Kirjamessut 2014: KirjaKallion graffitiseinä

Tuttu blogausaihe aiemmilta vuosilta: Kirjamessut.

Joka vuosihan siellä on käytävä kuuntelemassa kirjailijoiden kertomuksia

 ja kuvittajien kuulumisia. Kun kuulee tarinoita luovan alan ammattilaisten arjesta,

tulee hyvää näkökulmaa ja mahdollisia vinkkejä omallekin uralle.

Tänä vuonna oli mahdollisuus osallistua messuille joka päivä työn merkeissä,

olin yksi maalareista, jotka kuvittivat messuosaston seiniä.

Maalasimme MakeYourMarkista hankituilla 

 vesiohenteisilla spraymaaleilla hitusen tussilla hifistellen.

Viereisellä seinällä maalasivat Antti Kalakivi sekä Jaana Tikkanen 

siveltimillä ja pullotussilla sekä samoilla kannuilla.

KirjaKallio , eli Kallion ilmaisutaidon lukiolaiset isännöivät Louhi-lavaa,

 jossa messujen aikana vieraili monensorttista kynänpyörittäjää 

kertomassa synnyttämistään opuksista.

Torstai

Joka päivälle oma teema, johon vieraat sekä päivittäinen paneelikeskustelu liittyivät. Torstain aihepiiri oli: "Kun vahvasta tuli uusi laiha". Paneelissa mm.

Radio Helsingin päätoimittaja Maria Veitola kertoi

 omakohtaisista kokemuksistaan ympäristön ulkonäköodotusten suhteen. 

Samaan aikaan taustalla joku lippispää maalasi bodaria seinään.

foto: Kirjakallio

Marian tarina olikin kiinnostavaa kuultavaa, tarina ufosta ja ennakkoluuloista

kertoo paljon tasapäistävästä yhteiskunnastamme. Voit lukea haastattelusta 

kirjoitetun artikkelin Iltalehden linkistä

Päivän edetessä sain seuraa seinälle, kun Mad Max Madson tuli kaverikseni.

Eipä aikaakaan, kun suuri yleisö oli huomannut Maxin saapuneen,

 sällin maalaamista seurasi aikamoinen lauma uteliaita.

Samaan aikaan sohvalla istui James Nikander, 

eli Musta Barbaari kertomaan kirjastaan "Salil eka salil vika".

Vierailijan kunniaksi taustaseinälle ilmestyi ghettoblaster kirjahyllyn viereen.

foto: Kirjakallio

Aiemmin päivällä vierailleiden crossfit-miesten ollessa sohvalla

seinälle syntyi myös kahvakuula, joka muuttaisi muotoaan heti seuraavana päivänä.

Puolivalmiin mankan kaveriksi ilmestyi vielä

henkilövaaka, fitness-harrastajalle elintärkeä kapistus.

Päivän päätteeksi kävin kuuntelemassa vähän 

vanhemman koulukunnan muusikkoa (kaikkien muiden titteleidensä ohella).

Mato Valtonen oli kertomassa kirjasta "UUTTA MATOA KOUKKUUN"

jonka kirjoitti Kalle Isokallio. Luin itse teoksen viime talvena ja suosittelen!

Tässä on sellainen kirja, joka pitäisi ehdottomasti lisätä pakolliseksi 

oppimateriaaliksi kulttuurituotannon opiskelijoille, tai oikeastaan jokaiselle

joka haluaa tehdä jotain vähän eri tavalla kuin muut.

...vaikka välillä vähän tulisi turpiinkin...

Tietysti piti ne nimmaritkin siihen etusivulle ruinata.

Perjantai

Päivän aihepiiri oli "Maailmanmatka ja maailmantuska".

Eli kuinka matkustaminen vaikuttaa kohdemaihin ja kuinka omalla toiminnalla

asiaan voisi reagoida. 

foto: Kirjakallio

Aamupäivästä alkaen suurin energia meni värityshommissa, 

kun torstain linja oli ollut pitkälti sketsausta harmaalla valkoiselle.

Puolialastomasta adonisbodaristakin kehkeytyi enemmän sohvauneksijan 

näköinen matkamies merinovillaneuleessaan.

Max väritteli säästöpossun ja spreijasi kylkeen "Matkakassa".

Maailmanmatkailuaiheisiin kysymyksiin parhaat vastaajat 

ovat tietenkintv:stä tutut Riku & Tunna Madventures. 

Mondo lehden päätoimittaja Kati Kelola vahvisti 

omalla panoksellaan keskustelua mukavasti.

Tästä riemastuneena kahvakuula lensi lepikkoon ja karttapallo tuli kehiin.

Lisää tarttumapintaa aiheeseen toivat kirjahyllyn kylkeen ilmestyneet 

matkamuistoviirit, piikikäs kaktus saviruukussa sekä kapsäkki, 

jonka Max oli muovannut ghettoblasterista lukiolaisten haastatellessa

 sarjakuvataiteilija Petri Hiltusta. Mieheltä on ilmestynyt 

uusi osa hilpeitä Väinämöisen seikkailuita, nimeltään Tietäjä tien päällä.

Samaan aikaan seinän takana tytöt treenaavat jo seuraavaa haastattelua.

radiossa se tehtäisi lämpiössä, messuilla homma sujuu lattialla.

Värikkäisiin neliöihin sai kuka tahansa jättää viestiään. 

Ja hienosti seinään piirtäminen houkutti niin isoja kuin pienempiäkin messuvieraita.

Melkein tuli lapsuus mieleen, kun oltiin vaihtamassa tapetteja lastenhuoneeseen

ja faija antoi luvalla piirtää suoraan seinään.

Aikakoneita näytti olevan laatikkokaupalla naapurissa myynnissä, 

mutta noilla ei kyllä omaan lapsuuteni pääsisi.

Mukanani tuoman Julkimot- sarjisalbumin avulla tehtiin silti tekijän kanssa 

pieni aikahyppy muutaman vuoden taakse.

Suosikkiin sarjakuvaa piirtänyt Jarkko Vehniäinen oli aidosti yllättynyt pyytäessäni 

omistuskirjoitusta näinkin vanhaan albumiin. 

Nykyisinhän mies tunnetaan ajankohtaisesti Kamala Luonto -sarjastaan.

Jatkoin matkaa messuilla ihan eläimenä, seuraava kuuntelun kohde oli 

ankkamaestro Ameriikasta asti.

Pari muutakin messuvierasta näytti suunnitelleen samaa.

Don Rosan tarinoita olisi kuunnellut mielelläni vaikka kuinka kauan, 

siinä on miehellä asenne paikallaan. Jalat maassa ja jokaisen huomioon ottaen 

hän kertoi olevansa todella pahoillaan, 

että ei voi piirtää kaikille halukkaille lukijoille ankkoja.

Akkarin päätoimittaja Aki Hyyppä kertoi että tällä kertaa signeerauspisteellä saisi vain nimmarin, eikä piirrosta. Kuljin signeerauspisteen ohi noin tuntia ennen kuin Rosa alkoi tarinoida ja jo silloin se jono oli montakymmentä metriä pitkä. 

Pettymystä lieventääkseen piirtäjä oli tuonut mukanaan toisen itselleen rakkaan 

harrastuksen satoa; chilipaprikoita. Niitä hän 

auliisti heitti yleisöön ja fiilishän oli kuin penkkaripäivänä kadunvarressa.

Miehen tehdessä lähtöä salamavalot räpsyivät 

niin ammatti-, kuin amatöörikuvaajillakin.

Piirtäjämestarin nimmari on tullut hankittua jo aiempien vierailujen yhteydessä,

 joten tsekkasin perjantain päätteeksi muuta messutarjontaa.

Kahdella eurolla olisi saanut näemmä kahmittua 

itseriittoista aidankaatajaa muutaman sata grammaa.

Pohdin hetken olisiko pitänyt ostaa johonkin hyötykäyttöön, 

mutta koska Lambista ei jää painomustetta kalsareihin, 

jätin löydön muiden elävien ruumiiden joukkoon. 

Divaripuolella kirosin jälleen teini-ikäistä itseäni, kun rahanpuutteessa roudasin 

lähes kaikki aarteeni antikvariaattiin. 

Vaikka Pink Panthereista ja Mustanaamioista ei vieläkään myymällä niin suuria 

rahoja saisi, kuin alla olevista Hämäriklassikoista (!), niin kyllä nuoruuden sarjiksia silti on ikävä.

Lauantai 

 Antin ja Jaanan seinällä Karhupuiston karhu oli päättänyt lähteä reissuun, 

mutta kyllä se kuitenkin oli mukanamme loppuun saakka.

"Miltä näyttää menestyjä" oli päivän teema.

Siihen liittyen laitoin sohvalla nukkujan haaveilemaan kultakellosta ja 

pröystäilemään setelinipulla. Tehokeinona käytin monopoliseteleitä maalattujen sijasta.

foto: Kirjakallio

Päivän kuuntelusettiini olin aikatauluttanut kirjailijan Kotkasta.

Jari Järvelä osallistui paneelikeskusteluun Suomen Dekkariseuran kutsumana, 

keskusteluaiheena "Nuorten rikokset kirjallisuudessa".

Kun dekkaristit olivat paneloineet, pyysin Jarin maalaamaan.

Tutustuin mieheen kesällä vieraillessani Kotkassa ja jo silloin oli puhetta että joskus 

pitäisi maalata jotain kimpassa. Nyt sitä sitten kokeiltiin messuilla.

Oranssi kannu kouraan ja kirjailija kirjahyllyn kimppuun.

Muiden kirjojen kärkeen syntyi tutunvärinen kirjanselkä.

Samaan aikaan meidän selkiemme takana oli haastattelu menossa.

Duudsoneiden tarinasta kirjoittanut Jani Niipola kertoi projektistaan HP:n ja Jarnon kanssa.

Niinpä säästöpossu heräsi eloon, jekkunelikon lemmikin muistoa kunnioittaakseen.

Myös unimaailman pukumies osallistui hullutteluun Jarpin bravuurilla

tikkataulu vatsassaan.

Jaana ja Antti puolestaan elävöittivät naapuriseinälle lisää Helsinkimaisemaa.

Pian saatiin seinälle myös naisenergiaa Jakomäestä, 

kun Lähiöprinsessa Tanja saapui mukaan maalailemaan.

Matkalaukku vaihtoi taas muotoaan, nyt siitä tuli läppäri. 

Myös kaktus lähti lauluun ja seuraavaa päivää valmistellen 

kaktus antoi tilaa orkidealle.

Lauantain päätteeksi seinä näytti tältä:

Sunnuntai

 "Romantiikan Fantasia" oli päätöspäivän teemana.

Salla Simukka tarinoi Lumikki-trilogiastaan opiskelijoiden haastattelussa

ja sohvan uneksija haaveili romantiikan nälässään kurvikkaasta blondista.

Meidän kolmikon seinä oli viittä vaille valmis.

Kirjan selkämyksiin pientä tussausta ja muutama muu pikku säätö,

niin siinäpä se.

Possu vaihtoi nimeään Amoriksi saatuaan lemmekkäät siivet ja läppärillä 

sohvan mies oli ilmeisesti poikennut Tinderissä.

Näissä puitteissa paneelikeskustelua romantiikasta ja somesta

kävi käsittelemässä mm. Mikael Jungner.

Naapuriseinäkin oli tullut valmiiksi, sydämiä leijaili ja 

herkkyyttä piisasi.

foto: Kirjakallio

Kiitos messuista KirjaKallion väki,

pitäkää meininki yllä ja ajatukset korkealentoisina!

foto: Kirjakallio

Loppuun on tullut yleensä heitettyä joku musavideolinkki. 

Pysyäksemme aiheessa, löysin tällaisen:

Kallion Lukio: Tervetulojuhla 2012

Mielenkiintoista menoa, ja sehän on vain oikein!