George Lucas ja Star Warsin orjakauppiaat

Välillä tulee vastaan tilanteita, jotka muistuttavat jostain aiemmin tehdystä projektista.

 Joskus se muistijälki saa aikaan fiiliksen "olisi pitänyt jättää tekemättä", mutta joskus puolestaan fiilis on: "Ahaa, nyt se vanha projekti onkin taas ajankohtainen".

Molempia versioita on ollut ajoittain itsellänikin.

Lukiessani lauantaina Hesaria, tuli vastaan uutinen, jonka takia kaivoin vanhojen 

duunien kansiosta esiin vuodelta 2010 lehtikuvituksen, joka käsitteli samaa asiaa.

Kuvassa George Lucas istuu valtaistuimellaan, joka on rakennettu

miehen luomista ja moneen kertaan kaupatuista "lapsistaan", legendaaristen 

Star Wars-hahmojen osista. Käsinojina toimii Darth Vaderin ja

 C-3PO:n päät ja selkänojapehmusteena Chewbaccan turkki. 

Helsingin Sanomien uutisessa kerrotaan, kuinka Star Wars- elokuvasaagan 

luonut George Lucas on kommentoinut "hieman reippaasti" tuoretta 

STAR WARS: The Force Awakens - elokuvaa joulupäivänä

25.12.2015 lähetetyssä Charlie Rose-keskusteluohjelman haastattelussa.

Hesarin mukaan miehen kommentti suomennettuna kuuluu näin:

”Star Wars -elokuvat ovat lapsiani”, Lucas sanoi haastattelussa. ”Ja minä myin ne orjakauppiaille.” Myöhemmin Lucas pahoitteli sanavalintaansa. ”Käytin hyvin sopimatonta vertausta ja pyydän anteeksi”, Lucas sanoi AFP:n mukaan. ”Disney pitää huolta ja laajentaa tuoteperhettä loistavasti.”

Tsekkaa itse suoraan videolinkistä Lucasin alkuperäinen kannanotto:

Niin. Siitähän tässä nimenomaan on kyse, että Lucas synnytti jotain
ennennäkemättömän ainutlaatuista; upean avaruuselokuvan mahtavine
erikoistehosteineen. Katsojat ja kriitikot olivat sulaa vahaa ja rahaa virtasi leffan
lipputuloinasekä pian myös oheistuotemarkkinoilta.  Miehestä tuli multimiljonääri.

Uransa aikana Lucas on tavallaan myynyt samaa tuotetta uudelleen pakattuna
 jo monesti,kun kotikatsoja on saanut / joutunut hankkimaan lempileffansa ensin
VHS-hyllyyn, sitten DVD-versiona, ehkäjopa BlueRay-tuotteenakin. Tämä ei varmasti
Georgea ole harmittanut. Lucas kauppasi lopulta myös perustamansa Lucasfilm firman
 tytäryhtiöineen vuonna 2012, jolloin ostajana oli The Walt Disney Company .

Kauppahintana 4,05 miljardia dollaria.

Nyt setä sanoo myyneensä lapsensa orjakauppiaille, jonka kommentin
kuitenkin myöhemmin peruu täysin. Ihan mielenkiintoista. Olisi hauska tietää
millaisia keskusteluja Georgen puhelimessa on käyty lausunnon jälkeen.
Ja onko asian takia liikkunut setelipinoja? Ja jos on, niin kumpaan suuntaan?

Kannen kuva: Pirita Männikkö

Mutta mikä lopulta on uutta? Lähes tästä kaikesta voit lukea vuonna 2010

julkaistusta Haaga-Helian oppilaskunnan H2-lehdestä, jonka aiheena oli

 idealismi ja kapinallisuus. Lehden näköisversio on yhä netissä virtuaalisena

http://issuu.com/h2-lehti/docs/h2-3-10 ja artikkelin voit lukea sivuilta 24-27.

Tekstin ovat kirjoittaneet osana opiskeluaan Ville Matilainen ja Jussi Kotilainen.

Miten minä liityin asiaan? Tutun tutun kautta. Piirsin artikkeliin 

neljä karikatyyriä, nollan euron liksalla. Mutta joskus kaikkea ei mitata rahassa.

Vai kuinka George?

Pilakuvakilpailu joka "katosi"

Viime viikolla sain tekstiviestin kesken oppitunnin eräältä kulttuuripiireissä
ahkeroivalta ystävältäni. Tekstarissa oli linkki Hesarin NYT- liitteen uutiseen,
jossa kerrottiin Perussuomalaisten Nuorten järjestävän pilakuvakilpailun.
Kilpailut kiinnostaa aina, niin myös pilakuvat ja piirtäminen, joten tutustuin asiaan.

Ensireaktio uutisen luettuani oli tyyliin "halolla päähän". Kotimaisella koivuhalolla.
Persunuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen oli julkistanut pilapiirroskilpailun,
aiheena ei enempää eikä vähempää kuin "Islam".

Lisäinfoa aiheesta tuli jo samana päivänä, kun  Tynkkynen oli
Radio Helsingin haastateltavana Päiväkämmit-ohjelmassa.
Ihan sympaattisen oloinen nuorimies valotti idean taustaa ja hänen mielestään
kilpailu oli hyvä tapa reagoida vain hetkeä aiemmin järkyttäneeseen ylilyöntiin
Charlie Hebdo- satiirilehden toimituksessa Ranskassa.

Tekstarin lähettäjä kertoi, että suunnitteli toisen kulttuurivaikuttajan kanssa
osallistuvansa kilpailuun, kuitenkin kääntäen kilpailu lanseeraajiaan vastaan.
Olin samaa mieltä ja päätin myös ottaa osaa kisaan.

Katsoin tarkemmin kilpailun säännöt Perussuomalaisten Nuorten sivustolta
ja aloin miettiä sopivaa näkökulmaa. Pari päivää myöhemmin tartuin toimeen.
Mallikuvia netistä etsiessäni halusin vielä kerrata säännöt ja palasin saitille.

Mitä ihmettä, minne  infosivu oli kadonnut!?
Kysyin asiaa aihepiiriä seuranneelta Voiman toimittaja Tammiselta.
Eihän tätä peliä näin pelata, hämmästelin. Hänkin kummasteli asiaa
 ja lupasi ottaa selvää. Tammiselle oli vastattu, että joku bugi siellä vain herjaa.
No niin varmaan. Jatkoin silti piirtämistä.

Eilen kisa sitten ilmoitettiin virallisella tiedotteella peruutetuksi.
Yhden lauseen sisältävä tiedote kuului kokonaisuudessaan näin:
Perussuomalaisten Nuorten tammikuussa 
käynnistämä pilapiirroskilpailu on peruutettu.

HS Nyt haastattelussa selvisi lisää: "En kommentoi" sanoi Tynkkynen.

Päivitin facebookkiin linkin uutisesta kommentoiden:
"Menikö pupu pöksyyn vai kuinkas tässä näin kävi? Täähän ei jää tähän",
koska olin jo saanut oman duunin luonnokset valmiiksi.
 Eipä aikaakaan kun joku kaverinkaveri jo veti herneet töpseliin.
"Piirräppäs Hende joskus se muhamedi kun oot niin rohkea jätkä"
Vastasin: "No kuule xxxxxx, mä piirrän pilakuvia, en pilkkakuvia. Siinä on aika iso ero."
Palupostina tuli: "Hahah vittu mikä paskahousu".
Aika omaperäistä.

Kyllä nopeasti yhden muhamedin piirtäisi, mutta miksi?
Näitä huutelijoita olen nähnyt matkan varrella rutkasti. Myös itseäni on pilkattu
 milloin miksikin, mutta en jaksa välittää. Koetan arvostaa
kanssaihmisiä ihmisinä, syntyperästä, ihonväristä tai ajatusmaailmasta huolimatta.
 Ei kaikki islamistit tapa ihmisiä eikä kaikki persut ole
räyhääviä puupäitä. Netti on täynnä näitä paskahousuttelijoita ja vitunhomottelijoita,
en viitsi provosoitua huutelemaan yrittääkseni loukata.

 Homma-foorumilta löytyi vähän enemmän spekulointia kisan tiimoilta
tästä viestiketjusta. Väkevää arvailua.
Koulupäivän jälkeen tartuin tussiin ja piirsin työni puhtaaksi.

Aiheeksi Persut nimesivät islamin.
Eli mielestäni koettivat ratsastaa Ranskan tragedialla
kohti kevään vaaleja. Sanotaan, että vahinko ei tule kello kaulassa, eikä tempausta
vahingoksi voikaan kutsua. Ajattelemattomuudeksi ja pelisilmän puutteeksi kylläkin.

Voiman artikkeli pilakuvakisasta käy jälkipyykkiä sotkusta tyylikkään asiallisesti ja
 näyttää myös muutaman kisaan lähetetyn rankempaa huumoria sisältävän kuvan.
Niitä löytyy lisääkin PunkInFinland foorumilta, joka kerkesi omimaan
kilpailun samansuuruisella 200 € rahapalkinnolla kuin alkuperäinenkin,
 mutta täysin päälaelleen käännettynä. 

Lopuksi taas teemaan sopivaa musaa.

 Varmasti persujenkin arvot täyttävä lastenlauluvideo

Tenavatuokio: Laukkalaulu

Toivotan Sebastianille reipasta jatkoa valitsemallaan varmasti haastavalla tiellä, 

mutta kannattaa varoa ettei kaadu keppihevosella, kuten videon pikkupojalle käy.

Lyijykynä ja sensuuri

Pari päivää on tullut mietittyä maailmanmenoa normaalia enemmän.

Charlie Hebdo satiirilehteen kohdistunut aseellinen hyökkäys on paitsi

äärimmäisen surullista, myös luotaantyöntävän vastenmielinen uutinen.

Tämän päivän Hesarissa kulttuurisivuilla kysyttiin suomalaistaiteilijoilta 

kuinka välikohtaus mahdollisesti muuttaa ilmaisun rajoja. Lisääntyykö sensuuri

taiteilijan itsensä, tai julkaisijan /galleristin / muun yhteistyökumppanin toimesta?

Koska itsekin on tullut välillä vähän otettua kantaa taiteen keinoin
 erilaisiin teemoihin, mietin kuinka tähän olisi järkevä reagoida.
Sivuuttaa aihetta en voi missään nimessä, mutta koska aihe on vakava, 

 mitään kieliposkessa näsäilyä en halunnut edes yrittää.

Apu tilanteeseen löytyi parin vuoden takaa.

Pidin silloin entisessä Katajanokan vankilassa taidenäyttelyn Hende: Here 2 Stay?

Eräs näyttelyn töistä oli lyijykynä kirjan sisälle kaivertaen piilotettuna.

Hyvin klassinen, mutta myös ajaton aihe. 

Nykyisinhän rakennus toimii hotellina, joten eristysselli
oli mahdollista valjastaa taiteen käyttöön. Näyttelyn teemana oli
"vankeus vs. vapaus",  joka on mielestäni suoraan verrannollinen 

"pilapiirros vs. sensuuri"-aiheeseen. Sinut voidaan kahlita vankilaan, 

mutta ajatuksia ei voi kahlita kukaan. Ja kuinka ne ajatukset purkautuu? 

Kirjoittamalla ja piirtämällä.

Tämä syy-seuraussuhde aiheuttaa sen, että vankityrmien seinät on olleet 

täynnä kirjoituksia ja piirroksia aina. Siksi edellisessä duunissa 

rajavartijaurallanikin kiersin aina tyhjiä sellejä

 Pasilan poliisivankilassa ja oikeustalon selliosastolla virkatehtävissä vielaillessani. 

Lukemassa seinäkirjoituksia. Siellä on tarinaa moneen lähtöön.

Divarista löytyi näyttelytilanteeseen täydellisesti sopiva kirjaklassikko

Vanki nimeltä Papillon. 

Kirjan sivut sensuroin askarteluveitsellä ja liimasin jäljelle jääneet kiinni toisiinsa.

Sitten vielä se tärkein; kolon kaiverrus lyijykynää varten.

Signeerauskin piti sijoittaa mielellään tilaan sopien, 

joten se löysi paikkansa etusivun kartan kulmasta

Eristyssellissä kirja ja kynä roikkui rautalangan varassa koko kesän. 

Saa nähdä kuinka Pariisin verilöyly tulee vaikuttamaan pilapiirtäjien

sekä muiden kulttuurialan ihmisten toimintaan. 

Se on kuitenkin pomminvarmaa että kevään vaaleissa tästä episodista

tullaan kuulemaan, ainakin yksi mies sai lisää vettä myllyynsä heti:

 http://www.halla-aho.com/scripta/muutama_sana_pariisista.html

"Pilapiirtäjä ei kynällään pysäytä rynnäkkökiväärimiestä. 

Sen sijaan rynnäkkökiväärimies pysäyttää pilapiirtäjän."

Niin. Asioita voi tietysti lähestyä noinkin yksisilmäisesti. 

Omasta kokemuksestani voin kuitenkin sanoa, että parempia tuloksia
rauhanomaisen ilmapiirin puolesta olen itse saavuttanut enemmän 

lyijykynän ja spraymaalipurkin, kuin rynnäkkökiväärin kanssa. 

Molemmat on kokeiltu, mm. Libanonissa ja Jakomäessä

Mutta sen sijaan että räksyttää hienostokaupunginosasta käsin, 

kuin chihuahua luxuskäsilaukusta, suosittelen jalkautumista lähiöön. 

Niissä asuu mukavaa väkeä.

Koivu, Selänne & Peltonen ja peliura paketissa

Kuluneella viikolla uutisoitiin Saku Koivun lopettavan arvostettavan pelaajauransa.

Nyt puolen vuoden aikana on aika monet merkittävät hokkarit lyöty naulaan, joten 

oli aika tarttua taas kiekolliseen kirjoittamiseen. Keväällä  kauden päätteeksihän 

Ville Peltonen teki saman tempun, muutama viikko sitten oli

Teemu Selänteen vuoro ja nyt myös Kapteeni Koivu teki ratkaisevan päätöksen. 

Kuva: Kari Kuukka / IL

Siinä on sellainen porukka, jota täytyy kiittää voimakkaista elämyksistä 

kiekkokatsomoissa ja kotisohvilla. Tietysti "joukkue voittaa ja joukkue häviää",
mutta yksittäisistä pelaajista Teemu sekä Tupu-Hupu-Lupu-ketjun kolmikko,
jossa yhtenä kolmesta oli Jere Lehtinen , on olleet itselleni eniten samaistuttavissa.
Fanittaessa se samaistuminen kohteeseen merkitsee mielestäni tosi paljon.
Pelaajista eniten seurasin Villen uraa miehen EVU ja IFK -taustan ansiosta,
niille seurajoukkueille sydän on sykkinyt.

Lopettamisuutisoinnissa on pelimiesten statistiikat 

ja uroteot on jo niin monesti lueteltu, että siihen itselläni ei ole lisättävää. 

Mutta pari tarinaa taustalta löytyy...

En herroja henkilökohtaisesti tunne, mutta yhdessä jutussa sain olla mukana, 

nimittäin Vancouverin Talviolympialaisten Jääkiekkoturnauksen uutisoinnissa.
 Kävi niin, että Ilta Sanomien Tuomas Nyholm soitti tammikuussa 2010, 

kun olin lentokentällä työvuorossa. Tuomas kysyi olisinko käytettävissä Olympialaisten Leijonajoukkueen esittelytekstien kuvitukseen. 

No todellakin olin!

Aikaa toteutukseen oli muistaakseni 2 viikkoa ja tehtävänä joukkueellinen pelaajia.

Päivät meni päivätöissä, yöt piirtäessä urakalla pelureita. Koska aikataulu
oli niin tiukka, piti kasvojen yksityiskohtaisuudesta hieman tinkiä.

En entuudestaan toimittaja Nyholmiakaan paremmin tuntenut,
mutta olin tavannut hänet elokuussa 2009 Myyrmäen jäähallin pihalla.

 Sieltä haettiin muksulle motivaatiota tulevaan treenikauteen, ammattilaisten treenejä seuraten. Junioripelaajille on iso juttu, että heidän omassa hallissaan NHL-pelurit treenaavat aina vaihtelevilla kokoonpanoilla ennen Amerikkaan paluutaan.

Pojat päivystivät hallin sivuovella treenien jälkeen ja odottivat suihkunraikkaita 

esikuviaan vihot ja mailat kainalossa, jos saisivat nimmareita ruinattua.

Itse istuskelin autossa tai nurtsilla ja luin lehteä tai muuten vaan kuluttelin aikaa.

Välillä räpylään tarttuikin pelaajia ja uunituoreet nimmarit hallussaan kundit siirtyivät
aina takaisin ovelle odottamaan seuraavaa pelimannia.

Pikkupoikien lisäksi paikalla oli välillä muitakin odottajia,
kuten Nyholm ja muutama muu toimittaja. Päätin mennä jutulle

 ja kerroin Tuomakselle piirteleväni myös karikatyyrejä sekä seuraavani urheilua.
 Jätin numeroni miehelle, jos vaikka joskus löytyisi tarvetta yhteiselle tekemiselle.

Tammikuun lopulla se luuri sitten pirisi.
Sovittiin että toimittaja-kijailija Nyholm sekä tutkaparinsa
  Suomen paras jääkiekkotoimittaja Vesa Rantanen laatisivat pelaajista tekstirungon
sisältäen pelityyliä, erikoisuuden jota seurata, sekä persoonallisuutta.
Tekstiestä meikämandoliino synnytti piirrokset ja koko paketti julkaistiin netissä vähän kerrallaan. Projektin nimi oli Leijonaprofiili ja kuvien yllä oli saatteena seuraava otsikko:

IS julkaisee olympialaisten aikana joka päivä kaksi tai kolme kappaletta vähän erilaisia pelaajaprofiileja Suomen olympiajoukkueen jääkiekkoilijoista. Kuvituksena on karikatyyri, joka aina paljastaa jotain oleellista urheilijasta.

Piirsin kuvat kaikista 24 pelurista sekä valmentaja Jukka Jalosen heitä käskyttämään.
Tässä ajankohtaisimmat Sankarit karikatyyriversioina, linkistä kuvan alta näet varsinaisen Leijonaprofiilin.

Koska Lehtinen lopetti ensimmäisenä, hänen profiilinsa aloittaa:

IS-Leijonaprofiili: Jere Lehtinen

Teemu arpoi jo tuolloin uransa jatkuvuutta, mutta muutama viikko sitten se loppui.

IS-Leijonaprofiili: Teemu Selänne

Kesällä kuulin Sakusta huhun hevosmiesten tietotoimistosta 

(enkä nyt tarkoita Jaajo Linnonmaata) joka olikin lopulta puppua.

IS-Leijonaprofiili: Saku Koivu

Jostain syystä nettiversioista on pudonnut vuosien aikana pois 4 miestä ja valkku,

 joukossaan myös Ville Peltonen. Kuvan kopio kuitenkin pöytälaatikosta löytyy.

Profiili hänestäkin oli, mutta sen puutteessa näytän oman aarteeni mieheen liittyen:

Näppäämäni foto 1995- kultajuhlista avoautosaattueessa Jeren kanssa,

 Mestaruuscolleget päällä. Torilla tavattiin ja onneksi ryysin lavan edustalle...

Aarrearkistoista löytyy mestaruuden kunniaksi painetun lehden ja

nykyisin toimimattoman VHS-kasetin lisäksi riekale Villen collegepaitaa, 

jonka hän heitti yleisöön torijuhlassa.

 Paidasta käytiin kova taistelu, mutta sain kun sainkin osuuteni. 

Juhlassa ammuttiin ilmaan myös kullanvärisiä konfetteja,

 joista yhden teippasin talteen videokoteloon.

Loppuun tulee toki musaa. Mutta ei dengliderinniä, vaan Leijonien
kunniaksi toisen rodun kissapeto; Walesin Tiikerinäkin tunnettu Tom Jones.
Hän jamittaa YLE:n koosteessa Torinon 2006 Olympialaisista,
 joissa tämä nyt eläköitynyt nelikko oli Kirkkainta Timanttia.

Tom Jones -If I Only Knew

Kiitos niistä hetkistä, toivottavasti jatkossakin nälkää löytyy yhä lajin parissa
ja miehet jaksavat jakaa tietotaitoa pikkujunnuille nimmareiden lisäksi.

Koulunkäyntiä ja tunnilla piirtelyä

 Oma kouluvuoteni loppui vasta eilen.
Sain viimein palautettua viimeiset kotitehtävät Metropolian 
Kulttuurituotannon ensimmäiseltä vuodelta. 

Useamman viikonhan moni niistä oli myöhässä, mutta valitettavasti

 akuutimmat hommat menee monesti ohi koululäksyjen. 

Kun on menossa ja tulossa kaikenlaista ja idiksiä pukkaa, 

niin välillä hommat pakkautuu.
Paljon tuli myös uutta tietoa talteen ja hyvä niin.

Aina ei silti jaksa ihan täysillä keskittyä ja sitten alkaa kynä laulaa.

Sitä se on ollut aina ala-asteelta saakka.

Koulukirjat ja vihot saa uutta kuviota ja kuvista on kaiken aikaa. 

Samalla pystyy kuitenkin kuuntelemaan ja ehkä jotain jää mieleen.

Ihan luvan kanssa jokaisen piti tehdä nimilappu opettajia varten.

Luokkakaverit joutuu tietty malleiksi tietämättään. 

Ilkka on ahkera osallistuja tunneilla ja tässä kuvassa 

keskustelee tunteella sienifestivaalien järjestämisestä.

Luennoitsijoita pitää tietysti piirtää.

Piraattipoliisina tunnettu Antti Kotilainen kävi kertomassa 

tekijänoikeuksista jollain tunnilla. 

Miehellä oli oikeasti päällään farkkupaita ja bootsit, 

pykälät pistoolikoteloissa tuli mielikuvituksesta,

samoin kuin muut tilpehöörit.

(alla Kotilainen Hesarin sivuilta vertailun vuoksi)

http://hs13.snstatic.fi/webkuva/taysi/560/1369978346414?ts=261

Taiteiden tuntemuksen tunnilla oli luennoimassa leffalehtori Antti Pönni.

Alla koulun tietokannoista poimittu malli.

https://wiki.metropolia.fi/download/attachments/30245730/

Antti.jpg?version=1&modificationDate=1314271289000

Joku voi olla sitä mieltä että koulussa ei pitäisi piirrellä oppitunneilla.
Niin varmaan sanoi Mauri Kunnaksenkin vanhemmat ja opettajat.
Alla näytteeksi hänen Trigonometrian kirjansa kansi.
Ja mitä siitä tuhertelijasta tulikaan, kumpaakohan mestari on tarvinnut enemmän, 
trigonometriaa vai kuvitustaitoa?

Kuva Minä, Mauri Kunnas- kirjasta

Voihan sitä koulussa paperin sijasta taulullekin piirrellä, 
jos tilannetaju osuu kohdalleen.
Viime vuonna olin Laajasalon Opistossa
Graafisen suunnittelun ja kuvallisen viestinnän linjalla.

Siellä opettaja Vesa Ilmarannalle kävi pikku moka.

Hän kertoi jotain sarjakuva-asioita ja piirsi tussitaululle vahingossa 

permanent -tussilla valkotaulutussin sijaan neliön paperiarkkia kuvaamaan.

Kun oppitunti oli ohi, päätin repiä pikku huumoria aiheesta 

ja lisäsin alle valkotaulutussilla "kyltin" jossa teoksen ja taiteilijan nimet.

Välillä myös luokassa vieraillessa voi jättää viestejä.

Pari vuotta sitten olin pikkukundin kevätjuhlia seuraamassa.

Kun juhlasalissa homma oli ohi, kiiruhdin luokkaan jo edeltä ja kerkesin 

saamaan aikaan kesätoivotuksen koko luokalle todistustenjaon ajaksi.

Hymyt irtosi.

Loppuun ikivihreä klassikko vuodelta 1972 

Alice Cooper: School's Out

Syntymäpäivä- karikatyyri

Olen lähiaikoina saanut palautetta blogista useammaltakin suunnalta ja kiva jos tarinat kiinnostelee. Kuitenkin on ilmeisesti tullut bloggailtua vähän liikaa spraymaalijutuista, kun osa palautteen antajista oli käsittänyt sisällön olevan pelkkää graffitia. Vaihteen vuoksi siis karikatyyritarinaa väliin.

Pikkukundina kahlasin läpi sarjakuvien lisäksi myös pilapiirros-kirjahyllyjä kirjastossa ja sen myötä
kiinnostuin myös karikatyyreistä. Ensiapua niiden nälkään sain kun perheeseen tuli Hesari, jossa Kari Suomalainen piirsi mahtavasti pilakuvia. Myöhemmin myös löysin Mauri Kunnaksen duunit, todennäköisesti ensi kosketus niihin oli Suosikin kautta. Luulenkin että osittain tietty piilomerkitysten ja moniselitteisyyksien tavoittelu omissa maalailu ja kuvitusjutuissa saattaa olla edellämainittujen herrojen tuotannosta selkäytimeen tarttunutta.

Aina välillä joku ottaakin yhteyttä ja pyytää piirtämään karikatyyriä joko itsestään tai läheisestään, joskus myös vaikka jonkin lehden kuvitukseen tai muuhun tarkoitukseen. Tällä tekniikalla olen tehnyt mm. hääkutsukortin ja käyntikorttikuvituksenkin. Tästä aihepiiristä voisin kertoa pidemmän ja seikkaperäisemmänkin "luennon" havainnekuvineen ja kehityskaarineen, mutta jätetään se tuonnemmaksi, jos talven pimeinä öinä vaikka olisi inspiraatiota sellaiseen katsaukseen.

Nyt kerron lyhyesti eräästä syntymäpäivälahjasta. 

Entinen työkaverini lentoasemalta otti viime vuoden puolella yhteyttä ja kertoi isäukkonsa täyttävän pyöreitä vuosia. Hän muisti kuinka olin työpaikalla huvittanut itseäni ja muita piirtelemällä pilakuvia koulutuspäivien luennoitsijoista ja työkavereista, kuten esimerkiksi Patrosen Matista.

Sain meiliin tilaajalta viestin, jossa oli mallikuva tulevasta päivänsankarista:

Valmiista työstä tulisi löytyä muutama tärkeä yksityiskohta: 

-Maaseudun Tulevaisuus,

- sytytysneste

-toivottu teksti

Mikäs siinä muuta kuin hihat ylös ja hommiin. Monesti tilaajat toivovat mustavalkoista kuvaa, mutta tällä kertaa haluttiin värillisenä. Kyllähän se mulle sopi, tosin aikaa kului melkein tuplasti, koska väritys on melko hidasta puuhaa. Teen piirrokset käsin, eli työkalupakista löytyy lyijykynä ja kumi, puuvärejä ja eri paksuisia tusseja. 

Päivänsankarin viettäessä 60-vuotisjuhlaansa lisäsin liikennemerkin vielä kuvaan alleviivaamaan viestiä. Taustan jätin tyhjäksi, jottei epäolennaiset seikat veisi pois huomiota pääasialta. 

Sori salaman heijastumista...

Lopuksi raamit niskaan ja paketti oli valmis.

Saaja oli kuulemma ollut mielissään ja naurut maittanut.

Parempaa palautetta ei voi tällaisista tilauksista saadakaan.

...ensi kerralla sitten PuksuFest- tarinaa suihkemaalarin näkökulmasta...

Lätkän MM-kisat ja pelaajahuutokauppa vankilassa

Kuten edellisessä jutussa ennustin, niin Ässäthän sen Kannun otti. Pienet sille. 

Nyt kun kotimainen kausi on taas koluttu, niin päästään isompiin ympyröihin, sillä MM-kisat alkaa alle viikon päästä... Koko kansa saa kannustaa yhdessä Leijonalaumaa, eikä tarvitse pelipaidan värin paremmuudesta kinastella. 

Kuluneesta kiekkokaudesta jäi valitettavasti myös hitusen kitkerä maku suupieliin, kun taas kerran kaukaloissa kolisi ajoittain vähän liiankin kovaa, ainakin joidenkin lajia seuraavien (ja varsinkin sitä seuraamattomien) mielestä. Jopa poliisitutkintoja asiasta tehtiin, mutta toivottavasti vastaava toimintamalli olisi nyt saavuttanut lakipisteensä, eikä vastaavia ylilyöntejä enää tapahtuisi. En ala sen enempää tässä puimaan kuka oli pirulainen ja kuka enkeli milloinkin, mutta innokkaana fanina olen itsekin reagoinut erilaisiin aiheeseen liittyviin tapahtumiin milloin mitenkin, yleensä maalaamalla Suvilahteen tai sitten muilla keinoin, mutta niihin muihin keinoihin voidaan palata joskus toiste.

Nyt kuitenkin itse asiaan, eli jääkiekon maailmanmestaruus-kilpailuihin. Muutama viikko sitten tuli loistava tilaisuus eteen, kun erääseen toiseen projektiin liittyen tutustuin Hotelli Katajanokan myynti- ja markkinontipäällikkö Pipsa Kyöstiöön. Hän oli tykästynyt viimevuotiseen piirrossarjaani MM-kiekkoilijoista ja kysyi, olisiko mahdollista käyttää pelaajakuvia somisteena hotellin ravintolan kisastudiota koristellessa. Vastasin omasta puolestani myöntävästi ja ohjeistin kysymään Urheilusanomien Vesa Rantaselta , josko asia hänelle sopisi, kuvat kun olivat kuitenkin aiemmin Veikkaajana tunnetun lehden MM2012-kisanumeroa varten piirretty Veskun tarinoihin perustuen. 

Tältä näytti yksi Veikkaajan neljästä sivusta

Asiaa mietiskellessä sain idean joka huumorin keinoin kääntää aiheen hyvän tekemiseksi ja ajatus myös eteni toteutukseen...

Kun kerran Pipsa kiinnostui pelaajapiirroksista niin ajattelin että kisastudion sijainti hotellissa (joka aiemmin tunnettiin Katajanokan Vankilana) olisi loistava mahdollisuus leikitellä ajatuksella että "kaukaloväkivallan lisääntyminen johtaa kiekkotappelijan vankilaan". Niinpä ehdotin että jos pelaajakuvien originaaleista pidettäisi huutokauppa ja saadut tulot lahjotettaisi hyväntekeväisyyteen. Näin siis hieman klassista Monopoli- lautapeliä mukaillen, "pelaaja pääsee vankilasta maksamalla itsensä vapaaksi", tosin tässä tapauksessa tietysti vapautuksen maksaa kunkin piirroksen ostaja. 

Päätimme Pipsan ja Veskun kanssa toteuttaa huutokaupan ja myös herrasmiespelaajana kiekkourallaan tunnettu kokenut ex-Leijona Juha Lind tuli mukaan kuvioon; hän esittelee kutakin maata edustavat pelaajahahmot. Moninkertaisella arvokisamitalistilla varmasti tarinaa riittää myös omasta takataskusta eri maiden urheilijoihin liittyen. 

Tsekin edustajalla tietysti pitkä tukka ja kultaa kaulassa

Huutokaupan tuotto lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja nuorisourheilun edistämiseksi. Luonteva kohde tuoton saajaksi on Icehearts -organisaatio. Jos nimi ei sano mitään, tästä selviää tarkemmin erittäin arvokkaan työn taustaa. Iceheartsissa junnuilla on mahdollisuus pelata useita lajeja varallisuudesta, perhetaustoista, tai muista jollain lailla erilaisista lähtökohdista huolimatta. Silloin tällöin on nähty huikeita tarinoita urheilijoista kautta historian, jotka ovat ponnistaneet tyhjästä. Iceheartsissa se on mahdollista. Ja vaikka urheilullisia mestaritekoja ei ehkä tulisikaan, niin ainakin hienoja kokemuksia hyvässä seurassa sekä tärkeitä eväitä elämään.

Tulevan viikon torstaina on siis myös Sinulla hyvä tilaisuus kokea jotain uutta, eli "käydä vankilassa", ottaa olut tai limppari, jutella mukavia olympiamitalisti Lindin kanssa ja tukea samalla hyvää nuorison harrastustoimintaa sekä kenties saada kotiinviemisiksi meikäläisen kynäilemä kiekkohahmo -originaali raamitettuna, jos huudat hokihemmon kainaloosi. 

Tässä koko kahdeksikko, originaalit A4-kokoisia ja kehystettyjä

Itse kisathan alkavat heti seuraavana päivänä 03.05. 2013 joten jos miljöö miellyttää, niin Katajanokalla voi käydä "istumassa" jatkossa vaikka kaikki mahdolliset matsit. Tarkemmat aikataulut ohjelmistosta voit tarkistaa Suomen joukkueen otteluohjelmasta tai jos kaikki kisojen mahdolliset matsit haluaa väijyä, niin niiden aikataulut selviää tästä. Mikäli kaipaat lisätietoja pelaajahuutokaupasta, kurkkaa hotellin saitilta ajankohtaista -osio tai tapahtuman Facebook eventin tarkemmat infot. FB:ssä hahmojen tarinoita onkin jo avattu jonkin verran enemmän. 

Äitienpäiväkin on jo nurkan takana, eli jos kotopuolesta löytyy "Lätkämutsi", niin tällainen lahja saattaisi miellyttää saajaa, riippumatta siitä käyttääkö äitimuori kukkahattua vai ei.

Ei muutakun iloista vappua ja vielä iloisempia kiekkokarnevaaleja, kotisimat käymään, grilli kuumaksi ja urheiluräppi raikumaan. Ja hei; unohtakaa jo poikasaunoo ja etenkin se viime viikolla julkaistu samppalinnagrillaa-sonta. Tapsa Nurmijärveltä kertoo hyvän tarinan sopivasti erilailla kuin on totuttu. Video on viime vuodelta mutta toimii loistavasti:

Hinduman: Pikkurillaamista

Ja entä oma veikkaus? No kultaa tulee, tottakai.

MC Matre with coffee

Moi.

Pitäis alkaa kasata juttua kaksikosta jotka tunnetaan nimillä  Paleface ja MC Matre , joiden yhteisen levyn julkkareissa oltiin eilen vaimon ja muutaman frendin kanssa. Ajattelin ensin pohjustaa tarinaa kyseisten sankareiden historialla, mutta se on kieltämättä hankalaa. Pale-Karrista kun tiedätte jo varmaan lähes kaiken sen minkä itsekin, eli hankala tuoda uutta esiin. Matre puolestaan on itselleni niin uusi tuttavuus että hänestä en paljon osaa kertoa... vielä.

Mutta katotaan jos tästä joku tarina kehkeytyisi.

Karriin tutustuin muutamia vuosia sitten ja matkan varrella ollaan yhteistyötä tehty useammankin kerran erilaisten projektien parissa. Niistä jutuista täytyy varmaan postata oma pätkä joskus. Nyt kuitenkin ilmestyi se Food For The Gods ja hemmetin hyvä tuotos onkin. Hyvähenkistä tarinaa ja hip hopin historialle kunniaa tekevää tyylittelyä. Levy on ollut kovassa soitossa itselläni ja etenkin "Sacred Order Of The Pen"- biisi sai korvat valumaan hunajaa; mielettömän mahtava kattaus kotimaisia enkkuräppäreitä "vauvasta vaariin"-tyylillä. Jo pelkästään tuo kipale on merkittävä kimpale suomihopin uutta historiaa.

Myös "Writing On The Wall" on jo aiheensa puolesta tärkeä biusa oman intohimoni suhteen, kannattaa kuunnella. Siksikin oli kiva saada Karrilta tekstari, jossa hän pyysi "jotain spesiaalia annettavaa" Matrelle julkkareiden kunniaksi. Lupasin toimittaa yhdestä aiemmasta projektista jääneen t-paidan, mutta toki halusin myös henkilökohtaisemmin ilahduttaa sympaattiselta ja maanläheiseltä vaikuttavaa muusikkovierasta. 

Piirtämällä siis. 

En osaa oikein kuvailla ominta piirrostyyliäni, mutta Redrama:n käyttämä "Non Genre" kuvaus voi olla tässäkin aika lähellä. Aika paljon tykkäilen sarjakuvista, pilapiirroksista, karikatyyreistä jne, joten jotain sekamelskaa niistä hämmentelen. 

Poimin Matren kotisivuilta muutaman mallikuvan ja tein pari luonnosta. Kun homma alkoi olla loppumetreillä, halusin vielä tuoda jollain tavoin levyn teemaa "ruokaa jumalille" mukaan duuniin, mutta koska en viitsinyt tärvellä piirrosta esim. maksalaatikolla, niin taituin juoman puolelle. Muistin nähneeni kahvilla väritetyn graffitisketsin joskus vuosia sitten ja sitä tekniikkaa päätin kokeilla. Taiteilija käytti itsestään nimeä Tarraliima ja tuolta se kyseinen kaunokainen löytyy ihailtavaksi: Tarraliiman Kahvi

Keräsin tarvikkeet läjään: kahvia parilla eri vahvuudella, kahvinporoja sekä suihkepullon. Sitten jätin piirroksen tekeytymään:

vaiheessa

kuivatettuna

Valmis

Teeman mukaisesti fotasin kehystetyn duunin kahvinkeittimen vieressä ja pistorasiakin oikeestaan sopii kuvioon, koska aika energisen oloinen kaveri vaikutti Matthew olevan. Kuvan saatuaan hän reagoi reippaasti nauraen ja ilmeisesti tykkäsi kuvasta. Kysyin juoko hän kahvia, koska taustan maalaukseen sumppia käytin. "Not much" oli vastaus. No, ei mennyt sikäli ihan napakymppiin...

Ai miltäkö mikkihirmumme sitten näyttää livenä? Pale saa sen osoittaa:

"Tossa se ämkolme nyt teille tarinoi"

"YO FINLAND!!"

Keikka itsessään oli hyvä ja meininkiä riitti. Porukkaa oli lavalla yllin kyllin ja voin kertoa että hauskaa piisasi. Hyvän lisämausteen tietty antoi myös silmäkarkki lavan takakankaana, joka on Jani Leinosen käsialaa. 

Aika mässy, näin ruokatermejä käyttäen. 

Nyt palaan vielä alussa käyttämääni luonnehdintaan Matresta, eli "maanläheinen"-sanaan. Senhän voi käsittää monella tavalla ja tässä yksi niistä:

Encoren sankarimme vetivät yleisön seassa...

Loppuun lainaan Palefacen antamasta haastattelusta lauseen joka sopii kuvatekstiksi täydellisesti, turhat starailut sikseen, samalla pallolla tässä ollaan:

"Hip hop on viime aikoina ollut aivan liian itsekeskeistä tähtien hommaa. Näin sen ei pitäisi olla. Sellainen ei edusta hip hopin arvomaailmaa."

Juuri näin. 

Ei mulla muuta.

Nouse Ylös- komediaa ja karikatyyriä

En jaksa hirveästi negatiivisuudessa jumitella,
vaan pyrin löytämään iloisempia juttuja omaan ja muidenkin elämään.
Siksi ajattelin että täytyy saada kattohyppy-keissin jälkeen naurettavampaa materiaalia kehiin, kaikille kun ei musta huumori putoa...heh heh.

Tässä vuosien varrella on tullut toimittua "aika monessa" duunissa. Eräänä päivänä laskin huvikseni, montako ammattia on tullut kokeiltua tähän mennessä...lopputulos oli 21 kpl.  Niitä en ala tässä yhteydessä luetteloimaan, mutta joitakin tulen jatkossakin avaamaan tarinan muodossa, kuten YK:n Rauhanturvaaja- kokemuksista jo aiemmin.

Työelämän eri tilanteissa on tullut vastaan mielenkiintoisia tyyppejä, joiden kanssa on voinut kikkailla mitä hölmöimpiä juttuja. Ja mikä parasta, monesti ne jutut ei ole liittynyt annettuun tehtävään millään lailla, silti ajankäytöstä on maksettu palkkaa. Toki ne tehtävätkin on hoidettu, mutta sillä periaatteella että hauskaa pitää olla.

Tällä kertaa edellämainittuun kategoriaan kuuluvana sankarina on Patrosen Matti. Kaveri joka näyttää ulospäin ujolta ja hiljaiselta pienoismallirakentajalta, kulkee hivenen kumarassa ja hymyilee (lähes taukoamatta).  Mutta Matti on mestari naamioitumaan. Kun jalkaan tulee painikengät ja erehtyy samalle tatamille, niin se on moro ja tennarit vilahti. Vaarattomalta näyttävään kroppaan on ladattu yliannostus dynamiittia sekä isolla kauhalla piilevää huumoria. Herrasmiehemme tyyliin kun ei kuulu omille jutuilleen räkättäminen.

Patronen on viime aikoina ottanut uuden aluevaltauksen haltuun: Stand up- komiikka on vaativa laji, joten vaatimaton Matti sopii hyvin sekaan koomikoiden sakkiin. Tavatessamme jokin aika sitten tuli puheeksi  kummankin nykyiset työkuviot ja päätettiin yhdistää hetkeksi voimiamme. Piirsin Masasta karikatyyrin, jota voi sitten mahdollisesti jossain yhteydessä käyttää perus-valokuvan sijasta. Perheellisenä miehenä sankarimme halusi tietysti fanittavia naisia kuvaan mukaan, niitä kun kuulemma aina pyörii nilkoissa riesaksi saakka.

Jos olisin älynnyt jo vuosia sitten alkaa kantaa kameraa aina mukana, niin materiaalia
olisi tähänkin kirjoitukseen rutkasti enemmän. Parilla rivillä kerron kuitenkin eräistä firman hiihtokilpailuista, joihin Matti otti osaa ehkä 5 vuotta sitten...

Itse en ollut kilpailemassa, vaan vastasin kahvion hoidosta. Paikalle saapui kymmenittäin mitä kalleimmilla ja trendikkäimmillä hiihtovälineillä varustautuneita harrastaja-urheilijoita. Jo pelkät lämmittelypuvut ja hiihtoasut sai väriloistossaan riikinkukon näyttämään harakalta.
Mattikin tuli tontille.
Varustuksena oli vahvasti haalistunut ikivanha keltainen hiihtohaalari, jossa tussilla rinnuksiin tekstattu "Mustanaamio". Pipon virkaa toimitti pään yli vedetty huppu ja tietysti myös musta "naamio" silmien ympärillä, samantyyppisesti kuin Karhukoplalla.
Niskassa lepatti viitta. Viittaan oli kiinnitetty hakaneuloilla tussattu pahvinen kyltti jossa luki:

 "TAPAN JOS OHITAT!"

Tapahtumasta olisi myös muuta hupaisaa kerrottavaa,
mutta jääköön juoruamatta enempää.Voittoa ei kuitenkaan jostain syystä tullut. 

Mutta mikä parasta: tempaus tapahtui vesiselvänä ja työajalla.

Jätän tällä kertaa musavideot liittämättä, mutta viitteitä Masan musiikkimausta voi nohevampi kaveri päätellä seuraavan videoklipin ensimmäisestä kohtauksesta...
Kärppänä Paikalla, jakso 2

Jääkiekkoa ja tilannehuumoria yhdistelevän Kärppänä Paikalla - sarjan lisäksi
Matti kiertää mikki kourassa eri tapahtumissa ja jos haluat herraan tutustua tarkemmin,
 tässä ohjeet ja työnäyte yleisön edestä.