Palataan Berliiniin ja kippistellään vappuaaton kunniaksi.
Matkakertomuksen ensimmäisessä osassa kerroin kuinka maanantai kului.
Tiistaina aamupäivällä pakkasin reppuun eväät,
joihin tällä kerralla sisältyi pari laatikollista vajaita spraykannuja
sekä löytö lähimarketista; Magic Man- energiajuoma.
Jos ja kun katutaidetaivaassa aikoo ihmeitä tehdä,
on otettava kaikki tarjottava apu vastaan taikojen tekemistä varten.
Päivästä oli tulossa pitkä, päämääränä oli hylätty,
puoliksi purettu panimo junamatkan päässä.
Kunhan ensin poikkesin Mauerparkiin kuvaamaan päivänvalossa
sen edellisen päivän metsuripiissini, alkoi tiistain ohjelma käynnistyä.
Poistuessa puistosta tuli vastaan osoitus paikallisten rakkaudesta nahkakuulaan.
Vuoden 2006 jalkapallon MM kisojen kunniaksi Brasilian maajoukkueelle oli osoitettu
tyylikäs tervetulotoivotus kerrostalon päätyyn.
Alareunan kromipökäleet ei liity asiaan,
mutta hyvin maalaus oli muuten pitänyt pintansa vuosien saatossa.
Turistireissuilla liikun mieluimmin jalkaisin, koska niin näkee eniten.
Välillä kuitenkin kaipaisi fillaria jotta välimatkat menisi sukkelammin.
.jpg)
Tosin siinä fillarissa olisi hyvä olla kuitenkin kaksi pyörää,
jotta matka etenisi.
Yllä liihottava papukaija kuului ilmeisesti rakennuksessa olevan baarin julkisivuun,
mutta olisi stencil toiminut yksinäänkin missä vaan.
Edellispäivän aprikoinnit suomalaisen mysteerimaalarin
paikallaolosta saivat vahvistusta edelleen.
Tyylit!
Tällaista olisi Suomeenkin saatava lisää;
haluja on, taitavia tekijöitä löytyy, mutta yksi puuttuu:
luvat suoraan seinään.
Kotimaassa virkamiehet maalaavat piruja seinille,
kun puhutaan katutaiteen mahdollisuuksista ja uhkakuvista.
Berliinissä ne pirut on korvattu mm. rotilla.
Arkkitehtuuriakin on välillä ihailtava.
Junaradan alustakin näyttää kauniilta ja kuvaukselliselta.
Vielä kun ilmassa leijuisi Berliinin munkin tuoksu ja
vaikka joku nuoripari suutelisi romanttisesti siltapilarien katveessa.
En tiedä mitä tämä sälli oli tehnyt,
mutta asemalle ei kundilla näyttänyt olevan asiaa.
Asemalaiturilta näkyi kiskojen ylle suihkittu viesti,
kielimuuri esti täydellisen ymmärryksen, mutta hymyilytti kuitenkin.
Google kääntäjä kertoo viestiksi: "Berliini sotasaaliina".
Junaan päästyä avautui mahdollisuus tienata.
Mikko oli aiemmin valitellut rahatilannettaan, mutta 600 € lisätienesti
ei tällä kohtaa kuitenkaan kiinnostanut.
Tarra kehoittaa ilmiantoon, mikäli näkee jonkun maalaavan junaa.
Liikkeelle lähtiessä tuli taas muistutus siitä, että kannattaisi valita kuvaukseen
se puoli kulkusuuntaan, jolla ei vastavalo paista naamaan.
Liikkuvasta junasta sain ison nipun epäskarppeja ja huonosti kohdistuneita kuvia,
onneksi muutama onnistui ihan siedettävästikin.
Berliini on kuuluisa siitäkin, kuinka talojen seiniin maalataan myös Brasilialaiseen tyyliin.
Kiipeilyköysien avulla katolta roikkuen.
Kukkasia kromitaustalla.
Tässä kohtaa ei auennut, kuka Superstar oli kyseessä,
mutta hauskan omalaatuinen tyyli joka tapauksessa.
Jollain asemalla Mikko sitten käski poistua kyydistä,
olimme lähimmällä asemalla määränpäähän nähden.
Muutama minuutti patikointia ja ruosteen hyväilemän rautaportin takana
odotti silmiä hivelevä aarreaitta.
Kun näin kuinka laaja alue oli vaikka puolet oli jo purettu,
fiilis oli kuin lapsella jouluaattona;
niin paljon, PALJON monenlaista ja erityylistä silmäkarkkia.
Muurin ulkoseinässä oli lähes kubistista tulkintaa sarjakuvamaisin maustein.
Pihan puolelta löytyi huolellisesti maaliteloilla toteutettu ihmishahmo,
aika pitkät jatkovarret on pitänyt tekijöillä olla.
Sisäpihalla aukeni laaja kattaus nykytaiteen helmiin,
sisäänpääsy nolla euroa.
Aina ei lettereiden tarvitse olla paksuja,
eikä hahmojen värikkäitä
Siisti "tausta", sisäänkäynti jonnekin rikottuine ikkunoineen.
Hyvin natsaa turkoosi ovi kirjainten filleihin.
Tilankäyttö timanttia.
Välillä arkkitehtuurikin on kuvaamisen arvoista.
On mahtanut olla ikkunanpesijällä askaretta panimon toiminnan aikaan.
Kirjaimia ei tarvitse aina lainkaan. Eikä ukkeleitakaan.
Aikamoisen toteemipaalu / alttaritaulumainen meininki
Jonkun kesäauto on melkoisen riisuttua mallia.
Klassikkoteemaa välikatolla
Sisätiloissa tuli vastaan universaali totuus.
Toteutuksen suhteen olisi voinut vähän tsempata.
Tyylit on monet. Semisti psykedeelinen, mutta hyvällä tavalla.
Käsialaa on monenlaista, pari eri näytettä grafologeille
Valitettavan usein purkutalogallerioissa vierailee myös toisenlaisia tilankäyttäjiä.
Pyromaanin homma on onneksi jäänyt kesken, mutta siistit raamit sain kuvaan.
Tämäkin veijari vaan nauraa, ettei tuhopolttaja osannut hommaansa kunnolla.
Nurkassa palloili myös tutun oloinen valkoparta.
Tilannehuumori kukkii näissä huoneistoissa hyvin
rakenteita hyödyntäen.
Kuinka hyvin piissin värimaailma sointuu seinälaatoitukseen?
Täydellisesti!
Parin värin herkkupala romahtaneiden palkkien keskellä
Jotain purkusälää oli muissakin huoneissa nurkkaan ajetun hahmon seurana
Tässä seinässä fiilis oli kuin sarjakuvamessuilla.
Hyvä osoitus siitä, ettei purkutalossa aina tarvitse kannuilla suihkia.
Käytiin 1990-luvulla Turkissa vanhempien kanssa.
Siellä nähtiin kadulla karhu kettinki kaulassa, jota pari miestä talutti.
Tämä taiteilija on ehkä nähnyt saman nallen?
Karkkivärit toimii
Kromi jyrää
Tilankäyttö kohdallaan
Vaikka metsästin katutaidetta,
löytyi myös kattotaidetta.
Erikoinen mutta kiinnostava duuni.
Joku muukin plärännyt spraycan artia tai kuunnellut Biggietä.
Eihän siellä aarreaitassa pelkkää graffitia ollut.
Julistetaidetta ja paste uppeja löytyi myös.
-K18-
Jessekin löytyi seinältä
Teippaus-skene on aika mielenkiintoinen.
Näitä ei kotimaassa juurikaan näe, mutta kovaa duunia tuokin on.
Ei ehkä kaikkein palkitsevin menetelmä ulkoilmassa,
mutta joskus pitää itsekin testata sisätiloihin.
Buffaajat varmasti myös tykkää tästä toteutustavasta.
Muutama erkkarulla hommaan on tainnut upota.
Löytö?!
Tämä oli myös omalaatuinen duuni, mielenkiintoinen toteutus siveltimillä.
Kolmelle seinälle jatkuva maalaus jäi mieleen erilaisuutensa ansiosta.
Kello rynni eteenpäin ja Mikolla alkoi rutiinit painaa päälle.
Hän lähti arkiaskareiden pariin ja itse jäin väkertämään.
Tällaisen spotin lopulta löysin sijoituspaikaksi.
Aika hämmentävä havainto oli, että rakennuksen rapistuvassa
seinässä paljastuikin tiilijäljitelmäpinnoitetta. Olikohan punatiilistä tullut pulaa vai kuinka...
Parin tunnin hämärässä suihkimisen jälkeen seinälle oli ilmestynyt
janoinen setämies. Koska rakennuskompleksi oli ollut panimo,
oluttahan se siemaili tukevan kaljamahansa kanssa.
Asemalle palatessa räpsin vielä parit kromit.
Noihin syvennyksiin olisi kyllä voinut tekijä
käyttää vähän enemmän aikaa ja mielikuvitusta.
Simppelit ylänakissa
On se hieno kaupunki.
Paluumatkalla majoitukseen jäin tuijottelemaan minuuttikaupalla luvalla toteutettua kahvila/leipomoseinää, yksityiskohdissa riitti ihailtavaa.
Kaikille ei katutaide toimi.
Silloin on hyvä käyttää selkokielisempää viestintää.
Tämä kyltti löytyi jonkun hippikaupan ikkunasta.
Loppuun saksalaista orkesterointia.
Kolmas osa matkarepparista tippuu muutaman viikon kuluttua.
Hyvää ja iloista vappua lukijoille!
