Lauttasaaren vesitornia räjäyttämässä

Kävin syksyllä sienestämässä. 

Tarkoitus oli kertoa reissusta vasta sitten kun Larun Rousku olisi kellistetty, 

mutta koska työmaa seisoo ja Hesari uutisoi aiheesta eilen maalaustani käyttäen, 

laitan tarinan jakoon nyt jo.

Tornin loppusuora alkoi jo 2010, kun purkamislupahakemus meni

 rakennusvalvontavirastoon. Rakennus oli myynnissäkin hetken.

Uusiokäyttöä varten ehdolla oli mm. uinti ja sukelluskeskus. 
Kaikki uudelleenkäyttöehdotukset kuitenkin hylättiin kun purkupäätös

 tuli vuonna 2013, mutta valituskäsittelyt ovat pitäneet sen pystyssä näinkin kauan.

Tarkempaa historiaa prosessista löytyy Helsingin kaupungin sivuilta.

Alkukesällä 2014 poikkesin jälleen katsastamassa tilanteen, 

miltä alueella näytti ja joko purku olisi alkanut.

Muutama piissi aidan takaa oli erotettavissa. Työmaa-aidat oli pystytetty,

mutta mitään muuta ei ulkopuolella ollut tapahtunut.

Ensimmäisestä purku-uutisesta saakka torni on kutitellut korvan takana. 

Varteen olisi saanut lakin tyvestä maahan saakka vaikka minkälaista
taiteellista tulkintaa kaiken aikaa tasoaan nostavan graffitigenren voimin,

vaikka yhteistyössä kansainvälisen tekijäjoukon kanssa.
Kenties vähän samaan tyyliin kuin Afrikan Sowetossa, josta Hesari
kertoi kuukausi sitten.

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1420865077593

Muualla maailmassahan on vastaavia projekteja ollut jo vuosikausia, 

eikä tällaisia kohteita liian usein tule vastaan.

Jätin kuitenkin rouskun rauhaan ja kapusin viereiselle kalliolle 

merinäköalaa kurkistelemaan.

Ei hullummat näkymät.

Kun käännyin palatakseni autolle, tuli vastaan söpöilyä.

Joku romantikko oli käynyt valmistelemassa kosintaa kallionlaella,

mitä lie Niina vastannut? Oliko skumppalasit paiskattu maahan ilon vai kiukun voimin 

ja miksei niitä sekä kylttiä oltu korjattu mukaan?

Oli miten oli, haihduin maisemasta.

Kesän mittaan poikkesin ohikulkiessa välillä tilannetta tsekkaamassa, 

sisätilaa ilmeisesti purettiin, mutta ulkopuolella ei edistystä tapahtunut. 

Purkuprojektin vetäjä Kari Hartikainen kaupungin tilakeskuksesta

kertoi syksyllä Hesarissa, että paikalle on tuotu raskasta kiviainesta,

"johon torni voi pehmeästi kupsahtaa".

Päätin toimia ennenkuin se kupsahdus tapahtuisi,

paikalla oli käytävä pientä hilpeyttä herättämässä spraymaalin keinoin.

Parasta olisi ollut taiteilla isosti ja yhdessä muiden kanssa, mutta 

parempi edes vähän ja yksinään, kuin ei lainkaan.

Siellä se puiden siimeksessä odotteli, melko kelmeä tunnelma.

Toisella kyljellä puiden takana lauttasaarelaiset vetelivät hirsiä.

Kivimurskekasasta johtuen oli maalattava sille puolelle, johon se panos olisi tulossa,

valitettavasti silloin piti maalata jonkun toisen duunin päälle.

Tekoprosessia en fotaillut tarkemmin, mutta muutaman tuokion päätteeksi 

kylkeen oli ilmestynyt raksamies tornia räjäyttämään.

Seuraavien päivien aikana en ehtinyt paikalle, 

joten pyysin kollegaa fotaamaan päiväkuvat koiraa ulkoiluttaessaan.

Eihän sitä tiennyt minä päivänä se kellahdus tapahtuisi.

Mutta lokakuu meni loppuun samoin kuin seuraavatkin kuukaudet,

torni sen sijaan ei hievahtanutkaan.

Pari viikkoa sitten kävin ottamassa lumikuvaa paikalta ja 

törmäsin polun varressa vastenmieliseen löytöön:

Joku lumivalkoisen aatteen edustaja oli viljellyt svastikaa kallioille.

Luultavasti joku toinen oli niitä sitten krossaillut. Oliko punainen maali loppunut, vai eikö se viimeinen ollut sattunut kannuttajalle silmään?

Vesitorni jököttää edelleen ylväänä pystyssä.

Kulkukäytävän vieressä pilkotti jotain spreijausta, muttei mitään mullistavaa.

Kun kerran paikalle olin tullut, 

näppäisin pari fotoa muista suhautuksistakin. 

Jollakulla oli ollut hakaristejä mukavampaa viestintää kerrottavanaan.

Tosin jos sitä viestiä lähtee ilmoittelemaan, niin ensin kannattaisi 

vielä kerran muistella enkuntunteja tai kirjoittaa suomeksi.

Vihreällä miehellä oli tärkeä muistutus meille immeisille.

Tilanne raksaranen kohdalla ei ollut juurikaan muuttunut.

Siellä se edelleen odottaa räjäytyskomentoa korkeassa polviasennossa päivystäen.

Juuren betoni oli jo maalatessa sen verran rapautunut, 

että dynamiittipanoksesta näyttää maalia hilseilleen pois. 

Jos luvalla olisi projektia taiteiltu, pohjamaali olisi auttanut asiaa. 

Loppuun taas tilanteeseen sopiva video.

Elton John: I'm Still Standing