Hylätty pujottelukeskus ja Salpausselän kisat

Tänään alkaa Lahdessa lähes legendaariset Salppurin kisat. 

 Lahteen liittyy itselläni paljon lämpimiä muistoja ja mukavia kokemuksia, 

niin kesä- kuin talviajaltakin. Poikkesin viime viikolla punomassa juonia entisessä

Tiimarin pääkonttorissa, jossa nykyisin pesii Summer Up- festivaalia

järjestävä organisaatio. Toimiston sepät säätävät suurtapahtumien parissa kesät talvet 

ja juuri starttaavan talviurheilujuhlan taustallakin porukka pörrää.

Päätin yhdistää palaverikäyntiin myös tekoja eikä vain puhetta.

Olin kuullut lähellä sijaitsevasta hylätystä hiihtokeskuksesta 

ja siellä oli tietysti vierailtava.

Metsiköstä puikkarinnettä kohti suunnistaessani risukon seasta eniten erottui 

hiihtohissin värikkäät rakenteet valkoisen lumivaipan keskeltä.

Rakennuksiakin löytyi pari kappaletta.

Hiihtokeskus oli omassa nuoruudessani vielä voimissaan, 

mutta taloudellisten paineiden kasvaessa liian suuriksi vuonna 1996

laskettelukeskus päätettiin lopettaa. Lahden kaupunginmuseo on kasannut rinteen 

vaiheista tarkemman yhteenvedon, jonka näet tästä .

En tiedä montako vuotta kattomainoksen avunpyyntö kerkesi 

hätäänsä huutamaan, mutta muistan kyllä kuinka ostin SOS Sportwearin 

ulkoilutakin kauppakeskus Triosta vuonna 1993.

Vaikka rinteen ylläpitäjiltä loppuikin rahat, kun toimintamallia olisi 

pitänyt remontoidaoli rakennukset rempattu hiljaiselon aikana 

satunnaisten vierailijoiden toimesta sekä ulko-, että sisäpuolelta.

Johtolankoja tekijöistä en lähtenyt sen enempiä selvittämään.

Paikat oli lähtiessä laitettu säppiin, mutta

huvittavasti kuitenkin takaseinä ammotti auki.

Rakennuksen suojissa oli ilmeisesti huollettu laitteita ja 

hiihtohissin alapää oli surrannut katossa.

Sitä jäin miettimään, että oliko hiihtohissin suunnittelijalla 

ollut tarkoituksenakin tuoda rakenteessa mieleen lumihiutale vai 

tuleeko mielleyhtymä vahingossa?

Toinen puoli hallista oli ehkä palvellut välinevuokraamona tai huoltovarastona.

Paikka oli niin kärsinyt ja hajoitettu, että pieni ehostus olisi ollut paikallaan.
Olin varautunut toteuttamaan aiheeseen liittyvän seinämaalauksen,
jos sopiva tila löytyisi. Ainoa kunnon seinäpinta siihen tarkoitukseen
oli jo varattu, enkä alkanut krossaamaan ainakaan tällä kertaa.

Vaikka mesta oli saapunut elinkaarensa iltaruskoon,

 piissi toivotti auringonpaistetta risukasaan.

Siirryin sisätiloista ulkoilmaan ihmettelemään hiihtohissin käyttöohjeita.

Netistä löytämäni informaation mukaan rinne on eteläisen Suomen jyrkin,

 joten harmi että nykytila on näinkin masentava.

Hissikoneisto on kyllä vaikuttava näky. 

Jos kerran rinne ei ole enää tulossa käyttöön, niin miksei Hollolassa siirretä

kuvauksellisen kaunista romurautaa vaikka liikenneympyrän keskelle koristeeksi, 

kuten välillä muualla näkee paikallishistoriaa esille tuotavan.

Onkohan punainen hirsirakennus ollut suunnattu tupakoitsijoille vai grillaajille?

Viereisen puron jään alta pilkotti  puhkiruostuneet kottikärryt.

Jollekulle oli kattopelti kelvannut. 

Olikohan sen ottanut talteen metallirosvot vai tuulenpuuska?

Ennen internettiä solvaukset piti spreijata seinään.

Tämä tuhrustelija tosin luultavasti on tuoreempaa ikäluokkaa.

Nikke Mikkonen, näytä niille!

Etupuolella on ollut selkeästi myyntiluukku, 

onko kyseessä entinen kioski vai lipunmyynti? Ei hajuakaan.

Sisäpuolella oli jälleen suihke kuulunut.

Sen verran surkeassa jamassa entinen harrastuskeskus oli,

että seinämaalauksen tätiäkin itkettää.

Paikka oli nähty.
Päätin suksia muualle maalireppuineni.

Plan B käyttöön ja kohti kisapuistoa.

Hyppyrimäkien ja latukarttojen välittömässä läheisyydessä löytyy myös 

BMX-rataan kuuluva tunneli, jossa on välillä tullut vierailtua.

Näin talviaikaan ei suurta ruuhkaa ollut havaittavissa ja suuntasin peremmälle.

Seinäpinnoista näkee että kannuttelua siellä on toteuttaneet monet ikäryhmät.

Vesilätäkköheijastus alkaa olla jo aika kliseinen,

mutta aina se kuitenkin toimii.

Ehkä J. Karjalainenkin oli poikennut mestoilla, 

kun Mustat Lasit oli jäänyt hankeen. 

Ilma oli kostea ja sumuinen kuin suomirokkarin 80-luku.

Vähän matkan päässä siintävä huoltokontti sukelsi sumuvaipasta esiin.

Maalauksen inspiraationa toimi Salppurin kisatunnus, mutta 

Errorille tuli Game Over.

Muokkasin kisatunnuksen  ukkelit vähän uuteen muotoon, 

mutta kuitenkin siten että ohikulkijoille olisi selvää mistä idea on johdettu.

Maali tarttui seinään suhteellisen huonosti, 

ilmankosteudesta johtuen. E näyttää alla hikoilun mallia.

Illan tullen paketti kasassa. Maalipurkit kasaan ja 

muutama minuutti riuskaa sadattelua sumuisen sään johdosta.

Kunnollinen valokuva jäi saamatta.

Mutta kun hätä on suurin, on apukin lähellä.

Laitoin viestin tilanteesta Summer Upin toimistolle ja kysyin josko 

fotaaminen järjestyisi paremmalla säällä heidän toimestaan.

Kyllähän se järjestyi. 

Tuli paluupostia kolmena kapaleena:

Tänään tätä tekstiä kasatessani tuli naamakirjan inboxiin viestiä,

kuinka kaupunkilaiset olivat duuniin suhtautuneet

Lahden facebook ryhmässä

Toivottavasti viikonlopun sää ei ole ylläolevan kuvan kaltaisen 

harmaansumuinen,eihän tuolla ilmalla mäkihyppääjätkään näe hypätä ja 

se on sentään kisoissa parasta. 

Ja kun kisat on kisailtu, tai ehkä jo ennen, 

fiilistä voi kohottaa tietysti 

After Ski-teltan viihdyttävän ohjelmatarjonnan parissa

Toivotaan sen sijaan aurinkoista säätä ja iloista mieltä, kuten 

Uniikin uudessa musiikkivideossa