tiistai 26. marraskuuta 2013

Eläimellistä menoa ja sysimustaa huumoria

Parina päivänä on taas joutunut skrabata pysäköintikiekolla auton ikkunaa ja päivällä satoi luntakin,  joten tässä vaiheessa ajattelin luoda vanhana partiolaisena pienen katsauksen luonnon helmaan. Nyt viimeistään karhut ovat vetäytyneet kallioiden onkaloihin ja siilit ryömineet lehtikasoihin talvehtimaan. 

Kaikki eivät kuitenkaan kerenneet...

Jukka Silokunnas: "Siili /Poliisin eristämä alue"

Poikkesin kesällä Teurastamolla jossa oli esillä 
Esillä oli kiinnostavien taiteilijoiden kiinnostavan totutusta poikkeavia töitä, jotka eri tekniikoin toteutettuina sopivat ympärillä levittäytyvään teurastamomiljööseen täydellisesti kuin nyrkki sirkkeliin. 

Jukka Silokunnas oli lähtenyt näyttelyyn sarjalla kuolleita eläimiä. Teoksen nimi oli kuvissakin näkyvän rikospaikkanauhan mukaan "Poliisin eristämä alue". 
Yläkuvan siilin lisäksi ryhmään kuului kettu, orava ja lintu. 


Vähän saman aihepiirin parissa operoi jo vuotta aiemmin muista yhteyksistä tuttu Lehdon Lassi Lahdesta. Populäärikulttuurin parissahan hänet tunnetaan paremmin nimellä  Jimi Tenor
Rytmi-lehdessä olleessa haastattelussa kuvaaja kertoi mistä idea yliajettujen eläinten kuvaamiseen tuli ja mitä hän halusi näyttelyllä sanoa. Näytekuvat töistä voi katsoa artistin kotisivuilta:

Itsekin olen kuvannut vuosien varrella "lepääviä" eläimiä, vähän eri näkökulmasta kuin ylläolevat herrasmiehet. Ajatus lähti omalla kohdallani siitä, kun kohtasin muutama vuosi sitten yöhämärässä kotimatkalla tienpientareella jäniksen, joka ei lähtenytkään juoksemaan auton valokiilassa. Ihmettelin syytä ja pysäytin tien poskeen. Jänön luo päästessäni totesin että kaveri oli yliajettu, mutta jäänyt henkiin. Takajalat oli muusina eikä se päässyt pakoon. Katse oli pelokas ja paniikinomainen joten eihän siinä muuta voinut kuin ottaa kenttälapio auton takakontista. Pyysin anteeksi, toivotin hyvää matkaa ja lapio teki likaisen työn yhdessä hujauksessa. Laskin pupun ojan pohjalle lepäämään ja jatkoin kotimatkaani silmäkulmaa pyyhkien.

Sen jälkeen olen kuvannut lähes kaikki vastaantulleet eläinvainajat, joista muutaman esittelen seuraavaksi. Kun Tenor syyllisti autoilijat ja Silokunnas laittoi poliisin tutkimaan, niin oma lähestymiskulmani on pohtia miksi eläin teki sen; siis kuoli?

Olen saanut monia hyviä keskusteluja aikaan suvun pikkumuksujen kanssa, kun heittäytyy vähän tyhmäksi ja kommentoi kuollutta eläintä alle kouluikäiselle lapselle: 
"Katos, kurre ottaa päiväunia keskellä autotietä, mikähän sitä noin väsyttää?"
Yleensä muksu vastaa jotain tyyliin: "Eiku se on kuollu, ehkä tuolta on tullu iso rekka ja kurre ei o huomannu sitä kun se ei oo muistanu kattoo tuleeks autoja ennenku ylittää tien"


Kun lähdet moottoripyöräilemään; älä toimi kuten Pulu, vaan muista pari juttua:
1) käytä kypärää
2) älä hurjastele ihan päätöntä vauhtia



Pohjanmaalla tuli Röllimetsässä vastaan mahdollinen henkirikoksen uhri. 
Tai sitten varis (vai korppi) oli vain todella masentunut kun oli valinnut hamppukravatin


Kanarialla oli rapu ilmeisesti erehtynyt aamulla suojaamaan pintansa aurinkorasvan sijasta majoneesilla. Mäkkärin roskaruokaan addiktoituneet lokit varmaan koituivat kuolemaksi.


Mäyrä on todennäköisesti liftannut liian lähellä tietä Malminkartanossa. 
Selän takaa on tullut osuma ja matka jäänyt kesken. Lähtökiireessä lienee heijastin unohtunut...


…matkaeväät sen sijaan herra Mäyrä oli muistanut ottaa , sillä ateria näyttää jääneen kesken elävän ravinnon ystävältä.


Nizzassa puolestaan tapasimme torilla ahneen pulun. Kaikesta päätellen siipiniekka varasti pari marjapiirasta liikaa torikahvilasta ja söi niin että halkesi.


 Salmiakkipääkkallot taisi olla enne Pukinmäkeläisen pupujussin tapauksessa. 
Ehkä vadelmaveneet ei olisi korventaneet jänön sisuskaluja.

Pöllö ilmeisesti haikaili brunaa pintaan, mutta aurinkoa unohti riisua untuvarotsin ennen arskan repimistä. Lämpöhalvaus yllätti kohtalokkaasti.



Purettavassa tehdaskiinteistössä tavatulla pululla on ollut ongelma juomisen kanssa. Jaffapullon se on tyhjentänyt, mutta sokeripitoinen limppari  lienee reagoinut jauhopölyn kanssa ja tukkinut hengitystiet. Vesi olisi ehkä ollut terveellisempi eväsjuoma.


Lauttasaaressa kuulemma asuu parempaa väkeä. 
Kuitenkin siellä tuli vastaan surullinen tapaus. Lokki on punertavista silmistä päätellen hiisannut tai dokannut itsensä hengiltä, sitä ennen sammunut oksennukseensa ja hengen lähdettyä laskenut alleen. 


Konna lienee tullut kulinaristin yllättämäksi. Kotikokeille tiedoksi, sammakonreisiä saa paljon helpommin säilykkeenä lähikaupasta, eikä niitä silloin tarvitse puhdistaa hiekanmuruistakaan.


Plus ykkösenä pakkaa sekoittamassa jäähdytetty joukkohauta Nizzasta. 

Lopputeksteinä haluan vielä korostaa, että kuvat on otettu siten kuin ne paikallistin. Mitään rekvisiittaa ei ole lisätty, eikä raatoja siirrelty. Kuvatut kohteet ei kuolleet minun toimintani seurauksena enkä vahingoittanut ruumiita.

Hyviä talviunia nallet ja siilit, keväällä tavataan.


torstai 14. marraskuuta 2013

Pietarissa katutaidetta ja merirosvoja?


Saimme torstaina lukea uutisista, että Putin on saanut postia. 
Ex-Beatle Sir Paul McCartney oli tarttunut kynään ja kirjoitti vetoomuskirjeen  Venäjän presidentille. Greenpeace-aktivistien meriseikkailu ja siitä seurannut vankeus/merirosvous/vandalismi-sirkus on kaikenkaikkiaan kiinnostava juttu, johon itsekin otin vähän kantaa taiteen keinoin.

Nyt kun tässä on viimeisten vuosien aikana saanut monia tavoitteita toteutettua graffitiasioissa uusien seinien ja erilaisten tapahtumien yhteydessä, niin myös tänä syksynä eräs haave toteutui. Pitkään on ollut toiveenani päästä joskus jonnekin ulkomaille maalaamaan muutenkin kuin lomareissulla itsekseen. Muutama viikko sitten sain parin kollegan kanssa kutsun Pietariin.

Kyriliset aakkoset on vähän hakusessa, mutta tapahtumajulisteesta venäjänkielen taitoiset voivat repiä informaatiota. Tapahtuman fb-sivulta löytyy lisädataa:
Matka itsessäänkin oli varsin mukava, kuvareportaasin kautta 
saatte pikku tuntumaa reissusta.


Lähtöpäivän koittaessa pääsin pyörähtämään vanhalla duunipaikalla; 
Helsinki-Vantaan lentoasemalla. 


Mutta kirjaimellisesti vain pyörähtämään. Kulkuväline nimittäin oli sininen pikkubussi. 
Sinisyyden lisäksi pakua voi kuvata toisellakin adjektiivilla: ahdas.


Mutta menopelin valinta oli oma päätös, joten marinat sikseen ja kohti itänaapuria.
Rajan jälkeen ensikosketus venäläisestä ympäristöstä oli aika ruuhkainen.


Kun päästiin perille Pietariin, keskustassa oli katusoittajilla kunnon jamittelut 
menossa. En nyt muista mikä biisi kadulla raikasi, mutta jotain rokkia se oli, 
ehkä Rollareita tai CCR:ää. Päivän teemaan sopien se olisi voinut olla myös 
Paulin ja kumppaneiden Back to the USSR


Olen kuullut Pietarista paljon hyvää ja paljon pahaa. 
Kuten monesti, neutraali näkökulma avaa aika paljon ja
 matkailu avartaa, joten lähdin liikkeelle ilman ennakkoasenteita. 

Eräs kuulemani väite piti kuitenkin paikkansa; Venäjä on vahvojen vastakohtien maa. 
Herkullisia tilanteita tulikin vastaan ja niistä ensimmäinen oli pian havaittavissa.


Yläkuvassa Pietarilainen metroasema, alapuolella Stockmannin miesten wc.


Harmittaa vietävästi etten kuvannut metrossa enempää, kun piti 
roudata matkalaukkuja. Jo liukuportaiden valaisimista näkee, että tyyliä löytyy. 
Tunneleissa on todella tyylikkäitä mosaiikkiduuneja, mutta koska luulin kulkevani
 enemmänkin metrolla ja pääseväni kuvaamaan silloin enemmän, jätin räpsimättä.


Nälkähän se hiipi matkalaisen puseroon, joten suuntasimme evästämään 
paikallista perinneruokaa. Kun kerran Venäjälle oli päästy niin luonteva valinta oli 
tietenkin Bronx-burger ja Pepsi.


Sapuskoinnin jälkeen navigoimme hostelliin ja pian tyyny kutsui.
Seuraavana aamuna lähdimme metsästämään aamupalaa lähikauppaan. Lapsuudessa kuuli juttua että Venäjällä ei kaupoissa ole kuin tyhjät hyllyt ja pitkä jono. No ei ollut.
Tarjolla oli tuontimerkkejä laidasta toiseen. Jotain paikallistakin lopulta löytyi...
En tiedä mitä lasipurkki sisältää, mutta sanotaan nyt vaikka niin että kapitalistinen muropaketti vei kuitenkin voiton tällä kertaa


Ajaessamme kohti taidekeskusta näimme kuinka 
paikalliset sinipukuiset etsivät merirosvoja liikenteen seasta. 


Arkkitehtuuri on aika monipuolista. Edellisessä kuvassa tyyliä satojen vuosien takaa
mutta mitä sanotte tästä alakuvan kattoyksiöstä? Ei hajuakaan miksi huipulla tuollainen vartiotorni nököttää, mutta ne lapsuuden huhut ja Bond-filmit saa mielikuvituksen keksimään satoja käyttötarkoituksia kyseiselle kopperolle.


Sen verran vielä luutuneita käsityksiä, että kuulemma kaikki 
venäläiset ajaa aina Ladalla. No, ei kaikki. 
Liikenteen seassa tuli vastaan KULTAINEN(!) auto, enkä hämmennykseltäni
 kerennyt kuvaamaan. Googlettamalla tuli vastaan jotain, joka saattaa olla sama kiesi:


Eipä silti, eivät kaikki kultaisilla kaaroilla hurjastele.
 Joillain pintamateriaali on vähän maanläheisempää ja katu-uskottavampaa:


Taidenäyttelymme tapahtumapaikkana oli 
Kuryokhin Center nimellä tunnettu taidekeskus.



Paikka tuntui sopivan mutkattomalta. Menneiden aikojen tunnelmaa, 
silti urbaani meininki. Hyvä kombo.


Taidetta oli veskissä saakka: "Käsi ylös kenellä on pissahätä?"


Vihdoin päästään taulujen pariin. Tarjolla oli niin monenlaisia ja mielenkiintoisia tyylejä, 
etten ala niitä enempiä hehkutelemaan. Siistejä oli iso nipullinen, propsit tekijöille.
Pienen kuvasaldon kuitenkin viskaan tiskiin.
Jos kaipaatte tarkempia tietoja tekijöistä, niin KVG.

Yeka Haski

Danger

Super (hahmo yllä) 
Igor Yanovsky (sininen taulu alempana)

Akue

Cike1


Kuten sanottu, kyriliset ei hallussa.

Max Thirteen



Lu Blue vastasi provokatiivisimmasta puolesta,
 erittäin taitava nuori nainen ja mikä keino ilmaista!

Jos kotimaassakin koulukotien teinitytöt löytäisivät kuvataiteen, 
mitä sieltä ajatusmaailmasta tulisikaan?


En saanut selville kuka halusi itseään vihattavan, mutta kiinnostava kokonaisuus silti.

Taidenäyttelyn perukoilla oli aikamoinen meininki, FYM huoneessa DJ luukutti räppiä ja tarjolla oli tarralappuja ja tusseja joita hyödyntäen näyttelyvieraat saivat piirrellä vapaasti.


Tosi monta teostakin löytyi, jotka olisin halunnut ostaa. Kuten tämä kynäduuni.


Näyttelyn idea oli, että jokainen osallistuja toi 3-5 teostaan näytille. 
Oma seinämäni näytti tältä:


En tosiaankaan tiedä mitä luukussa lukee, mutta maalitusseilla tekemäni taulu
sopi mielestäni peltiseen sulake(?)kaappiin hyvin, sillä virtaa riittää
niin venäläisillä sähkömiehillä kuin itsellänikin, 
vaikka molemmilla ehkä välillä vähän pätkiikin.


Ulkona spraymaali tuoksui. Etupihalla oli parkkeerattuna muutama auto,
 joita sitten porukalla maalailtiin uuteen uskoon.



Läppä lensi ja maali suihkusi. 



Vieläkin jotkut kuvittelevat että graffitit ovat moniongelmaisten 
teinipoikien vandalismia. Kaikki 3 harhaluuloa kumoutuu seuraavalla kuvalla, 
jossa Skore on maalannut auton kyljen ja ylempänä esitellyt pääkallot maalannut 
nuori nainen suihkuttaa perälautaan hahmoaan.


Lu Blue:n lisäksi nykyisin tyttömaalareita on koko ajan yhä enemmän 
myös Suomessa ja suunta on aivan oikea. 
Kannu käteen vaan ikään, kokoon, sukupuoleen tai rotuun katsomatta.


Yleisökin sai testailla kykyjään avoimella seinällä.


Taidekansaa piti virkeänä nerokkaasti fillarin peräkärryssä oleva kahvila. 


Populaa oli paikalla oikein mukavasti, pitkin avajaispäivää
 jengiä riitti runsaasti käytävillä kaiken aikaa.


Pihan autot oli peintattu liiankin nopeasti, itse en kerennyt saamaan 
kaikista kuvia valmiina ennen kuin ne poistuivat paikalta.


Näitä on aina kiva nähdä, kun porukka on niin mehuissaan duuneista
että haluavat poseerata maalauksen edessä.

Omaan automaalaukseeni aiheita oli pari mielessä ja hetken pähkäilyn jälkeen 
päädyin tekemään sinisen linnun, joka vapautuu pimeästä auton peräkontista. 
Tällä koetin viitata Sini Saarelan tuomioon, kuitenkaan liikaa alleviivaamatta. 
Kutsukirjeessämme oli maininta, jossa toivottiin ettei töissä käsiteltäisi politiikkaa, 
joten jätin liian suorat viittaukset kuten vaikka ("Free Sini Saarela") maalaamatta.
Sen verran halusin paikallisiakin ottaa huomioon, että lunttasin viisumistani kuinka
Hende kirjoitetaan venäjäksi ja suhistelin ne kirjaimet linnun alle

Sinin vankila on siis lähiseudulla, jos joku poikkeaa paikalla toivottakaa tsempit seinämaalareiltakin.
Kun lintu oli valmis, tuli pyyntö tulla sumpittelemaan fillarikahvilaan. Mikäs siinä, 
hyvät mokat olikin. Toiminnan vetäjä kysyi kainosti, olisinko ollut halukas vähän koristelemaan heidän "myymäläänsä". Mikäs siinä, en aiemmin ollutkaan fillarin peräkärryä maalannut.
Teemana oli tietty kahvi.


Aurinko alkoi iltaa kohti laskea ja hämärä laskeutua, mutta eipä hätiä; 
apuun tuli paikallinen skootteripoika joka toi valoa "toimistooni". Homma tuntui 
kiinnostavan myös kuvausryhmää, siitä ei ole hajuakaan minne filmi päätyi.



Kärrykahvilan toiminnasta vastasi Cabinet Brew Bar.
Sisällä bileet oli kohoamassa; yleisöä piisasi lavan äärelle


Konemusa ei kuitenkaan tällä kertaa lämmittänyt ja suuntasimme muualle. 
Oli vahva huhu, että kaupungissa olisi esiintymässä Big Daddy Kane 
Sehän passaisi! Huhussa oli vain puolet totta. Old school räppäri ei ollut nimittäin 
saanut viisumia, joten keikka peruuntui. Syynä eväämiseen oli isäntämme
 mukaan artistin vanha maine: "He is a gangsta man."

Lisää näyttelykuvia ja infoa taidetapahtumasta löytyy seuraavien linkkien alta:



Matkalla klubille piti pysähtyä ihailemaan värikkäitä kattoja.
Perillä seiniltäkin löytyi väriä mukavasti:



Klubin ulkokuori ei pettänyt. Ei ollut karvahattuja eikä ripaskaa.
Oli lippiksiä, toppaliivejä ja breikkiä!

Mahtavan siisti tiilikellariholvi täynnä räppiä ja breikkareita. 
Näky oli sykähdyttävä. Monesti olen harmitellut, etten päässyt näkemään aitoja 
Bronxin hiphop-jameja 1970-luvulla Yhdysvalloissa. 
Helsingin jameista olen nähnyt joitakin ja niitä muistellaan välillä kaipaillen.
Mutta tiedoksi skeneä seuraamattomille: hip hop elää ja voi hyvin yhä. 
Ainakin Pietarissa!



Muutama foto vielä hostellistamme. Soul Kitchen Hostel oli place to be.
Kerrassaan mainio paikka, jonka ulko-oven takana näytti tältä:


Sisällä keittiössä oli ajan patinaa ja klassista tunnelmaa.


Pyöriessäni kameran kanssa Max rentoili chillausnurkassa


GTA5? Ketä kiinnostaa!
Aito, vähän kulahtanut pöytäfutis 1970-luvulta on paljon parempi.


Mites toilettipolitiikka?
No on sitä heikompiakin vessoja nähty...


Pönttöjen viereen asennetuista piirustuslehtiöistä ja tussipaketeista
 10 lisäpistettä ja yläfemmat <3


Niin, palataksemme kliseisiin: "Venäjällä matkamuistomyymälät on pullollaan 
samovaareja ja maatuskoita". Olihan niitä tässäkin liikkeessä, mutta ulkoasu 
toi hauskan näkökulman totuttuihin tuotteisiin


Tuliaisostoksilla löytyi jotain sellaista jonka olisin välittömästi ostanut ukki-vainaalle,
jos Viipurissa syntynyt huumoriveikko olisi yhä elossa. Voin vain kuvitella kuinka 
hersyvä hekotus ja naurun kyyneleet silmissä ukki olisi ottanut vastaan 
Venäjältä saadun Karjalan!


Loppuun vielä teemaan sopivat musat...
Kaikkien sekoilubändien esi-isä Sliipparit koetteli aikoinaan Kekkoslandian
huumorintajua Takaisin Karjalaan levyllään ja nauroi vakaville aiheille
jo silloin, kun kukaan muu ei vielä uskaltanut niin tehdä.