Vuoden aluksi lupasin listata viime vuoden erilaisia keikkoja,
kyllä se sarja jatkuu, mutta ei nyt, sillä ajankohtaisuus menee aina muistaluista ohi.
Tällä kertaa luvassa jopa paljasta pintaa!
Luin Hesarista viikko sitten uutisen välikohtauksesta jakomäkeläisessä
kerrostalossa: alaston mies oli riehunut rappukäytävässä .
Koska muissa tarkoituksissa on tullut alueella seikkailtua itsekin,
kiinnosti tietää aiheesta lisää. Ilta Sanomien uutisessa rikosylikonstaapeli Myöhänen
tiivistää syynkin: "Joku pikku kiukku siinä on ollut."
Iltalehden uutisessa löytyy jopa akuutti kuva käytävän lasinsirpaleista.
Inspiroiduin aiheesta tietysti heti, mutta koska työn alla on muuta tärkeämpää,
meinasin jättää reagoimatta sen suuremmin. Mutta sitten oma naapurimme
inspiroi toiminnallaan, joten päätin yhdistin keissit.
Suuntasin kutosille, purkutalo kakkoseen.
Ei mennä kuitenkaan sinne asti vielä...hilusti lisää taustaa ensin.
Joskus vuosikymmen sitten leikkasin talteen Aku Ankka -lehden mainoksen,
jossa on suurennetuna yksi sarjakuvaruutu.
Siinä Aku viittaa todennäköisimmin naapuriinsa Teppo Tulppuun .
Laitoin sen raameihin ja olen kuskannut mukana jo monessa muuttokuormassa.
Sijoituspaikkana on aina ollut aiheesta johtuen wc.
On tässä itsekin monenlaista naapuria tullut nähtyä. Nykyisessä asuinpaikassa
yläkerrassamme asuu pariskunta, jonka rouva harrastaa harjanvarsikoputtelua.
Lapsiperheen eläessä kerrostalossa ääniä tietysti tulee välillä ilosta,
välillä surusta ja välillä vahingossa. Mutta sehän kuuluu elämään.
Mitään kotibiletystä tai muuta järjestyssäännön vastaisuutta emme harrasta,
silti suhde yläkertaan on melko viileä.
Koputtelijan mies kuitenkin tervehtii normaalisti aina,
mutta rouva kääntää katseensa poikkeuksetta muualle.
Viime viikolla täti tuli vastaan alaovella ja kommentoi miehelleen:
"Sieltä tuli näköjään kolinavaara."
Jäin miettimään, liittyikö sanavalinta peräti blogin nimeen,
seuraako eläkeläispariskunta tarinointiani katutaiteesta?
Jos näin on niin olkoon tämä omistettu kädelle, joka harjanvartta heiluttaa.
Suuntasin siis jälleen Jakomäentielle, purettavan kerrostaloon rappukäytävään.
Aamuyöstä seinän parissa askarrellessa homma on hyvä kuitenkin suorittaa
hämärässä, ellei halua ylimääräistä yleisöä. Kertaalleen kierroksella poikkesi
vartiointifirma, mutta kasvokkain kohtaamisen onnistuin välttämään.
Valmiin duunin kuvasin kuitenkin jo salamalla.
Vähän ennen postinjakajan aikataulua homma oli paketissa.
Otin Akulta asennon ja asenteen, johon lisäsin uutisen alastomuuden ja
mukaelman itsestäni.
Kävi kuitenkin pikku moka.
Valkoinen maali unohtui matkasta, joten silmät ei ole niin tarkat kuin olisin halunnut.
Silmät ja hampaat siis piti jättää seinän pohjamaalin värisiksi.
Rappukäytävän ahtaudesta johtuen oli jälleen ongelmia saada koko
maalaus kerralla kuvaan. Paikanpäällä näyttää tietysti luonnollisemmalta
ja tilaansopivemmalta.
Tällä kertaa oli vähän muokattu puhekuplakin laitettava,
sen liittyessä tilanteseen niin merkittävästi.
Sen verran häveliäs kuitenkin olin että kriittiset ruumiinosat jemmasin
kylpypyyhkeeseen, mutta oma tunnushan siihen pyyhkeeseen oli lisättävä.
Sijoitin sen taktisesti, koska tietynlaista cojonesia näissäkin hommissa on hyvä olla...
Tilanteeseen sopii lopuksi paljasta pintaa ja
reipasta sekoilua Itä-Helsingistä musiikin muodossa:
