Meillä kaikilla on sankareita ja esikuvia.
Oikeita tai kuvitteellisia.
Tässä kerron tarinan eräästä sankarista, joka on ollut hyvinkin merkityksellinen
meidän perheelle. Hän syntyi 1995 Yhdysvalloissa Pixarin animaattorin käsistä ja
sai nimensä astronautti Aldrinin mukaan.
Kun Toy Story- animaatio ilmestyi, olin 21-vuotias ravintolakokki, joka haaveili omista
lapsista, joiden kanssa voisi kikkailla ja keksiä hölmöjä juttuja. Elokuvan tarina on
hieno kertomus ennakkoluuloista, henkisistä voimavaroista, ystävyydestä ja
rohkeudesta. Ellei leffa ole tuttu, paikkaa virheesi ja katso kuinka Buzz ja Woody
tapaavat ja mitä siitä seuraa.
Kun oma muksu vihdoin saapui maailmaan, myös hän vaikuttui Toy Storyn
meiningistä. DVD on pyörinyt telkkarissamme yhteensä monia vuorokausia ja
toimintamallia sieltä tuntuu tarttuneen poitsulle paljon hyvässä mielessä.
Kundin ollessa pieni, Buzz myös ilmaantui eräänä päivänä meille, ilmielävänä!
Buzz- lelufiguuri oli myös ahkerasti mukana leikeissä ja kovan rasituksen vuoksi avaruuskypärä rikkoutui. Tilanne saatiin kuitenkin pelastettua vaimon työkaluilla,
eli hiuslakan suuttimen korkin läpinäkyvällä puolipyöreällä suojamuovilla, jonka
istutin pikaliimalla kypärän paikalle. Korjauksen jälkeen Buzz ja muut sankarifiguurit
oli vielä kauan käytössä, kunnes kundin kasvaessa lelusankarit siirtyivät vaimon
työpaikalle lasten leikkinurkkaan uuden sukupolven pikkukäsien hypisteltäväksi,
jossa ovat edelleen.
Siihen aikaan kun Buzz oli ipanan ykköskingi, asuimme Martinlaaksossa.
Viime kesänä alueella alkoi suuri muutos, kun kaupunginosan vanha ostari,
eli Martinkeskus lopetti toimintansa ja alkoi odottaa purkua. Ennen murskaamistaan
harmaan betonin ja värikkään lasin hallitsemaan tilaan tuli kuitenkin hyvin runsaasti
eri ikäisten kaupunkilaisten toteuttamaa taidetta moneen kerrokseen.
Yksi maalauksista oli omistettu meidän perheemme yhteiselle sankarille ja
sijoituspaikkana oli luonnollisesti korkein mahdollinen, eli katto.
Suoraan betonille suihkiessa seinä on niin huokoista, että maalia kuluu huomattavasti
enemmän, ellei pensselöi lateksimaalia pohjalle. Lateksi myös auttaa värejä
loistamaan paremmin kirkkaina. Niinpä Martsarissa loisti eräänä kesäiltana
värikkäät ikkunalasit, kun viimeistelin tuttua hahmoa seinälle.
Kun maalaus lopulta valmistui, oli lapsuuden kotikulmien katolle saapunut
lapsuuden sankari, vähän muokattuna. Pientä kustomointia tein tietysti rakettireppuun,
paremmin tilanteeseen sopivaksi.
Katolle ja koko ostarillehan tuli paljon muutakin värikkyyttä seinille,
katutaiteen ja graffitin muodossa. Ennen varsinaista "Martinkeskuksen
hautajaistapahtumaa" osa maalauksista kerkesi saamaan uuttakin maalia päälleen.
Jossain vaiheessa rakennus näytti tältä:
Tein katolle myös Buzzin sloganin hieman muokattuna, jäähyväistapahtumaan viitaten.
"Kohti konserttia...
...ja sen yli"
Hautajaispäivänä jäähyväistapahtuma keräsi valtavan ihmismassan vielä kerran
ostarille, jossa tapahtui paljon hienoa toimintaa monipuolisten kulttuuritoimintojen
keinoin. Oli kova meininki ja hieno projekti. Kiitos kaikille mahdollistajille,
joita on lukematon määrä: Myyrmäki- liike, Vantaan kaupunki,
Vantaan taidemuseo Artsi, Streetart Vantaa, Vantaan Kaupunginmuseo, jne jne.
Kesä kuitenkin meni jo, mutta ossun katolla tapahtui vielä kerran jotakin eilen.
Kun nyt kerran ollaan saatu näin upeasti lunta ja isänpäivä oli tulossa, menimme
kikkailemaan talviurheilun merkeissä. Pyysin mukaan Vantaan
ykkösvalokuvaajan Olli Bergin, joka lähtikin mielellään säätämään
mukaan jälleen kerran jotain vähän eriskummallisempaa meininkiä.
 |
| foto:Olli Berg |
Kiipesimme katolle ja aloimme hommiin. Lumilauta-ammattilaisten ja Duudsonien
innoittamana luvassa oli jotain vähän vauhdikkaampaa.
Olli jäi alakatolle kuvaamaan ja stigat hinattiin yläkaton harjalle.
Sitten pieni juoksu kohti katon reunaa ja...
KOHTI ÄÄRETÖNTÄ JA SEN YLI!!!!
 |
| foto:Olli Berg |
Toy Storyn hengessä meidän perheen poikaporukka toivottaa
leikkisää ja lennokasta Isänpäivää kaikille faijoille ja niiden mahtaville muksuille!!
Älkää unohtako leikkiä :)
