maanantai 30. syyskuuta 2013

Finlandiatalolla "tarhantäti" graffiti-workshop

Viikonloppuna olimme lauantaina kollegani  Jouni "Psyke" Väänäsen  kanssa vetämässä graffitityöpajaa, kuten niin monesti aiemminkin. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin vähän totutusta poikkeava, monestakin syystä;

- paikkana oli Finlandia-talo
- työpajan osallistujina oli nuorten sijasta aikuisia
- kyseessä oli tarkasti rajattu kohderyhmä : Lastentarhan opettajat 


On ollut miellyttävää huomata, kuinka lasten ja nuorten kanssa työskentelevät aikuiset ovat yhä enemmän "hyväksyneet" seinämaalareita mukaan kasvatustyöhön ja samalla tuulettaneet totuttuja toimintamalleja nykyaikaisempaan suuntaan. Ei sillä, että vesiväreissä tai muovailuvahassa mitään vikaa olisi, mutta spraymaalipurkki on hyvä lisä työkalupakkiin.

Erityisen maukkaaksi tilanteen teki vielä se, että kun muistellaan vain 5 vuotta taaksepäin, oli samalla tontilla aikamoiset kahinat ja täysin erilainen toimintamalli. Vuonna 2008, tarkemmin ottaen 16.09.  oli Stop Töhryille -projekti kestänyt 10 vuotta.  Juhlan kunniaksi oli Kaupunginhallitus ja muut yhteistyökumppanit juhlimassa tasalukua Finlandia-talolla.


Eteisessä sijaitsevan sinisen maton vierellä tapahtui kuitenkin kyseenalainen kohtaus, jonka osallisina olivat mm. kaupunginvaltuutetut Arhinmäki ja Helistö. Heitä ei juhlallisuuksia seuraamaan päästetty. 

Samaan aikaan kivenheiton päässä Kiasmalla oli kuitenkin toisenlainen juhla, jossa Paavo piti puheen ja 
katutaidetta syntyi tilapäiseen aidanpätkään lasten ja nuorten käsistä spraymaalia ja katuliituja käyttäen. Alkuillasta juhlakansa lähti kulkueena etenemään kohti Kalliota. Kuorma-auton lavalla DJ soitti musiikkia ja livenä mikin varressa vieraili iso joukko artisteja. 
Kulkueen etenemistä odotti myös joukko vähän erilaisia nuorisokasvattajia

http://photoblogi.blogspot.fi/2010/01/mellakkapoliisi-kokoustaa-2008.html
Mutta viidessä vuodessa on tapahtunut Paljon! 
-Töhryprojekti kuopattiin,
 -Suvilahden seinä avattiin, 
-Funk On ry perustettiin, 
-Paavosta tuli ministeri,
-lisää lupaseiniä nousee joka vuosi ympäri maata, 
-graffitia on ollut esillä useissa gallerioissa 
-katutaidetta on käsitelty seminaareissa, opinnäytetöissä, dokumenttielokuvissa 
- jne...

Siksi olen erittäin kiitollinen, että sain mahdollisuuden päästä astumaan sille siniselle kynnysmatolle tämän askeleen, jolla henkilökohtaisesti koen olevan suurempi merkitys kulttuurillemme kuin vain pelkkä perus sisääntulo.

Näistä syvällisistä kelailuista kuitenkin itse asiaan. Paikalla oli siis lastentarhanopettajia ympäri maata. Muita asiantuntijoita luentosaleissa oli mm. Jorma Uotinen , Mari RantasilaJaakko Heinimäki jne. 
Meidän "luentosalimme" oli luonnollisesti pihan puolella, jonne siirryimme johdetusti mukaan ilmoittautuneiden kanssa.




Tapahtumahan kesti koko viikonlopun, joten veimme tapahtuman "olohuoneena" toimineeseen Aurora-saliin näytille alamme kirjallisuutta ja työnäytteitä taulujen sekä kustomointien muodossa. Näin nekin tarhantädit, jotka eivät runsaan ohjelmatarjonnan takia kerenneet suihkimaan, pystyivät laajentamaan näkemyksiään katutaideskenen käsitöistä.


Suunnitellessamme tilaajana toimineen Sylvia Tastin kanssa maalauspaikkaa, tuli mieleeni ehdottaa jos sasimme mahdollisuuden hyödyntää olemassaolevia rakenteita sen sijaan että olisimme hankkineet paikalle omat vaneriseinäkkeet.  Valokuvauksellisesti paras paikka maalata olisi ollut työmaa-aidan taustapuoli parkkipaikalla.


Vieressä oli kuitenkin korkeampaa ja jo valmiiksi pohjamaalattua vaneriseinää Lemminkäisen työmaan vieressä. Meilirumban ja puhelusavotan jälkeen saimmekin luvan käyttää seiniä yhden päivän ajan. Hienoa!



Paikalla oli jo ensi puraisu otettu nuoremman polven puolesta, mutta emme antaneet asian häiritä.


Saavuttuamme tontille, Jouni otti vieraat vastaan ja esitteli herrasmiehen elkein "Psyken Putiikin" valikoimaa.



Hetki historian kertausta ja muutamat taktiset tekniikkavinkit kuunneltuaan pääsivät lastentarhanopettajat irti; kertakäyttösadetakkeihin, hengityssuojaimiin ja kumihanskoihin verhoutuneet maalarit selättivät harmaan lateksin hyvin nopeasti.


Töissä oli ihailtavasti esillä sisällöllistä viestiä ja runsaasti värejä.








Esimerkin omaisesti toki suihkittiin itsekin. Simppelit kirjaimet ja ukkeli oli oma panokseni...


...Jonen huolehtiessa naiskauneudesta.


Kaverikuviakin otettiin tottakai. Muut "oppilaat" kerkesivät valmiiksi hieman aiemmin ja hyvällä mielellä koko opelauma lähtikin jatkamaan teemapäivien muun ohjelman parissa.


Jounin kanssa suosimme klassista "Ensin työ, sitten huvi"-ajatusmallia. Kun kerran yhdeksi päiväksi oli lupa aitoja maalata ja vettäkään ei satanut, päätimme suihkutella vähän muuallekin uutta väriä. Luonnoksia ei nyt tälläkään kerralla sattunut olemaan, mutta ainahan sitä jotain keksii jos purkin varteen pääsee.


Spotiksi valikoitui Töölönlahden puoleinen aidanpääty, koska siellä oli lateksia jo valmiina suurinta imeytymistä estämässä.


Kolme tuntia myöhemmin vaneri kisaili jo syksyn lehtien kanssa värikylläisyydellään:


Tietysti joku hauska hahmo haluttiin myös tuoda seinälle. Juhlan kunniaksi joku random- poliitikko oli saanut puunuijan sijasta  maalitelan käteensä. Jone huomautti telan lateksin olevan ohennuksen tarpeessa, ja näinhän se on myös graffitipolitiikan suhteen. Vielä olisi varaa vähän ohentaa juoksevammaksi...
...mutta mistä sitä tietää millainen tilanne seuraavan viiden vuoden jälkeen on vuonna 2018?




Viimeisen kuvan paikan saa aika herkullinen asetelma...
Samassa kuvassa 
-Finlandia-talo
-2 ratsupoliisia
-ja meidän piissit


Kivaa oli, kiitos tarhantädeille
:)

perjantai 27. syyskuuta 2013

Avain(henkilöverotus) ja Punainen Tiili

"Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin"
Näin toteaa vanha kansanviisaus, joka jäi faijan suusta mieleen.  Ja niinhän siinä kävi sille Keilarannan kännykkäfirmallekin. 
Ikävä juttu.

Toinen vanha sanonta on "myrsky vesilasissa", josta ajankohtainen suomiversio taitaa olla myrsky kumisaappaassa. Tässä yhteydessä tuli pinnalle termi, jota jäin pohtimaan vähän syvemmin:
AVAINHENKILÖVEROTUS

Erikoismiehiä tarvitaan aina, se on totta.
 Mutta kiitoksen ei aina tarvitse olla miljoonaluokkaa ja kultaisia kädenpuristuksia!

Omasta näkökulmastani katsoen koko maassa on vain yksi henkilö, joka voi nauttia Avainhenkilö- statuksesta täydellä luottamuksella ja puhtaalla omallatunnolla. Hän on Matti Roihuvuoren lähiöstä. Mies jota käy kiittäminen kotimaisen puhemusiikin soihdun kantamisesta jo 12 vuoden ajalta. 
Voisi jopa ajatella, että jos olisi syntynyt vauva, kun Avain levytti 
Punaisen Tiilen, niin nyt se lyyrinen lapsi on peruskoulun kuudennella luokalla. 
Asan musan parissa on kasvanut jo sen verran ipanoita, että ajatuksia herättävää ja kantaaottavaa suomiräppiä tulee varmasti jatkossakin ilmestymään yhä uusien junnujen tarttuessa mikkiin. 
Siksi ojensin Masalle kiitokseksi valoa syksyn pimenevään iltaan.


Tein "Punainen Tiili"- nimisen työn Hotelli Katajanokalla olleeseen kesänäyttelyyni, ja nimesin sen kunnianosoituksena klassikkolevyn mukaan. Olin jo päättänyt tekovaiheessa, että lahjoittaisin tiililampun näyttelyn jälkeen Masalle.


Tiili oli vankilassa vertauskuvallisesta syystä. Kun joutuu "kiven sisään", voi siellä "syttyä lamppu". Monihan on vankila-aikanaan opiskellut uuden ammatin tms jonka voimin elämälle voi löytyä uusi suunta ja elämänpolku jatkua yhä parempana. 
Eräänlainen "valoa tunnelin päässä"- näkökanta siis.


Muutamista muista näyttelytöistä voi kurkkia taustaa tästä
Nyt kun lamppu on saatu toimitetuksi perille, 
voidaan hyvällä syyllä nauttia youtubesta se originaali helmi:


Kiitos Matti, pidä liekkiä yllä!

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Äiti-lapsi-edustusta: Habitare 2013

Viikonloppuisin on hyvä käyttää aikansa perheen parissa. Tänä sunnuntaina oli liikkeellä kaksi mammanpoikaa ja kaksi mutsia. Meidän rouva vei Pätkän katsomaan Cheekkiä Nordikselle ja itse kutsuin oman kasvattajani Messukeskukseen syömään metrilakua.

Tiedossa oli että tod.näk. porukkaa on liikkeellä viimeisen päivän takia aikas paljon, joten olimme paikalla heti ovien avautuessa. Kauaa ei tarvinnut kierrellä, kun jo tuli mansikkapaikka vastaan;
Swane Design esitteli kiinnostavia afrikkalaisia kierrätystuotteitaan ja sieltä olisi ollut paljon hankittavaa   omaankin kotiin:

 

Totaalisen tyylikkään peltikaapin olisin halunnut ehdottomasti työpöytäni vierelle.


Autotalli meets olohuone?


Kerrankin omaperäinen kaappi maustepurkeille tai suihkusaippuoille


Myös kotimaisia kiinnostavuuksia löytyi roppakaupalla. Miksei tällaisia ryijyjä ollut meidän mummojen seinillä? Päiväunille meno olisi ollut paljon mielekkäämpää näin mielikuvituksellisen seinävaatteen alla.  Klaus Haapaniemen "Purppurahämy" ryijyn olivat kutoneet Katriina Linna ja Sanna Reinikainen


Lisää mummomatskua päivitettynä. Tekijää en huomannut tarkistaa, mutta vihdoinkin niille iänikuisille itänaapurin tuliaisille on löytynyt uusi rooli


Sanelma Hihnalan "Lankku" divaani on myös mielestäni yhtä hieno keksintö kuin ylempänä ollut autonrengas-kaappi


Päiväunimatskua vol.2 
Tätäkään tekijää en merkannut muistiin, mutta jos tällaisten makuuhuonelamppujen alla näkisi painajaisia, niin sitten olisi jo keinot vähissä. Jos sarjatuotantoon asti tulee, niin hankintalistalta löytyy.


Annamari Niskanen oli saanut yksinkertaisen mutta niiiiiin toimivan idealampun syttymään, että "On Off" valaisimen tahtoisin myös välittömästi kotioveni taakse. 
Protoshopin äänestyksen tuloksia odotellessa täytyy tyytyä vielä tavaomaisempiin valaisimiin.


Messuilla oli kourallinen mieleenjääviä osastoja. Vaikka Kuohuviinibaari ideana ei niin hirmu tuore ollutkaan, niin toteutus toimi Tikkurilalla.


Kun paikalla oli liitutaulupintaa ja muutama liitukin, niin ylänakki oli otettava teeman mukaisesti haltuun.


Mutsikin bommasi!


Toiselta puolelta oli koristelun hoitanut Jesse Pasanen


Fatboyn looshissa jäin etsimään katseella prinsessaa ja pohtimaan oliko lihavapoikakasassa herne paikallaan


Nils ja Martti ovat laittaneet takit narikkaan ja siirtyneet makkarin puolelle?


Lentoasemavuosina kuulin juttuja, että tulli olisi työntänyt takavarikoimiaan piraattivaatteita uuden kiitotien alle tasoitteeksi. 
Tobias Juretzek on joko kaivanut asfaltin auki, tai ehkä kuullut saman huhun?


Eräällä osastolla havainnoillistettiin, kuinka käy, kun perheeseen hankitaan koira...
( terveiset Ville-serkulle ;) )


Alla oleva herkkukaksikko oli myös kuvattava. Lehdistössä on ollut puhetta siitä, kuinka kotiäidit tissuttelevat laatikkoviiniä iltapuhteekseen. Jos heillä olisi mahdollisuus lukea Harlekiini-sarjaa näin söpön lukulampun alla, riittäisikö vadelmavissy janojuomaksi?



Ilahduttavaa oli nähdä myös Riihimäki- edustusta loistamassa. Jukka Korpiheteen Lootusta oli tarjolla katosta roikkuvana sekä jalkalamppu-versionakin.


Jollakulla suunnittelijalla on Niksi Pirkat tullut luettua; "sukkahousuista saat näppärän lampunvarjostimen"


Hupsu Risain oli tuonut paikalle aikamoisen valopään. Meillä synkkasi heti.


Mitäs seuraavaksi? 
Seinän vieressä nökötti kiintoisa esine... 
Vähän isompi viinikaappi? Vampyyri pystypäikkäreillä? 


Kuntosali 


Omasali oli oikein piristävä tapaus. Jos taskusta kuuluisi kilinän sijasta kahinaa, voisin hyvinkin hankkia olohuoneeseen kuntokeskuksen joka kestää katseet ja kasvattaa rinnanympärystä.
Käsipainopuolella oli myös varsin tyylikkäästi viskattu levypainot ja kahvakuulat ikkunasta ja tuotu tilalle nahkaa ja puuta. Räkissä ylhäältä alas 2,4 ja 6 kiloiset jumppapussit.


Messuilta löytyi myös taidepuoli, jossa pönötti mm. Maailman pienin kulttuuritalo. 
Sweet indeed.


Mahtava kyltti Ant Gallery osastolla: "Nyt loppui turvakaide, tästä alkaa nykytaide"
Villiä meno seinillä olikin


Habitare goes Heavy metal?


"Se riippuu-kaltereista" Tuula Hakkaraisen siisti & simppeli kollaasi


Leinosella tyylikäs ja maukas aamiaiskaappi:
 "We are sorry for what we've done,
We only wanted to have some fun"


Viime metreillä löytyi ikuista aarteenetsijää kiinnostava osasto: Roomage
Tämä aarrekammio oli myös voittanut Habitaren "Paras Messuosasto" -kunniakirjan XS-sarjassa.
 Ansaitusti.


Kotiinlähtö oli väistämättä edessä. 
Viimeinen ikuisen 6-vuotiaan syvä huokaisu tuli vanhan tavaran osastolla, jossa tämä polkuauto jäi killisilmineen tuijottamaan takaisin.


Viekää ne pleikkarit ja aipädit vintille. Polkuautot pihakaduille!


Kaiuttimista kuului kohinaa ja naisen ääni kertoi, että messuaikaa oli jäljellä 15 minuuttia...


Menihän se vähän yli. 
Miksikö?
No koska se ekan kuvan peltikaappi oli ostettava. Nyt on entinen öljytynnyri olohuoneessa.
Timanttista.