Monaco GB (graffiti & breikki)

Tänä viikonloppuna ajetaan Formula ykkösissä Monacon GP. Koska aihe on ajankohtainen juuri nyt, niin viskaan pikku raportin alueelta muutaman viikon takaa, kun käytiin perheen kanssa seuraamassa valmisteluja ja kurkkimassa nurkkien taakse. 

Varsinainen matkakohdehan oli Nizza, jonne persaukinen perheemme matkusti halpalentoyhtiöllä ja joulupukkihommissa tienatuilla matkarahoilla, mutta Nizzasta ja joulusta varmaan tarinoin joskus toiste. Nyt keskitymme the Monacoon.

Nizzaan matkustimme lentäen ja sieltä edelleen kuljimme junalla:

Graffitivastustajien kärkiargumentteja on monesti eri yhteyksissä, jotakuinkin että "graffiti on maailmalla jo ohi mennyt muoti-ilmiö, enää vain jotkut syrjäiset itä-euroopan maat kärsivät spraymaalivandalismista". No, jos jonkun mielestä Monaco kuuluu syrjäiseen itä-eurooppaan niin ehkä voisi miettiä uudestaan maantieteellisiä faktoja, sekä kenties laajentaa muutenkin näkökulmiaan.

Tänne siis kuitenkin tultiin ja tottakai täytyy muistaa edustella organisaatiotakin.

Kiskot

Asemalta ulkoilmaan päästyämme ensimmäisenä vastaan tuli tuttuja merkkejä... Paikalla oli myös ilmeisesti vieraillut Yön Ritarinakin tunnettu viittaheppu, sekä ehkä joku Lähiöprinsessojen fanittaja

Arkkitehtuuri vaikutti ihan nätiltä

yllättävän nopeasti myös katutaidetta löytyi

ei hullummat stencilit

Näkymä aukeni vähän kerrallaan kohti vuoria ja merta

Pakollisia mainstream matkailukuvia

Matkan varrelle osui myös hieno portti, joka oli pakko kuvata. 

Lähempi tarkastelu osoittikin myös tämän hienouden takana olevan oivaltavaa maalaustyöskentelyä. Arvostan todella kovasti taitavaa maalaria sekä ennenkaikkea rohkeaa arkkitehtonista ratkaisua toteutuksen suhteen. 

Koska Suomessa päästään tällaiseen ?!

Tuli sitten maailmanluokan katutaidettakin vastaan Invader käynyt myös näköjään pyörähtämässä.

No terve vaan

Autokauppojen suhteen valikoima oli "aika" laadukkaalta vaikuttava...

...mutta jos autotarjonta ei ole riittävä niin tästä myymälästä varmaan löytyy vaativammallekin kulkijalle menopeli. Siis lentokonemyymälä! Only in Monaco...

Ajattelin että olisi voinut huvikseen ostaa matkamuistoksi leikkiauton, niin olisin voinut kertoa kavereille "ostaneeni auton Monacosta"...

...mutta "jostain syystä" jätin sitten lelunkin hankkimatta.

Skootteri näytti olevan suosittu kulkuväline paikallisilla

...myös sinitakkisilla.

Koska  Monacon Casino  on käsite, päätimme vierailla. 

Mutta loppupeleissä suomalainen sittari on ihan yhtä jees.

Invader oli lätkinyt myös tarroja mestoille; tietysti piti liittyä seuraan.

Amerikan meininkiä; liukuportaat ulkona

Kukkulalla oli kuulemma linnoitus. Se piti tietysti valloittaa

Näköala "ihan jees" 1

Näköala "ihan jees" 2

Huomioi uima-allas katolla(!)

Jollakulla oli näppärä kampaaja

Tässä foto kahvakuulaileville kavereille, 

moi Oikku

Täällä riittäisi viskottavaa.

Kuin yksi muista

Linnoitus tunnetaan tietysti paremmin nimellä 

Monacon Palatsi  jonka asukkaita tosin ei näkynyt. Paikalla edusti kuitenkin Huppupää 3D

sama seinässä

(arvostusta jälleen)

Mikäs tää mesta on?

Kirjakauppa? Koulu?

Kirjasto :)

Noniin, vihdoin päästiin Formula-aiheeseen, melkein.

Anteeksi tietämättömyyteni mutta joku formulatähti tässä patsasteli

Pätkä teki parempaa tuttavuutta, nännäri heti kärkeen.

Siellähän se linnakekin näkyy paremmin

Tällä pihalla tod.näk. aika sutinaa juuri nyt:

Skabat käynnissä

Meininki meneillään jo hyvällä mallilla

pröm pröm

tuttu tv:stä

Rellu ottaa tuntumaa kisarataan

Loppuun vielä muutama suihkemaalauskuva kaupungista, vähän sitä 

karskimpaa katutaiteilua

paikallinen Pulutunneli?

Asemaa kohti

pieni edustus piti vielä laittaa, jos ei muuta niin ainakin pölyyn ikkunalaudalle

Junaa odotellessa juotiin kahvit aseman kahvilassa. Paikalla oli pieni porukka breikkareita setittelemässä. Kahvilan pitäjät juttelivat keskenään ja vilkuilivat tanssijoiden suuntaan siihen malliin, että kohta olisi lähtö tulossa. 

Menin lähemmäs porukkaa ennenkuin kahvilan täti ennätti häätämään heitä ja kysyin saanko ottaa muutaman kuvan meiningistä. Täti hämmentyi, pysähtyi ja porukka sai jatkaa tanssia ainakin hetken pidempään. 

Hyvä meininki ja hauskaa näytti olevan.

Peace, love and having fun.

Äiti ja luonto

Huomenna olisi taas äitienpäivä. 

Omasta äidistäni voisin kertoilla monta juttua, mutta en kuitenkaan mene sitä odotetuinta tietä, joten juhlitaan nyt tällä kertaa Luonto-äitiä. Tarinaa on vähemmän, kuvia enemmän

Vein aamulla pikku-ukon softaamaan Vihtiin. Paluumatkalla kotiin, poikkesin tarkistamassa erään tulomatkalla huomaamani jutun. Tien varressa oli ollut jotain, joka herätti kiinnostusta... 

Puomi.

Monesti on tullut aiemmin löydettyä vastaavien puomien takaa mielenkiintoisia juttuja. Autiotaloja, graffiteja, hylättyjä vanhoja esineitä, jne. Tien päässä oli mentävä käymään.

Tällä kertaa ei odotettuja aarteita kuitenkaan näkynyt, mutta kannatti silti poiketa koska ilma oli mitä parhain, sain muutaman mukavan luontokuvan alkukesästä.

Päästessäni melkein tien päähän saakka, huomasin kolme peuraa ja yritin hiipiä huomaamattomasti fotaamaan. Hiiviskelyssä on kuitenkin vielä treenattavaa ja saaliiksi jäi vain tuoreet jäljet.

Pari joutsenta oli myös tullut kesämökilleen ja toisen sain kuvattua.

Ilma todella oli oikein kohdallaan. Vihreää puskee luontoäidin sylistä.

Hiirenkorvat coming up!

Ihaillessani tuoreita koivunlehtiä, tilannehuumori tuli tontille. Olinhan löytänyt Koivukujalle. Mitään tietä tosin ei ollut vielä paikalle tullut mutta ilmeisesti Vihdissä kunnallistekniikka toimii näin päin; ensin nimi, sitten tie.

Paikallisia asukkaitakin tuli vastaan. Neljä sisiliskoa nautti aurinkokelistä mutta myös niille hiipimiseni oli hivenen liian rymistelevää ja fotot jäi saamatta.

Nokkosperhonen repi arskaa.

Kuten kuvioon kuuluu, valkovuokot mukaan juhlapäivän viettoon.

Jatkaessani kotimatkaa bongasin tien varresta vielä  toisenkin mielenkiintoni herättävän asian:

Joku kutsui nimeäni.

Luontoäiti koetti vihjata mitä seuraisi jos vaara iskisi.

Hyvältä näytti reitin varrella

Maasta se pienikin ponnistaa

Tästä näkökulmasta tulee itselleni mielleyhtymä kirjoituksestani tammikuulta: "Osuuspankin raunioissa"

Ja vielä tarkemmin nimenomaan tämä kuva:

Mutta takaisin tähän päivään. Päästyäni hiekkakuopan päälle, huomasin että joku oli rakentanut aikamoisen barrikadin matkaa estämään:

Kävellessä kohti reunaa, muistelin Duudsoneiden huikeita

 Hiekkakuoppa-voltti sessareita sankareiden alkuajoilta, kun kundeilla ei vielä ollut tatskoja tai pitkiä hiuksia. Sällien maailmankiertueita ihastelin Moon TV:ltä joskus yli 10 vuotta sitten ja ei voi kuin arvostaa yhä edelleen.

Näky reunalta ei ollut lainkaan hullumpi oikealla puolella,

ei vasemmallakaan, 

edessäpäin näytti vähän syvällisemmältä.

Kiersin samaa reittiä takaisin autolle ilman putoamisia, mutta myös alhalta päin piti kuvat napsia.

Tällaisina hetkinä sitä toivoo että olisi peruspokkaria parempi kamera ja että sellaista osaisi käyttää.

Mount Hiekkakuoppa

Aurinko on kuuma, käyttäkää rasvaa ja tarpeeksi vahvoja suojakertoimia. 

Kuvaillessa tuli mieleen jostain syystä Egyptin pyramidit. 

 Viimeisessä kuvassa ikuistin paikallisia asukkaita. Törmäpääsky-yhdyskunnalla oli pihatalkoot menossa.

Vielä viimeinen räpsy, vuoden takaa: kunnon kimppu niitä valkovuokkoja sekä Pätkän kanssa äidilleni kustomoidut tennarit. Mummi tykkää valkoisesta joten hillittömiä väripläjäyksiä ei lähdetty hakemaan. Poitsu teki vasenkätisenä vasemman jalan tossun ja itselleni jäi oikea poponen

 Loppuun "Lapinläänin Scarfacea", vaikkei olekaan joulu.

Stepa: Viimeiset Dollarit

Adios

Hende: "Here 2 Stay?"

Tänään siis on se päivä, jota on odotettu. Nyt saa vihdoin kertoa kunnolla mitä on meneillään ja miksi viime ajat olen ollut poissa koulun penkiltä ja graffitiseiniltä sekä "miksei musta kuulu mitään". Syynä kaikkeen on taide. Sattuman kauppaa tavallaan, mutta hyvän sellaisen. Hivenen taustaa, miten juttu meni:

Kuten siis jo aiemmin olen kertonut, niin selkärangan murtumiseni jälkeen oli keksittävä millä tulen jatkossa sitä elantoa saamaan, kun kaikki raskaammat fyysiset työtehtävät on kielletty. Sinänsähän ajatuksia ja haaveita oli jo valmiina taiteilijaurasta, mutta koska minkään valtakunnan todistusta ei taiteiluista ole, niin aika toivotonta niitä duuneja on siltä alueelta metsästää. Yritetty on; paksu nippu työhakemuksia on lähtenyt mainostoimistoihin, kirjakustantamoihin, suunnittelufirmoihin, eri kaupunkien nuorisotoimiin jne. Vaikka kokemusta ja opittua tietoa on korvien välissä paljonkin, niin 99%:sesti haettavissa duuneissa kaivataan paperilappua, jossa joku luotettava ja arvostettu opettaja kertoo että opiskeltu on. Siksi siis oli luonnollinen askel, että hakisin koulutuspaikkaa. Kevään 2012 yhteishaku oli meneillään ja koska olin sisällä laitoksessa, Synapsian sosiaaliohjaajan kanssa kartoitimme opiskelupaikkaviidakkoa, aikaa hakuajan umpeutumiseen oli pari viikkoa. 

Sairaslomalla olisi tietysti voinut myös levätä. Mä piirsin.

 Lopulta laitoin hakemukset neljään kouluun (pari kulttuurituotanto-linjoille ja pari graafisen suunnittelun pariin). Ennakkotehtäväthän piti tietysti tehdä ja aika nopealla sykkeellä rypistin jotain kasaan. Hakupaperit vein viimeisen puolen tunnin aikana Helsingin Metropoliaan ja Lahteen ajoimme vaimon kanssa viemään Muotoiluinstituuttiin paperit myös vaikka kellonaika olikin jo ummessa, haku-kirjekuoren sain kuljetettua kuitenkin vahtimestareiden kopin postilaatikkoon,  vaikkei se mihinkään johtanutkaan. Opiskelupaikka valmistavaan koulutukseen jäi saamatta. Piti keksiä muuta. Tutkin vaihtoehtoisia kouluja kansanopistopuolelta ja kävin HEO:ssa yrittämässä. Tyhjä kortti käteen. Sitten Laajasalon Opisto, jonne lopulta pääsin sisään. Lukuvuosi onkin ollut mukava ja opettajamme Vesa Ilmarannan sekä muiden maikkojen ansiosta ei todellakaan ole tullut aika pitkäksi. Oppituntien lomassa on tarinoitu vaikka mitä ja heitelty monenlaisia ideoita ja visioita. 

Piirustuksen opettajamme Tiina Aromaa kysyi eräällä tunnilla, olisiko kellään ehdotuksia mielenkiintoisista paikoista, jonne voisi mennä piirtämään miljöötä mallista. (Syksyllä olimme piirtämässä jo mm. Linnanmäellä ja Kansallismuseossa.) Ehdotin muutamaa paikkaa, joukossa myös Katajanokan Vankilana suurimman maineensa kerännyt Best Western Hotelli Katajanokka. Tiina innostui vankila-ajatuksesta niin paljon, että kävi pian paikanpäällä kysymässä piirrosmahdollisuutta. Hotellilla hän tapasi myynti- ja markkinointipäällikkö Pipsa Kyöstiön ja naisilla synkkasi niin mukavasti, että Tiina sai hyviä uutisia koulussa kerrottavakseen. Asia eteni edelleen; kuviksen linjalla on aina aiempina vuosina ollut kevätnäyttely oppilaiden töistä. Tänä vuonna myös ja asiasta oli ollut puhetta Pipsan ja Tiinan kesken, josko näyttely pidettäisi Skattalla. Lopulta luokan oppilasmäärästä ja muutamasta muusta syystä johtuen luokan näyttely pidetään kuitenkin toisaalla. Kuullessani Tiinalta että eristysselliin olisi ollut mahdollista viedä taidetta, sanoin välittömästi ottavani selvää, jos voisin pitää sellinäyttelyn itse. Valmiita töitä oli tietysti nolla, mutta jos tuollainen mahdollisuus avautuu niin silloinhan se on otettava! Ajatus sopi Tiinalle oikein hyvin ja kun menin Pipsan juttusille melkein samantien, niin myös hän oli mukana juonessa välittömästi.

Skattan kivitalo,
foto: Lari Järnefelt

Galleria... 

...eristysselli

Ottaen huomioon, että edellämainitut keskustelut käytiin maaliskuun alussa, on juna kulkenut siitä lähtien aika lujaa... Oli keksittävä aiheita duuneihin, hankittava materiaaleja, suunniteltava tapahtuman kokonaisuutta, jne. Ajatustyötä tehdessä tuli myös mieleen eräs vanhempi idea jota voisi kenties viritellä näyttelyn jälkimainingeissa (mutta siitä sitten joskus lisää jos asia etenee). Siihen liittyen kuitenkin kerroin luottofotaaja-ystävälleni Feltin Larille suunnitelmista ja kuten tiedossa on, Laria ei tarvitse kauaa houkutella. Vastaavalla innokkuudella "joo mennään heti, mä oon messis"- tyylisiä ystäviä on vuosien varrella ollut tarkkaan ottaen 3 kpl: Nikkasen Tamo yläasteella, Signmark-Marko ja Lari. Iso lauma muitakin hyviä tyyppejä on toki, mutta he käyttävät yleensä ehdotusten pohtimiseen pidempään kuin puoli sekuntia. Lari halusi panostaa asiaan myös paljon ja ehdotti jos tehtäisi "making of"- video näyttelyyn valmistautumisesta. "No tottakai!" vastasin kysymykseen.

Treella käytiin materiaalihaku matkalla
Foto: Lari 

Jo pelkkä perjantaina julkaistu Videon teaser on katsomisen arvoinen. Kun linkkasin ennakkomainoksen äidilleni meiliin, oli vastaus kiinnostunut ja kannustava, joten heitin myös koko videon perään. Vastaus oli vähän hämmentyneempi, kun mutsiparka mietti että "minua tuntemattomien silmin saattaa vaikuttaa siltä, että olen ensin maalaillut ympäri kyliä ja sitten joutunut linnaan".  Näin ei tietystikään ole.

 Itselläni ei ole rikosrekisteriä, enkä ole kärsinyt tai kärsimässä vankilatuomiota oikeasti.
 Mutta moni on.
 Se näyttelyn perimmäinen tarkoitus onkin; herättää katsojalle kysymyksiä aiheista:

- miksi vankilaan joudutaan,
- olisiko kakku voitu välttää,
- oliko rangaistus oikea,
- mitä tuomiosta seuraa,
- miten siitä selviää

Sinänsäkin on mielenkiintoista toteuttaa tuollaisessa paikassa sijaitseva näyttely, osittain graffitimaailmaakin sivuten. Seinille kirjoittaminenhan on vankilassa hyvin yleistä, sillä vanki voi koettaa paeta todellisuutta, aivan kuten vaikkapa päiväkirjaa kirjoitettaessa muurien tällä puolen.

Tauluideoita on reilut 20 listattuna irtolapuille ympäri kämppää, muutama valmis duuni ja tosi monta vaiheessa. "Ihan pikkusen" valmisteluihin vaikuttaa myös se, että samaan aikaan myydään asuntoa ja näyttöjen tieltä on tarvikeaineita siirretty sinne tänne "pois tieltä" ja mm. tuo herkullinen tiilipöly on nyt jossain hävyyksissä tällä hetkellä. Toivottavasti löytyy, sille olen kaavaillut aika loistavaa roolia näyttelyssä.

Tämä on jo valmiiden joukossa

Tämä ja moni muu vaiheessa

Laatikollinen Avaimia?

Se aiemmin postaamani kiekkoilijapiirros-huutokauppa tuli myös tämän tapahtumaketjun aiheuttaman aivomyrskyn seurauksena. Eli vähän hässäkkää on ollut ja moni homma on saanut väistyä tämän projektin tieltä. Myös videokuvaukset veivät tietysti aikaa itse taiteilulta, mutta kun kasassa olevaa materiaalia katsoo, niin ei harmita yhtään! Mikä parasta, tällaisen projektin parissa pystyy myös ojentamaan pientä jeesiä muille frendeille ja yhteistyökumppaneille. Siitä syystä kiittelen  Scurea biusasta, Osumaa paidoista, shout outit myös mukana matkalla oleville Funk On ry:lle, sekä 5:1 Zulus Scandinavialle. 

Suurimmat ja nöyrimmät kumarrukset ansaitsevat tietysti Lari, Pipsa ja Tiina.
Kiitos luottamuksesta.

Blogitekstien loppuunhan monesti viskon musavideoita. Tällä kertaa seon tähänastisista
henkilökohtaisin...

Hende: "Here 2 Stay", official making of the art exhibition

Pysy kartalla mitä tapahtuu: seuraa jatkouutisointia näyttelyn

facebook- eventissä

Kiekkopelurihuutokaupan tulokset

Tänään alkaa ne kiekon MM-skabat.

En nyt hehkuta aihetta enempää, kaikki tietää mistä puhutaan; pari viikkoa 
pelataan ja torilla tavataan.  Mutta eilen pidettiin Hotelli Katajanokan ravintolasalissa 
paksun kiven sisässä Kuvitettujen kiekkoilijoiden huutokauppa

Tapahtuma alkoi jo iltapäivällä aikataulusyistä, joten valitettavasti osa asiasta kiinnostuneista joutui olemaan töissä tahollaan. Mutta tästä huolimatta oli paikalla parikymmentä huutajaa sekä allekirjoittaneen lisäksi Hotelli Katajanokan myynti- ja markkinontipäällikkö Pipsa Kyöstiö, 
kokenut ex-Leijona Juha Lind, Iceheartsin Ville Turkka ja meklarina Erno Suodenjoki. 
Kuvaamassa oli kukas muukaan kuin Feltin Lari.

Tapahtuma kesti tunnin, rupateltiin Juhan kanssa tarinoita kuvien takaa ja 
niihin liittyen ja Erno paukutti nuijaa ja lypsi kahisevaa. Pipsa hoiti taustahommat ja luki UrheiluSanomien Vesku Rantasen tarinat. Kahdeksasta pelaajasta kertui lopulta 
hyväntekeväisyyden nimissä Iceheartsille 452 €, joten muutama kiekkomaila tai 
isompi läjä kiekkoja ja eristysnauhaa menee hyvään käyttöön ja tarpeeseen.

Muutama kuva kertoo vielä lämpimästä tunnelmasta ja hyvästä mielestä:

Vasemmalta: Hende Nieminen, Erno Suodenjoki, Ville Turkka, Pipsa Kyöstiö ja hotellin johtaja Hanna Kiuru  

Kuvat: Lari Järnefelt/Felt Fotografi

Kiitos kaikille omasta puolestani, hyvää saatiin aikaan sekä samalla vähän pidettiin hauskaakin 

... ja mikä parasta: selvinpäin. Nyt limpparit auki, sipsit esille ja sohvalle huutamaan:

HYVÄ SUOMI!!!!