Näytetään tekstit, joissa on tunniste Team Haloo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Team Haloo. Näytä kaikki tekstit

torstai 21. huhtikuuta 2016

Graffitia museoon vahingossa ja lapsille tietoisesti

Tänäänhän vietetään jälleen sosiaalisen median puolella jokaviikkoiseen tapaan
 #throwbackthursday- päivää, eli muistellaan vanhoja. Muistellaan nyt sitten 
tooodella vanhoja tällä kertaa. Eli mennään museoon. 

Kotikaupungistani Riihimäeltä tuli viime vuonna näihin aikoihin miellyttävä pyyntö. 
Riihimäen Kaupunginmuseo suunnitteli elokuulle teemapäivää, jolloin olisi 
tarkoitus pitää graffitityöpajaa ja pyytelivät ohjaamaan toimintaa.
Olin innolla mukana heti, sillä Riihimäki on itselleni edelleen todella tärkeä paikka.
Kun vielä yhtälöön lisätään graffiti ja lapset, ehdotus kuulosti lähes täydelliseltä.
Sovittiin tapaaminen paikanpäälle tarkempia suunnitelmia varten.


Riihimäen Kaupunginmuseolla on pitkä historia ja se sijaitsee keskeisellä paikalla 
kivenheiton päässä rautatieasemalta. Edellisestä vierailustani pihapiirissä olikin 
hurahtanut n. 25 vuotta, mutta silloin oli vähän eri tilanne. Koulukaverini Mikko 
nimittäin asui silloin talon toisessa päässä, koska hänen isänsä työskenteli Riihimäen 
kaupungin arkkitehtina. Toisessa päässä oli jo silloin museo, mutta se ei yläasteikäistä 
juurikaan vähempää olisi voinut kiinnostaa. 

Monesti sanotaan että pikkukaupungissa kaikki tuntevat toisensa. Riksussa oli 
siellä asumiseni aikoihin n. 25 000 asukasta enkä tietenkään tuntenut kaikkia. 
Edes omasta ikäryhmästäni ei varmasti kaikki ollut tuttuja. Mutta sattuman kauppaa
oli kuitenkin, että yläasteen aikaan kun Mikon kanssa opiskelimme rinnakkaisluokilla
Pohjolanrinteen yläasteella, oli Mikon luokalla myös muuan Päivi. Nykyisin 
tämä sama Päivi Yli-Karhula työskentelee museon amanuenssina ja museon 
käytössä on nykyisin koko talo. 

Kouluaikaan sekä Mikko että Päivi olivat kanssani samassa kuvaamataidon 
valinnaisryhmässä, jossa opettajanamme oli Polarin paras ja mukavin opettaja; 
Guje Katajamäki. Hän antoi meidän mm. piirtää graffiteja tunneilla sen sijaan että olisi 
vaatinut koko luokan tekevän jotain samaa, joka ei kaikkia innosta.
Jo siksi oli hauskaa että 27 vuoden jälkeen me kaksi Polarin kuvisryhmäläistä
 suunnittelimme kulttuuritapahtumaa Kaupunginmuseoon.

Kun sitten menin museolle ja Päivin kanssa olimme käyneet tapahtumasuunnitelman
läpi, tuli yllättävä tilanne. Päivi kysyi tiedänkö kenen tekemiä ovat maalaukset,
jotka on museon pienessä vinttihuoneessa. Ei soittanut mitään kelloa, mutta 
olin kiinnostunut näkemään tarkemmin mistä on kyse.


Nousimme museon vintille kapeaa portaikkoa pitkin, joka on yleisöltä suljettu.
Yläkerrassa on museon säilytystiloja sekä seuraavassa kuvassa oikealla näkyvä pieni 
alamittainen ovi, jossa ei ole kahvaa. 


Tässä vaiheessa alkoi jonkunlaista värinää pyöriä aivolohkossa,
hämärästi paikka tuntui tutulta. Mikon kanssa silloin kouluaikaan olimme 
varmasti täälläkin käyneet jotain kikkailemassa. Olimme tutustuneet jo ala-asteen
aikaan sirkusleirillä, jossa Mikko hurahti jonglööraukseen ja minä yksipyöräiseen 
fillariin. Sen lisäksi kumpikin skeittasimme, eikä ollut tyttöystävistä vielä tietoakaan, 
joten kavereille riitti aikaa kaikenlaiseen sähläämiseen. Kuviksen tuntien graffitipiirtely 
oli vain osa siitä kaikesta mitä milloinkin mieleen juolahti.


Kun Päivi sytytti valot oven takana avautuvaan pieneen huoneeseen, 
samaan aikaan päässäni räjähti. Tämähän oli Mikon ja mun "salainen" taidegalleria!


Alamittainen huone oli täysin tyhjä lukuunottamatta muutamia kattopahvin palasia,
joihin oli maalattu jotain ja naulattu seinään. Jyrkkien puuportaiden vieressä 
oli pienempi teos, jossa on maalattuna värikäs taivas ja kerrostalojen 
muodostama kaupunkisilhuetti. 


Pikkukaupungin puurakenteisen kaupunginmuseon vintillä oli CITY.
Teoksen signeeraukset kertoivat tekijöiksi "taiteilijat": City & Duck. 
Valmistusvuodeksi oli merkattu maalitusseilla 1988.


Niinhän se olikin, nyt muistin kuinka Mikon kanssa olimme ottaneet piharakennuksesta
vanhanaikaisia sisäkattolaattoja, joita olimme asetelleet pihalla ulkorakennuksen 
edustalla olevalle betoniluiskalle, jossa taiteilimme automaalaukseen tarkoitetuilla 
spraymaaleilla jotakin graffitityyppistä tulkintaa. 


Toinen duuni oli naulattuna portaiden yläpuolelle ja kuvasta näkyy myös, 
kuinka 180 cm mittainen keinutuoligraffari ei mahtunut peremmällä huoneessa seisomaan.


Teoksessa on haettu graffitirakennetta ihan Ameriikan esikuvien malliin.
Hallitsevana hahmona on ankka, jollaisia jostain syystä tuohon aikaan piirtelin. Punaisessa lippiksessä on lippaan maalattu anarkian merkiksi iso A-kirjain ja ankka on pukeutunut hyvin hauikset paljastavaan vihreään wife beater- paitaan. Taustalla loistaa jälleen kaupunkisilhuetti kerrostalojen kohtuuttoman suurine ikkunoineen ja jostain syystä kiukkuisen näköisellä ankalla on sukset käsissään ja tekstinä lukee SUKSET. Signeerauksina jälleen City & Duck -88.


Hämmentävää tässä duunissa on, että inspiraatiota on haettu Subway Art 
graffitikirjan kuvista sekä Tampereen suomirokkiskenestä. "Sukset"- piissi selittyy 
Popedan samannimisellä kipaleella: Popeda: Sukset (Vaikeata Tämä Hiihtäminen) 
joka jostain syystä oli meidän mielestämme kova ralli vuonna 1988.  
Tosin samoihin aikoihin tapahtui myös tutustuminen rap musiikkiin, kun 
tuli kauppoihin ja syrjäytti Popedan, jota jostain syystä olin yläasteen aikana kuunnellut
Metallican, Stonen sekä muiden raskaampien bändien ohella. 

Suoraan seinäänkin oli minigraffiti tullut piirreltyä maalitusseilla:


Tämä löytö menneisyydestä oikeastaan myös kääntää oman graffitihistoriani 
uuteen valoon, jos katsoo nykypäivänä tilannetta uusin silmin. 
Mähän olen jo kauan kertonut sitä tarinaa kuinka Riksun Kirjaston musiikkiosastolla 
luin Suosikkia vuonna 1989 ja sieltä mielen sopukoihin iskostui termi: 
"Graffitit gallerioihin!"


Ylläolevan jutun luettuani tajusin viimeistään, että graffiti on ehdottomasti taidetta 
joka ansaitsisi Suomessakin tulla tunnustetuksi taidemuodoksi ja sitä kautta 
gallerioihin ja museoihin. Kuitenkin mulla oli jo lukuhetkellä ollut muistamattani teos 
jo vuoden ajan Kaupunginmuseon "salaisessa ullakkohuoneessa".

Nyt tilanne on muuttunut jo radikaalisti. Useissa museoissa ja gallerioissa on jatkuvasti 
esillä graffitia. Itsekin olen saanut olla mukana kulttuurimuotoa edistämässä 
niin taidekentällä Suosikin artikkelin innoittamana Kimmon, Kirmon ja Henrin 
hengessä gallerioissa, kuin ruohonjuuritason, eli koululaisten kanssa 
Guje Katajamäen hengessä lasten ja nuorten työpajoissa. 
Olen kiitollinen tästä joka ainoa päivä.

Ja se Riihimäen työpaja sitten? Meni hyvin, aurinko paistoi, porukkaa oli 
ja kaikenkaikkiaan mukava meininki. Pari kuvaa sieltä seuraavana:







Työpajassa oli pääsääntöisesti lapsia ja nuoria, vaikka vanhin osallistuja 
taisikin olla muistaakseni 64 -vuotias. Museolla oli viime kesänä näyttelyteemana 
Kartsalla, joka esitteli kaupungin nuorisokulttuureja vuosikymmenten 
1950-1990 väliseltä ajalta. 

Itselleni näistä kaikista läheisimmät olivat yläasteikäisenä skeittaus ja graffitit, joista 
näyttelytarinaa ja kuvia nähtävillä: http://kartsalla.fi/skate ja http://kartsalla.fi/graffiti
Näyttelyn ajan graffitia oli myös sisällä, paikallisten nykygraffareiden toteuttamana.

 


Loppuun musavideon sijasta vasta tv:ssä esitetty, katutaiteesta ja graffitista kertova
YLE Kioski: Rakelin Kuplassa jakso, jossa pääsette kurkkaamaan myös Team Haloon peruskoululaisille toteutettuun työpajaan, jossa itse opetin graffitia. 
Muissa Team Haloon työpajoissa Mellunmäen ala-asteella oli aiheena mm. 
laulu, tanssi, viittomakieli sekä musiikin soittaminen. 
Kioskin jaksossa tutustutaan myös kaiken ikäisten naisten oman graffititapahtuman
 Mimmit Peinttaa organisaattoriin ja kehittäjään, taiteilija Ruusaan .

.



tiistai 4. marraskuuta 2014

SUPER SUNDAY: Helsinki Seagulls vs. Bisons Loimaa

Sunnuntai oli Superia!

Paljon on tullut vuosien varrella Nordenskiöldinkadun penkkejä kulutettua, 
mutta tällä kertaa oli "hiukan" erilainen tapahtuma tiedossa.
Helsinki Seagulls nousi miesten Korisliigaan viime kauden päätteeksi 
ja reippaan tuoreelta Lokkien meininki vaikuttaa.

Sunnuntaina oli peli siirretty kivenheiton verran kotiareenasta Kisahallilta 
sinne Nordikselle, jossa oli tiedossa aikamoinen perhetapahtuma:

Luvassa oli tietysti pääasia, liigaottelu Lokkien ja Loimaan Biisoneiden välillä. 
Mutta sen lisäksi ohjelmassa oli mm.
Signmark feat. Adam Tensta (SWE), DJ Nice,
Rudi Rok, kolmen pisteen heittoskaba,
Sami Hedbergin ja Aleksi Valavuoren julkkisjoukkueiden korisottelu
ja lopuksi Roope Salminen ja Koirat


Mitäs mä siellä sitten tein? 
Pianhan se selviää. Kun menin paikalle oli hallilla jo tohina päällä.


Lokkimaskotti piti fiilistä yllä ennen miesten matsia.
Jo aiemmin oli pelattu naisten sarjan ottelu ToPo- Honka, 
jonka näki samalla lipulla.


Joukkueet saapuivat kentälle cheerleadereiden kunniakujasta.


Vaikka korispelaajat on aikamoisia hujoppeja, oli joku saapunut kentälle Minillä.
Auto parkkiin ja matsi käyntiin.


Kentän laidalla "muutama nuori" odotti puoliaikaa ja pääsyään kentälle riehumaan.
Pher, Signmark, Good Things, RudiRok ja minä sekä muutama sikspäkki.


Kentällä alkoi sukka heilua.


Yleisöä oli paikalla hieman alle 4000 henkeä, joista osa istui kentän laidalla. 
Siellä löytyi monenlaista mikkihirmua, näyttelijää ja urheilijaa.
Myös Niklas Hagman tarkkaili pussittajien suorituksia.


Puoliajan tultua lökäpöksyt pääsi parketille


Signmarkin messissä lattian otti haltuun Linda Ilves


Samaan aikaan me suihkijat vedimme pitkän päätyyn ja perään.


Tapahtumajärjestäjät oli tilanneet kentälle graffitia samaan aikaan 
Signmarkin esityksen kanssa. Yleisän kannalta paras paikka oli hallin päädyssä, 
jotta mahdollisimman moni näki mitä tapahtuu.
Ilmaveivi jäi veivaamatta, mutta vanhanaikaisen vedin vasempaan alakulmaan.


Myös tapahtuman pääsäätäjä Sami Hedberg poikkesi 
tarkastamassa mitä lippisjengi väsää.
 Samin kehonkielestä voi tulkita, miltä vaikutti


Pyysin  jos joku porukasta ottaisi muutaman foton kun maalaamme 
ja Signmark esiintyy.
Saadessani kameran takaisin oli kuvaaja ottanut myös pari muuta räpsyä:


Linda ja Adam Tensta tarttui linssille


Selfiestä selvisi kuvaajaksi Chike joka luuli (kuten koko muukin väki hallissa)
 että piissi on valmis. Niinhän se oli suunniteltukin...

Matsi jatkui ja tsekkasimme pelin etenemistä kentän laidalla muina miehinä.


Verrattuna Petolauman matseihin yleisö oli kuitenkin suht vaisusti mukana, 
paitsi innokkaimmat fanit, joita oli mm. aitiossa kannustamassa.
Kundiporukka koetti villitä muitakin kannustamaan reippaalla meiningillään.
Kaikenkaikkiaan erittäin hienon tapahtuman yleisö eli kuitenkin monta tuntia mukana.


Lopulta peli oli pelattu ja Lokit korjasi pistepotin pesään 84-64.


Kokovartalomies ja tapahtuman juontaja Zaani kiittivät joukkuetta ja 
spiikkasivat sisään RudiRokin. Ääniakrobaatti otti tilan haltuun 
mikrofonin ja äänihuultensa voimin tyylillä.


Signmarkin tulkit tekivät parhaansa tulkatakseen viittomakielelle Rudin pörinää,
kuulostaa mahdottomalta, mutta näin se käy:


Sillä aikaa DJ luki nuottejaan, vai pelasiko kenties matopeliä?


Kentän laidalla Jaajolla oli jo nokka punaisena, 
mutta syynä siihen oli Nenäpäivä. 


Mies odotti vuoroaan päästä pussittamaan kentälle ja
kun vuoro tuli, niin hyvässä kaaressa pallot lentelikin.


Samaan aikaan kentän laidalla alkoi viimeistään nyt
testosteroni haista urakalla. Korisjoukkueiden maskotit valmistautuivat 
kahdenkeskiseen breikkibattleen ja ilmeisesti uhosivat toisilleen
kumpi vie ja kumpi hikisee...


Bättle oli hauskaa seurattavaa, 
mutta koska kuvasin sen videolle, jäi stillikuvat ottamatta.
Oma videoni kentän laidalta löytyy tästä ,
mutta tapahtumajärjestäjän toimesta kuvattu battle on tietysti tarkempi:


Puolivalmiin piissin edessä kävi porukkaa itseään kuvaamassa,
mutta Signmarkin mennessä vetämään vielä pari biisiä lisää, 
jatkoimme maalaamista.


Tulkki Karoliina otti satsin fotoja toisesta slotista.


Kolmeen pekkaan homma eteni ripeästi.


Kiilteet, second outlinet, vähän higlightia ja pikku viilausta. 
Kokonaisaikaa kahdessa osassa yhteensä oli n. 13 minuuttia.


GULLS Hki 2014


Pelikentällä tapahtui taas, nyt vuorossa oli Hedbergin ja 
Aleksi Valavuoren kutsujoukkueiden matsi, 
joissa vilisi tuttuja vaikuttajia monelta saralta: 
räppäreitä, urheilijoita, juontajia, näyttelijöitä sekä tietysti Sami ja Aleksi itse.


Särre ja Aleksi tarkkailivat joukkueensa peliä, 
 itse zoomailin ristikulmaan valmista piissiämme kohti.


Vaikka peli oli kiivas ja hikinen, parhaat kuvat tuli vapaaheittotilanteista.
Tidjan pussitti nätisti viivalta.


Toisessa päässäkin vapareita viskeltiin, 
mutta keskityin kuvaamaan Tiki Tikkasen ja Signmarkin poikamaista kujeilua, 
koettivat vetää toisiltaan housuja alas, siinä onnistumatta. 
Toisella puolella Brädi katsoo paheksuvasti touhua  
Hanna-Maria Seppälän keskittyessä peliin.

Hedbergiläiset korjasivat lopulta saaliin 22-16, 
eli Samille tuplavoitto Aleksista. Ei huono.


Eikä yhtään hullumpi lopetuskuvakaan: 
piissimaakarit ja maskottibboyt piissin edessä.

Loppuun ei tule räppivideota,vaan ottelun koostevideo
jonka ääniraidalla fiiliksen takaa tutkapari Solonen & Kosola: