Lumi suli kevät tuli puro sanoi puli puli
...vai miten se menikään.
Huhtikuussa oli pääkaupunkiseudun lumet jo valuneet viemäreihin.
Olin iloissani kevään tulosta mutta lähdin silti poikkeamaan vielä pohjoisen hangilla.
Rotsi niskaan, lentolaukku kainaloon ja koneeseen.
Vähän on välillä jäänyt unet vähemmälle,
niin oli kiva ottaa pikku torkut pilvenhattaroiden ihailun lomassa...
Hetken päästä säpsähdin hereille ja mitä ihmettä?
Hattarat oli sulaneet ja ikkunasta näkyi mereltä tuttu reunamerkki?!
Oli ne hattarat toki tallella taivaankannella,
mutta kulkuväline oli vaihtunut ilmasta merelle.
Matka kohti määränpäätä taittui Merisilta -nimisellä lautalla.
Hailuotoon minut kutsunut Tiina Lapola oli ollut vastassa lentokentällä
ja räpsäisi salakuvan kun ihailin jäälauttojen peittämää merimaisemaa.
Tässä blogauksessa on monta muutakin kuvaa Tiinan kamerasta,
en malttanut niitä poiskaan jättää.
Foto: Tiina |
Perille päästyämme yhteyshenkilö Tiina kurvaili HaiArtin pihalle, jossa
tarkistettiin projektiin varatut vanerit ja mietittiin seinän sijoitusvaihtoehtoja.
Kaikille avoin lupaseinä olikin jo pystytettynä männyn ympärille.
Kun spotti oli tarkistettu, siirryin majoitukseen.
Yöpaikkana toimi sillä hetkellä muulta asiakaskunnalta suljettu
Sinisen pyorän kievari. Nimensä majapaikka lienee saanut pihan fillarista.
Ulkomajoituskin olisi maistunut. Muumitaloa mukailevat
siniset leikkimökit on kovasti yleistyneet omakotitalojen pihoilla,
ja onhan ne ihan söpöjä, mutta Röllin mökissä on sopivasti rosoa.
Itselleni jäi epäselväksi oliko mökki tehty koirankopiksi vai lasten leikkeihin,
mutta hieno se oli joka tapauksessa.
Pihamaalla oli myös varsin kiinnostava kukkapenkki.
Varmaankin luomulannoitteella ylläpidettävä kasvualusta.
Sisäpuolelle päästyäni tuli jostain syystä Otto mieleen.
Terkkuja!
Lukemistakin näytti olevan tyrkyllä.
Tarjonta hakkasi nykyseiskat ja alibit sata-nolla.
Paikallishistoriaakin oli irtopainoksena tutustuttavissa.
Kun laukut oli purettu, siirryin pelisalin puolelle.
Bingoa on tosin tylsä yksin pelailla, joten laitoin valkean takkaan ja
kävin läpi seuraavan päivän ohjelmaa yön pimeydessä.
Aamulla hommiin.
Tiina oli hankkinut maalit valmiiksi ja pian niiden käyttäjätkin saapuivat.
Ensin kävimme läpi vähän graffitihistoriaa
ja erilaisia tyylejä mallikuvien muodossa.
Foto: Tiina |
Seuraava askel oli tietysti omien töiden luonnostelu.
Monesti työpajoissa tulijat haluaisi heti mustan kannun käteen ja seinälle,
mutta aina on hyvä suunnitella vähän etukäteen mitä on tekemässä.
Foto: Tiina |
Kun luonnokset valmistui, siirryimme ulos puuhailemaan.
Aluksi muutama niksi korvan taakse ja sitten hommiin.
Foto: Tiina |
Seinämaalauksen lisäksi tarjolla oli tuunaushommia.
Nämä tytöt kustomoivat crocsinsa uuteen kuosiin ja sitä varten oli
myös suojavaatetus kunnossa, trenditietoiset tytöt luottivat aina muodissa
olevaan mustaan.
Vanereille tuli myös uutta elämää monissa väreissä.
Mitä isot edellä...
...sitä pienet perässä.
Foto: Tiina |
Pieni poika camokuvioisessa skeittikypärässä spreijaamassa seinää.
Ihan chara-ainesta, luultavasti tulen myöhemmin jonnekin seinään/ tauluun
tätä valokuvaa versioimaan.
Pupujussi ja Punahilkka?
Crocs-customs Hailuoto- organisaation parivaljakko
jatkojalosti projektiaan vielä maalitusseilla sisätiloissa
päivän mitttaan.
Myös rullalauta sai re-designia pintaansa.
Salamoivaa energiaa tulossaa alle 10-vuotiaalla tuunaajalla.
Muksujen kanssa luonnon helmassa touhutessa on ajoittain myös
ihmeteltävä kummallisia luonnon ääniä.
Kuten pelastushelikopteria.
Ja spekuloitava minne se menee ja miksi?
Oikea vastaus jäi saamatta, mutta teorioita muksuilla riitti runsaasti.
Ruokatauon jälkeen oli aika siirtyä pääprojektin pariin. Työpajaa suunnitellessamme
meilitse Tiinan kanssa, nousi toiveeksi aiheen suhteen Robertin tapaus.
Lasten leikkien kesken äkisti menehtyneen Robertin muistoa
oli hyvä käsitellä taiteen keinoin ja kunnioittaa ystävää.
Tiina oli hahmotellut lasten ajatusten ja toiveiden pohjalta mustekynällä
luonnoksen, jota lähdettiin versioimaan porukalla.
Luonnoksen keskiössä on Robert esiintymässä kesätapahtumassa iPadin kanssa.
Ropsu kuului Dubteam -nimiseen iPad yhtyeeseen ja teki pädillään mm.
biisin nimeltä Ruusu. Tästä syystä luonnoksessa ruusu onkin vahvasti mukana.
Kuva: http://muistojarobertista.tumblr.com |
Hailuodon kulttuuripiireissä on kiinnostava tapaus, iPad Orchestra.
Tablettikoneillaan musiikkia tekevät muksut on tätä päivää ja
kiva että Hai Artin tuotanto-organisaatio on keksinyt
mahdollisuuden käyttää pädiä muuhunkin kuin pelaamiseen.
Tein luonnosta versioiden spraymaalilla ääriviivat vanereille, joita sitten
työpajaporukka tuli värittämään. Dubteamin jäsenet olivat vahvasti mukana ja etenkin
heidän logonsa oli tärkeä saada myös esille.
Ison lentävän ruusun lisäksi sapluunan avulla syntyi kukkapenkillinen
pienempiä ruusuja ympäri maalausta.
Seinän toteutuksesta kuvattiin myös timelapse-video.
Kuvaajana Antye Greie-Ripatti.
Iltaa kohti mentäessä maalaus eteni pikkuhiljaa.
Kotiinlähtö oli kaikille vapaa, päivän pituudestakin johtuen,
joten päivän loppupuolella porukka pieneni vähitellen.
Ryhmäkuva siis oli otettava siinä vaiheessa kun porukkaa oli vielä
runsaasti paikalla, vaikka työ olikin kesken.
Viimeisenä paikalla olleen juniorin kanssa otettiin vielä uusi poseerauskuva,
kun maalaus tuli valmiiksi.
Foto: Tiina |
Vielä viimeinen kuva ilman ihmisiä.
Lopuksi pelivälineet kasaan, iltapalaksi pizza Kievarissa ja
majoitukseen. Illan ratoksi kävin kuitenkin vielä kynttilänvalossa
vieraskirjan kimppuun.
Aamun valjetessa tehtiin pieni turistikierros ympäristössä, kun
Tiina ja pojat halusivat näyttää Hailuodon helmiä vieraalle.
Kalastajamökit ja majakka olikin oikein kuvauksellisia.
Aika hyvä kontrasti punaisen rautaveneen ja valkoisen jääpinnan välillä.
Jäälautat syvänsinisessä merivedessä kiiinnosteli myös.
Satamasta suunnattiin mielenkiintoiseen paikkaan.
Harvemmin ihailen harmaata betonia, mutta
nyt sellainenkin tilanne pääsi tapahtumaan.
Fiilis rakennuksen sisällä on melko hämmentävä.
Vähän kuin sodanaikaisen bunkkerin ja miniatyyrikokoisen observatorion
sekoitus, maustettuna ripauksella kirkollista hartautta.
Todella inspiroiva tila monessa suhteessa,
tuli parikin ajatusta tilan hyödyntämisestä, mutta kuitenkin
niin että sen rakenteet eivät kärsisi.
Pojille tila on jo arkipäivää, vähän kuin olohuoneen jatke,
jossa voi kikkailla mitä mieleen juolahtaa.
Sen verran rakennusta oli otettava haltuun ilman maalipurkkeja,
että katto piti valloittaa ja syleillä taivasta.
Foto: Tiina |
Ennen lautan lähtöä oli vielä käytävä merenrannassa saaren toisella reunamalla.
Rannassa lymyää rappioromanttisesti houkutteleva
työtraktori joka veti puoleensa niin pienet kuin isonkin pojan.
Foto: Tiina |
Tällä rannalla jäälohkareet oli vielä isompia kuin satamarannassa.
Valokuvattavaa olisi ollut vaikka minkä verran,
valoilla ja varjoilla sekä valkoisen sävyillä kikkailuun.
Lautta oli kuitenkin lähdössä, joten kiitos näkemiin.
Rannassa tuli mieleen Helsingin metroasema ja lupaseinäkin.
Tällä kertaa pistäydyin myös lautan matkustajatiloissa.
Aika karu meininki, jotain Kaurismäkeläistä tila huokui.
Lautan kannelta jätin hyvästit Hailuodolle,
toivottavasti vain toistaiseksi. Hieno paikka ja mukavia ihmisiä.
Oulun rantaan päästyäni oli suunnattava sapuskoimaan.
Sen tarpeen täytti entiseen apteekkiin sijoitettu mäkkäri.
Aikamoiset kattomaalaukset pikaruokalassa...
Kun masu oli täytetty, oli aika täyttää reppu.
Tähän tarpeeseen auttoi Real Deal.
Liikkeestä löytyy kaikenlaista herkullista katukulttuuriin liittyvää.
Jos lompakko olisi vähänkin pulleampi, se olisi laihtunut täällä helposti.
Laihtui se toki nytkin, mutta tällä kertaa
itselleni tarpeellisin hyllykkö sijaitsi kassan takana.
Kaupasta tullessa tapasin Oulun Katutaideyhdistyksen
pääorganisaattorin, paikallisen mr. Graffitin,
eli ristimänimeltään Petteri Parhin.
Hänen kanssaan oli edellisellä vierailulla sovittu että jos
palaan Ouluun niin sitten kierretään katsomassa kaupungin
katutaideprojektin aikaansaannoksia.
Aikaa oli vain muutama tunti ennen paluulentoa, mutta yksi
sillanalunen käytiin kuitenkin kurkkimassa.
Se itseäni kiinnostavin hevoslauma nimittäin.
Elokuussa 2014 kaupungissa oli melkoisen eläimellinen meno.
Seinämaalauksen erikoismiehiä oli tullut sutimaan betonia uuteen kuosiin.
Tasso, Ruskig ja Clean tekivätkin äärettömän tyylikästä duunia.
Ylen haastattelussa Tasso ja Petteri kertovat hienosta hankkeesta enemmän.
Jos tekijöiden taustat kiinnostaa enemmän, tsekkaa artistisivut itse:
Tasso www.ta550.de
Ruskig www.ruskig.org
Clean www.theartofclean.dk
Ruskig www.ruskig.org
Clean www.theartofclean.dk
Lisääkin upeita tunneleita Oulusta löytyy, mutta nyt niihin ei ollut aikaa.
Koneen lähtöön oli kolmisen tuntia mutta yksi seinä piti sitä ennen vielä valloittaa.
Kun viimeksi maalasin Oulussa, olimme matkakumppanini KISSin kanssa
vaikuttuneita paikallisesta lupaseinästä junaraiteiden vierellä.
Silloin fiilisteltiin erityisesti yläpuolella näkyvää rakennusta,
jonka seinälle saisi luotua hienoja kokonaisuuksia.
Edellisen vierailun jälkeen oli paikalle ilmestynyt lisäohjeistus
halukkaille maalareille, ihan aiheellisestikin.
Aloin hommiin ja välillä piti käydä raiteiden puolella tarkistamassa kuinka
suunniteltu duuni istuu kokonaismaisemaan, eli näkyykö kiskot
ja maalaus samassa kuvassa tarpeeksi hyvin.
Inspiraationa oli tällä kertaa klassinen lasten leikkiveturi vaunuineen.
Tikkaitahan ei tietenkään ollut takataskussa, mutta läheisen kerrostalon
pihalta lainasin pyörätelineen siihen tarkoitukseen.
Puuhastelessa hiki päässä, ohi kolisteli pari kertaa vähän isommatkin rautahevoset.
Lopulta oli pakko lopettaa, että ehtisi lennolle.
Paranneltavaa kuvassa olisi ollut vielä ainakin tunniksi,
mutta nyt oli pakko tyytyä vähempään ja viimeistelemättömämpään.
Onneksi maalausseurana oli tuttavani pohjoisesta
ystäviensä kanssa jotka armollisesti kuskasivat kentälle,
punaisia valoja uhmaten ja auton jousitusta rangaisten.
Kiitos siitä ;)
Kentän turvatarkastuksessa ilmeni seuraava ongelma.
Barpapapan takia jouduin tarkempaan syyniin.
Hailuotolaisesta ravintolasta tuliaiseksi kotiin ostamani
sokerisiirappi oli liian iso pullo nestemäistä ainetta.
Eli siis turvallisuusriski.
Pienellä neuvottelulla sain kuitenkin lopulta poikkeuksellisesti luvan
pitää sokerilitkuni, vastoin turvatarkastajan ohjesääntöjä.
Kiitos siitäkin.
Puhuttelusta pikavauhtia koneeseen rajaviivat ylittäen.
Saavuin istumapaikalleni viimeisten joukossa,
mutta kuitenkin tarpeeksi ajoissa.
Olihan reissu.
Myöhemmin olen saanut palautetta Hailuodosta meilitse
muutaman kerran. Siellä muksut ahertaa edelleen
tussien kanssa ja seinäpinta täyttyy piirroksista.
Foto: Tiina |
Myös laudanpätkät on saaneet maalitussia kylkeensä ja
toimivat taulupohjina.
Foto: Tiina |
Henkilökohtaista palautettakin on tullut ihan taiteen keinoin.
Nuutti teki kiitoskortin maalitusseilla pleksilevylle,
jonka kuva tipahti sähköpostiini.
Kiitos Nuutti, hyvä meininki! XD
Foto: Tiina |
Jatkoa projektille on ollut myös vähän suuremmassa mittakaavassa.
Art Attack- tapahtuman julisteessa on kierrätetty työpajassa
syntynyt pupujussi ja ohjelmassa oli myös muuta graffitiaihetta.
Foto: Tiina |
Maalattu seinä nimittäin sai uuden sijoituspaikan.
Nosturiauton voimin työ siirettiin uuteen kohteeseen,
jossa se piristää toivottavasti mahdollisimman monia.
Foto: Tiina |
Vanhalla koululla maalaus pysyy seinässä ja julkistamistilaisuudessa
oli myös muuta ohjelmaa tarjolla tanssiesitysten muodossa.
Foto: Tiina |
Loppuun vielä työpajasta kuvattu video, johon musiikin ovat tehneet
Nickname ja Panu iPad-orkesterista.
Hyvä Hailuoto, oli kivaa, ehkä nähdään vielä.Hauskaa kesää, muistakaa maalata!