Natseja vastaan featuring Danuta Danielsson

Viime postauksessa oli pientä kiukuttelua ja poikkeuksellisesti 

sitä tulee toinen kerta putkeen, tosin eri aiheesta. Lupaan kuitenkin, 

että ensi kerralla taas on jo positiivisempi meininki.

 Mutta asiaan.

Vaalit lähestyy hurjaa vauhtia ja tällä kertaa mennään politiikka edellä.
Päivityksen maalausta peintatessa oli kulunut päivälleen 30 vuotta siitä, kun
Danuta Danielsson kuritti uusnatsia Ruotsissa. 
Luin linkkiin johtavan uutisen Hesarin kulttuurisivuilta 20.2. ja laitoin
lehtileikkeen talteen, tarkoituksenani palata aiheeseen vuosipäivänä omalla tavallani.

Artikkelissa toimittaja Pirkko Kotirinta kertoo mitä ylläolevassa kuvassa 

tapahtuu ja miksi. Ja mihin tapahtuma on johtanut vuosikymmeniä myöhemmin.

Hans Runessonin ottama valokuva on inspiroinut taiteilija 

Susanna Arwinia valmistamaan pienen patsaan nimeltä "Siviilirohkeuden äiti".

Teos on kunnianosoitus Danuta Danielssonille ja hänen rohkealle 

käsilaukunheilautukselleen. Ruotsin Växjössä käydään keskustelua siitä,

tulisiko patsas toteuttaa suuremmassa koossa kaupungille muistoksi

tapahtuneesta välikohtauksesta. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä ettei isoa

patsasta ole tulossa Växjön kunnan kulttuurilautakunnan vastustuksesta johtuen.

Lauantaina 28.2. toimittaja Kotirinta valotti vielä lisää

Danuta Danielssonin taustaa , josta selviää mm. kuinka tapauksen

 kunniaksi Ruotsissa on synnytetty Handväskans Dag.

Teemapäivän ydin on käsilaukkujen ripustelu patsaille.

Tuli patsas tai ei, on jo ehdotuskin hieno kunnianosoitus

Danutan rohkealle reaktiolle. Halusin itsekin kunnioittaa Danutan 

muistoa graffitimaalauksen muodossa.

Suuntasin Suvilahden graffitiseinälle 13.4. iltapäivällä ja aloin suihkimaan.

Käsilaukkuhahmon lisäksi olin varannut duunia varten myös vähän 

epätavanomaisempaa tarpeistoa, joka sopi tilanteeseen kuin käsilaukku nahkapollaan.

Vuosi sitten ajelin Tampereen moottoritietä kotikaupunkiini Riihimäelle,

kun bongasin motaria ylittävien siltojen kaiteista sinne luvatta kiinnitettyjä

Suomen vastarintaliikkeen käsinmaalattuja banderolleja.

Riksuun mennessä niitä tuli vastaan 3 kpl ja päätin raapia ne pois paluumatkalla.

Joku muukin oli ajatellut samoin, koska palatessani en löytänyt enää kuin yhden.

Kääräisin sen kuitenkin sotasaaliiksi  kainaloon ja laitoin säilöön,

jotta jossain sopivassa kohdassa voisin sen häpäistä.

Kyseessähän on avoimesti uusnatsistinen järjestö, jonka "urotöihin" 

lukeutuu mm. Jyväskylän kirjastopuukotus sekä myös

Pride-kulkueen pippurikaasuattentaatti. Järjetön, tai siis järjestön 

pääjehu Juuso Tahvanainen nimittää itseään luonnollisesti führeriksi. 

Twitter-tililleen poika on päivittänyt mm seuraavasti:

"Twitterseuraajani, Führerillänne on kysymys! Mikä on teidän lempijuomanne? Oma lempijuomani on valkoinen maito."

Rasismi ja ylimielisyys on sellainen yhdistelmä, jota vastaan taistelussa yhteiskunta

ei kovin ihmeellistä ole saanut aikaan; väkivallanteoista porukka on saanut

ehdollista ja sakkoja. Sormenheristyksen ja hyihyin sijaan ajattelin että rauhanmiehen 

on aika ottaa vähän kantaa pikku taideprojektilla. Rikollisilla 

prosentti-liivijengeillä on yhtenä toimintatapanaan

kilpailevan jengin liivien varastaminen ja häpäisy. Tätä mallia päätin 

soveltaa patriootti.com verkkosivua ylläpitäviin nassikoihinkin. 

Mutta eipä tässä vielä kaikki. Eduskuntavaaleissa on liikkeellä vielä 

persujakin rankempaa maahanmuuttopolitiikkaa viljelevä puolue,

Muutos 2011 jonka vaalimainoksissa ratsastetaan myös 

vahvasti rasismilla. Maanantaina somessa tuli vastaan paljon jakoja  

ja kohua herättänyt puolueen puheenjohtajan, Jari Leinon mainos 

Mainoksen tekstin ensimmäinen rivihän on vanha tuttu skinien slogan.

Tästä syystä Ilta Sanomat uutisoi saman päivän aikana

Vantaan Sanomien päätoimittajan anteeksipyynnöstä ilmoitusta koskien.

Henkilökohtaisesti en kovin huolissani tästäkään porukasta ole,

annetaan hetkeksi puheenvuoro Muutos 2011- puolueelle; 

kurkkaa vaikka ehdokas Mikko Merikiven vaalihaastattelu.

Uskon että rakkaan kotimaani kansa on edes sen verran järjissään

että ei varmaankaan tarvitse muutoksen jytkyä odotella.

Päätin lyödä kaksi rasistia yhdellä käsilaukunheilautuksella ja 

kun matkalla maalaamaan löysin lopulta monen pysähdyksen jälkeen 

suht tärvelemättömän muutosmainoksen, poimin sen kyytiin.

Kun Danuta oli viittä vaille valmis, naulasin seinään 

patrioottipressun ja muutospahvin, jotta sankaritar voisi

tehdä uroteon uusiksi, myös Suomen hyväksi. 

Mutta kuten sanoin, duuni oli vasta viittä vaille valmis,

jotain olennaista puuttui yhä. Punaista spraymaalia nimittäin.

Danuta oli ottanut käsveskan lisäksi myös muuta kättä pidempää mukaan

ja kustomoinut seinälle naulatut objektit vähän värikkäämmiksi.

Duunin tullessa valmiiksi, oli kuitenkin jo kerennyt hämärtyä sen verran, 

että päiväkuvat oli haettava tänä aamuna. Siksi tekstin julkaisu on päivän myöhässä,

mutta tuskin Danuta siitä pahastuisi. Ajatus on tärkein.

Seinälle saapuessani siellä näytti joku ohikulkija tutkivan duunia tarkemmin.

Muutaman minuutin tiirailtuaan setä jatkoi matkaansa ja sain foton 

napattua. Hyvä niin, sillä epäilen että tuskin teos saa rauhassa kovin monta päivää

olla. Eiköhän joku sinivalkoinensuomalainen käy sen poistamassa,

ainakin oheismateriaaleista riisuen.

 Tarinan päätteeksi päästetään Danuta tositoimiin,
youtubesta löytyy videopätkä, jossa näkyy valokuvan tilanne livenä.
Kiitos Danuta. Lepää rauhassa.