Viime keväänä sain viestin, jossa kysyttiin olisinko halukas järjestämään
graffitiaiheista taidenäyttelyä Espoon kulttuurikeskukseen.
No hemmetti, tottakai!
Näyttely sijoittuisi syksylle kolmeksi viikoksi, joista yhtenä olisi koululaisten
syysloma. Sitä silmälläpitäen yhtenä osuutena näyttelyä olisi osallistavia työpajoja
ja muuta ohjelmaa, joissa käsiteltäisiin hip hop -kulttuuria laajemminkin.
Tarjottu mahdollisuus oli ehdottomasti käytettävä ja kuten yleensäkin, halusin tarjota
tästä karkkipussista muillekin. Otin yhteyttä kollegaan, jonka uskoin innostuvan tästä mahdollisuudesta. Monialataiteilija ja multitalentti Sellekhanks olikin
juonessa heti mukana ja kävimme tarkastamassa mestat.
Hauska knoppitieto on myös, että galleriatila on kameravalvottu.
Vartioinnista vastaava PSG Turva Oy vahtisi, ettei graffititaiteilijoiden teoksia
varsatettaisi tai vahingoitettaisi.
Sellekhanksin kanssa olimme aiemmin syvästi paheksuneet nuorille suunnattua
ei oltu mietitty ehkä ihan loppuun.
Kilpailussa pyydettiin
12-20 -vuotiaita nuoria suunnittelemaan junavaunun
kylkeen teippaukset.
Kiva idea ilman muuta ja mahdollisuus nuorille saada
mainetta ja kunniaa. Juuri
tämä maine ja näkyvyys on myös se motiivi,
miksi 1970- luvulta saakka
junien kylkiin on maailmalla maalattu graffiteja.
Ja siitä monet maalinäpit
ovat maksaneet kovia vahingonkorvauksia VR:n kassaan.
Nyt he sitten antoivat
mahdollisuuden kuvittaa junaa,teippaamalla ja ilmaiseksi.
Ja keräsivät
mukavuus-pisteet itselleen.
Toimintamalli aiheuttikin
paheksuntaa ja keskustelua graafisen alan keskuudessa ja
tapausta puitiin eri
forumeilla sekä suusanallisesti päätä pudistellen.
Päätimme Sellekhanksin
kanssa hyödyntää mahdollisuud, kutsua lisää kollegoita
mukaan ja pitää
ryhmänäyttelyn. Tärkeä osa näyttelyä olisi myös kilpailu
12-20 -vuotiaille nuorille, jonka voittaja pääsisi mukaan näyttelyyn
muiden graffititaiteilijoiden joukkoon.
12-20 -vuotiaille nuorille, jonka voittaja pääsisi mukaan näyttelyyn
muiden graffititaiteilijoiden joukkoon.
Lopulta päädyimme dirty dozen- tyylisesti 12 taiteilijaan, jotka ilmoittivat olevansa
mielellään mukana projektissa. Sitten tarvittaisi vielä näyttelylle nimi ja ulkoasu.
Lopulta nimi oli minun ehdotukseni ja Sellekhanks taikoi sen kuvaksi:
"ESPOO ART ATTACK"
Nimessä oli oltava tietynlaista provokaatiota , mutta myös syvempää sisältöä.
Se sisältää myös kunnianosoituksen taannoiselle television lastenohjelmalle,
joka ainakin allekirjoittaneeseen vaikutti aikoinaan syvästi 90-luvulla.
Neil Buchananin kehittämä ja juontama ohjelma, jossa taidetta tehtiin
leikin kautta, vähän kieli poskessa ja muutenkin kuin vain paperille piirtämällä.
Digital Spy- sivusto on listannut kattavasti syitä ohjelmaformaatin menestykseen:
Ohjelmasta ja sen juontajasta jo ysärillä inspiroituneena yksi töistäni iski silmää siihen
suuntaan. Työ on toteutettu lasten piirrosmaton pintaan, jonka poimin joskus kirpputorilta myöhempää käyttöä varten.
Koska näyttely tulisi toteutumaan Tapiolassa, koin tärkeäksi ja ainakin itseäni huvittavaksi teemaksi viitata omissa duuneissani pitkittyneeseen vitsiin, eli Länsi-Metroon. Metro-lamppuja olen askarrellut aiemminkin, joten toimintamalli oli tuttu. Muutamien kirpputorikierrosten jälkeen olin ostanut 4 aihiota, eli sen ruotsalaisen miljonäärin huonekaluhallista alunperin kotoisin olevaa pöytälamppua.
Spraymaalin, maalarinteipin ja maalitussin avulla lamput muuttuivat metrovaunuiksi,
joiden kylkiin toteutin lyijykynän, maalitussien, siveltimen ja spraymaalin kanssa
kirjaimia ja hahmoja. Kaikkien neljan vaunun kyljissä oli tietynlaista viittausta
muutamiin aihepiireihin. Kylkiin muodostui kokonaislause: "West side underground".
kirjaimia ja hahmoja. Kaikkien neljan vaunun kyljissä oli tietynlaista viittausta
muutamiin aihepiireihin. Kylkiin muodostui kokonaislause: "West side underground".
Toisissa lampuissa luki tekstit selkeämmin eri tyylisillä kirjaimilla, toisissa taas muodostin kirjaimia erilaisista esineistä, hahmoista tai kasveista. Mukana oli toki myös versioni klassisesta metromyyrästä.
Samaan aikaan toisaalla
Sellekhanks toteutti työhuoneellaan omia teoksiaan.
Omien teostemme luomistyöt
ajoittui pääasiassa viimeisille viikoille öiseen aikaan
ennen näyttelyä, koska
kulttuurialan pätkätyöläisinä nukumme vähän ja harvoin.
Alunperin Hollolasta ponnistavalle video-orientoituneelle
elämäntapaintiaanille
kuvan ja äänen tuottaminen on yhtä luonnollista kuin hengittäminen.
Sellek myös yhdisti teoksessaan"Sellekbrowser!" näitä elementtejä.
Videoinstallaatio maalatussa iMacissa toimi kuin tauti...tai siis virus.
(Mäkki on myös edelleen kaupan vink vink)
kuvan ja äänen tuottaminen on yhtä luonnollista kuin hengittäminen.
Sellek myös yhdisti teoksessaan"Sellekbrowser!" näitä elementtejä.
Videoinstallaatio maalatussa iMacissa toimi kuin tauti...tai siis virus.
(Mäkki on myös edelleen kaupan vink vink)
Yhden omista teoksistani olin päättänyt toteuttaa vanhan hylätyn kieltokyltin pintaan.
Ensin olin ajatellut siihen hieman toisenlaista sisältöä, mutta kun muuan vartiointifirma
kunnostautui jälleen kerran, inspiraation kohde muuttui. Pensselit heilui ja
kannut suhisi synnyttäessäni possuherra pyhimyksen sädekehänsä kanssa.
Helsingin Sanomien uutinen oli kertonut kuinka vartiointialan yritys
PSG Turva Oy:n esimiesasemassa ollut henkilö oli viljellyt rasistisia
kirjoituksia ja vihapuhetta sosiaalisessa mediassa. Firman nimeltä mainitsematon tj
ei tietenkään tiennyt asiasta mitään ja pesi kätensä antamalla fudut työntekijälleen.
Sama toimitusjohtaja on aiemmin toiminut entisen firmansa FPS Security:n nimissä
useissa graffitiaiheisissa oikeudenkäynneissä töhryjä tulkitsevana käsialantuntijana.
Sinänsä aika huvittavaa että tietää kuka piirtää mitäkin merkkiä minne jossain
yön pimeydessä, mutta ei kuitenkaan tiedä viereisellä kirjoituspöydällä työkaverin
työntämästä rasistisesta vihapuheesta.
Täysin toisaalla oli myös siveltimet heiluneet.
Disneyn tarinoista tuttu Pinokkio oli syntynyt näyttelyymme Nina Kuu -taiteilijanimeä
käyttävän Nina Kuukarin toimesta, sekatekniikalla toteutettuna ja
tässä vielä työn alla olevana.
Näyttelyä suunnitellessamme
halusimme tuoda esiin mahdollisimman monia
erilaisia tyylejä, tekniikoita ja
taiteilijoita. Kirkkonummella asuvan Ninan töissä löytyy
monenlaista tutkittavaa ja
tarttumapintaa katsojan iästä riippumatta.
Yhtenä mielenkiintoisista tekijöistä pyysimme mukaan Joonaksen Lahdesta.
Koponee nimellä instagramista löytyvä fonttivelho oli näyttelyn nuorin taiteilija,
jonka työskentelykin on mielenkiintoista seurattavaa,
kuten seuraavat 3 kuvaa näyttävät Jackie- teoksen syntymistä.
Kuvat: Joonas |
Joonaksen 6 teosta
sijoitettiin gallerian yläparvelle, jossa taiteilija itsekin
tuli näköjään ikuistetuksi
instatililleen.
Ensiarvoisen tärkeää
näyttelyssämme oli myös tuoda esille paikallisuutta
ja lähihistoriaa.Tässä tapauksessa se
tarkoittaa erityisesti kolmea kirjainta:
HOO ÄR CEE
Vuodesta 1990 alkaen on
kyseisiä aakkosia vilahdellut pitkin Espoota ja Länsiväylää,
myöhemmin paljon
muuallakin. Ellet tiedä tästä poikabändistä vielä,
lyhyt oppimäärä aukeaa
vaikkapa Voima-lehden artikkelin kautta.
HRC:tä edusti
näyttelyssämme kolme artistia, joiden töitä ja valokuvia matkan varrelta
oli esillä seinien
lisäksi myös valokuvien muodossa lasivitriinin suojassa.
Heidän matkastaan on
julkaistu myös kuvassakin näkyvä kirja vuonna 2016,
jota voit ostaa Katin Tavaran verkkokaupasta.
Herrasmiehistä Acton tunnetaan ehkä eniten espoolaista betonia omaehtoisesti
värittäneenä veijarina. Aktiivivuosien
jälkeen jo kertaalleen genrestä vetäytynyt, mutta vahvan paluun tehnyt
tyyliniekka valloittaa nykyisin yhä uusia gallerioita
meluaitojen sijaan. Pukeutuu (lähes) aina mustaan. Actonilla kauppa kävi ja
maalauksia päätyi uusiin koteihin. Tässä näkyvät teokset
jäi vielä Espoossa myymättä, eli
toisin sanoen "ovat yhä saatavilla".
Actonilla itse asiassa
aukesi juuri perjantaina 3.11. myös seuraava näyttely,
Geezer's the Shopin Art
Cornerissa: Acton: Graveyard Classics
Siellä teemana
sarjakuvahahmoja ja graffitikirjaimia.
Kuvat: Acton |
Soved on aiemmin Espoon seiniä
rankaissut pitkätukka, jättänyt jälkensä
tätä nykyä lähes jokaiseen Lahden
sähkökaappiin kynäruiskun ja spraymaalin avulla. Monien välineiden ja tyylien
taituri, joka myös soittaa bassoa Jumalation- bändissä.
Kuvat: Soved |
Sovedin teosten syntymä voi
olla hyvin monivaiheinen prosessi, kuten yltä näkyy.
Sovedin enkeleistä 66,6 %
löysi uuden kodin, mutta punapää on edelleen hankittavissa.
Rosk on HRC:n
näyttelykolmikosta viimeinen mohikaani.
Ainoa
triosta, joka edelleen asuttaa Espoota ja
jättää
merkkejään nykyisin graafikon keinoin arkipäiväiseen elinympäristöömme.
Kuvat: Rosk |
Roskin töistä myytiin vanhoihin mukavasti rapistuneisiin ikkunankarmeihin
toteutettu teos Rosk'n' Roll, muut taulut ovat yhä vapaana.
Gallerian toisella laidalla piti
majaansa Dandysteele eli Taneli.
Klassisen taiteen parista seinäpinnoille
siirtynyt taikuri, joka näkee
maailman kauneuden pyöreiden lasien
läpi, sitä töissään hellästi ja
Kuva: Taneli |
Tanelilla oli
kiistatta näyttelyn villeimmät teosnimet. Tässä syntymässä
"Skeittari: Pohjolankadun
puolivillainen bulidaiju" (2016)
Kuvapalvelu instagramista löytyi hieno
kollaasi Tanelin näyttelytöistä,
kuvatekstinä käyttäjä Incollectiolla
myös kiinnostavaa pohdintaa.
Keravan graffitipäällikkö Psyke toi
niinikään kolme teosta näyttelyyn.
Hämmentävän runsaan parran taakse
maastoutuva, aina tuoretta linjaa etsivän
tyyligurun teoksista muutama miehen oma postaus
instagram- tililtään,
joista myös näkyy teosten tarkemmat
referenssitiedot.
Seinällä Psyken duunit sijoittui
portaiden yläpäähän, joista neitokaiset vahtivat
valppaasti silmät
tarkkoina koko näyttelytilaa 24/7.
Tarkkailua yritti suorittaa
myös oma valvontakameramme sketchivitriinin päällä,
mutta joku peijakas oli
kerennyt jo spreijaamaan linssin pimeäksi.
RAY52 toi teoksensa
sketchi-vitriinin ja gallerian ylähylle.
Paperiluonnosten
klassikkolinjoissa kukkii myös oldschool
stylemasterin
äärimmäisen tyylikäs tägi, joka syöpyi
mieleen jo 90-luvulla Pasilan Gallerian
likaisesta betonista ja
liikkuvasta metallista, joita Reiskaviiskaks valloitti yhdessä
aisaparinsa Astronin kanssa.
Myös seinille syntyneissä uusissa töissä oli
tuotu tätä Suomigraffitin merkittävää historiaa esille
sekatekniikoiden keinoin.
Sarjakuvafriikki Kiss, eli hallitseva graffitin SM-voittaja
vuodelta 2016, oli tehnyt
yhteistyötä valokuvaaja Vesa Klemetin kanssa.
Vesan 1984 New Yorkin metrossa
ottamien valokuvien päälle Kiss oli toteuttanut
sekatekniikalla piissit,
hyödyntäen spraymaalia ja kynäruiskua. Myös perinteisempi kanvaasi oli
syntynyt Kissin käsissä.
Kuva: Ray52 |
Maalausten ja valokuvien lisäksi galleriassa oli
myös kierrätysmateriaaleista
valmistettu veistos nimeltä "Neo
Phoenix" vuodelta 2008. Taiteilijanimeä Salt käyttävä
erikoismies otti tilaa haltuun ripottelemalla
teoksiaan molempiin kerroksiin.
Kuva: Salt |
Aina virnistelevän Saltin kekseliäät
maalausproduktiot on tuttuja myös ympäri
Itä-Eurooppaa. Hän on maalannut tunnetusti kaikkea mikä
liikkuu kottikärryistä
tavarahisseihin. Yläparvelle oli koostettu retrospektiivihenkisesti
valokuvakollaaseista
kokoelma vuosilta 1997-2017, joista
yksityiskohtana tässä kuva kuluvan
vuoden keväältä hylätystä sairaalasta.
Kokonaisuudessaan
galleriatila oli mukavasti valloitettu äärestä laitaan,
tässä yläkulmasta
kuvattuna.
Avajaisten koittaessa oli
tietysti koko köörillä poseerattava ulkona seinäkirjoituksen
edessä. Kovat fontit, mutta
ehkä vähän tylsät. Toisin kuin nuo characterit.
Näyttelyn avaaminen
edellytti myös pientä puhetta kuraattoreilta,
jonka yhteydessä myös
jokainen taiteilija sai puheenvuoron.
Kuva: Pimpu |
Paikalle oli saapunut kiitettävästi
yleisöä. Löytyi tuttuja ja tuntemattomia
kuvataiteesta
kiinnostuneita katsojia sekä ostajia. Muutama teos tekikin
jo tässä vaiheessa
kauppansa. Kaiken kaikkiaan näyttelystä myytiin 9 teosta,
mutta mikäli aihepiiri
kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä suoraan taiteilijoihin
kuvien viereen linkkaamieni
yhteystietojen kautta.
Kuva: Pimpu |
Näyttelyn aikana pidimme
muutaman nuorille suunnatun työpajan, joissa yhtenä työkaluna oli mm.
vinyylilevy ja sen käyttäminen maalauspohjana. Tällaisen vinyylisen
kiitoskortin lahjoitin avajaisissa myös Sirpa Hickmanille, joka
Kulttuurikeskuksen
kulttuurituottajan pestinsä aikana alun perin tarjosi mahdollisuutta
näyttelyllemme, tietämättä yhtään mitä tuleman pitää.
Tommi taiteili myös
oman versionsa Kulttuurikeskuksen tuottaja Anna-Kaisa Kautovaaralle, joka toimi
yhteyshenkilönä kuraattorikaksikkomme suuntaan.
Työpajoja pidettiin
yhteensä 3, joissa tutustuimme aluksi näyttelyn töihin,
jonka jälkeen opastimme
nuoria taiteen maailmaan käytännönläheisesti
spraymaalin ja maalitussien
avulla.
Keskittyneen tekemisen
lomassa työpajassa oli myös mukava hörppiä
yhteistyökumppanimme
toimittamia Laitilan
wirvoitusjuomia ja napostella
avajaisista säästyneitä
vaahtokarkkeja. Työpajoissa kustomoitiin lp-levyjä,
huppareita, tennareita,
lippiksiä, taulupohjia ja lähestyvää Halloweenia
silmälläpitäen muutamia muovisia naamioita.
Koko näyttelyn idea siis
varsinaisesti lähti halusta osallistaa ja ottaa mukaan nuoria.
Työpajojen lisäksi
järjestimme luonnoskilpailun, jonka voittaja toteuttaisi
teoksensa mukaan
näyttelyyn.
Kilpailun taso oli kova
eikä päätös ollut yksimielinen. Tuomaristoon kuului
Sellekhanksin ja allekirjoittaneen
lisäksi Voima-lehden Jari Tamminen.
Äänestystulosten jälkeen voittajaksi selvisi 17-
vuotias Wabs Helsingistä.
Lisäksi palkintopallille kipusivat Topi Tarvainen Keravalta
ja
Wvltter Tampereelta, joille palkinnoksi lähti
Geezers
the Shopin tarjoama graffitiaiheinen tuotepaketti.
Oli mukava nähdä kuinka
ahkerasti eri puolilta Suomea osallistujia tuli ja kuinka
monipuolisia luonnoksia
tarjottiin. Tästä näette finaalikolmikon luonnokset,
kannattaa ottaa seurantaan
instagramissa.
Niinpä sitten Wabs saapui
paikalle suorittamaan operaatiotaan.
Tarjosimme hänelle
työpisteen ja pelivälineet joilla teos saataisi syntymään.
Spraymaalatun maalauspohjan
päälle alkoi siirtyä tulkintaa maalitussien avulla
rauhalliseen mutta
tehokkaaseen tahtiin. Toteutus alkoi klo 15.30 ja valmiiksi teos
tuli klo. 21.00. Kerralla
purkkiin, yhden toilettipysähdyksen taktiikalla.
Lopputulos muuttui jonkin
verran alkuperäisestä, mutta se kuuluu kuvioon.
Todellisen tekijän
tunnistaa myös siitä, ettei jää neuvottomaksi jos joku tilanne vähän
muuttuukin. Wabsilla homma
toimii.
Häiriköt-
päämajan Jari Tamminen saapui myös paikalle
luovuttamaan
voittajalle
palkinnoksi Kulttuurihäirinnän aakkoset- kirjansa,
sekä Geezersin
lahjoittamat
tuotepalkinnot. Tuomariksi ja yhteistyökumppaniksi Jarin kipparoima
Häiriköt oli luonnollinen
vaihtoehto, sillä hän otti kantaa mainiosti jo
tuoreeltaan
kisaamme inspiroinut
"Samassa junassa"kampanjaan.
Luonnollisesti voittajan kirjapalkintoon tuli myös asianmukaiset
omistuskirjoitukset kirjailijalta ja kilpailun kuraattoreilta.
Ja kuten kulttuuriin kuuluu, vielä foto spotilta, niin that's it.
Teos tuli osaksi näyttelyä
ja hinnaksi asetettiin 100 €.
Neljä päivää myöhemmin teos
oli myyty.
Lopputuloksena
näyttelyssämme vieraili 2969 katsojaa 3 viikon aikana ja
viidestäkymmenestä teoksesta 9 teki kauppansa. Lisäksi suusanallista palautetta
tuli monelta galleriatilassa tavatulta henkilöltä, kuinka hienoa oli että
jotain täysin
erilaista ja kiinnostavaa oli tuotu näytille.
Vielä suora lainaus eräältä taiteilijaltamme, johon on hyvä lopettaa:
"Mutta siis näin niinkuin artistin näkökulmasta
katsoen toi Art Attack oli kyllä onnistunut. Se oli ESPOOSSA. Ja
graffitinäyttely!
Pääkaupunkiseudun
grafuvastaisimmaksikin koettu kaupunki!
Että se itsessään
on jo helvetin kova juttu, joka kaikkien mukana olleiden kannattaa
muistaa."