Jokaisella on varmasti välillä hetkiä, jolloin tuntuu että uppoaa paskaan.
Ainakin vertauskuvallisesti...
Postiluukku sylkee laskuja, deadlinet menee yli, riitelyä kotona,
tai mitä ikinä. Ehkä jopa kaikki yhtä aikaa.
Mulla se uppoaminen oli eilen.
Oli tarkoitus mennä fiilistelemään peinttauksen keinoin taannoista vuosipäivää.
Pari characteria ja jotain pientä siihen oheen, erääseen autiotaloon
lähellä mulle ja vaimolle tärkeää paikkaa. Päästyäni paikalle, tuli pettymys.
Ovi oli torx-ruuveilla suljettu, toisin kuin edellisen kerran poiketessani.
Johtuen ehkä siitä, että seudun junnut on melko tiuhaan spotilla riehuneet.
Ravistin hihasta kohdesuunnitelma B:n.
Hylätty siilo metsikössä, jonka ulkoseiniä koristaa spagetti ja täksytys.
Sisäänkäynnistä tuli mieleen kissanluukku sarjakuvissa, kurkkasin peremmälle
ja huomasin seinien olevan jostain syystä neitseelliset.
Asiaan saattaa vaikuttaa "lattian" olemattomuus ja kuopan pohjalla lilluva mönjä.
Paikka kuitenkin houkutteli.
Seinän viertä kulki pari putkea, jotka halusin mukaan piissiin korostamaan
maalauspaikan hankaluutta. Putkiahan olisi voinut tietysti hyödyntää osana kirjaimia
tai hahmoja, mutta tällä kertaa päätin vain kiertää ne.
Merkkasin kirjaimille tasaleveät alueet ja aloin sumuttaa.
Mittakaavana tilaa hahmottaessa voi käyttää vasemman reunan reppua.
Vajaan parin tunnin jälkeen (kai) homma alkoi olla paketissa.
Koetin saada kuvattua pystykuvaa, jotta rakennuksen korkeus tulisi kuvaan mukaan.
Selkä seinää vasten en kuitenkaan sellaista kuvaa saanut, jollaisen olisin halunnut.
Koetin käydä makuulle kaltevalle pinnalle, jos alaviistosta kuvattuna
rajaus olisi ollut kokonaisvaltaisempi.
Kitka petti.
Tuota kuvaa ^ ottaessa se tapahtui...
Liu'uin lieriön pohjalle, pystymättä pysähtymään.
Pelkään todella harvoin mitään, mutta nyt paniikki oli kieltämättä läsnä!
Lumia toisessa kädessä räpistelin uppoamista vastaan ja lopulta
tarpeeksi muhjussa potkittuani sain raavittua itseni ylös.
En ole koskaan uponnut juoksuhiekkaan tai suonsilmäkkeeseen,
mutta nyt olin ollut vyötäröä myöten paskassa.
Kirjaimellisesti.
Löyhkä oli sanoinkuvaamaton.
Jos olet ollut sikalassa, kerro se haju kymmenellä, etkä ole vielä lähelläkään.
Olin kuvitellut että siiloissa on säilytetty jotain viljaa, mutta nähtävästi ne onkin olleet
lantalietesäiliöitä tai jotain vastaavaa.
No, luuri kuitenkin pysyi kädessä, joten pari räpsyä vielä oli otettava.
Kyykyssä kylki kiinni seinässä tuli jonkunlainen pystykuva, jossa näkyy lattiasta kattoon.
Kokonaista kuvaa en kaikesta huolimatta saanut räpsittyä luurin kameralla,
mutta lopuksi paras foto piissistä mitä löytyy.
Paska reissu mutta tulipa tehtyä.
Mites kävi vaatteille? Pesin kuumassa vedessä runsaalla pesuaineella,
mutta haju ei lähtenyt. Roskikseen meni.
Loppuun vielä fiilistelymusaa aiheeseen liittyen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti