sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kiekkojunnujen kanssa työmaa-aitaa maalaamassa

Alkukesällä poikettiin poikain kanssa Tikkurilassa taiteilemassa.
Eräästä aiemmasta projektista kuullut rakennustyömaapomo otti yhteyksiä 
ja kysyi saisiko työmaakohteensa aidasta miellyttävämmän näköisen.
Aidan takana Hartela rakentaa asuntoja VVO:lle ja paljas aita oli aika karu.
Urakoitsija lupasi maksaa viulut, minun tehtäväkseni jäi kasata orkesteri ja soittaa konsertti.

Ensin soitin kollegalleni Aleksi Vanniselle. Kerrottuani ehdotuksesta, 
päätimme vetää homman läpi Zulu Nation Scandinavian nimissä.
Kysyin myös Tikkurilan Iceheartsilta voitaisiko yhdistää taas voimia 
maalailun ja juniorityön merkeissä kuten pari kertaa aiemminkin. 
Kyllähän siellä oltiin asialle valmiita samantien.

Luvatkin järjestyi tilaajan toimesta näppärästi.

Graffitimaalarin silmin myös maalattavan aidan sijainti oli oikeastaan
aika hauska. Vastapäätä kun sattuu sijaitsemaan Keskusrikospoliisin päämaja.


Ajattelin myös että koska meille tulee junioriurheilua harrastavia nuoria mukaan,
voisi sekoittaa lajeja keskenään kysymällä koripalloaiheista sponsoria 
tukemaan työpajaa. Maalauspaidat ryhmällemme lahjoittikin 


Ensimmäisen illan päätteeksi napattiin jengistä joukkuekuva.

Työmaa-aita oli noin 70 metriä pitkä, joten askarreltavaa riitti kahdeksi päiväksi. 
Se oli myös positiivista, koska kaikki junnut ei päässeet ensimmäisenä päivänä
mutta seuraava vuoro natsasikin.


Kaikki mukana olleet ei myöskään taiteilleet kirjaimia tai hahmoja.
Joukkuepelissä jokaiselle on kuitenkin roolinsa ja esim. valmentaja Vellu
teki tärkeää työtä pohjamaalia pintoihin levittäessään.


Musta on aina muodissa.


Myös nuorin maalari sai vastuuta ja pääsi sekä telaamaan että suihkimaan.
Toki siinä ohessa piti vähän vaatetustakin muokata...


Licence to Paint.


Välillä piti myös luonnostella lisää.


Katukulttuuria ja joukkueurheilua. 
Toimii.


Turvallisuus oli huomioitu myös työmaanauhoituksin ja itse ahersin turvaliivi niskassa.


"Pääsy kielletty"


Koska kyseessä oli työmaa-alue, lähdimme toteutamaan aitaan raksa-aiheista kuvitusta.
Tekstiksi ideoimme viestin ohikulkijoille:
"GRAFFITI IS HERE 2 STAY, LOVE IT OR NOT"
Love kuvattiin Iceheartsin logosydämellä ja nro 2:lla korvattiin sana TO, 
koska maalaamassa oli urheilijoita joille pelinumerot ovat tärkeitä.











Duunareiksi sanojen väleihin tuli 
vahvasti graffitikulttuuriin kuuluvia  Vaughn Bode:n liskohahmoja,
joilla on työkaluja  ja suunnitelmia käsissään. 





Myös aidan etureuna kuvitettiin työkaluteemalla.










Hauska juttu on myös se, että kaksi iltaa maalattuamme n. klo: 17-22
ohi meni satamäärin ohikulkijoita, autoilijoita ja tietysti myös useampi poliisiauto.
Toisen päivän iltana kun maalaus oli valmis ja olimme korjaamassa työvälineitä pois,
tuli partio paikalle joka kertoi että heille oli ilmoitettu graffitimaalareista. 
Eli siis klassisesti: "mitä miehiä ja millä asialla?"
Tätä vartenhan meillä oli ne luvat printattuina, jotka tosin hetkeä aiemmin oli jo
tarpeettomina heitetty roskikseen. Onneksi papru vielä löytyi ja kaikki olivat tyytyväisiä.


Kokonaisuuden kuvattuamme ei muuta kun yläfemmat ja kohti uusia seikkailuja. 

Toki vielä musaa sitä ennen...
Elämähän on peliä, olet sitten sooloilija tai joukkuepelaaja.
Siksi klassikko vuodelta 1998:



perjantai 15. elokuuta 2014

Kerava 90 v alikulkutunnelimaalaus


Suomessa on harva kaupunki jolla olisi niin kyseenalainen maine kuin Keravalla.
Kaupungista puhutaan monesti junttiuden perikuvana tai muuten vaan urpolandiana. 
Karvanoppacorollat, "Rane on kingi" -jutut Vintiöistä, 
sekä muu irvailu tuntuu tulevan monelle mieleen ensimmäisenä. 
En tiedä mistä moinen alunperin johtuu, mutta mielikuva on tietystikin väärä.

Näin seinämaalarin näkökulmasta Kerava nimittäin on rohkeimpia ja ennakkoluulottomampia kaupunkeja, joissa on tullut touhuiltua sormet spraymaalissa.
Keravalla on ymmärretty itsellenikin rakkaan taidemuodon mahdollisuudet niin nuorisotyön ja taidekasvatuksen, kuin kaupunkikuvan kaunistamisenkin keinona. 


Hartiavoimin duunia asian eteen Keravalla on vääntänyt Jouni "PSYKE" Väänänen . 
Jone on säätänyt graffitin parissa vuosien saatossa 
monessa roolissa enemmän tunteja 
kuin moni tekee koko uransa aikana jonkun random-työnantajan palveluksessa.
Keväällä myös taannoisen Funk On ry yhdistyksen kantaviin voimiin kuulunut mies
 soitti ja kysyi mukaan katutaidetapahtumassa Keravan synttäreiden
 kunniaksi toteutettavaan alikulkutunnelin maalaukseen, 
ei tarvinnut kahta kertaa kysyä.

Tapahtuma sisälsi kaikille avointa työpajaa keskustassa, 
asiantuntevaa graffitiaiheista luennointia kirjastolla, sekä tietysti se tunneli.
Porvoonkadun alikulkuun tulisivat myös maalarikollegat ACTON ja EORE 
eli lystiä oli luvassa.Teemaksi oli ehdolla parikin vaihtoehtoa, 
mutta lopulta toteutukseen päätyi Keravalle ominaisia sirkushevosia ja kirsikankukkia 
höystettynä kaupunkilaisten mielikuvilla kaupungistaan.

foto: Una Reinman
Omalle kohdalleni tuli hevosten ja kirsikankukkien sijoittelu vihreään seinäpintaan.
Mallikuvia metsästin luonnollisesti interwebin ihmemaasta.

foto: http://sirkushevosetsairastaa2013.blogspot.fi/2014_04_01_archive.html
Lähtökohtana oli toteutaa toiselle seinälle maalaus mennyttä aikaa kuvaamaan seepiansävyisten mustavalkovalokuvien hengessä ja toinen puoli toteutettiin vihreän sävyillä kertomaan nykyajasta kehittyvässä ja virkeässä kaupungissa. 


Tunnelin ylänakkiin tuli vuosiluvut selventämään teemaa: 1924 ja 2014

foto: Psyke
"Ai mitkä rakennustelineet?"
 Maalari maalaa sinne minne jollain keinolla ylettää.

foto: Psyke
Acton keskittyy.


Poika varjoisalta kujalta?


Maalausten sekaan ripoteltiin kaupunkilaisilta facebook-ryhmässä kerättyjä 
iskulauseita, joista nasevimmat pääsivät seinään.
"Kovempi kuin Compton" oli mielestäni ehdottomasti paras oivallus.

foto: Psyke
Illan tullen piti ensin lisätä vaatetusta ja hetken päästä kaivaa otsalamppu.


Mutta valmista tuli.
Päiväkuvia kävimme jokainen räpsimässä vuorollamme, 
kokoseinäkuvat askarteli Acton.


Omistuskirjoitus kaupunkilaisille



Tämän puolen kirsikkapuut istutti Eore.



Tästä sisäänkäynti toiseen suuntaan









Ja ne liittarit vielä: 

foto: Acton

foto: Acton
Jos vielä kiinnostaa tutkia tarkemmin, mene paikan päälle tai lue
Actonin raportti samasta projektista tämän linkin takaa


Loppuun sitä yllämainittua rokkenrollia, vähän rankempaa sellaista. 
Paikkakunnaltahan on ponnistanut sellainenkin laulu-ja soitinyhtye kuin Stone.
Ehkä on syytä ottaa biisi varoituksena, 
mitä voi käydä jos liian ahkerasti suihkii aerosolia ilman suojamaskia:



tiistai 12. elokuuta 2014

20 vuotta maalarin muruna


Nyt hetki hempeilyä, koska maanantaina oli syytä kilistää.
Tuli täyteen 20 vuotta kimpassa ex-tyttöystäväni, eli nykyisen vaimoni kanssa.
Merkkipäivää juhlittiin avaamalla pullo kuohuvaa keittiössä ja skoolaamalla parvekkeella.
Niinkuin pullokin kertoo, niin hautaan Asti on yhteinen matka.


Tapasin 11.8.1994 elämäni naisen, joka silloin ei vielä sitä tiennyt.
Olin frendini Teron kanssa kapakkakierroksella, kun  Riihimäen Hämeenkadulla käveli vastaan sellainen paketti, jota piti kääntyä katsomaan perään.
Sanoin Terolle: "Tolle mimmille on mentävä vielä tänään juttelemaan".
Myöhemmin löysin hänet uudelleen ravintolasta; sitten tehtiin tuttavuutta.
Illan aikana sain kirjaimellisesti hätistää muutamankin kilpakosijan
pois neitokaisen kimpusta, mutta lopulta väsytystaistelu tehosi…

Seuraavana päivänä tapasimme lasten leikkipuistossa ja sovimme seurustelevamme.

Olin pukeutunut ravintolakierrosta varten vähän tyylikkäämmin,
mokkaliiviin ja kauluspaitaan ysärityyliin. Leikkipuistossa sitten kerroin
yleensä käyttäväni leveitä farkkuja ja huppareita, sekä maalanneeni graffiteja.
Onneksi asiat ei typykkää häirinnyt,
pitihän maalaamista yhdessäkin myöhemmin kokeilla.


Muutama päivä ensitapaamisen jälkeen tulimme Helsinkiin katsomaan
Suurlähettiläitä Espan lavalle City-lehden järjestämään tapahtumaan.
Sillä reissulla otettiin ensimmäiset yhteiskuvat ja tietysti niitä piissejäkin piti fotailla.
En tiedä kuka ne on väsännyt, mutta Kampissa sijaitsevaan remonttiaitaan ne oli tod.näk. luvalla maalattu. "Stop Töhryille" ei ollut vielä alkanut.


Vuosien aikana on tullut  kyhäiltyä kaikenlaista söpöilyä rouvalle
milloin mistäkin syystä. Yleensä rakkaudesta.


Panda oli ensimmäisiä rakkauden tunnustuksia.


Välillä ikävä iskee, kun työtehtävien perässä on tullut oltua
välillä milloin missäkin komennuksella tai keikalla.


Yllä ja alla olevien tekoaikoja ja paikkoja en muista,
mutta herkät fiilikset vaikuttaa olleen. 
Luultavasti ysärillä väännettyjä kuitenkin.


Vaimon nimeä on tullut sketsailtua niin puuvärein, kuin lyijärilläkin.


Toteutukseen ei suurin osa sketseistä ole päätynyt,
paria poikkeusta lukuunottamatta.


Big Hug sketsasin kesäkuussa -95 ja toteutus tapahtui "heti perään",
joulukuussa 2009 synttärilahjaksi Kyläsaaressa sijainneen vallatun talon etuseinään.


Vuonna 2011 maalasin myös parisuhteen vuosipäivän kunniaksi Kalasatamaan.


Häitä vietettiin 13.1.1996 Sen kunniaksi kynäilin lyijärisketsit, 
ehkä tuon rungon voisi vaikka toteuttaakin parin vuoden päästä, 
kun 20 v naimisissa tulee täyteen.


Vai tuleeko?


Papille luvattuun tyyliin tässä on menty. 
 Keskimäärin kerran viikossa meinataan laittaa kattilat jakoon,
mutta aina se pusuttelu lopulta voittaa.

Välillä on pitänyt toki anteeksikin pyydellä.


Kymmenen vuotta sitten juhlistettiin tasalukua Pariisissa ja
 Eiffel-tornissa sovittiin että seuraavaa täyskymppiä juhlitaan Empire State Buildingissa.
Se ei toteutunut, mutta ehkä sitten kun se 20 v tulee naimisissa täyteen 2016.


Porissa 2011 napattu foto jonkun teatterijulisteen edessä kuvaa hyvin meidän suhdetta:
Sydämellä ja intohimolla.
Hautaan asti.

Lopuksi se biisi jonka tahtiin on lukemattomat kerrat keinuttu
 ja jonka ansiosta tapaamispäivämäärä ei pääse unohtumaan:

Suurlähettiläät: Elokuun 11.