sunnuntai 30. elokuuta 2015

Graffitin piirinmestaruuskisat 2015 Hyvinkää

Eilen käytiin Helsingissä Graffitin SM-kilpailun finaali
Kovatasoisen kisan loppukilpailu oli tarkoitus järjestää Blockfesteilla 
Ratinan Stadionilla, mutta tapahtuma siirtyi logistiikkaongelmien 
takia viikkoa myöhemmäksi ja pääkaupunkiin. 
Sen kisan tulokset selviää tulevan viikon aikana.

Mutta huippujen skaban sijasta nyt keskitytään nuorempaan sukupolveen,
kerron pienemmän mittakaavan kisasta joka käytiin toukokuussa Hyvinkäällä. 
Kilpailun järjesti TAJU (Hyvinkään Taiteilijaseura & Hyvinkään taidemuseo).
Sain kutsun kilpailun tuomaristoon ja autoin mielelläni myös käytännön järjestelyissä.

Kisapäivänä mukaan tuomariparikseni lähti Helsingistä myös monessa 
roolissa vuosikymmeniä ahkeroinut graffitiammattilainen, 
UZN-veljeni Pher FiveOne.


Saapuessamme Hyvinkäälle, säilöimme auton Heikintorin parkkihalliin.
Halli on karu ja rujo, jonka seinille on myös ilmaantunut vuosien saatossa 
yhtä jos toistakin tussin ja kannun jälkeä.


Parkkihallin hissiopasteesta tuli mielleyhtymä vuosikymmenten taakse
Helsingin Citykäytävään. Kasarilla siellä näytti tältä:


Kuva on peräisin Gasmask-graffitilehden numero 6:n etusivulta,
 joka ilmestyi 2008, Stop Töhryille -projektin 10 -vuotisjuhlan kunniaksi. 
Lehden välissä oli myös juliste klassisesta Metrokengän ikkunasta tägeineen.


Se underground-historiasta ja vihdoin nykyhetkeen päivänvaloon.
Toukokuinen Hyvinkää tarjosi parastaan, auringon paistaessa ja luonnon 
heräillessä kesään kirjaston puistossa. Kilpailijoita oli saapunut paikalle 
Tampereelta, naapurikaupungista Riihimäeltä, sekä Keravalta. 


Kilpailuun oli valikoitunut 6 kisaajaa, joista 
kuitenkin yksi oli joutunut perumaan osallistumisensa edellisenä
päivänä. Vaan kuinka ollakaan, tapahtui mukava käänne...
Erään kilpailijan tyttöystävä oli tullut seuraamaan skabaa, pian se rooli
kuitenkin vaihtui numerolappuun, hyvin pienellä suostuttelulla.


Linjaa alkoi syntymään maalausseinäkkeisiin varsin ilahduttavaan tahtiin.
Huomionarvoista on myöskin maalausteline, Hyvinkään kaupungintalolla 
käytyjen neuvottelujen jälkeen saimme käytöömme vaalimainostelineet.
Toimintamallia voin suositella lämpimästi muillekin kaupungeille,
jotka katutaideasioita pohtivat.


Kilpailijoiden kasvot on sumennettu tasapuolisuuden vuoksi kaikilta
osallistujilta, ihan jokainen maalari kun ei välttämättä 
kasvojaan halua syystä tai toisesta esitellä.


Kilpailutapahtuman organisoinut kaksikko sen sijaan ei kameraa vältellyt, 
näyttelysihteeri Marjo Kuula ja Hyvinkään Taiteilijaseuran Tiia Orivuori
hoitivat hommansa hymyillen, mutta sopivasti kieli poskessa.


Jokaiselle kilpailijalle oli varattu saman verran maalipurkkeja:
musta, valkoinen ja muutama sävy per peinttaaja. 
Kaikilla ei ollut täsmälleen samat sävyt, jotta työt erottuisivat 
väriskaalojen osalta toisistaan.


Kilpailu taisteltiin Mad Colorsin kannuilla, jotka oli lahjoittanut Decoväri.


Seinämaalauksessa ja kukkapenkissä on tavallaan sama idea.
Hervempi meistä katselee kovin mielellään mustaa multakasaa, mutta 
kukat tekevät siitä kauniin. Sama likaisenharmaassa betonissa,
vaikka tällä kertaa valkoista kennolevyä maalattiinkin.


NEON ja HITVONLEAN olivat lähteneet vahvasti vihreällä liikkeelle ja 
kumpikin oli hieronut taustan ensin kuntoon ennen lettereitä.


Kilpailijoiden huolto hoitui kahvilla ja kekseillä
ja olihan Taidemuseon kahvihuoneessa myös hedelmiä tarjolla.
Myös omat eväät oli sallittu virkeyden ylläpitämiseksi.


Järkkärit & Tuomarit seurasivat kilpailun etenemistä
silmä kovana. GOS näytti aloittaneen kirjaimista ja jättävän taustan 
myöhemmäksi.


Maalareiden taiteillessa tuomaristo ja järjestäjät hengasivat hyvässä hengessä.


Tapahtuman musiikkipuolesta vastasi tyylillä ja taidolla
kotipoika MC Scure, straight outta Paavola.


Biisivalinnoissa takapiruina oli myös muutama muu muusikko.
Terkkuja sinnekin.


Joillakin ohikulkijoilla näytti olevan kiire viikonlopusta huolimatta, 
silti pikkuruinen vapaa seinä houkutteli yleisöäkin osallistumaan.
Pistettä ylläpiti Hyvinkään Nuorisotoimen porukka
hankekordinaattori Kaisa Rapasen johdolla.


Kivasti se purkki pysyi näpissä vapaan seinän puolellakin.


Kilpailijoiden kirjainten fillaus eteni hyvään tahtiin kautta linjan.


 Vähän matkan päässä havaitsin kilpailua pari mustiin takkeihin pukeutunutta 
miestä, jotka näyttivät seuraavan kilpailijoita tarkasti aurinkolasien takaa.
Koirakin oli matkassa.
Mistä tässä oli kyse?
FPS? PSG?
WTF?


No ei. 
Riksun luottokaksikko oli tulleet  seuraamaan kuinka omat junnut pärjää.
Tehotuottaja Jani Unkuri joutui lähtemään muihin hommiin kesken kisan
ja Dille -koira viipyivät paikalla pidempään.


Maailman karvaisimman kotipojan kanssa piti toki myös poseerata,
edellisestä tapaamisesta olikin jo liian pitkä aika.


Telttakeppeihin viritetyllä voimapaperiseinällä oli toinen iloinen parivaljakko,
kolmeen raitaan verhoutunut herrasmies oli tuonut 
nähtävästi lapsenlapsen kokeilemaan spraymaalaamista.
Kivaa näytti kaksikolla olevankin.


Pikkuseinä kakkonen oli tullut myös valmiiksi. 

Kilpailijoilla oli myös loppukiri käynnissä, osa oli jo valmiinakin.


Olosuhteet ei onnistuneet tällä kertaa olemaan kisaajille ihan tasapuoliset,
auringon suunnasta johtuen puolet maalasi varjossa ja puolet auringossa.
Mutta ei se menoa haitannut, eikä kisaajia häirinnyt.


Vielä viimeiset suihkinnat, ennen pilliin vihellystä ja 
 sitten päästäisi palkintokassien pariin.

Kärkikolmikolle oli luvassa Jukka-Tukun sponsoroimia tuotepalkintoja, 
muutama purkki Mädiä ja RAHAA!
Voittajalle 50 €, kakkoselle 30 € ja kolmoselle 20 €.


Aina joka kilpailussa sanotaan että oli kova taso, no niin täälläkin. 
Etenkin kärkikaksikon sijoitusten suhteen piti tuomariston raapia päätä kunnolla,
sankareilla oli kovin erilaiset tyylit, mutta hyvin vahvat duunit molemmilla.
Lopulta tulokset kuitenkin saatiin selville, eri osa-alueita puntaroiden.

Kaikenkaikkiaan arvostelussa kiinnitettiin huomiota moniin seikkoihin:
annettujen värien käyttö, kirjainten muodot, väritystekniikat, characterit,
sekä tietysti omaperäisyydestä. 

Valitettavasti kaikkia ei voinut palkita, mutta oli mahdottoman siisti 
nähdä, että nuoremmasta polvesta löytyy taitoa ja intoa sekä tietysti 
se, että kanttia riittää lähteä kisaamaan, vaikka sekunnin varoitusajalla.


Lopulta kassit jakoon ja pönötyskuvat päälle.

LOPPUTULOKSET:

 1. palkinto:
"HITVONLEAN"

2. palkinto: 
"NEON"


3. palkinto:
"TSAO"

Kolmea muuta kilpailijaa emme laittaneet paremmuusjärjestykseen. 
Päästetään siis naiset ensin ja sitten aakkosten mukaan.

"WEKA"


 "GOS"

"JERBA"

Suuret kiitokset jokaikiselle kilpailijalle!

foto:Aamuposti
 Voittajan tuuletus pääsi myös paikallislehti Aamupostiin, tyylikkäästi Mestarin elkein.


Musamestari puolestaan otti levarit kainaloon ja suunnisti kohti uusia seikkailuja.
Mutta ennen poistumistaan jätti lukijoille videosuosituksen,
johon kisan tuomaristo kokee hyvin suurta samaistumista, 
monella tavalla, mutta eri elementissä.




keskiviikko 19. elokuuta 2015

Sotamies rannalla palkat niskassa, ratamies sonnalla nilkat p*skassa

Jokaisella on varmasti välillä hetkiä, jolloin tuntuu että uppoaa paskaan.
Ainakin vertauskuvallisesti... 
Postiluukku sylkee laskuja, deadlinet menee yli, riitelyä kotona, 
tai mitä ikinä. Ehkä jopa kaikki yhtä aikaa. 

Mulla se uppoaminen oli eilen.
Oli tarkoitus mennä fiilistelemään peinttauksen keinoin taannoista vuosipäivää.
Pari characteria ja jotain pientä siihen oheen, erääseen autiotaloon
lähellä mulle ja vaimolle tärkeää paikkaa. Päästyäni paikalle, tuli pettymys.
Ovi oli torx-ruuveilla suljettu, toisin kuin edellisen kerran poiketessani. 
Johtuen ehkä siitä, että seudun junnut on melko tiuhaan spotilla riehuneet.
Ravistin hihasta kohdesuunnitelma B:n.


Hylätty siilo metsikössä, jonka ulkoseiniä koristaa spagetti ja täksytys.
Sisäänkäynnistä tuli mieleen kissanluukku sarjakuvissa, kurkkasin peremmälle
ja huomasin seinien olevan jostain syystä neitseelliset.
Asiaan saattaa vaikuttaa "lattian" olemattomuus ja kuopan pohjalla lilluva mönjä.


Paikka kuitenkin houkutteli. 
Seinän viertä kulki pari putkea, jotka halusin mukaan piissiin korostamaan
maalauspaikan hankaluutta. Putkiahan olisi voinut tietysti hyödyntää osana kirjaimia 
tai hahmoja, mutta tällä kertaa päätin vain kiertää ne.

Merkkasin kirjaimille tasaleveät alueet ja aloin sumuttaa.
Mittakaavana tilaa hahmottaessa voi käyttää vasemman reunan reppua.


Vajaan parin tunnin jälkeen (kai) homma alkoi olla paketissa.
Koetin saada kuvattua pystykuvaa, jotta rakennuksen korkeus tulisi kuvaan mukaan.


Selkä seinää vasten en kuitenkaan sellaista kuvaa saanut, jollaisen olisin halunnut.
Koetin käydä makuulle kaltevalle pinnalle, jos alaviistosta kuvattuna
rajaus olisi ollut kokonaisvaltaisempi. 

Kitka petti.


Tuota kuvaa ^ ottaessa se tapahtui...
Liu'uin lieriön pohjalle, pystymättä pysähtymään.
Pelkään todella harvoin mitään, mutta nyt paniikki oli kieltämättä läsnä!


Lumia toisessa kädessä räpistelin uppoamista vastaan ja lopulta 
tarpeeksi muhjussa potkittuani sain raavittua itseni ylös.
En ole koskaan uponnut juoksuhiekkaan tai suonsilmäkkeeseen,
mutta nyt olin ollut vyötäröä myöten paskassa. 
Kirjaimellisesti.


Löyhkä oli sanoinkuvaamaton.
Jos olet ollut sikalassa, kerro se haju kymmenellä, etkä ole vielä lähelläkään.
Olin kuvitellut että siiloissa on säilytetty jotain viljaa, mutta nähtävästi ne onkin olleet 
lantalietesäiliöitä tai jotain vastaavaa.

No, luuri kuitenkin pysyi kädessä, joten pari räpsyä vielä oli otettava.
Kyykyssä kylki kiinni seinässä tuli jonkunlainen pystykuva, jossa näkyy lattiasta kattoon.


Kokonaista kuvaa en kaikesta huolimatta saanut räpsittyä luurin kameralla, 
mutta lopuksi paras foto piissistä mitä löytyy.


Paska reissu mutta tulipa tehtyä.

Mites kävi vaatteille? Pesin kuumassa vedessä runsaalla pesuaineella, 
mutta haju ei lähtenyt. Roskikseen meni.
Loppuun vielä fiilistelymusaa aiheeseen liittyen:




lauantai 15. elokuuta 2015

Nazit Teurastamolla, (Art goes Kapakka-Tsiigaa 2015)

Taisi olla alkukesää tai kevättä, kun Janne Siltanen 
soitti ja kysyiolisinko kiinnostunut osallistumaan tämän vuoden 
Art goes Kapakka -kaupunkifestivaalin  Tsiigaa-kuvataidepuolelle.
Kyllähän se kieltämättä kiinnosti. Tapahtuma on ehtinyt kunnioitettavaan 
21 vuoden ikään, joka hektisessä klikkaus-liketys-maailmassa on iäisyys.
AGK-festivaalin historia on tarkemmankin tutustumisen arvoinen, 
mutten tilansäästösyistä avaa sitä enempää, tsekkaa itse.


Janne oli reagoinut reippaasti saatuaan kuraattoripestin:

”Heti kutsun saatuani hommaan ajattelin et nyt laitetaan graffitia kapakkaan. Katutaiteen nyt ollessa kovassa nosteessa maailmalla ja huomattavissa määrin myös jopa Suomessa, on ehkä aika katsoa miten meidät otetaan vastaan isomman yleisön taholta. Tähän on valittu mukaan iso nippu tekijöitä, jotka on jollain tapaa elämänsä aikana ollut mukana katutaiteen tekemisessä. Teema jätettiin tietoisesti auki jotta saataisiin mahdollisimman laaja otanta siitä mitä tämän alan taiteilijoiden työhuoneilla tapahtuu.”


Artisteja tulisi mukaan melko nippu, lähes 30 taiteilijaa.
Janne tarjosi taiteeni sijoituskohteeksi Teurastamoa, jonka alueelle tulisi 
muitakin taiteilijoita. Kyllähän se passasi hyvin. Tontilla on tullut touhuttua 
myös muutaman kerran aikaisemmin ja aina on ollut hyvä meininki. 
Teosten toteutukseen oli tiedossa ripustuspintaa alueen ravintoloiden sisältä 
tai vaihtoehtoisesti maalattavaa pintaa pihalta. 
Päätin valita jälkimmäisen, koska olen itsekin jo valmiiksi  pihalla.

Kävin kesäkuussa katselemassa uusin silmin sisäpihan ympäristöä ja pari ideaa
pukkasikin pääkoppaan. Tarjolla maalattavaksi oli seinäpintojen lisäksi myös 
pari vanerirakenteista valkoista penkkiä. 


Toisessa niistä oli yläpinta auki ja sitä käytetään kukkapenkkinä.
Se sai mielikuvituksen liikkeelle, kun mietin että penkillä maatessa näkymä 
ylöspäin on kuin makaisi mullan alta haudassa. 


Kun miettii nykykulttuuria, on usein toivottavaa saada yleisö
osallistumaan muutenkin kuin katsomalla. Päätin maalata penkistä ruumisarkun 
poikkileikkauksen, jossa ohiukulkijat voisivat kuvauttaa itsensä 
hieman normaalista poiketen. Muttei kuitenkaan liian pelottavalla tavalla, 
pintamateriaaliksi ajattelin punaista samettia ja kultaisia nauhoja,
klassiseen sohvatyyliin. Hauska mallikuvakin löytyi interwebsistä...
sohva joka on rakennettu ruumisarkun innoittamana:


Toinen inspiroiva juttu oli Teurastamon torni. 
Graffitikulttuurissahan on tietynlaista samaa valloitushenkeä kuin vaikkapa 
vuorikiipeilijöiden keskuudessa. Kuka valloittaa minkäkin rooftopin ensimmäisenä 
ja mitä korkeammalle maalauksen toteuttaa, sitä useampi sen näkee, 
jos tajuaa katsoa.


Tornin kyljessä näkyvä parveke toi mieleen parikin lapsellista juttua:
Tähkäpää-satu kertoo noidan torniin vangitsemasta tytöstä, jonka luo pääsee
vain tytön pitkiä palmikoituja hiuksia pitkin. Mieleen juolahti myös legendaarinen 
Donkey Kong-elektroniikkapeli , jossa raivostunut gorilla on vanginnut tytön
rakennustelineiden huipulle ja heittelee tynnyreillä tytön 
pelastamista yrittävää Mariota


Jollain tavalla ajattelin yhdistää nämä mielleyhtymät, 
mutten ollut ihan varma mitä parvekkeelle lopulta tekisin.

Apua inspiraatioon tulikin varsin yllättävältä taholta: Perussuomalaisilta.
Kansanedustaja Olli Immonen oli ilmeisesti tunteikkaalla päällä ja päivitti 
24. heinäkuuta Facebookiin sekä omalleen, että johtamansa
Suomen Sisu ry:n sivuille englannin kielellä vastenmielisen unelmansa
taistelusta monikulttuurisuutta vastaan.
Voi voi.


Eikä siinä kaikki, alle viikon sisällä tapahtui lisää, kun 
ja uusnatsit pahoinpitelivät porukalla kolme ihmistä. 

Mikä inhottavinta, kansanedustaja Immonen on varsin
hyvää pataa natsi-patrioottien kanssa. Kesäkuussa poika edusti reteästi 
rinta rinnan uusnatsien kanssa Porvoossa Eugen Schaumanin 
haudalla muistotilaisuudessa.

http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/wp-content/uploads/sites/32/2015/08/11041710_1177167838976184_8075561741726221597_n.jpg
Tiedä sitten kuinka kovaksi kolliksi Olli itsensä mieltää,
mutta tulee hieman mieleen kolmas lapsellisuus, nimittäin Monsterit Oy:n 
Tarmo Karvanen. Tare on sinertäväturkkinen hirviö, mutta loppujen lopuksi melko 
lupsakka veijari, eikä oikeasti kovin pelottava. Lisäksi hänen edustamansa firman 
tunnusvärit ovat sininen ja valkoinen.


Monstereiden päällikkö Henry J. Waternoose lll
tuo myös jotain mieleen, mutta ei mennä siihen sen enempää.


Kun tähän ajatusten sekamelskaan lisätään klassinen leikkikalu,
narusta vedeltävä sätkynukke, oli idearunko kokonaan valmis. 


Aloitin arkulla. 
Musta lateksi pohjalle ja siitä kerroksittain askel kerrallaan. 


Ensimmäisen päivän edetessä alkoi näyttää jo hieman erilaiselta.
Kuvan taka-alalla myös Hans-Peter Schütt viimeistelee omaa seinäänsä 
saman hiekkalaatikon toisella reunalla.


Koska arkku sijaitsisi maan alla, oli tarkoitus kuvata poikkileikkauksella 
hiekansekaista multaa, jossa kivenmurikoita seassa. Mietin myös olisiko pitänyt maalata muutama sääriluu sinne mullan sekaan, mutta en lähtenyt kuitenkaan niin brutaalille linjalle tällä kertaa.


Kivien luominen sujui paperi- ja maalarinteippisapluunoiden kanssa,
käyttäen apuna normaalien spraymaalien lisäksi graniitti-efektimaaleja. 


Viimeistellyn silauksen kiviin antoi pieni märkänä muotoilu ja pihan hiekkakentältä
poimittu hieno santa, kämmeneltä puhallettuna.


Parin päivän aherruksen jälkeen penkki oli viimeistelyjä vailla.


Kasvien juurakot olin saanut myös tehtyä.

foto: Lari Järnefelt
Monet ohikulkijat antoivat palautetta: 
"Hieno sohva!" Joo kiitos vaan, joillekin kommentoijista kerroin että sohvan sijasta 
siitä tulee ruumisarkku, mutta kaikille en asiaa alkanut avaamaan.

foto: Lari Järnefelt
Kun ristit ja arkun koristetupsutkin oli  saatu paikalleen, sen pystyy kyllä tajuamaan.


Vastarintanatsien tunnuksen esiintuomisen muotoa pohdin työn aikana myös
melko pitkään. En halunnut liian selkeästi asiaa alleviivata, 
mutta siten kuitenkin että se olisi hoksattavissa. 


Päädyin viestimään värimaailman keinoin ja versioimaan etäisesti nuolikuviota.


Lisäsin vielä mukaan kukkapenkkiin pihan nurkasta löytyneen pyöreän betonilaatan, 
jonka maalasin harmaalla ja tussasin teoksen nimen näkyviin.
"Humanity 6 ft. under".


Taustapuolelle tuli logotunnus ja signeeraus.


Lopuksihan arkku oli tietenkin koemaattava.


Toista duunia olin vähän luonnostellutkin, 
asiaankuuluvilla oheistarpeilla varustautuneena.


Sattumalta pihalla poikkesi myös pitkäaikainen yhteistyökumppani 
Felt Fotografin Lari Järnefelt. Sillä veijarilla on aina kamera mukana, 
joten sain kiltisti pyytämällä pari ammattimaista fotoakin työvaiheista.


Parvekkeelle tulisi siis saapumaan gorilla nimeltä Finn Kong.
Sitä varten oli hankittava rakennustarvikkeita ja työvälineitä. 

foto: Lari Järnefelt
Kuviosahan sain kuraattori Siltaselta lainaksi ja vanereiden kuskaamisessa auttoi 
Häiriköt- päämajan Jari Tamminen, pihistäen käyttöömme työnantajansa
  Voima-lehden kuljetuskaluston. 


Päätä irtileikatessa luotin kuviosahan ohella
jälleen ensisijaisesti lyijykynään ja spraymaaliin. 


Hellesäässä huhkiessa silmiä kirvelevä hien ja puupölyn yhdistelmä sai todellakin
tuntemaan itsensä graffitityöläiseksi, eikä niinkään taiteilijaksi.
Mutta lapsi on terve kun leikkii.


 Suurimmat linjat oli saavutettu. 
Mutta turkin piti tietysti olla pörheä, eli hapsutus vielä.
Ja maalaus. Aamuyön puolella piha oli muuten jo pimeä
mutta yksi valopää siellä vielä päivysti. 
Eli minä.


Lopulta oli lähdettävä nukkumaan, sillä tärkein värisävy loppui kesken.
Torstaina onneksi sain ensiapua MakeYourMarkista, eli 
purkillisen persuturkin maalaamiseen tarvittavaa Azul Perseo-väriä.


Sitten oli aika kiivetä torniin, ihan muutaman kerran.
Päättömän vanerigorillan ja muiden ruumiinosien roudaaminen
katolle tulisi olemaan hankalaa, onneksi sain avuksi Tsiigaa-puolen
tuottaja Sonja Linkonevan. Unohdin kysyä tekeekö korkeat paikat pahaa, 
mutta välikatolla kiipeillessä se tuli mieleen. 
Ei kuulemma tehnyt, päinvastoin.


Katolla oli aikaa myös vähän leikkiä, vaikka aikataulu jo painoikin päälle.
Harmi että olin pukeutunut FPS-aiheiseen paitaan, sillä tässä tapauksessa 
Secundas olisi ollut parempi, sillä Ollihan on vanha kolmenpallonpoliisi.

Foto: Sonja Linkoneva
No, ei muuta kuin naru kaulaan ja katolle.

Foto: Sonja Linkoneva
Gorilla ei ollut ylivoimaisen painava muilutettava, 
mutta hankalahko ja puuskittainen tuuli haastoi ihan sopivasti.


Sonja laittoi alhaalta kropan palasia tulemaan ja itse hilasin niitä 
määränpäähän parvekkeelle.

foto: Sonja Linkoneva
Viimeiset 1,5 tuntia olikin sitten ruuvausta, vasarointia, sahausta ja poraamista...


Siellä tornin parvekkeella.


Nyt Finn Kong ohjeistaa parvekkeelta alamaisiaan.
Alkuperäinen ajatus oli, että tekisin käsistä oikeasti liikkuvat, joita voisi 
narusta vetämällä yleisö heiluttaa, mutta lopulta päätin ruuvata ne kiinteiksi, 
jotta teos olisi tukevammin paikoillaan sään armoilla.
Ja eihän sinne katolle olisi yleisön turvallista kiipeillä narusta kiskomaan.


Laitoin jalat nilkoista kiinni parvekekaiteisiin reippaasti kettingillä,
kyllähän se gorilla kuitenkin on villieläin, vaikka söpöltä 
kieltämättä näyttääkin.


Mietin jopa olisiko pitänyt laittaa Ollille kravatti, mutta jätin pois kuitenkin.


Kuten kaikki merkittävät suurmiehet, myös tämä
alfauros heristää etusormea oikea käsi kohollaan.


Idea sormenheristelyyn tuli melko kusisessa ympäristössä, 
perskärpästen valloittamassa bajamajassa. Ja sattumalta sopivasti jälleen 
pöntön kansi ja hylätty mainoshanska muodostavat saman värimaailman
kuin ruumisarkun värimalli, SVL:n vihreä-musta-valkoinen.


Loppuun tietysti nazimuzaa, 
eli räppäävä Hitler Mel Brooksin esittämänä vuodelta 1983.

Kiitos AGK 1994-2015