"Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin"
Näin toteaa vanha kansanviisaus, joka jäi faijan suusta mieleen. Ja niinhän siinä kävi sille Keilarannan kännykkäfirmallekin.
Ikävä juttu.
Toinen vanha sanonta on "myrsky vesilasissa", josta ajankohtainen suomiversio taitaa olla myrsky kumisaappaassa. Tässä yhteydessä tuli pinnalle termi, jota jäin pohtimaan vähän syvemmin:
AVAINHENKILÖVEROTUS
Erikoismiehiä tarvitaan aina, se on totta.
Mutta kiitoksen ei aina tarvitse olla miljoonaluokkaa ja kultaisia kädenpuristuksia!
Omasta näkökulmastani katsoen koko maassa on vain yksi henkilö, joka voi nauttia Avainhenkilö- statuksesta täydellä luottamuksella ja puhtaalla omallatunnolla. Hän on Matti Roihuvuoren lähiöstä. Mies jota käy kiittäminen kotimaisen puhemusiikin soihdun kantamisesta jo 12 vuoden ajalta.
Voisi jopa ajatella, että jos olisi syntynyt vauva, kun Avain levytti
Punaisen Tiilen, niin nyt se lyyrinen lapsi on peruskoulun kuudennella luokalla.
Asan musan parissa on kasvanut jo sen verran ipanoita, että ajatuksia herättävää ja kantaaottavaa suomiräppiä tulee varmasti jatkossakin ilmestymään yhä uusien junnujen tarttuessa mikkiin.
Siksi ojensin Masalle kiitokseksi valoa syksyn pimenevään iltaan.
Tein "Punainen Tiili"- nimisen työn Hotelli Katajanokalla olleeseen kesänäyttelyyni, ja nimesin sen kunnianosoituksena klassikkolevyn mukaan. Olin jo päättänyt tekovaiheessa, että lahjoittaisin tiililampun näyttelyn jälkeen Masalle.
Tiili oli vankilassa vertauskuvallisesta syystä. Kun joutuu "kiven sisään", voi siellä "syttyä lamppu". Monihan on vankila-aikanaan opiskellut uuden ammatin tms jonka voimin elämälle voi löytyä uusi suunta ja elämänpolku jatkua yhä parempana.
Eräänlainen "valoa tunnelin päässä"- näkökanta siis.
.jpg)
Muutamista muista näyttelytöistä voi kurkkia taustaa tästä.
Nyt kun lamppu on saatu toimitetuksi perille,
voidaan hyvällä syyllä nauttia youtubesta se originaali helmi:
Kiitos Matti, pidä liekkiä yllä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti