Vuoden 2012 syksyllä löysin Huopalahden aseman läheisestä pusikosta ruman
betonipilarin joka ei ollut missään käytössä.
Päähän pälkähti idea, jonka avulla voisin kunnioittaa kotimaista graffitihistoriaa
kulttuurin keinoin. Päätin toteuttaa idean ja lopputuloksena oli
"Stop Töhryille"- hautakivi. Sain tempauksesta paljon positiivista palautetta
monilta graffitimaalareilta ja myös muilta katutaidetta seuraavilta tuttavilta.
Vielä samana talvena kävin luomassa hautausmaista tunnelmaa viemällä
paikalle Pasilan gallerian piikkilangasta ja spraymaalipurkkien etiketeistä
valmistetun havuseppeleen. Projekti alkoi elää omaa elämäänsä ja vaikka olin
saanut hyvää palautetta, tuntui kivi myös ärsyttävän joitakin henkilöitä
niin paljon että ilkivaltaakin alkoi ilmestyä.
niin paljon että ilkivaltaakin alkoi ilmestyä.
Olin kuitenkin suojannut teokseni useilla kerroksilla vahvaa venelakkaa, joten
aina silloin tällöin suoritetut puhdistustoimenpiteet ovat pitäneet teoksen melko
hyvässä kunnossa. Viimeisen vuoden aikana joku neropatti oli käynyt nakuttamassa
pintaa rikki jollain kivellä tai muulla lyömäesineellä ja viimeisimpänä joku
mitäänsanomaton lelutägikaksikko oli rikkonut hautarauhaa.
aina silloin tällöin suoritetut puhdistustoimenpiteet ovat pitäneet teoksen melko
hyvässä kunnossa. Viimeisen vuoden aikana joku neropatti oli käynyt nakuttamassa
pintaa rikki jollain kivellä tai muulla lyömäesineellä ja viimeisimpänä joku
mitäänsanomaton lelutägikaksikko oli rikkonut hautarauhaa.
Vaikka pidänkin vanhoista ja vähän kuhmuisen kulahtaneista esineistä,
oli aika suorittaa restaurointi muistomerkin arvon palauttamiseksi.
Maalipurkit & vanha sapluuna mukaan ja eikun hommiin.
Mustalle pohjalle vähän kromipölyä arvokkuutta tuomaan ja tarraliimalla
sapluuna kiinni pintaan. Sinänsä oli hauska huomata, kuinka rauhassa sain
maalauspuuhiani touhuta keskellä kirkasta päivää. Ensimmäisellä kerrallahan
askartelin luonnollisesti yöllä.
Päätin luottaa tällä kertaa kultamaaliin, joka on tietysti hopeista
kirjoitusta arvokkaamman vaikutuksen antavaa.
Päälle vielä tukevat venelakkakerrokset ja jälleen on
"Stop Töhryille"- muistomerkki juhlakunnossa odottamassa talvea.
Hauska juttu on myös, että kuulin muistomerkin palvelevan nykyisin
pokestoppinakin, eli PokemonGo-pysäkkinä .
Hauskaa jos näin on. Mutta kun käytte mestoilla, kunnioittakaa
menneiden wraitterisukupolvien historiaa josta Liisanpuisto alempana kertoo.
Jätä patsas tärvelemättä, koska nykypäivänä sulla on kuitenkin mahdollisuus tuhlata
kannuasi muuallekin, vaikka ihan luvan kanssa, toisin kuin silloin ennen.
Peace.
