tiistai 5. toukokuuta 2015

Vappuna vedettiin perseet myyntiin

Kaikki tietää että ajoittain koulunkäynti(kin) on pyllystä, 
etenkin näin kevään edetessä siltä tuntuu melko usein.
Tällä kertaa päästään sen suhteen asian ytimeen...ja syvälle.


Talvella tuli Myyrmannissa poiketessa vastaan harvinainen tarjous, 
joka laittoi aivosolut liikkeelle. Anttilassa oli loppuunmyynti 
ja kaikki oli kaupan, myyntihyllyt ja mallinuket mukaanlukien.
Itse jäin tuijottamaan perseitä.
Lavalla oli 6 kpl bikinitorsoja, eli alusvaateosaston somistusrekvisiittaa, 
joista jokainen maksoi 10 € / kappale.
Postasin kuvan  instagram-sivulleni ja tekstikenttään vitsailin:

"Myyrmannin Anttilassa myydään persettä halvalla. 

10 € per peppu. Liike loppuu, kaikki myydään."


Tähän liittyen tuli kuvakommentteina muutama ihan hyvä ehdotuskin:

"ostat kaikki, maalaat ja myyt uniikkikappaleina! Ostaisin! "

"Täs olis osuva pokaali vuoden kovimmalle gangstapaskan sylkijälle."

"Toi olis mahtava kiertopalkinto työpaikalle! Valitaan kuukauden- #perseilijä #perseennuolija #paskanpuhuja#hanuristi #YouNameIt"

Persaukiselle opiskelijalle 60 € on iso satsaus, jos sillä ostaa muovisia perseitä. 
Mutta niinhän sitä sanotaan että riskejä on otettava,
 eli pakkasin peput peräkonttiin. 


Kevätlukukauden alussa oli taas edessä Metropolia AMK:n oppiaineena 
itsenäinen projekti, arvoltaan 5 opintopistettä. 
Siihen liittyen itselläni oli 3 erilaista projektisuunnitelmaa, joita aloin valmistella.
Kevään mittaan muiden projektien apuraha- ja lupahakemukset sekä muut 
alustavat suunnitelmat menivät yksi kerrallaan päin persettä ja olin peppujen varassa.

Vaikka nautinkin paljon yksinäni puuhastelusta, on ajoittain myös mukava toimia
isommalla ryhmällä. Niinpä päätin jakaa persettä muillekin.
Laitoin viestiä omasta mielestäni mielenkiintoisille ja mukaville tyypeille, 
joiden käsissä muovipyllyistä muodostuisi monipuolista taidetta. Mitään muuta ohjeistusta en antanut, kuin sen, että kaikki tekniikat on sallittuja tuunauksen toteuttamiseksi. Lopulta mukaan projektiin lähti todella monialainen seurue,
 joille toimitin perseet kustomoitaviksi. Vastaanottajina olivat:



*Sampo Marjomaa: http://www.thesampo.com




Viimeinen pari löysi postin avustuksella perille, toinen Hyvinkäälle:
*Tiia Orivuori: http://orivuori.com


Ja toinen Iisalmeen:
Tapahtuma päätettiin pitää vappuna, koska silloin ihmisillä huumorintaju riittää
pikkutuhmaan perseilyyn. Sitäpaitsi vappunahan on monella tapana muutenkin vetää perseet, joten me olisimme luonnollinen lisä juhlintaan.
Kaiken lisäksi ajoittain kulttuurikentällä kuulee väitteitä,  että joku olisi
myynyt itsensä (sellout). Sopii muistaa myös mitä 
Andy McCoy vastasi tv-haastattelussa, kun kysyttiin uran B-suunnitelmaa:


Omaani en päässyt persaukisuuteni takia Amsterdamiin asti myymään,
mutta tässä tapauksessa Helsinkikin kelpasi.
Perseenmyymisen lisäksi harkitsin muutakin oheisohjelmaa.
Sopiva ehdokas löytyi yhtenä aamuna kotisohvalla,
 kun Raggarimorsiamen haastattelu Hesarissa pomppasi silmille.

Otin koodit ja päätimme yhdistää voimamme. 
Raggis on kirjoittanut kuluneen vuoden aikana Raggarimorsiamen hääopas- kirjan ,
 jonka valmistumista ja synttäreitään hän oli jo päättänyt juhlistaa bileillä.
Tapahtumapaikaksi vakiintui lopulta aiemminkin yhteistyökumppanina ollut
Best Western Premier Hotel Katajanokka. Perseet sijoitettiin
Sakko-kabinettiin ja synttäribiletys tapahtui seinän takana Ravintola Jailbirdissä.


Yhdessä Raggiksen kanssa päätettiin homma hoitaa himaan, vaikka budjetti 
olikin ohuempi kuin kengännauha. Toimintamalli tulisi olemaan tuttuakin
tutumpi "artisti maksaa". Päätimme tuoda persaukisuuden myös
kantavaksi teemaksi lehdistötiedotteeseen:

"Taiteilijan työtä ei vielä tänäkään päivänä nähdä "oikeana" työnä. Kaiken lisäksi liian moni artisti maksaa oman luomisensa ilosta. Tänä vappuaattona joukko persaukisia, mutta uravalintaansa tyytyväisiä taiteilijoita juhlii BEST WESTERN PREMIER Hotel Katajanokan ravintola Jailbirdin ryhmätaidenäyttelyn merkeissä. Samana iltana Suomen virallinen ammattimorsian, Raggarimorsian, viettää 1v-taiteilijajuhlaansa häätunnelman pilaajaryhmänsä kanssa. 
Mukana myös ohjelmaa lapsille ja aikuisille sekä yllätysnumeroita.
Ja koska artistit maksavat nämäkin bileet, on tapahtumaan VAPAA PÄÄSY! (*ttu)."

Valokuva: www.elinamanninen.com
Juhlat siis oli tulossa. Lisäohjelmaakin etsittiin,
mutta siitähän ei ollut varaa maksaa. En tarkkaillut kuinka moni facebook-kaveri
droppasi kaveruuden ruinaamisen seurauksena, mutta pari positiivista
vastaustakin onneksi tuli. Sillä aikaa kutsutut kulttuurityöläiset kasasivat
  teoksiaan jo kovaa vauhtia. Black Peider oli saanut omansa valmiiksi asti
ja ilmoitti paketin olevan paluupostissa. Se toimitus ei ollut kuitenkaan
 ihan helppo nakki, vaan paketilla oli omat seikkailunsa:

Lähetys on vastaanotettu kuljetettavaksi.
Rekisteröinti:
9.4.2015 klo 16:22:32

Paikka: IISALMI 74100
**
Lähetys on lajiteltu. Rekisteröinti: 9.4.2015 klo 18:41:01
Paikka: KUOPIO 70000
**
Lähetys on lajiteltu. Rekisteröinti: 10.4.2015 klo 07:31:25 
Paikka: Posti Logistiikkakeskus 01010 
**
Lähetys on noudettavissa Postin noutopisteestä saapumisilmoituksella tai lähetystunnuksella. 
Reksteröinti:
10.4.2015 klo 13:30:50 Paikka:
HELSINKI 40 00400
**
Lava/rullakko on ohjautunut väärin, jonka vuoksi toimitus mahdollisesti viivästyy.

Rekisteröinti:
13.4.2015 klo 19:40:20
Paikka:
HELSINKI 40 00400
**
Lähetys on lähetetty vastaanottajan uuteen osoitteeseen. 
Rekisteröinti:
13.4.2015 klo 19:40:22 
Paikka: HELSINKI 40 00400
**
Lähetys on lajiteltu. Rekisteröinti: 14.4.2015 klo 17:10:44
Paikka: Posti Logistiikkakeskus 01010
**
Lähetys on noudettavissa
Rekisteröinti:
22.4.2015 klo 18:32:24
Paikka:
HELSINKI 39/KONALA 00390


Viimein kuitenkin sain paketin haltuun. 
Näytti siltä että Peiderillä oli ollut hauskaa taiteillessaan...
Armeijassa ollessa kapiaisilla on tapana sanoa sulkeisissa
harjoituksessa naureskeleville alokkaille: "Imetään se hymy pyllyyn!"
Jatkokysymys kuului: "Mistä tiedetään että hymy on imetty?"
Vastaus: "Pylly hymyilee!"

Oli aika alkaa säätää omaa näyttelytyötäni myös kasaan ja
päätin lähestyä aihiota suhteellisen miehekkäästä näkökulmasta.
Joitain vuosia sitten olin mukana eräässä hölmönhauskassa kisassa,
jossa versioitiin poikaporukalla maailmankuulua Gumball 3000 -autokilpailua.
Toimintamalliin kuului älytöntä huumoria kymmenien älyvapaiden
tehtävärastien muodossa, joissa "No Brains"-tiimimme pärjäsikin.
Erään kisapäivän jälkeen joukkueemme palkittiin suurella mustalla palkinnolla
osakilpailuvoittajina. Palkinto on siitä saakka odottanut jotain hölmöä proggista 
työhuoneen nurkassa muovipussiin käärittynä. 
Nyt sille oli käyttöä.


Lähdin rakentamaan näyttelytyöstäni kunnianosoitusta graffitin alkulähteille,
junawraittereille. Bronxilaisesta toimintamallista periytyen tietyissä
piireissä arvostetuin graffitin maalauskohde ovat junat.
1970-luvulla SEEN UA ja muut graffitilegendat alkoivat maalata metrojunia, 
tajutessaan että kun maalaat junan, maalattu nimesi toimii liikkuvana mainoksena 
rautatieverkostoa pitkin ja maineesi lisääntyy.
Tästä oivalluksesta johtuen myös kotimaiset rautahevoset ovat jo 
vuosikymmenten ajan saaneet ylimääräistä väriä pintaansa. 

Kiinnijäädessään maalarit kuitenkin joutuvat maksamaan tuhansien eurojen
korvauksia ja jopa vankilatuomioita. Taiteilun seuraamukset ovat sen verran rankkaa 
tavaraa, että junamaalariskene on syystäkin deep underground.
En suosittele kellekään missään nimessä ratapihataiteilua,
mutta jotkut ovat sen reitin ja riskin elämäntavakseen valinneet.
Tällainen valinta vaatii niin sanotusti "ballsia ja munaa",
joten palkintomeisseli ja pari petanquekuulaa pääsivät mukaan tähän projektiin.


Ensimmäinen ajatus oli, että maalaan kokonaisuuden ihonväriseksi.
Kun duuni sitten oli hetken aikaa kuivunut, alkoi jorma hilseillä,
jota etukäteen hieman aavistelinkin. Liikkuvassa kumipinnassa maali on
aika heikosti pysyvää. No, harja käteen ja mela puhtaaksi.
Musta tuntui järkevältä etsiä toinen toteutustapa.



Perseeseen oli kuitenkin porattava, sillä
jotain vertauskuvallisuutta takapuolellekin oli luvassa.


Siirrytään valmistusprosessista tapahtuman muihin valmisteluihin.
Facebook-eventin lisäksi tarvittiin tietysti mainos,
jonka halusin myös istuvan teemaan.

Suuntasin Vantaalle erääseen purkukohteeseen, jonka ruokasali
tarjosi maukkaat puitteet maalaukselle. Vappufiilistä hain
serpentiinivärityksellä ja pikku perseilyllä.
Kaikki näyttelyn työt päätettiin kaupata yhdenmukaiseen ja 
naurettavan halpaan hintaan, joka oli aihepiiriin sopien 69 € /kpl.


No mitäs muuta?
Kun bileet oli entisessä vankilassa ja synttärit kyseessä, tarvittiin myös kakku.


Raggiksen kitara mallina puukotin kakkupohjaa kotikeittiössä.


Yksityiskohtiin olin varannut valkosuklaata, jonka sulatin 
ja pursottelin uuteen muotoonsa.


Lopputulos oli suht jees, kooltaan se muodostui
niin isoksi, että jopa isoin teräsvati jäi pieneksi.


Yleisömäärästä ei ollut varmaa tietoa ja koska kitaran muotoilussa oli 
jäänyt rutkasti kakkupohjaa yli, tein vielä toisen kakun jämistä,
jos vieraiden lukumäärä yllättäisi.


Kuten sanotaan "moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä".
Niin nytkin.


Vappuaattona alkuillasta hotellille saapui kirjavaa väkeä,
Raggarimorsian häirikkötovereineen.


Itselläni oli vielä homma kesken, pari persettä
piti toimittaa näytille kabinettiin.


Jailbirdissä näytti jo juhlavalta. Raggis kumppaneineen
oli sisustanut tilan vappuiseen häätunnelmaan.



Kabinetin ovella oli asiaankuuluvasti K18- kieltolappu
sekä tiedote näyttelyn sisällöstä.


Kun kello oli pykälässä, avasimme näyttelyn.
Avajaisnauhan saksimisen suoritti paikan pinkein pimu.


Skumppaa kilisteltiin kiven sisällä lähes koko 
näytteilleasettajaporukan voimin. Black Peider ei valitettavasti päässyt
paikalle, mutta oli vahvasti läsnä peppunsa sekä sen making of-videon voimin.


Kun näyttely oli avattu, siirryttiin ohjelman pariin.
Heti kärkeen tietysti onnittelulaulu Raggarimorsiamelle ja kakku 
pöytään. Sen kiikutti tarjolle paikan fiilikseen sopien vanginvartija


Synttärisankari puhkui kynttilän pimeäksi yhdellä puhalluksella.


Kitara olallaan punapää katkaisi kakkuskeban kaulan
ilmeenkään värähtämättä.


Monesti ikääntyvien syntymäpäiväsankareiden luona vierailee myös pastori.
Sen roolin kantoi hauskasti koomikkopappi Sampsa Simpanen


Perseitään myynyt seurue otti saarnan vastaan salin seinustalla.


Vaikka kyseessä olikin pikkutuhma tapahtuma, ei lapsiakaan unohdettu.
Ohjelmassa oli värityskilpailu, johon olin piirtänyt synttärikorttiaihion
Raggiksen kunniaksi.


Muutama muksu tarttuikin haasteeseen, tai ainakin värikyniin.


Selkeä voittaja oli nuori neiti pinkeissä sukkahousuissaan ja 
palkinnoksi lähti Katutaidetila Leiskuvan sponsoroima
graffitivärityskirja.


Kun pappi häipyi, paikalle ilmaantui Häälaulaja Helvetistä
pilaamaan tunnelman. Raggarimorsian saapui lopulta pelastamaan sen
mitä pelastettavissa oli. Paikalle saapui lakimieskin,
Raggiksen personal juristi varoitteli myös perseen myymisestä
ja ostamisesta koituvia seurauksia.


Hetken tauon jälkeen estradille oli tulossa mikkihirmu Hyvinkäältä, MC Scure. 
Juhlapuheellaan Scuren lavalle saatteli wappumaisteri Wäinö.


Scuren biitit kohdalleen sääti DJ Osame.


Suomiräpin ja Raggiksen + Sutjakan Sulhon kitarashown jälkeen
synttärisankarin kanssa otettiin vielä yhteisposeeraus ennekuin 
bileet pantiin pakettiin.


Bailut loppui, mutta näyttely kesti koko viikonlopun.
Tiirataanpa perseet vielä kunnolla, niistähän koko homma lähti.

Mari Kasurinen: "BREAK A LEG"


Mari oli mennyt teoksessaan pintaa syvemmälle.
Nopeasti voisi päätellä ettei varmaan makean nälkä päässyt yllättämään, 
sillä teoksen parkettilattia rakentui jäätelötikuista.

kuva Marin instagramista
Lopputulos oli varsin juhlava kokonaisuus ja paljon naisellista elämää valaiseva.
Marin töiden hinnat on normaalisti täysin toisessa hintaluokassa,
joten työn ostaja teki loistavan sijoituksen.


Sampo Marjomaa: 
"MAAILMAN ONNELLISIN PAIKKA / HAPPIEST PLACE ON EARTH"


Sampo kertoi mm. työnsä motiiveista Fiona Timantille,
joka tutki persusta pohdiskellen aiheen ajankohtaisuutta.
Idän ihmemiehet siinä juhlivat rinnakkain illuminatihatut päässään.
Pohjois-Korean Kim Jong-un kuuntelee korvat höröllään, kun
Venäjän Putin sijoittaa sormensa asian ytimeen.


Herrojen toisella puolen oli iloinen veitikka,
jonka myös koko maailma tuntee. 


Ina korosti näytelyyn valmistautuessaan, ettei hän ole taiteilija
vaan toimittaja. Totta, mutta neiti Mikkola on kyllä paljon muutakin.
 tyyli on kuin karkkipussi, loihtii tyyliä mihin vain ja mistä vain.

Ina Mikkola: "ESINE / OBJECT"   


Aistikasta naisellisuutta olikin kultaisen torson 
tarjoamana hopeavadilla.


Hende: 
"GRAFFITIMAALARI LEVOSSA" 
   

Oman työni suihkin lopulta mustaksi, melkein kokonaan.
Tekaisin torsoon muutaman tatuoinnin, samoin anus
 jäi ihon väriseksi eli päinvastoin kuin oikeassa elämässä. 

Aiheena työssä oli siis graffiti ja kunnianosoitus underground wraittereille.
Siihen yhteyteen myös sopi vähän siteerata Tuntematonta sotilasta sillä
onhan se suomigraffitin historiakin melkoista sodankäyntiä ollut.
"Koskela Suomesta. Syö rautaa ja paskantaa kettinkiä"
Kovia hommia.


Etupuolelle sijoittui sitten se lepäilevä lemmenmiekka ja 
teräksiset nyytit. Navan alle tikkasin tatuoinnin, jollaista kantaa 
Eräs kulttuurivaikuttaja monelta saralta. Eräs on tietysti versioinut 
ihopiirroksessaan Tupac Shakuria jolla samassa kohdassa luki "THUG LIFE".
Työni jäi lopulta (yllättäen?) myymättä, loppusijoituspaikkansa se on jo löytänyt. 
Jostain syystä toteemipaaluni oli kuitenkin yksi valokuvatuimpia kohteita...


Tiia Orivuori:
 "KOTIORJA / CHARMAN"


Tiia oli lähestynyt Kotiorjaansa Harlekiinikirjojen sanoin.
Kirja oli yhä tallessa kasettinauhasta virkatussa vyötärölaukussa. 



Takapuolella oli jopa stringit toisessa taskussa, 
jos etumus olisi ollut jollekin liian hävytön.


Black Peider:
"ITSE RAKKAUS / LOVE ITSELF"


Black Peiderin työn etumukseen ilmestyi 
hämähäkki oikeinpäin, kirjaimellisesti mustaa valkoisella,
vai onko tämä nyt mustaa valkoisella ja mustalla vai kuinka?
Peräpuolella lohkot hymyilee autuaasti, kuten sanottu.


Se mitä on näkyvillä ei kuitenkaan kerro kaikkea.
Kabinetin seinällä olleesta telkkarista pystyi seuraamaan 
kuinka peppukaksoset pusuttelivat ruudulla ja mitä siitä sitten seurasikaan?


Koko video on nähtävillä alinna.
Hieno kokonaisuus, jossa on tekijän mukaan
lievä yhteys graffititaiteen puolelle, videoon Muto by BLU.
Itse diggailen videosta todella paljon. Kysyin taiteilijalta, onko lisää
animaatiomatskua tulossa, olisin mielelläni katsellut pidempäänkin.

Black Peider antoi ymmärtää, että ehkä jatkoakin seuraa.
Sitä jäämme odottamaan perseet hiessä.
Kiitos ja anteeksi.


keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Kuvittele vaalien jälkeinen Suomi

Olisi paljon asioita joita mun pitäisi hoitaa just nyt, mutta koska joka tuutissa 
nyt jauhetaan kristakososesta ja sahurihakkaraisesta ja niistä muistapolitiikkajutuista
(en jaksa linkittää, tiedätte kyllä) niin muutaman rivin ajattelin nyt tähän purkaa,
jos vaikka joku jotain näkökulmaa saisi.
Ja nyt ei tule mitään piissikuvaa tai muuta räpellystä. 
Vain mustaa valkoisella.

Meitä on moneen junaan.
 Jotkut ajaa niitä, jotkut matkustaa niillä (toiset lipulla toiset liputta) jotkut maalaa niitä 
ja jotkut jahtaa niitä jotka niitä maalaa. Jotkut niitä junia maalauksista putsaakin.
Sama elämässä. Kosonen sanoi ettei tunne ketään persuja äänestänyttä.
No mä tunnen montakin, mutta kavereita ollaan silti.

Oon aiemminkin kertonut että kaveripiiriini on vuosien saatossa
 kertynyt värikästä väkeä. Kännykän numeroluettelosta löytyy satanistia ja kiihkouskovaista, pajauttelijoita ja poliiseja, sekaan mahtuu myös homoja ja maahanmuutajia. Kukin heistä on kulkenut oman polkunsa ja tehnyt valintansa. Tosin ihonväriään ei voi valita, eikä käsittääkseni hirveästi seksuaalista suuntautumistaankaan. Mutta omaa ajatusmaailmansa ja toimintamallinsa voi.

Olen monien kavereideni kanssa eri mieltä joistakin asioista, mutten sulje heitä 
pois elämästäni, vaan tulen toimeen. Vaikka en ole ikinä kokeillut mitään huumetta,
olen viettänyt useita öitä kovinkin savuisissa ja pölyisissä ympyröissä. 
Vaikka inhoankin rasisteja, olen juhlinut monesti kavereiden kanssa, 
joilla on suomileijonat ihossa tai Hitler seinällä.
Homojen kanssa on tullut saunottua ja uskonnonvihaajien kanssa uiskenneltua.
Kamapäät ei ole tunkeneet myrkkyjä suuhuni eikä saunakaverit
jotain muuta jonnekin muualle. Kaveruus perustuu arvostukseen.
Mä hyväksyn heidän valintansa ja he minun.

Kaikissa heissä on jotain sellaistakin, jonka takia olemme kavereita. Se jokin voi 
olla tapauskohtaisesti arvomaailma, yllytyshulluus, mielikuvituksellisuus,
halu parantaa maailmaa, tai joku muu yhdistävä tekijä. 

Mun tehtäväni ei ole tuomita ketään, etenkin siksi etten itsekään ole täydellinen.
Palautetta on tullutkin, tässä muutama arvonimi / analyysi matkan varrelta ajalta:

-neekerinrakastaja
-jeesuspoika
-keinutuoligraffari
-liian vaneroitunut (graffitimaalariksi)
-liian opettajamainen
-liian hullu

Entäs sitten. En jaksa liikaa pohtia mitä muut itsestäni ajattelevat, 
enkä arvojani muille tuputtaa. Tekemisen kautta ne näkyy ja joskus ehkä kuuluukin, 
se on jokaisen oma valinta ottaako viestiä vastaan. Toisen ajatusmaailmaa
 ei voi väkisin muuttaa, mutta omaansa voi. 
Paljon on omallakin polulla tullut suuntaa vaihdettua, kun on 
miettinyt asiaa toisen henkilön näkökulmasta:"Niin joo, voihan se noinkin olla"

Vaalituloksesta huolimatta täällä on jatkossakin elettävä, oli sitten 
kulttuuriministerinä äärioikeistolainen tai perivasemmistolainen poliitikko 
ja sama muidenkin salkkujen kanssa. Mitä enemmän hankitaan kannatusta ja myyntilukuja provosoivalla pelottelulla, sitä synkemmäksi sukellus käy.
Mä niin toivoisin, että pilKKKa ja ilkey$ vaihtuisi edes hitusen 
sinne ymmärtämisen ja arvostamisen suuntaan. 
Ei se mahdotonta ole.

Kuvitelkaa vaikka: