Poikkesin alkuviikosta Katajanokan suunnalla ja kiinnitin huomiota
varsin reippalla kädellä ilmastoituun rakennukseen.
Kyseessähän oli Hotel Skattana tunnettu rakennus,
jossa majaa piti myös Merimiespalvelutoimisto.
Jatkoin päiväohjelmaani suunnitelman mukaisesti mutta palasin illemmalla
uudestaan tutkimaan mikä meno ja meininki meneillään.
Tunnelma oli kovin kelmeä eikä juttuseuraa tuntunut löytyvän.
Äkkiä kuitenkin kuulin näyteikkunan suunnasta kiukkuista sadattelua ja
kääntyessäni katsomaan, vastaan tuli merimiessäkkinsä pakannut
Kapteeni Haddock, joka näytti tekevän lähtöä Merimieshotellinakin palvelleesta
majapaikastaan.
Päättelin kapun tarkoittavan vandaaleilla purkumiehiä eikä meikäläistä,
mutta saatoin toki erehtyäkin.
Kello näytti jo kolmea joten suuntasin Haddockin jalanjäljissä pihalle, ennenkuin
naapuritalojen asukkaat ottaisivat kipinää yöllisistä vierailijoista.
Pihalla valkeni että jotain kummallista oli tapahtumassa kadun suunnassa.
Ja toden totta, kipinäähän siellä jo otettiin ja annettiin.
Sporakiskohuoltomiehet olivat aivan liekeissä!
Eilen fiilistelin Haddockin tapaamisen jälkeen
Tintti -sarjiksia enemmänkin ja hyppäsin auton rattiin, Kalasatamaan suunnaten.
Jatkoin matkaa merenrantaan ja kun olin kuvaamassa ruskan värittämää vaahteraa, huomasin laiturissa olevassa aluksessa jotain liikehdintää...
No turskatti, siellähän oli tutunnäköistä porukkaa!
Tintti vaikutti olevan vähän hädissään, mistäköhän nyt oli kyse?
Kierrettyäni laiturille oli sielläkin tuttu hahmo taas kokenut kovia.
Haddock röhnötti mahalleen kaatuneena aluksen kannella.
Mikä tilanne siellä oli ollut kun äijäpaha noin suinpäin oli rymistellyt menemään?
Ja miten Humphrey Bogart liittyi tilanteeseen?
Merikarhuystävämme oli kompastunut jostain syystä kannella lojuneeseen koivupölkkyyn.
Katsahdin tulosuuntaansa kohti ja kurkkasin kannen alle,
olisiko ystävämme kenties pelästynyt jotakin?
En löytänyt mitään merkillistä karmean epäsiisteyden lisäksi.
Ohjaamossa myös meno haiskahti epäilyttävältä,
ohjauslaitteita ei näkynyt mutta runkopatja ja muuta roskaa sinne oli tungettu.
Aivan kuin alus olisi ollut hylätty ja muodostunut kelluvaksi kaatopaikaksi.
Sitten löyty syy Haddockin säntäilyyn. Ukkopaha lienee pelästynyt
nähdessään nuuskapurkin ja nallipyssyn, yhdistettynä liialliseen romminkittaamiseen
saattaa se laukaista mielikuvituksen valloilleen.
Päätin vaihtaa maisemaa ja toivotin sarjakuvasankareille hyvää matkaa,
minne he sitten purjehtisivatkaan.
Jos arvata saa, millaista musiikkia miehet kuuntelevat,
kun vihdoin merelle pääsevät, heitän veikkauksen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti