivuosina nähdään kuinka skene etenee kun Kalasataman satoja metrejä pitkät aidat poistuvat asuinrakennusten tieltä ja uusia maalauspaikkoja aukeaa eri puolilla Helsinkiä.