Jääkiekkojuttuja, kustomointia ja kaverisuhteita

Tässä alkaa olla jääkiekkokevät aika pitkälti paketissa. Keskiviikkona Pori ratkeaa liitoksistaan ja kannu pääsee Porin Torille...erittäin hyvä niin. Jollen kannattaisi Nordiksen kissapetoja (syteen tai saveen) niin ehdottomasti seuraavaksi kiinnostavin konkkaronkka löytyy Karhu-oluen kaupungista.

Kolmas kiinnostava joukkue, jolla myös on punaista peliasussaan, löytyy Vantaan Myyrmäestä. EVU:n hallissa tuli muutama vuosi luistimia kiristeltyä ja juomapulloja täyteltyä, kun oma pikku-ukko pelasi joukkueessa ja iskä oli mukana huoltoringissä. Jääkiekkohan on hieno laji ja veskareilla monesti hienot kypärät. (nokkela aasinsilta..?)

Tässä tullaan nyt sellaiselle aihealueelle, joka on ollut korostetun mukavaa puuhailtavaa: Nuoret innokkaat urheilijat, jotka pyytää toteuttamaan itselleen yksilöllisen maskin veskarihommiin. Tottakai olen halunnut koittaa olla luottamuksen arvoinen ja toteuttaa toivottuja visioita. Kolme maskia on nyt tullut tehtyä ja vaikka jokaiseen projektiin onkin mennyt tunteja urakalla, on poikien kasvot vastaanoton yhteydessä ollut joka kerran mukavaa nähtävää.

Tänään koitti tuoreimman luovutus ja tällaista meininkiä oli tapahtunut sitä hetkeä ennen:

Vähän vanhaa, vähän uutta, vähän lainattua ja vähän sinistä.

Lähtökohta oli tässä

Alkuun tietysti on ensin muutama meili puolin ja toisin, tai tapaaminen jossa toiveet selvitetään. Mallikuva on aina paikallaan, tai ainakin jotain sinne päin.

Mallia haluttiin tässä tapauksessa jo olemassa olevasta maskista.

Ensin sketsaus liidulla, niin on helpompi korjailla

Hyvä ystäväni Lyijy Kynä otti seuraavan roolin

Eteen haluttiin nimi "silleen aika pyöreillä kirjaimilla ja sit niissä sellasii pieniä palloja  niinku ois spreijattu"

Useita tunteja ja monia työvaiheita myöhemmin

Vasemmalla "NO pucks allowed!"

Otsassa "Not on my watch"

Leuassa pelurin nimi

takana kaupungin vaakuna ja Suomen lippu

Aiemmat EVU-kypärät on näyttäneet tältä:

Mikko oli "esikoinen"

Toiseen tuli pari pelaajahahmoa

Ennen lakkausta kuvattaessa kiilto ei tietenkään ole parhaimmillaan

Nyt kuitenkin täytyy laittaa kypärien osalta kioski kiinni. Niin mukava kun niitä onkin tehdä, niin aikaa menee käyttämieni menetelmien kanssa liian kauan. Muut kypärämaalarit joita tiedän, käyttävät yleensä kynäruiskua ja sapluunoita. Itse suosin tässäkin tapauksessa lyijykynää, maalitusseja sekä spraymaalia. Sama juttu oikeastaan myös kenkäkustomointien kanssa. Niin monia mukavia tyyppejä on kenkiä pyydellyt mutta valitettavasti aika ei riitä siihen enää. Jotta saisin työstä sellaisen joka itselleni kelpaa, menee siihen itse työhön helposti 5-8 tuntia ja suunnittelutapaamiset päälle. Kuitenkaan näistä kustomointihommista ei kovin montaa kymppiä voi pyytää korvausta, koska työtuntien mukaan laskutus olisi helposti useamman satasen luokkaa ja kovin moni sukankuluttaja ei sellaisia rahoja voi jalkineisiin tai kiekkovarusteisiin upottaa. Ikävä sanoa, mutta huono busines jos lompakolla ajattelee.

Viime aikoina olen saanut lisäksi sen verran lähipiiriltä palautetta ajankäytöstäni, että pakko alkaa karsimaan. Vaimohan tietysti on jo pidempään kyseenalaistanut työskentelykellonajat, mutta nyt kun lähiviikkoina myös pikkusälli, oma isä sekä muutama yhteistyökumppani ovat kyselleet jaksamisestani ja hiljattain kaksi moooonen monen vuoden takaista erittäin hyvää ystävääni ovat kertoneet kokevansa ystävyytemme kuihtuvan osaltani... Tänään yksi kaveri soitti ja kesken keskustelun kysyi miksi olen vihainen. En kuitenkaan ollut, vaan kiireinen (taas).

Ehkä nyt viimein on oikeasti aika ottaa vähän iisimmin ja koittaa opetella sanomaan "ei kiitos". Vapaa-ajan maalaamiset on jääneet ihan nollille ja liian monta puhelua on pitänyt jättää vastaamatta. Kyllä toki tilauksia teen vastedeskin, mutta muutaman kympin jutut täytyy jättää väliin. Lastenhuoneita ja muita isompia juttuja teen yhä mielelläni (Aaro ja Chiira: Turtlesit on mielessä), mutta ajankäyttöä koetan järkeistää ennen kuin tikitys lakkaa. Varsinkin kun tällä hetkellä sen opiskelun pitäisi olla pääasia.

Myös Funk Onin puheenjohtajuus on taakse jäänyttä, jatkossa lippua kantaa Heinen Tomppa, DJ Osame ja graffitimaalari Legal nimilläkin tunnettu tyylikkään funk-parran omaava herrasmies. Jäsenistöön kuulun toki ja tapahtumissa pörrään aina silloin tällöin hanskat maalissa.

Seuraavakin postaus tulee liittymään jääkiekkoon, mutta samalla myös vankilaan?!

Sitä odotellessa: hyviä lomapäiviä...mulle ;)