Espoo Art Attack- graffitinäyttely Espoon Kulttuurikeskuksessa

Viime keväänä sain viestin, jossa kysyttiin olisinko halukas järjestämään

graffitiaiheista taidenäyttelyä Espoon kulttuurikeskukseen. 

No hemmetti, tottakai!

Näyttely sijoittuisi syksylle kolmeksi viikoksi, joista yhtenä olisi koululaisten 

syysloma. Sitä silmälläpitäen yhtenä osuutena näyttelyä olisi osallistavia työpajoja

 ja muuta ohjelmaa, joissa käsiteltäisiin hip hop -kulttuuria laajemminkin.

Tarjottu mahdollisuus oli ehdottomasti käytettävä ja kuten yleensäkin, halusin tarjota 

tästä karkkipussista muillekin. Otin yhteyttä kollegaan, jonka uskoin innostuvan tästä mahdollisuudesta. Monialataiteilija ja multitalentti Sellekhanks olikin 

juonessa heti mukana ja kävimme tarkastamassa mestat.

Hauska knoppitieto on myös, että galleriatila on kameravalvottu. 

Vartioinnista vastaava PSG Turva Oy vahtisi, ettei graffititaiteilijoiden teoksia 

varsatettaisi tai vahingoitettaisi. 

 Sellekhanksin kanssa olimme aiemmin syvästi paheksuneet nuorille suunnattua

VR-konsernin "Samassa junassa" - kilpailun toimintamallia, jossa hyvää ideaa 

ei oltu mietitty ehkä ihan loppuun.

Kilpailussa pyydettiin 12-20 -vuotiaita nuoria suunnittelemaan junavaunun

 kylkeen teippaukset. Kiva idea ilman muuta ja mahdollisuus nuorille saada

mainetta ja kunniaa. Juuri tämä maine ja näkyvyys on myös se motiivi, 

miksi 1970- luvulta saakka junien kylkiin on maailmalla maalattu graffiteja. 

Ja siitä monet maalinäpit ovat maksaneet kovia vahingonkorvauksia VR:n kassaan. 

Nyt he sitten antoivat mahdollisuuden kuvittaa junaa,teippaamalla ja ilmaiseksi. 

Ja keräsivät mukavuus-pisteet itselleen.

Toimintamalli aiheuttikin paheksuntaa ja keskustelua graafisen alan keskuudessa ja

 tapausta puitiin eri forumeilla sekä suusanallisesti päätä pudistellen.

Päätimme Sellekhanksin kanssa hyödyntää mahdollisuud, kutsua lisää kollegoita 

mukaan ja pitää ryhmänäyttelyn. Tärkeä osa näyttelyä olisi myös kilpailu
12-20 -vuotiaille nuorille, jonka voittaja pääsisi mukaan näyttelyyn 
muiden graffititaiteilijoiden joukkoon. 

Lopulta päädyimme dirty dozen- tyylisesti 12 taiteilijaan, jotka ilmoittivat olevansa 

mielellään mukana projektissa. Sitten tarvittaisi vielä näyttelylle nimi ja ulkoasu.

Lopulta nimi oli minun ehdotukseni ja Sellekhanks taikoi sen kuvaksi: 

"ESPOO ART ATTACK"

Nimessä oli oltava tietynlaista provokaatiota , mutta myös syvempää sisältöä.

Se sisältää myös kunnianosoituksen taannoiselle television lastenohjelmalle,

joka ainakin allekirjoittaneeseen vaikutti aikoinaan syvästi 90-luvulla. 

Neil Buchananin kehittämä ja juontama ohjelma, jossa taidetta tehtiin 

leikin kautta, vähän kieli poskessa ja muutenkin kuin vain paperille piirtämällä.

Digital Spy- sivusto on listannut kattavasti syitä ohjelmaformaatin menestykseen:

9 reasons why we still love Art Attack and Neil Buchanan

Ohjelmasta ja sen juontajasta jo ysärillä inspiroituneena yksi töistäni iski silmää siihen

 suuntaan. Työ on toteutettu lasten piirrosmaton pintaan, jonka poimin joskus kirpputorilta myöhempää käyttöä varten.  

Koska näyttely tulisi toteutumaan Tapiolassa, koin tärkeäksi ja ainakin itseäni huvittavaksi teemaksi viitata omissa duuneissani pitkittyneeseen vitsiin, eli Länsi-Metroon. Metro-lamppuja olen askarrellut aiemminkin, joten toimintamalli oli tuttu. Muutamien kirpputorikierrosten jälkeen olin ostanut 4 aihiota, eli sen ruotsalaisen miljonäärin huonekaluhallista alunperin kotoisin olevaa pöytälamppua.

Spraymaalin, maalarinteipin ja maalitussin avulla lamput muuttuivat metrovaunuiksi, 

joiden kylkiin toteutin lyijykynän, maalitussien, siveltimen ja spraymaalin kanssa
 kirjaimia ja hahmoja. Kaikkien neljan vaunun kyljissä oli tietynlaista viittausta 
muutamiin aihepiireihin. Kylkiin muodostui kokonaislause: "West side underground". 

Toisissa lampuissa luki tekstit selkeämmin eri tyylisillä kirjaimilla, toisissa taas muodostin kirjaimia erilaisista esineistä, hahmoista tai kasveista. Mukana oli toki myös versioni klassisesta metromyyrästä.

Samaan aikaan toisaalla Sellekhanks toteutti työhuoneellaan omia teoksiaan. 

Omien teostemme luomistyöt ajoittui pääasiassa viimeisille viikoille öiseen aikaan 

ennen näyttelyä, koska kulttuurialan pätkätyöläisinä nukumme vähän ja harvoin.

Kuva: Sellek

Alunperin Hollolasta ponnistavalle video-orientoituneelle elämäntapaintiaanille
 kuvan ja äänen tuottaminen on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. 
Sellek myös yhdisti teoksessaan"Sellekbrowser!" näitä elementtejä. 
Videoinstallaatio maalatussa iMacissa toimi kuin tauti...tai siis virus.
(Mäkki on myös edelleen kaupan vink vink)

Yhden omista teoksistani olin päättänyt toteuttaa vanhan hylätyn kieltokyltin pintaan.

Ensin olin ajatellut siihen hieman toisenlaista sisältöä, mutta kun muuan vartiointifirma

kunnostautui jälleen kerran, inspiraation kohde muuttui. Pensselit heilui ja 

kannut suhisi synnyttäessäni possuherra pyhimyksen sädekehänsä kanssa.

Helsingin Sanomien uutinen oli kertonut kuinka vartiointialan yritys

 PSG Turva Oy:n esimiesasemassa ollut henkilö oli viljellyt rasistisia 

kirjoituksia ja vihapuhetta sosiaalisessa mediassa. Firman nimeltä mainitsematon tj

 ei tietenkään tiennyt asiasta mitään ja pesi kätensä antamalla fudut työntekijälleen. 

Sama toimitusjohtaja on aiemmin toiminut entisen firmansa FPS Security:n nimissä 

useissa graffitiaiheisissa oikeudenkäynneissä töhryjä tulkitsevana käsialantuntijana. 

Sinänsä aika huvittavaa että tietää kuka piirtää mitäkin merkkiä minne jossain 

yön pimeydessä, mutta ei kuitenkaan tiedä viereisellä kirjoituspöydällä työkaverin

työntämästä rasistisesta vihapuheesta.

Täysin toisaalla oli myös siveltimet heiluneet.

Disneyn tarinoista tuttu Pinokkio oli syntynyt näyttelyymme Nina Kuu -taiteilijanimeä

 käyttävän Nina Kuukarin toimesta, sekatekniikalla toteutettuna ja

 tässä vielä työn alla olevana.

Näyttelyä suunnitellessamme halusimme tuoda esiin mahdollisimman monia 

erilaisia tyylejä, tekniikoita  ja taiteilijoita. Kirkkonummella asuvan Ninan töissä löytyy

 monenlaista tutkittavaa ja tarttumapintaa katsojan iästä riippumatta. 

Yhtenä mielenkiintoisista tekijöistä pyysimme mukaan Joonaksen Lahdesta.

Koponee nimellä instagramista löytyvä fonttivelho oli näyttelyn nuorin taiteilija,

jonka työskentelykin on mielenkiintoista seurattavaa, 

kuten seuraavat 3 kuvaa näyttävät Jackie- teoksen syntymistä.

Kuvat: Joonas

Joonaksen 6 teosta sijoitettiin gallerian yläparvelle, jossa taiteilija itsekin

tuli näköjään ikuistetuksi instatililleen.

Ensiarvoisen tärkeää näyttelyssämme oli myös tuoda esille paikallisuutta

 ja lähihistoriaa.Tässä tapauksessa se tarkoittaa erityisesti kolmea kirjainta: 

HOO ÄR CEE

Vuodesta 1990 alkaen on kyseisiä aakkosia vilahdellut pitkin Espoota ja Länsiväylää, 

myöhemmin paljon muuallakin. Ellet tiedä tästä poikabändistä vielä, 

lyhyt oppimäärä aukeaa vaikkapa Voima-lehden artikkelin kautta. 

HRC:tä edusti näyttelyssämme kolme artistia, joiden töitä ja valokuvia matkan varrelta

 oli esillä seinien lisäksi myös valokuvien muodossa lasivitriinin suojassa. 

Heidän matkastaan on julkaistu myös kuvassakin näkyvä kirja vuonna 2016, 

jota voit ostaa Katin Tavaran verkkokaupasta. 

Herrasmiehistä Acton tunnetaan ehkä eniten espoolaista betonia omaehtoisesti 

värittäneenä veijarina. Aktiivivuosien jälkeen jo kertaalleen genrestä vetäytynyt, mutta vahvan paluun tehnyt tyyliniekka valloittaa nykyisin yhä uusia gallerioita 

meluaitojen sijaan. Pukeutuu (lähes) aina mustaan. Actonilla kauppa kävi ja

 maalauksia päätyi uusiin koteihin. Tässä näkyvät teokset 

jäi vielä Espoossa myymättä, eli toisin sanoen "ovat yhä saatavilla". 

Actonilla itse asiassa aukesi juuri perjantaina 3.11. myös seuraava näyttely, 

Geezer's the Shopin Art Cornerissa: Acton: Graveyard Classics

Siellä teemana sarjakuvahahmoja ja graffitikirjaimia.

Kuvat: Acton

Soved on aiemmin Espoon seiniä rankaissut pitkätukka, jättänyt jälkensä

 tätä nykyä lähes jokaiseen Lahden sähkökaappiin kynäruiskun ja spraymaalin avulla. Monien välineiden ja tyylien taituri, joka myös soittaa bassoa Jumalation- bändissä.

Kuvat: Soved

Sovedin teosten syntymä voi olla hyvin monivaiheinen prosessi, kuten yltä näkyy.

Sovedin enkeleistä 66,6 % löysi uuden kodin, mutta punapää on edelleen hankittavissa.

Rosk on HRC:n näyttelykolmikosta viimeinen mohikaani. 

Ainoa triosta, joka edelleen asuttaa Espoota ja

 jättää merkkejään nykyisin graafikon keinoin arkipäiväiseen elinympäristöömme.

Kuvat: Rosk

Roskin töistä myytiin vanhoihin mukavasti rapistuneisiin ikkunankarmeihin 

toteutettu teos Rosk'n' Roll, muut taulut ovat yhä vapaana.

 Gallerian toisella laidalla piti majaansa Dandysteele eli Taneli. 

Klassisen taiteen parista seinäpinnoille siirtynyt taikuri, joka näkee 

maailman kauneuden pyöreiden lasien läpi, sitä töissään hellästi ja

 tyylirikkaasti tulkiten. Lisätiedot http://tanelistenberg.com

Kuva: Taneli

Tanelilla oli kiistatta näyttelyn villeimmät teosnimet.  Tässä syntymässä 

"Skeittari: Pohjolankadun puolivillainen bulidaiju" (2016)

Kuvapalvelu instagramista löytyi hieno kollaasi Tanelin näyttelytöistä, 

kuvatekstinä käyttäjä Incollectiolla myös kiinnostavaa pohdintaa.

Keravan graffitipäällikkö Psyke toi niinikään kolme teosta näyttelyyn.

 Hämmentävän runsaan parran taakse maastoutuva, aina tuoretta linjaa etsivän

 tyyligurun teoksista muutama miehen oma postaus instagram- tililtään, 

joista myös näkyy teosten tarkemmat referenssitiedot.

Seinällä Psyken duunit sijoittui portaiden yläpäähän, joista neitokaiset vahtivat 

valppaasti silmät tarkkoina koko näyttelytilaa 24/7.

Tarkkailua yritti suorittaa myös oma valvontakameramme sketchivitriinin päällä,

mutta joku peijakas oli kerennyt jo spreijaamaan linssin pimeäksi.

RAY52 toi teoksensa sketchi-vitriinin ja gallerian ylähylle.

Paperiluonnosten klassikkolinjoissa kukkii myös oldschool stylemasterin 

äärimmäisen tyylikäs tägi, joka syöpyi mieleen jo 90-luvulla Pasilan Gallerian

 likaisesta betonista ja liikkuvasta metallista, joita  Reiskaviiskaks valloitti yhdessä 

aisaparinsa Astronin kanssa.  

Myös seinille syntyneissä uusissa töissä oli 

tuotu tätä Suomigraffitin merkittävää historiaa esille sekatekniikoiden keinoin.

Sarjakuvafriikki Kiss, eli hallitseva graffitin SM-voittaja vuodelta 2016, oli tehnyt 

yhteistyötä valokuvaaja Vesa Klemetin kanssa. Vesan 1984 New Yorkin metrossa 

ottamien valokuvien päälle Kiss oli toteuttanut sekatekniikalla piissit, 

hyödyntäen spraymaalia ja kynäruiskua. Myös perinteisempi kanvaasi oli 

syntynyt Kissin käsissä.

Kuva: Ray52

Maalausten ja valokuvien lisäksi galleriassa oli myös kierrätysmateriaaleista 

valmistettu veistos nimeltä "Neo Phoenix" vuodelta 2008. Taiteilijanimeä Salt käyttävä

 erikoismies otti tilaa haltuun ripottelemalla teoksiaan molempiin kerroksiin. 

Kuva: Salt

Aina virnistelevän Saltin kekseliäät maalausproduktiot on tuttuja myös ympäri

 Itä-Eurooppaa. Hän on maalannut tunnetusti kaikkea mikä liikkuu kottikärryistä 

tavarahisseihin. Yläparvelle oli koostettu retrospektiivihenkisesti valokuvakollaaseista

 kokoelma vuosilta 1997-2017, joista yksityiskohtana tässä kuva kuluvan 

vuoden keväältä hylätystä sairaalasta.

Kokonaisuudessaan galleriatila oli mukavasti valloitettu äärestä laitaan,

tässä yläkulmasta kuvattuna.

 Avajaisten koittaessa oli tietysti koko köörillä poseerattava ulkona seinäkirjoituksen 

edessä. Kovat fontit, mutta ehkä vähän tylsät. Toisin kuin nuo characterit.

Näyttelyn avaaminen edellytti myös pientä puhetta kuraattoreilta, 

jonka yhteydessä myös jokainen taiteilija sai puheenvuoron. 

Kuva: Pimpu

Paikalle oli saapunut kiitettävästi yleisöä. Löytyi tuttuja ja tuntemattomia

kuvataiteesta kiinnostuneita katsojia sekä ostajia. Muutama teos tekikin

 jo tässä vaiheessa kauppansa. Kaiken kaikkiaan näyttelystä myytiin 9 teosta, 

mutta mikäli aihepiiri kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä suoraan taiteilijoihin

kuvien viereen linkkaamieni yhteystietojen kautta.

Kuva: Pimpu

Näyttelyn aikana pidimme muutaman nuorille suunnatun työpajan, joissa yhtenä työkaluna oli mm. vinyylilevy ja sen käyttäminen maalauspohjana. Tällaisen vinyylisen kiitoskortin lahjoitin avajaisissa myös Sirpa Hickmanille, joka

Kulttuurikeskuksen kulttuurituottajan pestinsä aikana alun perin tarjosi mahdollisuutta näyttelyllemme, tietämättä yhtään mitä tuleman pitää. 

Tommi taiteili  myös oman versionsa Kulttuurikeskuksen tuottaja Anna-Kaisa Kautovaaralle, joka toimi  yhteyshenkilönä kuraattorikaksikkomme suuntaan. 

Työpajoja pidettiin yhteensä 3, joissa tutustuimme aluksi näyttelyn töihin, 

jonka jälkeen opastimme nuoria taiteen maailmaan käytännönläheisesti 

spraymaalin ja maalitussien avulla.

Keskittyneen tekemisen lomassa työpajassa oli myös mukava hörppiä

 yhteistyökumppanimme toimittamia Laitilan wirvoitusjuomia ja napostella 

avajaisista säästyneitä vaahtokarkkeja. Työpajoissa kustomoitiin lp-levyjä, 

huppareita, tennareita, lippiksiä, taulupohjia ja lähestyvää Halloweenia 

silmälläpitäen muutamia muovisia naamioita. 

 Koko näyttelyn idea siis varsinaisesti lähti halusta osallistaa ja ottaa mukaan nuoria. 

Työpajojen lisäksi järjestimme luonnoskilpailun, jonka voittaja toteuttaisi

teoksensa mukaan näyttelyyn.

Kilpailun taso oli kova eikä päätös ollut yksimielinen. Tuomaristoon kuului 

Sellekhanksin ja allekirjoittaneen lisäksi Voima-lehden Jari Tamminen. 

Äänestystulosten jälkeen voittajaksi selvisi 17- vuotias Wabs Helsingistä. 

Lisäksi palkintopallille kipusivat Topi Tarvainen Keravalta

 ja Wvltter Tampereelta, joille palkinnoksi lähti 

Geezers the Shopin tarjoama graffitiaiheinen tuotepaketti.

Oli mukava nähdä kuinka ahkerasti eri puolilta Suomea osallistujia tuli ja kuinka 

monipuolisia luonnoksia tarjottiin. Tästä näette finaalikolmikon luonnokset, 

kannattaa ottaa seurantaan instagramissa.

Niinpä sitten Wabs saapui paikalle suorittamaan operaatiotaan. 

Tarjosimme hänelle työpisteen ja pelivälineet joilla teos saataisi syntymään.

 Spraymaalatun maalauspohjan päälle alkoi siirtyä tulkintaa maalitussien avulla

rauhalliseen mutta tehokkaaseen tahtiin. Toteutus alkoi klo 15.30 ja valmiiksi teos 

tuli klo. 21.00. Kerralla purkkiin, yhden toilettipysähdyksen taktiikalla.

Lopputulos muuttui jonkin verran alkuperäisestä, mutta se kuuluu kuvioon. 

Todellisen tekijän tunnistaa myös siitä, ettei jää neuvottomaksi jos joku tilanne vähän 

muuttuukin. Wabsilla homma toimii.

Häiriköt- päämajan Jari Tamminen saapui myös paikalle luovuttamaan 

voittajalle palkinnoksi Kulttuurihäirinnän aakkoset- kirjansa, sekä Geezersin

 lahjoittamat tuotepalkinnot. Tuomariksi ja yhteistyökumppaniksi Jarin kipparoima 

Häiriköt oli luonnollinen vaihtoehto, sillä hän otti kantaa mainiosti jo tuoreeltaan 

kisaamme inspiroinut "Samassa junassa"kampanjaan.

Luonnollisesti voittajan kirjapalkintoon tuli myös asianmukaiset

 omistuskirjoitukset kirjailijalta ja kilpailun kuraattoreilta.

Ja kuten kulttuuriin kuuluu, vielä foto spotilta, niin that's it.

Teos tuli osaksi näyttelyä ja hinnaksi asetettiin 100 €.

Neljä päivää myöhemmin teos oli myyty. 

Lopputuloksena näyttelyssämme vieraili 2969 katsojaa 3 viikon aikana ja

 viidestäkymmenestä teoksesta 9 teki kauppansa. Lisäksi suusanallista palautetta

tuli monelta galleriatilassa tavatulta henkilöltä, kuinka hienoa oli että 

jotain täysin erilaista ja kiinnostavaa oli tuotu näytille.

Vielä suora lainaus eräältä taiteilijaltamme, johon on hyvä lopettaa:

"Mutta siis näin niinkuin artistin näkökulmasta katsoen toi Art Attack oli kyllä onnistunut. Se oli ESPOOSSA. Ja graffitinäyttely! 

Pääkaupunkiseudun grafuvastaisimmaksikin koettu kaupunki!

 Että se itsessään on jo helvetin kova juttu, joka kaikkien mukana olleiden kannattaa muistaa."