Kuvittele vaalien jälkeinen Suomi

Olisi paljon asioita joita mun pitäisi hoitaa just nyt, mutta koska joka tuutissa 

nyt jauhetaan kristakososesta ja sahurihakkaraisesta ja niistä muistapolitiikkajutuista

(en jaksa linkittää, tiedätte kyllä) niin muutaman rivin ajattelin nyt tähän purkaa,

jos vaikka joku jotain näkökulmaa saisi.

Ja nyt ei tule mitään piissikuvaa tai muuta räpellystä. 

Vain mustaa valkoisella.

Meitä on moneen junaan.

 Jotkut ajaa niitä, jotkut matkustaa niillä (toiset lipulla toiset liputta) jotkut maalaa niitä 

ja jotkut jahtaa niitä jotka niitä maalaa. Jotkut niitä junia maalauksista putsaakin.

Sama elämässä. Kosonen sanoi ettei tunne ketään persuja äänestänyttä.
No mä tunnen montakin, mutta kavereita ollaan silti.

Oon aiemminkin kertonut että kaveripiiriini on vuosien saatossa

 kertynyt värikästä väkeä. Kännykän numeroluettelosta löytyy satanistia ja kiihkouskovaista, pajauttelijoita ja poliiseja, sekaan mahtuu myös homoja ja maahanmuutajia. Kukin heistä on kulkenut oman polkunsa ja tehnyt valintansa. Tosin ihonväriään ei voi valita, eikä käsittääkseni hirveästi seksuaalista suuntautumistaankaan. Mutta omaa ajatusmaailmansa ja toimintamallinsa voi.

Olen monien kavereideni kanssa eri mieltä joistakin asioista, mutten sulje heitä 

pois elämästäni, vaan tulen toimeen. Vaikka en ole ikinä kokeillut mitään huumetta,

olen viettänyt useita öitä kovinkin savuisissa ja pölyisissä ympyröissä. 

Vaikka inhoankin rasisteja, olen juhlinut monesti kavereiden kanssa, 

joilla on suomileijonat ihossa tai Hitler seinällä.

Homojen kanssa on tullut saunottua ja uskonnonvihaajien kanssa uiskenneltua.
Kamapäät ei ole tunkeneet myrkkyjä suuhuni eikä saunakaverit
jotain muuta jonnekin muualle. Kaveruus perustuu arvostukseen.
Mä hyväksyn heidän valintansa ja he minun.

Kaikissa heissä on jotain sellaistakin, jonka takia olemme kavereita. Se jokin voi 

olla tapauskohtaisesti arvomaailma, yllytyshulluus, mielikuvituksellisuus,

halu parantaa maailmaa, tai joku muu yhdistävä tekijä. 

Mun tehtäväni ei ole tuomita ketään, etenkin siksi etten itsekään ole täydellinen.

Palautetta on tullutkin, tässä muutama arvonimi / analyysi matkan varrelta ajalta:

-neekerinrakastaja
-jeesuspoika

-keinutuoligraffari

-liian vaneroitunut (graffitimaalariksi)

-liian opettajamainen

-liian hullu

Entäs sitten. En jaksa liikaa pohtia mitä muut itsestäni ajattelevat, 

enkä arvojani muille tuputtaa. Tekemisen kautta ne näkyy ja joskus ehkä kuuluukin, 

se on jokaisen oma valinta ottaako viestiä vastaan. Toisen ajatusmaailmaa

 ei voi väkisin muuttaa, mutta omaansa voi. 

Paljon on omallakin polulla tullut suuntaa vaihdettua, kun on 

miettinyt asiaa toisen henkilön näkökulmasta:"Niin joo, voihan se noinkin olla"

Vaalituloksesta huolimatta täällä on jatkossakin elettävä, oli sitten 

kulttuuriministerinä äärioikeistolainen tai perivasemmistolainen poliitikko 

ja sama muidenkin salkkujen kanssa. Mitä enemmän hankitaan kannatusta ja myyntilukuja provosoivalla pelottelulla, sitä synkemmäksi sukellus käy.
Mä niin toivoisin, että pilKKKa ja ilkey$ vaihtuisi edes hitusen 

sinne ymmärtämisen ja arvostamisen suuntaan. 

Ei se mahdotonta ole.

Kuvitelkaa vaikka:

John Lennon: Imagine