perjantai 15. elokuuta 2014

Kerava 90 v alikulkutunnelimaalaus


Suomessa on harva kaupunki jolla olisi niin kyseenalainen maine kuin Keravalla.
Kaupungista puhutaan monesti junttiuden perikuvana tai muuten vaan urpolandiana. 
Karvanoppacorollat, "Rane on kingi" -jutut Vintiöistä, 
sekä muu irvailu tuntuu tulevan monelle mieleen ensimmäisenä. 
En tiedä mistä moinen alunperin johtuu, mutta mielikuva on tietystikin väärä.

Näin seinämaalarin näkökulmasta Kerava nimittäin on rohkeimpia ja ennakkoluulottomampia kaupunkeja, joissa on tullut touhuiltua sormet spraymaalissa.
Keravalla on ymmärretty itsellenikin rakkaan taidemuodon mahdollisuudet niin nuorisotyön ja taidekasvatuksen, kuin kaupunkikuvan kaunistamisenkin keinona. 


Hartiavoimin duunia asian eteen Keravalla on vääntänyt Jouni "PSYKE" Väänänen . 
Jone on säätänyt graffitin parissa vuosien saatossa 
monessa roolissa enemmän tunteja 
kuin moni tekee koko uransa aikana jonkun random-työnantajan palveluksessa.
Keväällä myös taannoisen Funk On ry yhdistyksen kantaviin voimiin kuulunut mies
 soitti ja kysyi mukaan katutaidetapahtumassa Keravan synttäreiden
 kunniaksi toteutettavaan alikulkutunnelin maalaukseen, 
ei tarvinnut kahta kertaa kysyä.

Tapahtuma sisälsi kaikille avointa työpajaa keskustassa, 
asiantuntevaa graffitiaiheista luennointia kirjastolla, sekä tietysti se tunneli.
Porvoonkadun alikulkuun tulisivat myös maalarikollegat ACTON ja EORE 
eli lystiä oli luvassa.Teemaksi oli ehdolla parikin vaihtoehtoa, 
mutta lopulta toteutukseen päätyi Keravalle ominaisia sirkushevosia ja kirsikankukkia 
höystettynä kaupunkilaisten mielikuvilla kaupungistaan.

foto: Una Reinman
Omalle kohdalleni tuli hevosten ja kirsikankukkien sijoittelu vihreään seinäpintaan.
Mallikuvia metsästin luonnollisesti interwebin ihmemaasta.

foto: http://sirkushevosetsairastaa2013.blogspot.fi/2014_04_01_archive.html
Lähtökohtana oli toteutaa toiselle seinälle maalaus mennyttä aikaa kuvaamaan seepiansävyisten mustavalkovalokuvien hengessä ja toinen puoli toteutettiin vihreän sävyillä kertomaan nykyajasta kehittyvässä ja virkeässä kaupungissa. 


Tunnelin ylänakkiin tuli vuosiluvut selventämään teemaa: 1924 ja 2014

foto: Psyke
"Ai mitkä rakennustelineet?"
 Maalari maalaa sinne minne jollain keinolla ylettää.

foto: Psyke
Acton keskittyy.


Poika varjoisalta kujalta?


Maalausten sekaan ripoteltiin kaupunkilaisilta facebook-ryhmässä kerättyjä 
iskulauseita, joista nasevimmat pääsivät seinään.
"Kovempi kuin Compton" oli mielestäni ehdottomasti paras oivallus.

foto: Psyke
Illan tullen piti ensin lisätä vaatetusta ja hetken päästä kaivaa otsalamppu.


Mutta valmista tuli.
Päiväkuvia kävimme jokainen räpsimässä vuorollamme, 
kokoseinäkuvat askarteli Acton.


Omistuskirjoitus kaupunkilaisille



Tämän puolen kirsikkapuut istutti Eore.



Tästä sisäänkäynti toiseen suuntaan









Ja ne liittarit vielä: 

foto: Acton

foto: Acton
Jos vielä kiinnostaa tutkia tarkemmin, mene paikan päälle tai lue
Actonin raportti samasta projektista tämän linkin takaa


Loppuun sitä yllämainittua rokkenrollia, vähän rankempaa sellaista. 
Paikkakunnaltahan on ponnistanut sellainenkin laulu-ja soitinyhtye kuin Stone.
Ehkä on syytä ottaa biisi varoituksena, 
mitä voi käydä jos liian ahkerasti suihkii aerosolia ilman suojamaskia:



tiistai 12. elokuuta 2014

20 vuotta maalarin muruna


Nyt hetki hempeilyä, koska maanantaina oli syytä kilistää.
Tuli täyteen 20 vuotta kimpassa ex-tyttöystäväni, eli nykyisen vaimoni kanssa.
Merkkipäivää juhlittiin avaamalla pullo kuohuvaa keittiössä ja skoolaamalla parvekkeella.
Niinkuin pullokin kertoo, niin hautaan Asti on yhteinen matka.


Tapasin 11.8.1994 elämäni naisen, joka silloin ei vielä sitä tiennyt.
Olin frendini Teron kanssa kapakkakierroksella, kun  Riihimäen Hämeenkadulla käveli vastaan sellainen paketti, jota piti kääntyä katsomaan perään.
Sanoin Terolle: "Tolle mimmille on mentävä vielä tänään juttelemaan".
Myöhemmin löysin hänet uudelleen ravintolasta; sitten tehtiin tuttavuutta.
Illan aikana sain kirjaimellisesti hätistää muutamankin kilpakosijan
pois neitokaisen kimpusta, mutta lopulta väsytystaistelu tehosi…

Seuraavana päivänä tapasimme lasten leikkipuistossa ja sovimme seurustelevamme.

Olin pukeutunut ravintolakierrosta varten vähän tyylikkäämmin,
mokkaliiviin ja kauluspaitaan ysärityyliin. Leikkipuistossa sitten kerroin
yleensä käyttäväni leveitä farkkuja ja huppareita, sekä maalanneeni graffiteja.
Onneksi asiat ei typykkää häirinnyt,
pitihän maalaamista yhdessäkin myöhemmin kokeilla.


Muutama päivä ensitapaamisen jälkeen tulimme Helsinkiin katsomaan
Suurlähettiläitä Espan lavalle City-lehden järjestämään tapahtumaan.
Sillä reissulla otettiin ensimmäiset yhteiskuvat ja tietysti niitä piissejäkin piti fotailla.
En tiedä kuka ne on väsännyt, mutta Kampissa sijaitsevaan remonttiaitaan ne oli tod.näk. luvalla maalattu. "Stop Töhryille" ei ollut vielä alkanut.


Vuosien aikana on tullut  kyhäiltyä kaikenlaista söpöilyä rouvalle
milloin mistäkin syystä. Yleensä rakkaudesta.


Panda oli ensimmäisiä rakkauden tunnustuksia.


Välillä ikävä iskee, kun työtehtävien perässä on tullut oltua
välillä milloin missäkin komennuksella tai keikalla.


Yllä ja alla olevien tekoaikoja ja paikkoja en muista,
mutta herkät fiilikset vaikuttaa olleen. 
Luultavasti ysärillä väännettyjä kuitenkin.


Vaimon nimeä on tullut sketsailtua niin puuvärein, kuin lyijärilläkin.


Toteutukseen ei suurin osa sketseistä ole päätynyt,
paria poikkeusta lukuunottamatta.


Big Hug sketsasin kesäkuussa -95 ja toteutus tapahtui "heti perään",
joulukuussa 2009 synttärilahjaksi Kyläsaaressa sijainneen vallatun talon etuseinään.


Vuonna 2011 maalasin myös parisuhteen vuosipäivän kunniaksi Kalasatamaan.


Häitä vietettiin 13.1.1996 Sen kunniaksi kynäilin lyijärisketsit, 
ehkä tuon rungon voisi vaikka toteuttaakin parin vuoden päästä, 
kun 20 v naimisissa tulee täyteen.


Vai tuleeko?


Papille luvattuun tyyliin tässä on menty. 
 Keskimäärin kerran viikossa meinataan laittaa kattilat jakoon,
mutta aina se pusuttelu lopulta voittaa.

Välillä on pitänyt toki anteeksikin pyydellä.


Kymmenen vuotta sitten juhlistettiin tasalukua Pariisissa ja
 Eiffel-tornissa sovittiin että seuraavaa täyskymppiä juhlitaan Empire State Buildingissa.
Se ei toteutunut, mutta ehkä sitten kun se 20 v tulee naimisissa täyteen 2016.


Porissa 2011 napattu foto jonkun teatterijulisteen edessä kuvaa hyvin meidän suhdetta:
Sydämellä ja intohimolla.
Hautaan asti.

Lopuksi se biisi jonka tahtiin on lukemattomat kerrat keinuttu
 ja jonka ansiosta tapaamispäivämäärä ei pääse unohtumaan:

Suurlähettiläät: Elokuun 11.

lauantai 9. elokuuta 2014

Beach Party 2014: case VW Golf Asfalttisoturi


Eilen oli jälleen kesän perinteisin peinttauskeikka; 
kotikaupunkini Riihimäki juhlistaa aina kesäloman loppumista Beach Party
-bileillä Riksun maauimalassa. 
Tapahtuman ideoi alun perin erityisnuorisonohjaaja Jami Unkuri
koska nuorisolle haluttiin tarjota vaihtoehtoista tekemistä dokaamisen sijaan.


Kemujen konsepti perustuu hyvinkin pitkälti hip hop -kulttuurin kulmakiviin;
 musiikillinen linja on pääasiallisesti kotimaista puhemusiikkia ja tietysti DJ
löytyy joka artistin kokoonpanosta. Vuodesta 2010 alkaen on maalattu graffitia milloin missäkin lokaatiossa ja kerran oli breikkaritkin edustamassa.
Räppäreiden taso on aina kova, lavalla on ollut eri vuosina mm. Cheek, Ruudolf ja Karri Koira, JVG, Fintelligens, Stepa, Uniikki ym. tasokkaita artisteja. 
Ei hullumpaa tarjontaa kun ottaa huomioon, että kyseessä on ilmaistapahtuma!

Jami on hoitanut buukkaukset vimpan päälle, ukolla on hyvät suhteet moniin artisteihin:


Yhteisten vuosien aikana konsepti on kehittynyt joka osa-alueella aina eteenpäin,
video vuodelta 2010 kertoo silloisista tunnelmista, 
kävijäennätyksestä ja Jamin sekä meikäläisenkin mietteitä.

Näiden neljän peruselementin lisäksi yleisöä on viihdytetty cheerleadereiden, pomppulinnojen ja tietysti  maauimalan altaiden avulla hyviä kahvilapalveluja unohtamatta.
Homman järjestelyistä vastaa Marko Laitisen johtaman 
 ohella Hausjärven ja Lopen nuorisoyksiköt paikallisten yritysten ja urheiluseurojen tuella.


Tänä vuonna järjestäjillä oli varattuna maalauskohteeksi auto; 
punainen VW Golf joka on ollut Nuorisokeskus Monarin luottoduunari 
 Tuomaksen perheen palveluksessa jo vuosia.


Pieni ulkokuoren päivitys oli kuitenkin paikallaan ja autoin asiassa mielelläni.


Perjantaina BP-14 alkoi osaltani tukottamalla kiesin lasipinnat ja rekkarikilvet. 


Tuomas toivoi autoon maalattavaksi Ruudolfin Asvalttisoturi teemaa.
Vaikka Rudyn tuotanto onkin tuttua, hain pientä inspistä miehen tyylikkäiden 
myyntituotteiden ulkoasusta.
http://katintavara.fi/muut/ruudolf-t-paita

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mr._Universum_EP
Näiden sekä asfalttisoturivideon perusteella syntyi luonnos:


Teema olikin oikein mieluisa duuni, 
koska arvostan Ruudolfia ja hänen ajatusmaailmaansa.
Se jäbä duunaa mitä huvittaa ja heittää hyvää läpyskää ketään pilkkaamatta,
 (paitsi itseään) sopivasti spedeilemällä. 
Eikä mies todellakaan tuhlaa aikaa miettimällä mitä muut hänestä ajattelevat. 



Vähän ennen kello kolmea, yleisö alkoi saapua tonteille. 


Jonoa riitti muutaman sata metriä.


Rekankonttilava on saanut väistyä jo ajat sitten ammattimaisemman kaluston tieltä.


Maineikkaan hyppytornin kellon lähestyessä neljää
oli jo täys tohina päällä.


Golden Tigers cheerleaderit pitivät tunnelmaa korkealla,


maankamaralla tunnelmaa ylläpitivät pomppulinnat ja kahviopisteet,


ja Salil, eikun laval ekana fiilistä kasvatti stadin revityin, a.k.a.


Seuraavana lavalle rynni auringon kuumuutta tuskitta kestävä kolmikko

 

Paikalle saapuneiden äiti-ihmisten suosikki tuntui olevan myös 
ammatikseen kuumuutta kestävä Jontte Valosaari 
jolla oli tiimissään mukana Ikenna Ikegwuonu
kuva pöllitty Jonten fb-sivulta
Suomi-reggaetakin saatiin lauteille, 
kun Lahen maalitykki Leimasin tahditti tiskipöydän takaa Raappanaa.


Lahtelaiset lähtivät Kauas Pois, tuli tapahtuman viimeiseksi etelänaapurista ponnistava 
Mäkki ja oli siis La(i)val vika.


Lopulta keikat oli ohi, yleisö lähti kotiin, järjestäjät purkivat keikka-aluetta
ja joku kaljupää vielä suihki golffia illan pimetessä.


Sellainen siitä tuli, Riksun kaduilta voi jatkossa bongata satunnaisesti.
Tuomas heitti meiliin vielä vasta fotaamansa päiväkuvat joten jakoon vaan:


Kantava idis siis oli saada auton yläosa muistuttamaan tulivuoren laavaa,
 kylkiin tekstit ja konepeltiin mies itse.




Näköisyyteen ja skarppiuteen en itse ole täysin tyytyväinen, 
mutta kyllä kiesillä kelpaa ajella ja luukuttaa suomiräppiä.


Loppuun on taas vain yksi oikea videolinkki, 
tuosta skootterin päällä punnertavasta sällistä hain hahmolle lookkia