Kymmenen vuotta graffiti-työrauhan puolesta

Huomasin jokin aika sitten, että ns. virallisempi taiteilijaurani käynnistyi 10 vuotta sitten,

kun pidin ensimmäisen taidenäyttelyni vuonna 2006 Korjaamon Baarissa Helsingissä.

Kantavana teemana kokonaisuudessa oli katutaiteen tila sen aikaisessa 

Suomessa, jossa siihen aikaan vallitsi nollatoleranssi, eli Stop Töhryille-

projekti. Katutaide kaikissa muodoissaan oli kielletty. Graffitit, tarrat, julisteet, kaikki.

Itse työskentelin siihen aikaan Rajavartiolaitoksella valtion virassa. 

Tyytymättömyys siihen duuniin ja sen kautta vaikuttamiseen oli jo alkanut vaikuttaa ja 

olin päättänyt panostaa asioihin joista nautin, joiden tekeminen on kivaa. Miettiessäni 

mikä olikaan ollut mukavinta elämässäni, oli vastaus graffiti ja piirtäminen. 

Aloin jälleen panostaa niihin.

Jostain silmiini osui taidekilpailun mainos. 

Taidekeskus Salmelan Nuorten Kuvataidekilpailu on tarkoitettu 24-37-

vuotiaille taiteilijoille ja otin siitä porkkanan itselleni. Toteuttaisin nipullisen 

"taideteoksia", joiden kautta ottaisin kantaa kriminalisoituun katutaiteen tilaan 

Suomessa. En ollut koskaan koettanut maalata öljyväreillä enkä akryyleilla, 

spraymaalaaminenkin oli hyvin satunnaista, tyyliin kerran vuodessa jotain pientä. 

Mutta nyt oli syytä kokeilla synnyttää jotain mitä en ollut aiemmin tehnyt.

Lähdin kiertämään purkutaloja, joissa olin fotaillut muiden maalaamia graffiteja

 ja vähän itsekin fiilistellyt kannun varressa. Matkaan tarttui mm.verkkoaitaa, 

kattoluukun kansi, murentuneita tiiliä , ikkunankarmeja sekä palasia väliseinistä. 

Väkersin duuneja taloyhtiön askarteluhuoneessa sekä lapsuudenkodissani, 

tunnelmoiden vanhassa huoneessani maalaten siveltimellä puulevyjä.

Lähetin kuvat valmistuneista teoksista kisan tuomaristolle ja sain rukkaset. 

Päätin silti pitää niistä näyttelyn, ettei turhaan tullut tehtyä. En ollut aiemmin 

pitänyt näyttelyä, eli en tiennyt kuinka se pitää toteuttaa. Ripustin duunit 

Korjaamon Baariin, mutten hinnoitellut niitä, koska en edes ajatellut että 

kukaan niitä ostaisi. Halusin vain saada ajatukseni duunien kautta esiin, 

jos ne jollain tavalla graffitipolitiikkaan vaikuttaisivat.

Äiti taisi neuvoa, että lehdistötiedote täytyy julkaista ja joku kuva siinä ohessa.

Kirjoitin tekstin huolistani ja liitin Töhry-kuvan mukaan. Simppeli sapluunaduuni, 

jolla kyseenalaistin yksinkertaisesti "töhry"-sanan merkitystä.

Tiedote kuului näin:

"KATUTAITEELLE TYÖRAUHA! (taide ei ole rikos)"

HENDE Korjaamon Baarissa 01.09.-30.09.2006  

Ripustan Kulttuuritehdas Korjaamon Baarin seinille syyskuun ajaksi kannanottoni katutaiteiden puolesta. Koetan töilläni nostaa graffitin sekä muun katutaiteen ympärillä käytävää keskustelua, jota toistaiseksi on käyty suljettujen ovien takana sekä lehtien mielipidepalstoilla.

Hiphop- kulttuuri on ollut maassamme jo 80- luvun puolivälistä asti ja sinä aikana kiinnostus kulttuuriamme kohtaan on edennyt ristiriitaisesti ja graffiti on kriminalisoitu. Tänä aikana me monet lökäpöksyiset hopparit olemme kuitenkin varttuneet aikuisiksi ja nyt yhdyn siihen rintamaan jotka asiaa ovat nostaneet esille omilla keinoillaan. Musiikillisesti mm. rap-artistit Asa sekä Steen 1 ovat puolustaneet maalareita biiseissään sekä Paavo Arhinmäki virallisemmin kaupunginvaltuuston kautta. Helsingin kaupungin ajama nollatoleranssi ja "Stop töhryille-projekti" ovat edenneet siihen pisteeseen, että koska en osaa räpätä enkä politikoida, toivon että työni tuovat ajateltavaa sekä asenneremonttia kulttuuriamme kohtaan.

Asennemuutosta kaivataan, sillä maailmalla graffiti on hyväksytty taidemuoto ja monissa maissa vähintäänkin osittain laillista. Barcelona, Pariisi ja Berliini ovat euroopan kärkikaupunkeja monella saralla eikä kaupungeissa voi kulkea törmäämättä mitä makoisimpiin stencileihin, graffiteihin tai tarroihinkaan. Esikuvat Yhdysvalloissa sekä euroopassa ovat tunnustettuja artisteja (esim. Banksy (U.K.) ja SEEN (U.S.A.). Suomessa nämä taiteilijat passitettaisiin vankilaan, kun taas oikeat rikolliset selviävät rahakorvauksilla ja ehdollisilla. 

Töissäni tuon esille edellämainittuja seikkoja sekä paljon muuta. Materiaaleina mm. spraymaalia, liisteriä, kipsiä, verkkoaitaa sekä tiilimurskaa. Kaikissa töissä on myös käytetty hylätyistä rakennuksista keräämiäni materiaaleja ja se näkyy töissä. Tämä siksi että myös purettavaan kiinteistöön maalatusta graffitista joutuu syytteeseen sekä korvaamaan vahingot.

Vantaalla 13.08.2006

-Hende-

Tiedote johti siihen, että kaksi toimittajaa kiinnostui aiheesta ja annoin haastattelut.
Oikeaa nimeäni en halunnut tuolloin antaa, koska valtion virkamiehenä

olisin varmasti joutunut asiasta vaikeuksiin työpaikallani. Samasta syystä
lehtikuvasta ei meikäläistä pitäisi tunnistaa, ellei asiasta tiedä.

Näyttelytilaan tein pienen tiedotteen, jonka asetin vieraskirjan viereen.

Sen teksti meni seuraavasti:

***

Osallistuin Taidekeskus Salmelan nuorten taiteilijoiden kuvataidekilpailuun. Kilpailuun osallistui 600 taiteilijaa ja 19 valittiin. En ollut valittujen joukossa.

Töissä teemana on graffiti, joka valitettavasti taidemuotona kärsii Suomessa aliarvostuksesta. Muualla maailmassa katutaiteet on jo hyväksytympi taidemuoto.

Suomessa hyväksytään taiteilijaksi, jos seisoo gallerian nurkassa alasti ämpäri toisessa jalassa, mutta jos teet taiteesi spraymaalilla hylättyyn, purettavaan tehtaaseen - olet rikollinen. Kilpailutöillä pyrin nostamaan katutaiteiden asemaa ja antamaan panokseni hiphop -kulttuurille luvallisin keinoin.

***

Mitä tulee "taideteosten" työn jälkeen, on se melko rupista. Osittain tahallaan,
mutta osittain myös johtuen taidon puutteesta ja ruostuneista kyvyistä. Töissä tärkeintä
oli silti sanoma, jota halusin välittää ja herättää katsojat pohtimaan tilanteen
järjettömyyttä. Lopulliset duunit näet tästä, joiden alla myös Salmelaan lähetetyt
rautalangasta väännetyt selitteet teosten sisällöstä.

"Miksi?"

Kuvaa tilannetta Suomessa graffitin suhteen.Tässä työssä maalari on maalannut purettavaa taloa jonka ikkunat on kovalevyillä ja ruuveilla peitetty. Kun maalari jää kiinni verekseltään, hänet raudoitetaan vartiointiliikken toimesta ja poliisipartio tulee kuljettamaan hänet putkaan. Sitten kuulustellaan ja tehdään mahdollisesti kotietsintöjä.Tapauskohtaisesti voidaan pitää tutkintavankeudessa ja aikoinaan käräjöidään. Tuomion tullessa joutuu vankilaan ja maksamaan korvauksia monta vuotta. Ei ole harvinaista että esim. koko alikulkutunnelin putsauksen maksaa yksi henkilö, vaikka olisi maalannut vain yhden graffitin.

koko: 61 x 51 cm

"DOOM"

Versioi legendaarisen Yhdysvaltalaisen SEEN:in junan kylkeen maalaamaa "Hand Of Doom" - maalausta jonka jokainen graffitimaalari on nähnyt Martha Cooperin kirjassa "Subway Art". Minun versiossani katsoja näkee ikäänkuin autiotalon kellarin verkotetusta mutta ajan saatossa rapistuneesta ikkunasta ulos hautausmaalle, jossa Helsingin kaupungin pyöveli ( "stop töhryille"-projekti ) odottaa että pääsee käymään seuraavan kohteen kimppuun. Viereiset hautakivet kuvaavat jo purettuja gallerioita (mm. tehdasrakennuksia ja vedenpuhdistamoita) sekä Pasilan ratapihan tunnelia (Pasilan Galleria) joka nykyään hiekkapuhalletaan (= buffataan) aina uusien maalausten ilmestyttyä.

koko: 77 x 58 cm

"Equal"

Vertaa katutaiteilijoita tiilimurskaan. Yksittäiset tiilenpalaset muodostavat tiiviisti 

pakattuna tiukan muurin, joka kestää vuositolkulla säätilan vaihtelut ja muut koitokset. 

Samalla tavalla graffitin johdolla yksittäiset katutaiteilijat muodostavat oman 

kulttuurinsa joka vahvistuu vaikeuksista ja yhteiskunnan vastustuksesta huolimatta. 

Toivottavasti tulevaisuudessa ymmärretään, että katutaide on samanarvoista kuin 

muutkin kuvataiteet ja myös graffiti hyväksytään ihan viralliseksi taiteeksi gallerioihin.

koko: 58 x 53 cm

"Kumpi on rikos?"

Konkretisoi kysymyksen akselille murtovaras vs. graffitimaalari. Kuinka

paljon kohdistetaan voimavaroja arkipäiväistyneisiin pikkurikoksiin; kellarimurtoihin, 

autovarkauksiin, yms. rikoksiin jotka vakuutusyhtiöt korvaavat ja joita poliisille kertyy 

päivittäin suuret määrät, selviämisprosentin ollessa kovin pieni. Kun taas graffiteja 

vastaan kohdennetaan vartiointifirmoja, puhdistusfirmoja ja poliisi sekä otetaan lukuun 

oikeuslaitoksen kuormitus. Mikä onkaan lopulta rikollisuutta ja mikä taidetta?

"Vankeutta 1v 5kk"

Kertoo myös maalareille koituvien seuraamusten ankaruudesta. Graffitimaalarit 

saavat vankeutta nykypäivänä saman verran  kuin pedofiilit. Millä perusteella henkilö, 

joka suihkuttaa maalia julkiseen pintaan ja monien mielestä kaunistaa teollaan 

ympäristöä, saa saman verran vankeutta kuin se henkilö, joka tuhoaa nuoren 

puolustuskyvyttömän ihmisen elämää koko loppuelämän ajaksi? Tuomiot perustuvat 

tosi tapauksiin. (Tunnelin päässä oleva hopeinen "RMK"- teksti viittaa paljon julkisuutta

 saaneeseen Riihimäen ratapihalla maalattujen junamaalareiden oikeudenkäyntiin, 

missä vielä tuomiot jakamatta käsittelyn ollessa kesken.)    

koko: 90 x 88 cm

"Stop The Buff"

Tiivistää vertauskuvallisesti taistelun graffitimaalareiden ja vartiointiliikkeiden

 välillä. Erityisesti FPS- vartiointifirma johtajansa Petri Lokan

johdolla käy aggressiivisesti maalareita ja juliste- sekä tarraliimaajia vastaan taistelua. Maalarit puolestaan kohdistavat maalaustensa oheisteksteissä vihaansa juuri Lokkaa kohtaan erilaisin uhkauksin tyyliin: " Lokka istu miekkaan" jne.

koko: 40 x 64 cm

"Kuvataiteilija"

On kannanottoni julistetaidetta ja sapluunamaalausta kohtaan. Molemmat ovat graffitin sukulaisia mutta varsinkin euroopassa kovassa kurssissa katutaiteen lajeina. Suomessa myös julistetaiteilijoita on tuomittu vankeuteen, vaikka töitä voisi verrata kadunvarsimainoksiin jotka myös liisteröidään  puhelintolppiin ja sähkökaappeihin. Kuvassa kysyn pitääkö taiteilijalla välttämättä olla baskeri, haalarit ja Salvador Dali- viikset että otetaan vakavasti, vai voiko myös lököttävissä farkuissa ja lippalakki päässä kulkeva wraitteri olla taiteilija?

                          koko: 100 x 100 cm

"Maalaustyömaa"

Esittää toiveen että katutaiteilija saisi tehdä taidettaan ilman pelkoa ylisuurista tuomioista ja rikosrekisteristä. Katutaiteilijan oivallus tai viesti parhaimmillaan tekee ympäristöstään viihdyttävämmän, tai ainakin katsojan hyvälle tuulelle.

Näyttelyn markkinointi hoitui "julisteilla". Juliste lainausmerkeissä siksi, että kovin

 kotikutoisia nekin oli. Askartelin pohjan leikkaa-liimaa-menetelmällä yllä olevan 

Alepa-ripatun logoni oheen ja tulostin Rajavartiolaitoksen värikopiokoneella 

niitä muutaman kymmenen kappaletta, jotka teippailin sähkökaappeihin ja kohderyhmään soveltuvien liikkeiden tuulikaappeihin Helsingin ydinkeskustassa.

Graffitigenrestä en tuntenut oikeastaan ketään, koska niistä asioista ei juurikaan puhuttu ulkopuolisille. Näyttelyni "avajaisissa" oli paikalla vain vaimo ja kourallinen

 kavereita. Koko näyttelystä en itse tajunnut ottaa edes kuvia, onneksi mutsi räpsäisi

 yhden poiketessaan myöhemmin näyttelyä katsomassa. Kuvassa mukana myös 

paras ja tärkein taideteokseni koskaan, Eemil 6vee.

Näyttelyn jälkeen hyshys meininki graffitigenressä jatkui, mutta netin kautta aloin 

saada kontakteja muihin alan toimijoihin ja asiat eteni. Kaksi vuotta näyttelyn jälkeen 

Stop Töhryille-projekti täytti 10 vuotta 16.9.2008, jonka kunniaksi Helsingin virkamiehet

 juhlivat Finlandiatalolla suljetuin ovin. Kivenheiton päässä juhli heidän

 kohderyhmänsä:graffitimaalarit ja muut katutaiteilijat ystävineen Töhryfestissä.

Puhujana oli myös kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki, joka ei muuten 

päässyt sisään sinne Finlandiatalon juhliin, ilmeisesti vahvasta graffitimyönteisestä 

vakaumuksestaan graffitiin ja kriittisyydestään kaupungin yhteistyökumppania,

 FPS -vartiointiliikettä kohtaan. Näissä bileissä oli kuitenkin varmasti parempi 

tunnelma. Lukuisat muusikot esiintyivät myös juhlassa ja omalta osaltani itsekin 

tuin tapahtumaa välillisesti, lahjoittamalla muutaman I hate FPS -paidan Asalle, 

jotka maestro heitteli yleisöön biisiensä aikana.

Esiintyjien jälkeen alkoi marssi läpi kaupungin, joka alkoi hyvin mutta loppui 

monen kohdalla ikävästi. Kaikilla juhlijoilla ja sinihaalareilla ei pysynyt mopo käsissä, 

vaan seuraavina päivinä uutisoitiin molemminpuolisista ylilyönneistä.

Festistä on olemassa monenlaista videomateriaalia, mutta parhaiten sisältö ja asia

välittyy Otaniemi Underground Broadcasting Systemin hienossa videoraportissa

Hauska yksityiskohta videossa on juna, joka kulkee tapahtuman ohitse, 

nykyistä Baanaa pitkin. Se symboloi hienosti, kuinka kotimainen katutaide on

 8 vuoden aikana puskenut määrätietoisesti ja väistämättä eteenpäin. 

Yllätyin myös huomattuani lopputeksteistä tekijöistä yhden 

nimeksi Anna Miettinen. Hän vaikuttaa edelleen vahvasti taiteen ja kulttuurin parissa,

olemme sattumalta luokkakavereita Metropolian Kulttuurituotannon linjalta. 

Mahtava tyyppi, joka myös haluaa muuttaa maailmaa mitä moninaisimmin keinoin,

eikä arkaile laittaa itseään peliin, kävi miten kävi, kuten rampilla 2015.

Ja entäs skenen tila ja sen eteneminen? Stop Töhryille lakkautettiin.

Vajaa vuosi Töhryfestin jälkeen, 16.5.2009 Helsingin Suvilahteen aukesi 

luvallinen graffitiseinä!! Olin paikalla ja onnellinen, ihailin ja ihmettelin. Onneksi 

historiallisesta päivästä on myös todistusaineistoa, sillä pitkän ja kivisen päivätyön

 graffititaiteen eteen tehnyt kollegani, Jouni Väänänen bloggasi avajaisista 

heti saman päivän aikana ja postaus sisältää upeita tilannekuvia paikanpäältä:

Foto: Jouni Väänänen/ Muotoa Etsimässä-blogi

Vielä saman vuoden elokuussa myös kotikaupunkiini Riihimäelle avattiin lupaseinä, 

jonka synnytyksessä sain kunnian olla mukana. Kun se tapahtui, kuvailin fiiliksiäni

paikallislehti Aamupostin haastattelussa: "Luvallisen maalausseinän saaminen 

Riksuun on itselleni yhtä suuri asia, kuin ihmisen meneminen avaruuteen."

Ja kun bileet on hyvät ja tehdään historiaa, on meininki vielä mukavampi, jos mukaan

saman asian parissa puskevia kavereita. Kutsuin mukaan ison nipun taiteilijoita,

 joista puolet oli paikallisia konkareita ja puolet olin oppinut muutamassa

 vuodessa tuntemaan pääkaupunkiseudun alueelta.

Joukossa olivat myös graffitin puolesta taistelleet Psyke ja Paavo.

No mitäs niille mun "taideteoksille" kävi?

Osan heitin roskiin, joitain lahjoitin eteenpäin ja jokunen on tallessa.

Eniten iloa on ollut kovalevystä ja lattialistasta väkerretystä liikennemerkistä, 

joka on päässyt näkemään läheltä useita luvallisia graffitiprojekteja. Nimittäin

Riksun seinän iloisissa jälkimainingeissa perustettiin myös Funk On ry,

 jonka nimissä saimme olla mukana auttamassa monessa kaupungissa 

luvallisten graffitiseinien syntyä ja kiersimme useissa yleisötapahtumissa

 maalaamassa, kuten vuonna 2010 Lahden Summer Up-festivaalilla.

Tällä hetkellä, vuonna 2016 katutaidetilanne on parempi kuin koskaan ja ikinä!

Erilaisia graffiti- ja katutaideyhdistyksiä ja ryhmiä vaikuttaa monessa kaupungissa

mahdollistaen luvallisia seinäpintoja, hienoja työpajatapahtumia ja myös yhä 

enemmän isoja seinäpintoja alati kehittyville graffititaiteilijoille, myös 

kansainvälisesti molempiin suuntiin.

* Helsingissä tietysti se pitkäikäisin ja esikuvallisin, eli Supafly, jonka historia 

ulottuu vuoteen 1994 ja sen synty on varsin kiinnostavaa luettavaa

*Helsinki-Riihimäki välillä Funk On ry pitää päämajaansa Hyvinkäällä.

*Kuopion ympäristössä vaikuttaa vahvasti Urbaani ry

*Oulusta käsin ahkerasti operoi Oulun Katutaide 

* Turun Taidekolmiot säätää jatkuvasti pieniä ja isoja luvallisia seiniä

*Pääkaupunkiseudulla vaikuttaa vahvasti myös Graffitin SM-kisat takaisin 

tuonut ja Upea16 katutaidefestivaalin luonut Päävärit ry

*Vantaalla  Street Art Vantaa edustaa katutaidetta pääasiassa siveltimen ja 

telan voimin, mutta myös spraymaalilla ajoittain.

*Tilaustöitä maalaavia taiteilijoita ja ryhmiä löytyy myös, joista esimerkkinä

Raw Deal,  eri kaupungeista tulevien 10 wraitterin kollektiivi

foto: Antti Salminen/ Supafly

Mukava nähdä myös, kuinka 10 vuoden aikana kannanottoni liikennemerkistä

on käytännössä toteutunut ja graffitia voi maalata ilman virkavallan uhkaa.

Graffitia gallerioiden puolella edistää tai leipäänsä tienaa jo monta ammatikseen

maalaavaa töhrijää, joista muutaman mainitakseni kannattaa tsekata taiteilijasivut 

ActonOne, JussiTwoSeven, Jukka Hakanen, Otto Maja, Jani Tolin,

Jouni "Psyke" Väänänen, Felone ja 3feR 

 Heidän lisäkseen on suuri joukko ammattimaisesti maalaavia 

wraittereita, joista osa maalaa päivätöidensä ohessa ja osa reissaa pitkin maailmaa

  huppu silmillä ja maalireppu selässä graffitihistorian perinteiden mukaisesti, 

kuten EGS, Suomen kansainvälisesti tunnetuin graffititaiteilija. 

Ja mitä kansainvälisyyteen & Suomen graffitihistoriaan tulee,

nostan lippistäni joka kerta, kun joku mainitsee Sami Mäkelän nimen.

Jos et tiedä, ota selvää.

Todella ilahduttavaa on myös ollut nähdä, kuinka seinämaalareita ei voi

kategorioida enää yhteen muottiin. Monipuolistuneessa genressä mukana 

ovat myös mm.  Ruusa Graphics, Salla Ikonen ja Lena Salmi

Oma soolotoimintani Hendenvaara suuntautuu sinne mistä kysytään, tilaustöissä 

tai graffitiopettajana päiväkodeista korkeakouluihin, lisäksi olen myös mukana

kiertämässä kouluja TeamHaloo sekä Break The Fight -organisaatioissa.

Mikä parasta, aktiivisten toimijoiden genre on kaikesta huolimatta melko pieni ja

 yhteistyö eri organisaatioiden välillä on hyvinkin yleistä ja joustavaa. Mutta vaikka

 tilanne voi kuulostaakin kovin ruusuiselta, kannattaa myös muistaa että ruusuissakin

 on piikkinsä eikä ilmaiseksi ole saatu mitään. Vuosien aikana on moni maksanut 

tuhansien eurojen vahingonkorvauksia, ravannut kuulusteluissa ja menettänyt 

työpaikkoja maalaamisensa takia. Tappiopuolella on myös iso liuta kaveruuksia ja

 parisuhteita, joita on paukkunut graffiti-intohimon takia monellakin kollegalla. 

Kantapäihin kolahtelee edelleen ajoittain, silti matka jatkuu ja 

sinnikkyys kannattaa aina. 

Siitä esimerkkinä olkoon lopuksi yhdessä Suomen Bboyliiton kanssa järjestetty,

hip hopin perinteitä kunnioittanut Helsinki Graffiti Battle -graffititaidekilpailu

nykyisin jo puretuilla Kalasataman luvallisilla graffitiseinillä sumuisena syyspäivänä.

Videon virkkasi Supafly-organisaatio hyvässä YYA-hengessä.

Helsinki Graffiti Battle 2014