Susijengi ja korisMM Bilbao

Tänään se alkaa.

Koripallofanien päiväuni konkretisoituu, kun Susijengillä alkaa

”Tehtävä Bilbaossa”.  Tänään on SE päivä mitä on kauan toivottu ja odotettu.

Suomi pelaa Koripallon MM-turnauksessa
ja aloittaa kisat ottelulla Yhdysvaltoja vastaan.

Päivä, jolloin parketilla nähdään, kuinka Gulliver ja Lilliputit kohtaavat verkkosukkien alla hihattomissa paidoissaan. Siinä adrenaliini kohisee ja hiki lentää.

Saattaa vähän roiskua verta ja kyyneleitäkin.

Mutta sitähän täällä on toivottu kauan ja hartaasti korisjoukkueiden pukuhuoneissa,

tilaisuutta päästä näyttämään muulle  maailmalle ,

että White Men Can Jump!

Mielestäni tällainen tilaisuus on suomalaiselle urheilulle sen verran iso juttu,

että halusin osaltani kannustaa joukkuetta saamaan kisafiiliksen päälle.

Aikoinaan kiekkoskaboissa selostajat kertoivat kuinka joukkueelle oli lähetetty runsaasti kannustusfaxeja kotimaasta.
Tässä tilanteessa minä maalasin terveiseni kiviseen tauluun;
Kalasataman betoniseen pollariin.

Sitä on hieman hankalampi lähettää joukkueelle, joten pitää tyytyä valokuvaan.

Olin maalannut saman möhkäleen jo kerran aiemmin, jouluna 2012.

Silloin halusin osoittaa kunnioitustani kuvittaja Raymond Briggsille ,

maalaamalla itselleni tärkeän Lumiukon talvimaisemaan.

Suunnilleen vuoden se säilyi suht hyvänä, kunnes paikalle saapui joku pilviveikko

pahat mielessään. Sankarini sai punaista maalia silmiin ja suuhun.

Olin miettinyt spotin päivitystä siitä saakka kun huomasin kamapään vierailleen.

Nyt sen aika oli tullut.  Mietin ensin toista kannustusmaalauspaikkaa

Vähän toisella idealla, mutta lopulta tämähän olikin tosi hyvä spotti,

koska Susijengi on niiiiin kivikova paketti että alta pois!
Samoin ajattelee kontaktini Sunroofilla ja Jussi Laine lupasi maksaa maalit
ollakseen tukena kannustusprojektissa.

Torstai-aamuna sketsasin susihahmon yllätysloikan lammaslauman kimppuun.

Rajallinen tila teki luonnostelusta odotettua hankalampaa, mutta kahden tunnin aherruksen jälkeen piti keskeyttää ja käydä opiskelemassa välillä kulttuurituotantoa.

Koulupäivän jälkeen palasin väkertämään.

Paikalla kävi myös rakennusfirman ukkoja, jotka kehottivat maalaamaan nopeasti,

Seuraavana päivänä lohkare tultaisi kuulemma piikkaamaan pirstaleiksi.

Kivessä kulman takana oli myös käyty kyhäämässä.

EGS oli ottanuty saman tien tuplakyljet käyttöönsä.

Nämä betonipalikat on siitä kivoja, että duunit säilyy kohtuullisen pitkään.

Kun vieressä on pitkää vaneriaitaa, saa peinttaajat kirjaimensa mahtumaan sinne aitaan  helpommin kuin rajallisen kivikuutioon.

                           

Myöhäänhän se taas sitten meni lopulta. Tältä näytti noin keskiyön paikkeilla.

Otsalamppu auttoi niin kauan kuin virtaa riitti, lopulta patterit loppui mutta aamuyöllä niitä ei ihan lähikaupasta saa haettua joten piti vain pärjäillä.

Homma oli paketissa 03.40. Vielä olisin halunnut vähän lisää vauhtia suden loikkaan

 selkäpuolelle, mutta koska taustasiniset oli jo loppu, en olisi saanut tarvittaessa korjattua.Purkit kassiin ja kohti kotia.

Nukuttuani reilu kolme tuntia oli lähdettävä fotaamaan ennen koulua kivi päivänvalossa.

Siinä ne lampaat kaikessa rauhassa laiduntaa porukassa,
eikä osaa odottaa takavasemmalta saapuvaa yllätyshyökkäystä.

Suomen lohkovastustajina kisoissa on Turkki, Dominikaaninen Tasavalta, Yhdysvallat, Uusi-Seelanti sekä Ukraina. Niistä pahin vastustaja on USA , jonka joukkue kohtaa tänään. Siksi keskimmäinen lammas on muita isompi ja uhmakkaampi.

Nappasin kuvan myös lintuperspektiivistä, kun satamalaitos on ystävällisesti
viereen vähän isommat tikkaat asentanut.

Vastaan tuli myös jälleen pari remonttimiestä, joilta kysyin monelta
se piikkaaminen alkaa.

”No ei sitä tänään kaadeta, voi olla vielä pitkäänkin tuossa.”

Jaha. Taas kerran oli Niemistä pissitty linssiin.

Vielä hetken voi joukkueet evästää ja nauttia maisemista,

mutta kohta se taistelu todellakin alkaa.

Bilbaoon on saapunut lauma nälkäisiä ja voitontahtoisia Susia.

Lähtökohta wolfpackilla tulee olla muita kumartelematon ja itsevarma,

kuitenkaan olematta ylimielinen.

 Ja sitten vaan sitä palloa peliin !!

Loppuun olisin halunnut liittää musavideon omalta joukkueelta,

Team Haloon Signmark teki uudelle levylleen korisaiheisen biisin ”SCORE!”

Videokin on olemassa, se löytyy levyltä, pikku sneakpeak tuosta:

https://www.youtube.com/watch?v=rk0jsR9UZ2o

Mutta koska myös liikkuvaa kuvaa haluan heittää kehiin,

otetaan mies Eirasta kertomaan miten sielläpäin leikataan sukkaa

Särre: Leikkaa Sukkaa

Toivotaan että Hanno ja kumppanit sen sukan leikkaa.

Tuore kotimainen graffitileffa: Funky Colors - Memory Lanez

Nyt on taas tarjolla herkkua graffititaiteen ystäville, kun vuonna 2003 perustettu Funky Colors crew julkaisee kymmenvuotisen olemassaolonsa kunniaksi neljännen graffitielokuvansa. Leffan saat hankittua alan liikkeistä DVD-muodossa omiin arkistoihisi ja samalla voit tukea omakustannetuotantona valmistettavien tallenteiden tekijöitä.  Tällä kertaa filmi julkaistaan myös YouTubessa, mutta ainahan se fyysinen tallenne virtuaalilinkin voittaa.

Funky Colors syntyi muutaman maalarin voimin, kun Stop Töhryille –kampanja oli laittanut peinttaajat ahtaalle. Kaverukset alkoivat pystyttää omia muutaman vanerin seiniään väliaikaisiin kohteisiin ja kuvasivat maalaamistaan. Ryhmä halusi tuoda esille rauhassa luvalla maalattujen graffitien mahdollisuuksia ja leffojen avulla myös dokumentoida omaansa sekä ylipäänsä graffitiskenen kehitystä Suomessa.

Graffitileffoja on tehty Beat Streetin ja Style Warsin jälkeen vaikka kuinka paljon, mutta eniten alan harrastajien keskuudessa maailmalla ovat levinneet videot maalatuista junista ja muista luvattomista piisseistä.  Funky Colorssit valitsivat kuitenkin oman polkunsa ja omalta osaltaan ovat auttaneet lupaseinien aikaansaamisessa niin oman ryhmänsä voimin, kuin myös yhteistyössä muiden organisaatioiden kanssa. Taannoisen Funk On ry:n sekä Supafly- organisaationkin järjestämissä tapahtumissa on Funky Colors porukkaa ollut ahertamassa talkoohengessä.

Kolme varttia kestävä leffa pitää sisällään maalaamista kaikkina vuodenaikoina ja useilla eri pintamateriaaleilla. Maalisuihku hivelee ainakin betonia, vaneria ja muovikelmua. Kohteina on ollut Helsingin alueelta luvallisia maalausseiniä 9 kappaletta, mm. Suvilahti, Jakomäki, Östersundom ja Kiasma sekä poikkeuksena sääntöön Espoon Otaniemikin. Videolla esiintyy Funky Colorsin maalarit sekä 6 vierailevaa wraitteria, joukossaan eri ikäisiä ja niin miehiä, kuin naisiakin.

Leffa sisältää piissejä videoklippeinä sekä myös still kuvina. Mukana on lisäksi luonnoksia ja taidenäyttelymateriaalia taulujen muodossa, vähän tekoprosessiakin näkyy. Piissejä elokuvassa löytyy noin 120 kappaletta useilta kymmeniltä tekijöiltä ja monista eri kaupungeista.
Musat filmiin on askarrellut Aqustiikka, Tresixzero, Another Planet ja J1sbeats.

Huomionarvoista on maalausten lisäksi myös kuvaajan narulle keräämä muu materiaali; säätilat ukkosineen ja halla-aamuineen sekä vuodenajat on huomioitu kameratyöskentelyssä. Sekaan on laitettu mausteeksi myös maalausseinien lähistöllä tapahtunutta toimintaa; Kalasataman prätkäkikkailuja sekä Kiasmalla soittokuntaa. Tätä näyttää mielellään myös ulkomaisille tuttaville.

Henkilökohtaisesti suosittelen leffaa lämpimästi, jo aiempia ryhmän leffoja on tullut hyödynnettyä Funk On ry:n pitämissä työpajoissa eri puolilla Suomea ja vaikka yhdistys onkin nykyisin lopetettu niin työpajakuviot jatkuvat eri kokoonpanoilla. Tämä tallenne on varmasti jatkossa yksi tärkeimmistä opetusvälineistä lyijykynän ja spraykannun lisäksi.

Tästä näet leffan, mutta kuten jo alussa kerroin,
DVD:n voit poistaa edullisesti alan liikkeistä.
Popcornit kuumaksi ja fiilistelemään!

Tove Jansson 100 vuotta- graffiti (Acton, Psyke & Hende)

Nyt heti kärkeen täytyy tunnustaa että lapsena inhosin kahta sarjakuvaa.

 Toinen oli Tenavat, koska se ei naurattanut yhtään. Se toinen oli Muumi.

Riihimäen kaupunginkirjaston lastenosastolla oli pitkä hyllyrivi paksuja Muumialbumeita joissa oli värikkäät ja kiinnostavat kannet, mutta sisällys olikin mustavalkoista pieniruutuista kuvitusta, joissa ei oikein 
tuntunut "tapahtuvan mitään". Niinpä Mustanaamio 
ja muut supersankarit veti pikkupojan puoleensa mutta muumit jäi hyllyyn.

http://www.ensipainos.fi/tuotekuvat2/10019_4855_3.jpg

Yläasteikäisenä kävin monesti Helsingin Sarjisfestareilla kuuntelemassa 

sarjakuvapiirtäjien haastatteluja, haalimassa lehtiä ja ruinaamassa nimmareita.

Näin siellä 1992 Jukka Murtosaaren, jonka piirrosjälkeä olin ihaillut kirjaston aikuisten osastolta löytyneiden Sarjainfo-julkaisujen sivuilla.  Nimmaria pyytäessäni 
oli hämmentynyt pettymys kova kun piirtäjä kysyi: "Pidätkö Muumeista?" 

(Mies kun sattui siihen aikaan kuvittamaan Muumi-lehtiä)

Kohteliaaksi kasvatettuna sarjisfanina oli pakko vastata hätävalheella myöntävästi. Muutenkin jännitti jututtaa esikuvaa, niin en kehdannut alkaa selittämää miksen muumeista tykkäisi. 

No, aikuisiällä olen onneksi kuitenkin löytänyt muumi-Toven toisenkin puolen.

Janssonhan oli myös paljon enemmän, 
oman tiensä kulkija joka piirsi poliittisia pilakuvia

ja maalasi suurikokoisia, värikkäitä seinämaalauksia tilattuihin kohteisiin. 

Taas voi leikkiä ajatuksella, 
mitä sen ajan kantaaottava seinämaalari ja kyseenalaistaja 

olisikaan voinut luoda nykyajan spraymaaleilla? 

kymensanomat.fi

Näistä ajatuksista lähti idea toteuttaa maalaus sankarittaren 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Ehdotin alkuvuodesta kollegoille ACTON ja PSYKE yhteisduunia 
Toven kunniaksi kesän aikana.

Molemmat olivat asiasta innoissaan ja aloimme säätää. 

Kolmen keski-ikäisen seinämaalarin kalentereiden synkronointi yhdelle päivälle on kuitenkin kohtuullisen hankalaa; mutkia matkaan aiheuttaa perheet ja opiskelut, sekä myös tilausduunit ja deadlinet. Lisäksi mietimme maalaukselle sijoituspaikkaa. 

Se oli selvää alusta saakka että perusvaneriseinä se ei olisi, 

mieluummin "jotain betoniseinää jossain". 

Sitä piirtäjä itsekin olisi varmaan arvostanut enemmän. 

Luulimme jo löytäneemme hyvän sijainnin ja ajankohdan erään toisen projektin yhteydessä.Eräs henkilö tilaajapuolelta halusi kuitenkin pelata varman päälle 

ja meni kysymään lupaa maalauksen toteutukseen tuolta 

No, niinhän siinä sitten tietysti kävi ettei lupaa saatu. 

Päätöntä menoa.

Yksissä tuumin päätimme silti toteuttaa homman. 

Tosin myöhemmin itse valitsemaamme kohteeseen, kysymättä enää keneltäkään. 

Se oli vähintä mitä nykymaalari voi entisaikojen vastarannan kiisken kunniaksi tehdä.

Torstaina Helsingissä vietettiin Taiteiden Yötä ja päätimme toteuttaa maalauksen silloin. Paikaksi valikoitui lopulta Kalasatama, koska meri oli Tovelle tärkeä elementti ja hän myös asui lapsuudessaan satama-altaan vastarannalla Katajanokan Luotsikadulla.

Sataman betonipollari toimi alustana, mutta pohjaduunit piti hoitaa ensin... 

Pinta puhtaaksi julisteriekaleista ja murikan juuri rikkaruohoista.

Foto: Acton

Tunnin aherruksen jälkeen meillä oli käsissämme musta möhkäle.

Toteutuksen halusimme olevan tunnistettavasti Janssonin käsialaa mukailevaa tyyliä.

Samaa mitä varmaan sinunkin keittökaapeistasi löytyy kahvikupin kyljestä.

Mutta yhtään muumia sinne ei tulisi. Tällä valinnalla halusimme tuoda esiin juuri sitä 

toista ja itsellemme merkittävämpää Janssonin tuotantoa.

Psyke keskittyi taustan kasaamiseen, joka sitoisi kokonaisuuden yhteen.

Acton huolehti pääasiassa kirjaimista.

Päätimme kirjailla kiveen TOVE sekä 100 vuotta molemmilla kotimaisilla kielillä.

Meikäläisen rooli oli rakentaa muotokuva duunin keskimmäiselle seinälle.

Mietin eri kasvokuvavaihtoehtoja eri ikäkausilta ja tulisiko malliksi 

valokuva vai taiteilijan omakuva. Lopulta päädyimme kuvaan, 

joka myös wikipediaa koristaa.

Siinä taiteilija on 53- vuotias, 

katse tähyilee eteenpäin ja hiuksia koristaa kukkaseppele.

Vaimeasti hymyilevä taiteilija jo saavuttanut paljon,

 mutta silti uusia asioita vielä edessä.

Piirsin luonnoksen maalaukselle ja sen pohjalta syntyi kasvot kiveen.

Kuten monesti maalatessa, tässäkin kohtaa arvelutti, tuleeko kuva onnistumaan.

Kuvakulma oli haastava ja etenkin nenä sellainen jollaista en ollut aiemmin tehnyt.

Välillä piti jokaisen vuorollaan myös tallentaa tilanteita.
Oma kamerani tilttasi lopulta oltuaan edellisenä päivänä vesisateen armoilla toisella keikalla, mutta onneksi muilla kuvausvehkeet toimi hyvin.

foto: Acton

Sää oli kohtuullisen mukava loppukesän viileä mutta aurinkoinen, 

vettä ei satanut mutta mereltä puskeva tuuli tietysti paikoitellen piinasi.

Päivä oli pitkä, joten välillä piti tankata ja vähän huilata.

Näillä eväillä homma jatkui ja ukot pysyivät vireessä. 

Muutamaa tuntia myöhemmin paketti oli kasassa.
Actonin kuvaama lopputulos näytti tältä:

Sen verran kuitenkin vielä täytyy jossitella, 
että alempaa kukin voi vain kuvitella miltä lopputulos olisi näyttänyt 
suorassa seinässä siellä paikassa äx.

Loppuun kaksi videovaihtoehtoa.

Tovesta kertovan dokkarin teaseri

Moominland Tales: The Life of Tove Jansson, Trailer I Documentary

Tai sitten sen kirjastoaikakauden aikana mieleen painunut rokkibiisi:

Raaka-Arska & Popeda: Muumi Muumi
Etenkin ajassa 1.27 kuuluva
 "ravista kolista Muumi Muumi" natsaa spraymaalaukseen ihan kivasti.

Kiekkojunnujen kanssa työmaa-aitaa maalaamassa

Alkukesällä poikettiin poikain kanssa Tikkurilassa taiteilemassa.

Eräästä aiemmasta projektista kuullut rakennustyömaapomo otti yhteyksiä 

ja kysyi saisiko työmaakohteensa aidasta miellyttävämmän näköisen.

Aidan takana Hartela rakentaa asuntoja VVO:lle ja paljas aita oli aika karu.

Urakoitsija lupasi maksaa viulut, minun tehtäväkseni jäi kasata orkesteri ja soittaa konsertti.

Ensin soitin kollegalleni Aleksi Vanniselle. Kerrottuani ehdotuksesta, 

päätimme vetää homman läpi Zulu Nation Scandinavian nimissä.

Kysyin myös Tikkurilan Iceheartsilta voitaisiko yhdistää taas voimia 

maalailun ja juniorityön merkeissä kuten pari kertaa aiemminkin. 

Kyllähän siellä oltiin asialle valmiita samantien.

Luvatkin järjestyi tilaajan toimesta näppärästi.

Graffitimaalarin silmin myös maalattavan aidan sijainti oli oikeastaan

aika hauska. Vastapäätä kun sattuu sijaitsemaan Keskusrikospoliisin päämaja.

Ajattelin myös että koska meille tulee junioriurheilua harrastavia nuoria mukaan,

voisi sekoittaa lajeja keskenään kysymällä koripalloaiheista sponsoria 

tukemaan työpajaa. Maalauspaidat ryhmällemme lahjoittikin 

  http://www.wolfpack.fi

Ensimmäisen illan päätteeksi napattiin jengistä joukkuekuva.

Työmaa-aita oli noin 70 metriä pitkä, joten askarreltavaa riitti kahdeksi päiväksi. 

Se oli myös positiivista, koska kaikki junnut ei päässeet ensimmäisenä päivänä

mutta seuraava vuoro natsasikin.

Kaikki mukana olleet ei myöskään taiteilleet kirjaimia tai hahmoja.

Joukkuepelissä jokaiselle on kuitenkin roolinsa ja esim. valmentaja Vellu

teki tärkeää työtä pohjamaalia pintoihin levittäessään.

Musta on aina muodissa.

Myös nuorin maalari sai vastuuta ja pääsi sekä telaamaan että suihkimaan.

Toki siinä ohessa piti vähän vaatetustakin muokata...

Licence to Paint.

Välillä piti myös luonnostella lisää.

Katukulttuuria ja joukkueurheilua. 

Toimii.

Turvallisuus oli huomioitu myös työmaanauhoituksin ja itse ahersin turvaliivi niskassa.

"Pääsy kielletty"

Koska kyseessä oli työmaa-alue, lähdimme toteutamaan aitaan raksa-aiheista kuvitusta.

Tekstiksi ideoimme viestin ohikulkijoille:

"GRAFFITI IS HERE 2 STAY, LOVE IT OR NOT"

Love kuvattiin Iceheartsin logosydämellä ja nro 2:lla korvattiin sana TO, 

koska maalaamassa oli urheilijoita joille pelinumerot ovat tärkeitä.

Duunareiksi sanojen väleihin tuli 

vahvasti graffitikulttuuriin kuuluvia  Vaughn Bode:n liskohahmoja,

joilla on työkaluja  ja suunnitelmia käsissään. 

Myös aidan etureuna kuvitettiin työkaluteemalla.

Hauska juttu on myös se, että kaksi iltaa maalattuamme n. klo: 17-22

ohi meni satamäärin ohikulkijoita, autoilijoita ja tietysti myös useampi poliisiauto.

Toisen päivän iltana kun maalaus oli valmis ja olimme korjaamassa työvälineitä pois,

tuli partio paikalle joka kertoi että heille oli ilmoitettu graffitimaalareista. 

Eli siis klassisesti: "mitä miehiä ja millä asialla?"

Tätä vartenhan meillä oli ne luvat printattuina, jotka tosin hetkeä aiemmin oli jo

tarpeettomina heitetty roskikseen. Onneksi papru vielä löytyi ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Kokonaisuuden kuvattuamme ei muuta kun yläfemmat ja kohti uusia seikkailuja. 

Toki vielä musaa sitä ennen...

Elämähän on peliä, olet sitten sooloilija tai joukkuepelaaja.

Siksi klassikko vuodelta 1998:

Public Enemy: He Got Game