DON'T STOP...

Aina välillä graffitihommissa on fiilis kuin lapsena joulun alla. 

Odotat jotain jonka tiedät olevan tulossa,

mutta et tiedä millaisena sen saat käsiisi.

Tämä on yksi lyhyt kertomus siitä, kun lahjapaketista paljastuu

radio-ohjattavan auton sijasta neppisauto.

 "Ihan kiva, muttei se mitä odotettiin."

Tammikuussa poikkesin siellä Jakomäen pisimmässä talossa, 

jo ennen Naapuri-maalausta. Oli tullut aika hyvä ajatus 

hyödyntää kerrostalon rapputasanteet yhden pitkän lauseen muodostamiseen.

Ensimmäisen talon purkuvaiheet eteni siten ja kun purku oli edistynyt 

oli UIPPO nimisellä maalarilla sanansa kolmessa kerroksessa.

Jossain sellaisen fotonkin näin, mutta en löytänyt tähän hätään.

Oma lauseeni oli sieltä klassisimmasta päästä, mutta hilusti säädin sanajärjestystä:

"DON'T

STOP

HIP

HOP *

Laitetaan hoppi vielä toisestakin suunnasta, niin näkyy että suhteellisen 

työläs keikka oli, vaikka kirjaimet onkin hyvin simppelit.

Voin kertoa että kyllä siinä telatessa ja kurkotellessa hiki tuli,

 tammipakkasista huolimatta.

Ja nyt siis viime viikolla korjasin kauan kaivatut työn hedelmät.

Suuntasin fotaamaan ja petyin.

Siellä ne purkupetterit murskasi seinää, mutta epätäsmällisemmin kuin odotin.

Alimmat kerrokset jäi pystyyn vielä siinä vaiheessa kun kaksi ylintä jo meni nurin. 

Saamarin kurottaja...

Mutta vaikka jäikin odotusten vastainen paketti kainaloon, 

ei voi pysähtyä vaan matka jatkuu.

Loppuun  Rock Steady Crewin näyte videolla juuri tähän henkeen, 

jossa korostuu kulttuurin alkuaikojen hyväntuulinen meininki:

Rock Steady Crew: HIP HOP DON'T STOP

Idän Palmu ja jääkarhujen ympäristöasiaa

On tullut jo muutaman kerran purettua ajatusmaailmaa Kyläsaaren
rannassa ja sinne nytkin mennään. Kun viime syksynä vaeltelin joutomaalla
meren äärellä Kapteeni Haddocin tapauksen yhteydessä,
löytyi sieltä toinenkin hylätty veneenraato.

Alus oli todella kuvauksellinen ja kaikesta päätellen paljon elämää nähnyt vempele.

Kiulun kyljessä lukee aluksen nimi "Idän Palmu". 

Nimestä tuli mieleen palmuöljy ja sen ympäristövaikutukset. 

Palmuöljystä Shell ja Idästä Gazprom. Ympäristöstä ja öljystä ajatus kulki 

ilmastonmuutokseen ja sen symboleiksi muodostuneisiin jääkarhuihin. 

Parhaillaanhan venäläinen Gazprom etsii öljyä valtavalla Prirazlomnaja-

porauslautalla hallitsemallaan Jäämerellä yhdessä Shellin kanssa. 

Tuli inspiraatio projektiin, jonka tosin voisi toteuttaa vasta talvella.

Vaikka en mikään ituhippi olekaan, on ympäristönsuojelu itselleni tärkeää. 

Maailmassa on muutama asia joita rauhanmieskin vihaa,

oman inholistani kolmen kärjessä löytyy:

ahneus, välinpitämättömyys ja ylimielisyys.

Gazprom + Shell tapauksessa nämä kaikki yhdistyvät.

Johanna Sinisalo kartoitti Hesarissa kuinka Suomi pohtii jäänmurtajiensa

mukanaoloa Arktiksen öljynporaushankkeessa. Kuvatun kaltaista 

toimintaa  ei tietenkäänpidä hyväksyä. Jos itse koet Arktiksen asian tärkeäksi

ja tämän linkin kautta myös sinä voit vaikuttaa.

Sen minäkin allekirjoitin.

Mutta siihen alukseen nyt takaisin.

Hylyn ohjaamon etureunassakin oli kirjoitusta: "Farther Christmas"

Sanaleikki joka tarkoittanee vapaasti suomennettuna "Joulu Kauemmaksi".

Joulupukkihan tunnetaan myös Father Christmas nimellä.

Tietysti piti myös sisätiloissa vierailla. Karu meininki.

Ties mitä päätöksiä ja suunnitelmia noilla nahkasohvilla oli joskus tehty.

Aloin selvittää paatin taustaa. Miksi se makasi hylättynä ja kenen se oli?

Lopulta sain kaverin kautta seuraavanlaista informaatiota:

Entinen venäläinen merentutkimusalus joka vuosia sitten vaihtoi omistajaa 5t/€ hintaan. Värikkäästä tapahtumasarjasta vois kirjottaa vaikka pienen komediakirjan, mutta on mm. ajautunut tuuliajolla vanhankaupunginlahdelle kaislikkoon ja kolaroinut useita laiturissa olleota veneitä Herttoniemen rannassa, jonka seurauksena veneen korvauksena nuoliluokan veneelle aiheutuneista vahingoista otti maasta karkoitettu brittilordi. Vene upposi viime talvena Herttonimen rantaan. Veneen omistaa ja Kinnunen tekeytyi varattomaksi joten noston ja poishinaamisen maksoi Helsingin kaupungin liikuntavirasto, joka puolestaan siirtää aiheutuneet kustannukset muiden veneilijöiden paikkamaksuihin 2015.

Veneen pohja on hiekkapuhallettu muistaakseni vuonna 2008 Verkkosaaren kentällä ja silloin pohjaan laitettiin aivan alimitoitetut sinkit. Vene laskettiin vesille Verkkosaaresta ja silloinen omistaja keksi säästää nostokustannuksissa kertomalla nosturifirmalle veneen painon alakanttiin. Nosturissa ei riittänyt kyky siirtää venettä riittävän syvälle ja vene jäi pohjastaan kiinni rantakiviin. Seuraavalle päivälle tilattiin isompi nosturi, mutta yöllä oli vedenpinta noussut ja vene löytyi aamulla vastapäisestä kaislikosta. Vene hinattiin pois kaislikosta ja omistaja alkoi siirtää sitä ajaen Herttoniemenrantaan. Veneessä ei ollut kaasu- tai vaihdevaijereita brykalta konehuoneeseen, vaan käskynvälittäjänä toimi n.10v poika, joka juoksi brykan ja konenhuoneen välillä. Tämän seurauksena vene ajautui pienvenelaituriin runnoen ainekin 3 pienempää venettä. Lisäksi ruutuun peruuttaessaan työnsi tämä viereisessä ruudussa olleen nuoliluokan veneen kiinni aallonmurtajaan rikkoen peräkulman.

Metro-lehti uutisoi aluksesta parikin kertaa 2014.

 Ensin uppoamisesta Helmikuussa Ja puoli vuotta myöhemmin kuinka alus on 

edelleen pohjassa. Loppukesästä se raato oli lopulta nostettu ja 

jonkun toimesta siirretty sitten Herttoniemestä Kyläsaaren rantaan.

Hylyn kuvauksellisuus palveli myös markkinavoimia. Loppusyksyn 

muotia aluksen luona Me Naiset -lehteen oli kuvannut Jouni Harala.

Itselläni oli kuumien kissojen sijaan mielessä viileät jääkarhut.

Helmikuussa kun paatti vielä lojui jäissä, lähdin käymään.

Yön kelmeässä valonkajossa aloin synnyttää valkoista nallea 

aluksen kyljelle.

Muutamien mallikuvien avulla olin luonnostellut jääkarhun,

joka olisi kiipeämässä sulavilta jäälautoilta alukseen turvaan.

Kyljen lisäksi väriä sai savupiippu, tunnuslogon keinoin.

Yökuvat saatuani suuntasin kotiin lämpimään suihkuun,

maalatessa jalkani meni kolmesti jään läpi ja tuli vähän vilu.

 Seuraavana aamuna ennen kouluun menoa kävin fotaamassa päiväkuvat.

Siellä se nalle killui yhden tassun varassa koettaen saada köydestä otetta 

ylös kannelle päästäkseen.

Paatin lisäksi ranta on kerännyt muutakin hylättyä kulutushyödykettä.

Idän Palmu ja muut romut toivottavasti häipyy rannasta "jonkun toimesta", 

mutta tehokas nimi elää jo omaa elämäänsä kierrätettynä. Itäkeskuksessa 

bongasin tutun sanan betonitolpasta. Se näyttää palvelevan jonkun täginä.

Mutkan kautta myös Greenpeace oli kuullut jääkarhuprojektistani.

Kun heidän Arctic Sunrise -laivansa poikkesi Helsingissä, siellä oli avoimet ovet.

Tietysti poikkesin kurkkimassa miltä ympäristöaktivistien aluksessa näyttää.

Pelastusrenkaan kanssa otin kaverikuvan, kun maailmaa tässä 

koetetaan pelastaa itse kukin, mitä moninaisimmin keinoin.

Sisällä oli paljon hienoja yksityiskohtia, 

yksi niistä oli messinkinen kyltti komentosillalla.

Aluksen ohjaamossa oli syksyllä 2013 melkoinen melske ja ryske

kun Venäjän armeija otti aluksen haltuun ja kiinniotti miehistön.

Siinä yhteydessä paatti sai kuritusta oikein isän kädestä ja vähän jalastakin.

Käytävällä löytyy muistona vierailusta sisään potkaistu ovi kehystettynä.

Tarkempaa infoa tapahtuneesta tiivistetysti antaa Arctic Sunrisen tapaus.

Greenpeacen runsaissa varusteissa löytyy myös jääkarhupukuja.

Tässä yhteydessä oli mahdollista katsoa ympäristöä myös

nallen näkökulmasta, enkä voinut vastustaa kiusausta.

"...Peace, man..."

Alus miehistöineen seilaa jo muualla tositoimissa, laitetaan tarinakin pakettiin

ja loppuun taas musaa. Tapaukseen sopii jo nimensäkin puolesta DJ Polarsoul,
ja feattaavien herrasmiesten tarinat myös istuu ytimeltään tarkoitukseen.

DJ Polarsoul: Ei Kompromisseja. Feat. Asa, Jodarok, Paperi T

Nakkikioskille Hassisen Kone

Perjantaina ilmestyneen tuoreimman Nyt-liitteen jutussa

kerrottiin kuinka perinteisten snägärien tulevaisuus on liipasimella.

Huhtikuussa on edessä kilpailutus, jossa perinteisten nakkikioskien asema 

on uhattuna kun voimassa olevat vuokrasopimukset päättyvät vuoden lopussa.

Entisenä ravintolakokkina olen tietysti huolissani. 

Olisiko kioskiyrittäjienkin aika laajentaa myyntivalikoimaa ulos lautaselta?

Nykyisin kirjastoistakin voi lainata vaikkapa porakoneen 

tai kitaran: Kirjastot_ja_palvelut/Lainattavat_esineet

Miksei sitten snägäriltä? 

Matkan varrella tuli metsikössä vastaan kohde, 

joka toi mieleeni sisäkioskin joita sikisi paljon ympäri Suomen

kun oluen myynti tuli sisäkioskeissa lailliseksi 1995.

Ei muuta kun kaljamyynnistä ja kirjastosta mallia nakkikiskoille

 ja koneita myymään!

Inspiraationa klassikko:

Hassisen Kone: Hassisen Kone

Hylätty pujottelukeskus ja Salpausselän kisat

Tänään alkaa Lahdessa lähes legendaariset Salppurin kisat. 

 Lahteen liittyy itselläni paljon lämpimiä muistoja ja mukavia kokemuksia, 

niin kesä- kuin talviajaltakin. Poikkesin viime viikolla punomassa juonia entisessä

Tiimarin pääkonttorissa, jossa nykyisin pesii Summer Up- festivaalia

järjestävä organisaatio. Toimiston sepät säätävät suurtapahtumien parissa kesät talvet 

ja juuri starttaavan talviurheilujuhlan taustallakin porukka pörrää.

Päätin yhdistää palaverikäyntiin myös tekoja eikä vain puhetta.

Olin kuullut lähellä sijaitsevasta hylätystä hiihtokeskuksesta 

ja siellä oli tietysti vierailtava.

Metsiköstä puikkarinnettä kohti suunnistaessani risukon seasta eniten erottui 

hiihtohissin värikkäät rakenteet valkoisen lumivaipan keskeltä.

Rakennuksiakin löytyi pari kappaletta.

Hiihtokeskus oli omassa nuoruudessani vielä voimissaan, 

mutta taloudellisten paineiden kasvaessa liian suuriksi vuonna 1996

laskettelukeskus päätettiin lopettaa. Lahden kaupunginmuseo on kasannut rinteen 

vaiheista tarkemman yhteenvedon, jonka näet tästä .

En tiedä montako vuotta kattomainoksen avunpyyntö kerkesi 

hätäänsä huutamaan, mutta muistan kyllä kuinka ostin SOS Sportwearin 

ulkoilutakin kauppakeskus Triosta vuonna 1993.

Vaikka rinteen ylläpitäjiltä loppuikin rahat, kun toimintamallia olisi 

pitänyt remontoidaoli rakennukset rempattu hiljaiselon aikana 

satunnaisten vierailijoiden toimesta sekä ulko-, että sisäpuolelta.

Johtolankoja tekijöistä en lähtenyt sen enempiä selvittämään.

Paikat oli lähtiessä laitettu säppiin, mutta

huvittavasti kuitenkin takaseinä ammotti auki.

Rakennuksen suojissa oli ilmeisesti huollettu laitteita ja 

hiihtohissin alapää oli surrannut katossa.

Sitä jäin miettimään, että oliko hiihtohissin suunnittelijalla 

ollut tarkoituksenakin tuoda rakenteessa mieleen lumihiutale vai 

tuleeko mielleyhtymä vahingossa?

Toinen puoli hallista oli ehkä palvellut välinevuokraamona tai huoltovarastona.

Paikka oli niin kärsinyt ja hajoitettu, että pieni ehostus olisi ollut paikallaan.
Olin varautunut toteuttamaan aiheeseen liittyvän seinämaalauksen,
jos sopiva tila löytyisi. Ainoa kunnon seinäpinta siihen tarkoitukseen
oli jo varattu, enkä alkanut krossaamaan ainakaan tällä kertaa.

Vaikka mesta oli saapunut elinkaarensa iltaruskoon,

 piissi toivotti auringonpaistetta risukasaan.

Siirryin sisätiloista ulkoilmaan ihmettelemään hiihtohissin käyttöohjeita.

Netistä löytämäni informaation mukaan rinne on eteläisen Suomen jyrkin,

 joten harmi että nykytila on näinkin masentava.

Hissikoneisto on kyllä vaikuttava näky. 

Jos kerran rinne ei ole enää tulossa käyttöön, niin miksei Hollolassa siirretä

kuvauksellisen kaunista romurautaa vaikka liikenneympyrän keskelle koristeeksi, 

kuten välillä muualla näkee paikallishistoriaa esille tuotavan.

Onkohan punainen hirsirakennus ollut suunnattu tupakoitsijoille vai grillaajille?

Viereisen puron jään alta pilkotti  puhkiruostuneet kottikärryt.

Jollekulle oli kattopelti kelvannut. 

Olikohan sen ottanut talteen metallirosvot vai tuulenpuuska?

Ennen internettiä solvaukset piti spreijata seinään.

Tämä tuhrustelija tosin luultavasti on tuoreempaa ikäluokkaa.

Nikke Mikkonen, näytä niille!

Etupuolella on ollut selkeästi myyntiluukku, 

onko kyseessä entinen kioski vai lipunmyynti? Ei hajuakaan.

Sisäpuolella oli jälleen suihke kuulunut.

Sen verran surkeassa jamassa entinen harrastuskeskus oli,

että seinämaalauksen tätiäkin itkettää.

Paikka oli nähty.
Päätin suksia muualle maalireppuineni.

Plan B käyttöön ja kohti kisapuistoa.

Hyppyrimäkien ja latukarttojen välittömässä läheisyydessä löytyy myös 

BMX-rataan kuuluva tunneli, jossa on välillä tullut vierailtua.

Näin talviaikaan ei suurta ruuhkaa ollut havaittavissa ja suuntasin peremmälle.

Seinäpinnoista näkee että kannuttelua siellä on toteuttaneet monet ikäryhmät.

Vesilätäkköheijastus alkaa olla jo aika kliseinen,

mutta aina se kuitenkin toimii.

Ehkä J. Karjalainenkin oli poikennut mestoilla, 

kun Mustat Lasit oli jäänyt hankeen. 

Ilma oli kostea ja sumuinen kuin suomirokkarin 80-luku.

Vähän matkan päässä siintävä huoltokontti sukelsi sumuvaipasta esiin.

Maalauksen inspiraationa toimi Salppurin kisatunnus, mutta 

Errorille tuli Game Over.

Muokkasin kisatunnuksen  ukkelit vähän uuteen muotoon, 

mutta kuitenkin siten että ohikulkijoille olisi selvää mistä idea on johdettu.

Maali tarttui seinään suhteellisen huonosti, 

ilmankosteudesta johtuen. E näyttää alla hikoilun mallia.

Illan tullen paketti kasassa. Maalipurkit kasaan ja 

muutama minuutti riuskaa sadattelua sumuisen sään johdosta.

Kunnollinen valokuva jäi saamatta.

Mutta kun hätä on suurin, on apukin lähellä.

Laitoin viestin tilanteesta Summer Upin toimistolle ja kysyin josko 

fotaaminen järjestyisi paremmalla säällä heidän toimestaan.

Kyllähän se järjestyi. 

Tuli paluupostia kolmena kapaleena:

Tänään tätä tekstiä kasatessani tuli naamakirjan inboxiin viestiä,

kuinka kaupunkilaiset olivat duuniin suhtautuneet

Lahden facebook ryhmässä

Toivottavasti viikonlopun sää ei ole ylläolevan kuvan kaltaisen 

harmaansumuinen,eihän tuolla ilmalla mäkihyppääjätkään näe hypätä ja 

se on sentään kisoissa parasta. 

Ja kun kisat on kisailtu, tai ehkä jo ennen, 

fiilistä voi kohottaa tietysti 

After Ski-teltan viihdyttävän ohjelmatarjonnan parissa

Toivotaan sen sijaan aurinkoista säätä ja iloista mieltä, kuten 

Uniikin uudessa musiikkivideossa