Hyvää Joulua Martinlaaksosta

Jouluaaton aatto 2016.
Istun just nyt keinutuolissa vuokramökillä perheen kanssa Joulupukkia
odottamassa. Muut nukkuu, mä hakkaan näppistä.
Tehtiin yksi joulumaalaus Martsariin, jonka postaan kuusijuhlan kunniaksi.
Mutta koska jouluun kuuluu sekä risut että lahjat, kerron nyt tapahtumasarjasta
vähän laajemmin samantien.

Saatatte muistaa kuinka blogasin Isänpäivänä Vantaan Martinlaaksosta,
jossa kesän lopulla oli isosti vanhan ostarin, eli Martinkeskuksen hautajaiset.
Palataan ossulle uudestaan ja jatketaan siitä myöhemmin vähän eteenpäin.

Asuessamme Martsarissa vuosina 1997-2003, aluetta kutsuttiin  leikillisesti
"Mika-Mika-maa" nimelläkin. Nimitys johtui kahdesta herrasmiehestä, jotka
olivat asuneet siinä urheilukenttää vastapäätä mäenrinteessä,
nykyisin jo puretun nuuskakiskan yläpuolella.

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/82/33/d2/8233d2c9dd1f5047d2ae3fe97abc3842.jpg

Parivaljakko Häkkinen & Salo olivat jo isommissa ympyröissä urheilemassa,

mutta varmaan niillä samoilla kallioilla ja pihoilla pojat oli touhunneet muksuina, 

joissa oman pojan kanssa ihmeteltiin muurahaisia ja tehtiin hiekkakakkuja 

2000-luvun alussa. 

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/f3/de/7d/f3de7df97cea03258aa5cc6302f93133.jpg

Kun joskus vuosia sitten kuulin kaupungin virkamiesten suunnittelevan
Martinkeskuksenpurkamista, leikittelin ajatuksella, että olisipa siisti maalata
Mika & MikaOssun seinälle pikkupoikina. Kun sitten tänä keväänä asia alkoi
konkretisoitumaan kerroin ajatuksestani jo ensimmäisissä artititapaamisissa,
joissa projektia suunniteltiin.

Aloin etsiä referenssikuvia netistä formulakaksikon nuoruudesta,
 iki-ihanalta 1970-luvulta, jolloin vaatteilla oli luonnetta ja väriä.
Silloin pojatkin puettiin punaiseen helposti ja Hai-saappaat oli kaikilla.

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/02/73/17/02731706a6a4f4a65b03e280e6d9074b.jpg

Pleikkarin tai älypuhelimen sijaan käsissä oli neppikset tai hyppynarut, lähes joka 

hiekkalaatikolla. Voin kuvitella kuinka monta sataa tuntia Martsarin hiekkalaatikoilla

M&M ovat muoviautoja muksuina neppailleet. 

http://www.plastex.fi/tuotteet/neppis.html

Ostarilla #ripmartinkeskus projektin käynnistyessä etsin maalaukseen sopivan seinän 

ja varasin seinän, jonne halusin sen tehdä. Tämä kuvakulma kiinnosti, koska saisin 

samaan valokuvaan "Tervetuloa Martinkeskukseen" -tarran ja tikapuut katolle.

Yhdistettynä valmiiseen maalaukseen, kombo toimisi.

Koska elokuun aikana oli "pari muutakin" juttua käynnissä sekä opiskelu jne,
 piti toteutus hoitaa muutaman tunnin osissa, eikä kuten yleensä kerralla purkkiin.
Hieman yllättäen sitten kuulinkin, että osaa toisista maalareista oli ärsyttänyt
seinien merkkailu. Seinää siellä kyllä riitti pitkään, ja esim. #purkutaide
-tapahtumassa Keravalla oli havaittu, että seinien varaaminen on ainoa järkevä tapa
pitää projekti järjestäjien lapasessa.

No, ärsytystä se varailu kuitenkin herätti ja eräänä iltana jälleen saapuessani
jatkamaanjo aloitettua duunia, olikin paikalla käyty "auttamassa"
jonkun tuntemattoman toimesta. Kiitti. 

Tosi kiva. Pakkohan se on myöntää että ihan rehellisesti vitutti.

Tuossa vaiheessa olin hahmoja hieronut jo muutaman illan, joten jotenkin duuni

oli vaan pelastettava. Purin hammasta ja peinttasin lisää. Asiaa mutkisti myös että 

olin halunnut säästää alkuperäistä seinäpintaa ympärillä paljon ja taustaa mahd.vähän.

Lopulta muutama ilta myöhemmin sain kokonaisuuden valmiiksi. Olin halunnut tuoda

kundien neppikset mukaan kuvaan, myöhempiin ja suurimpiin urotöihin viitaten.

Lopulta kokonaisuus oli valmis. Aikaa kului about 6 iltaa, lelutägien korjaaminen

mukaanlukien. Niiden peittämisen kohdalla mietin kauan mikä toimisi taustana, 

kun jotain sinne piti ruiskia sittenkin. Lopulta paras idea tuli baarin edustalla tupakoivalta paikalliselta. "Laita ne hiekkalaatikkoon, kun niillä on noi neppiksetkin." 

No todellakin!

Hiekkis sopi teemaan hyvin ja sain uutta merkitystäkin siihen, kun tikkaat oli seinässä: "Hiekkalaatikolta tikapuita pitkin formulamaailman katolle".

Kun varsinainen Martinkeskuksen Jäähyväisjuhlapäivä koitti, hymyilytti

reippaasti, kun näki kuinka ympäristön asukkaat nauttivat juhlan ohjelmasta ja 

useiden taitavien maalareiden luomista piisseistä ja charoista seinillä.

Paras bongaus niistä hetkistä oli itselläni Mikojen luona, jossa joku isä kuvasi 

tyttöään, eikä tiennyt maalarin hengailevan olkansa takana.

Myöhemmin tilanteessa syntynyt kuva löytyi somesta fotaajan filtteröimänä.

Hyvä kuva, terkkuja teille ja kiva että kiinnosti.

http://www.imgrum.net/tag/MikaSalo

Hashtagilla #ripmartinkeskus löytyy sosiaalisesta mediasta paljon muutakin materiaalia ostoskeskuksen purkuun liittyen. Vaikka jäähyväispäivä oli ja meni, seinien värittely

 jatkui virkeästi. Vähän turhankin. Juhlista 48 tuntia ja neppailijat oli krossattu

 jonkun muun toimesta. En tässä nyt viitsi koko fotoa laittaa enää, sellainen sirkus 

tuosta syntyi monessa mielessä, kun tietystihän homma oli kostettava maalaamalla.

Graffitihistoriaa tuntevat muistavat Bill Blastin maalaaman "Sky´s The Limit"

keissin "Spraycan Art"-kirjasta. Kun silloin kasarin loppupuolella oppia haettiin

kirjaston graffitikirjoista, tapahtumasarja syöpyi mieleen. Ensin tyylikäs ja 

yksityiskohdiltaan runsas muraali, joka sai siipeensä vähän kerrallaan.

Kunnes taiteilija jyräsi kaiken tyylikkäästi viestien.

Eli mustaksi vaan, pienellä perusthrowi-meiningillä ja lainaheitoilla.

Kirjeenvaihto jatkui vielä mullepäin pari päivää myöhemmin. 

Ne jotka räppihissaa hallitsevat, tietävät mikä sana nimelläni on korvattu.

Hymiöt keltaisella pohjalla liittyy juttuun tai ei, aivan sama.

Kerran vielä homman kuittasin ja lykkäsin herneet kokille kauhaan, nenään 

poimittavaksi. Siihen se loppui. Swedish chef heiluttelee seinässä edelleen, vaikka tulikin vaihtomiehenä kentälle. Ajoittain peli seinäpiirtelyskenessä ottaa kupoliin, 

mutta turha silti liian syvällisesti on loukkaantua.

Mutta matkanhan piti jatkua pidemmälle Martsariin?

Kuulin kontakteiltani, että alueella oli purettavana ennen joulua kolmirappuinen

kerrostalo, kivenheiton päässä formulakuskien kotitaloista. 

Tuli ajatus.

Kun postasin instagramiin oman valmiin kuvani neppailijoista,

yksi likettäjistä oli muuan M.Salo, joten kysyin Instassa, kiinnostaisiko 

peinttaus vanhalla asuinalueella? Kyllä kuulemma kiinnosti, vaikkei aiempaa 

kokemusta sellaisesta ollutkaan

Viikko sitten homma toteutettiin. Tuulilasin luonnon taiteesta voi päätellä 

sääolosuhteet ja lämpötilan. Teema oli sen mukainen. Suhteellisen simppeli

duuni oli tulossa. Itse tekisin ääriviivat ja Mika saisi värittää. 

Tapasimme pihamaalla ja aloimme hommiin. Jossain vaiheessa
Mika kommentoi että kuviakin voisi ottaa. Ehdotin että kysyisin jos vaikka
paikallinen fotopäällikkö Olli Berg
 sattuisi olemaan kotosalla.

Olli saapui sopivasti kuvaamaan viimeiset hiomiset parin tunnin keikasta. Ollin lisäksi 

mestoilla oli myös jouaaja, eli Mikan koira Bella vahtia pitämässä.

Homma eteni hyvin ja vaikka keliolosuhteet oli mitä oli, veteli 

formulaveteraani suvikumeilla sangen näppärästi pakkasessa. 

Kun duuni saatiin maalisuoralle, hileiseen seinäpintaan nimmarit
ja Hyvän Joulun toivotukset.

Vielä yhteisposetus koko kööriltä. Tässä skabassa ei 

jaettu palkintoja, eikä ruiskittu skumppaa.

Valmis kuva viittaa moneen asiaan, mutta tärkein on kirjoitettuna seinään:

Hyvää Joulua Martinlaakso!!

"Humanity Take Away" Hosted by prime minister Sipilä

Olipa kerran, ei niin kauan sitten pieni maa pohjoisessa, 

jossa koululaiset olivat maailman parhaita ja virkamiehet luotettavia.

Sananvapaus oli hyve ja puolueettomuus valttikortti.

Sitten tapahtui jotain, joka romutti lähes kaiken: 

Vaalit.

Tuli aika astua äänestyskoppeihin ja valita uudet johtajat sille ahkeralle ja 

kuuliaiselle kansalle. Ehdolla olevat poliitikot lupasivat hyvää ja kaunista,

siitä maasta tehtäisi yhdessä vieläkin parempi.

http://blogit.savonsanomat.fi/wp-content/uploads/2016/03/ss-blogi-13-3.jpg

Noh. Nyt jälkiviisaana voidaan sanoa että sen pituinen se.

Lupaukset olikin vain sanojen helinää ja pian hyvinvointiyhteiskuntaa murennettiin mainospipo päässä. Kaikki oli kaupan. Myös koulutus ja sananvapaus sai kyytiä.

Ne, jotka asian huomasivat ja siitä kansalaisille uutisoivat, vaiennettiin.

Lähes kaikki mahdollinen meni murusiksi, kustannustehokkuuden nimissä,

pikapikaa pilkkoen. Vähän niinkuin drive in- hampurilaisravintolassa.

Paitsi että sekin meni purkuun.

http://www.hesburger.com/clients/hesburger/output/ravintolakuva.php?id=5222

 Aikoinaan auringonpaisteessa kylpenyt pikaruokala Helsingin Lassilassa

olisi konkreettisia uhreja. Huomasin lauantaina kuinka pääkaupungista pois johtavan

 ulosmenotien varrella sijaitsevan herttaisen karun purilaiskioskin pihalle oli ilmestynyt

 purkufirman kaivinkone ja nippu työmaa-aitaa.  Pian sekin olisi enää muisto

 joka unohdetaan nopeasti, kuten Pisamenestys ja lehdistönvapaus.

https://s3-media1.fl.yelpcdn.com/bphoto/UxYprLImFnUVk_yzz1rqrg/ls.jpg

Tämän kaiken tapahduttua, syttyi lamppu kaljun alla ja tartuin lyijykynään eräänä

pimeänä ja sumuisena yönä siinä alati kurjistuvassa pohjoisessa maassa.

Muutamien mallikuvien avulla syntyi luonnos tilanteen aikaansaaneesta 

turmion kätilöstä, jota lähdin synnyttämään sinä samana sumuisena yönä

sen purettavan hampurilaisravintolan katolle. Valitettavasti tekoprosessista ei ole 

kuvia, kun aika meni maalaamiseen ja vesilätäkössä makaamiseen ohi ajavien autojen

 takia, vaikka ei siinä sumussa kovin häävejä kuvia muutenkaan saanut.

Lopulta katonharjalle kuitenkin saapui setä Sipilä ja 

hyvinvointiyhteiskunnan loppuunmyyntiä kampanjoiva logomukaelma.

Päiväkuva jäi saamatta, koska uni. Saavuttuani ottamaan päiväkuvaa, 

olin myöhässä pahasti. Meni jo.

Eihän tässä enää voi kuin laittaa kädet ristiin ja pyytää parempaa tulevaisuutta

joululahjaksi sille pienelle pohjoiselle kansalle. 

Kaikkea hyvää ja perempaa ensi vuotta toivoen:

-Hende-

Turmion Kätilöt: Teurastaja

Slush Music: Graffitipiano-baaritiski

Jälleen kerran tuli mielenkiintoisen erilainen keikkatarjous sähköpostiini joitain 

viikkoja sitten. Vanha yhteistyökumppani kyseli, onnistuisinko järjestämään muutaman 

pianon spraymaaleilla maalatuksi. Ajatus sinänsä oli niin hölmö, että tietysti vastasin 

"Kyllähän se onnistuu!"

Pianon maalaamisesta on aina silloin tällöin puhuttu muutamankin frendin

kesken, lähinnä vitsillä. Pianohan on lähtökohtaisesti melko kallis

sijoitus olohuoneen nurkassa, monesti saatu perintönä ja sen myötä kunnioitettava

 esine. Lisäksi, jos riittävän laveasti asiaa katsotaan, pianon voi lukea myös

aina graffitimaalareita kiinnostavaan kategoriaan "liikkuvat objektit". Pyöräthän niissä 

yleensä on tassujen alla. 

Kyseessä oli ensimmäistä kertaa järjestettävä tapahtuma nimeltä  Slush Music, 

jonka isoveli SLUSH tunnetaan mielikuvituksellisista sisustuksistaan. 

Orkkisloskassa sisustuksesta vastaa Jenni Kääriäinen, mutta tämän pianoidean

keksijä ei selvinnyt projektin aikana. Oli idea sitten kenen hyvänsä, siihen oli myös 

hyvä syy. Seitsemästä maalatusta pianosta muodostuisi tapahtuman baaritiski.

Kun maalaamisen päivä sitten koitti, tapahtui taidetalkoot erään itä-helsinkiläisen teollisuusrakennuksen uumenissa. Kauniita kiiltäviä soittopelejä odotti trukkilavojen 

ja alumiinitikkaiden keskellä seitsemää suihkijaa, jotka olin pyytänyt mukaan 

tähän rokkaavaan projektiin. Poikakuoromme koostui itseni lisäksi 

seuraavista herrasmiehistä:

*VJ Sellekhanks

*Malmi Vice

*Soved HRC

*Poppaone

*Dandysteele

*Tuza Von Thusberg

 Taiteilijoista kolme ensimmäistä työskentelee aktiivisesti myös musiikin parissa 

kuvataideilmaisunsa lisäksi. Jälkimmäiset kolme sekä minä sen sijaan kuuntelemme

 sujuvasti, joten kattaus sopi tilanteeseen kuin lusikka hanuriin.

Hip hop-kulttuurin perinteiden mukaisesti pianobattlemme käytiin

rinkimuodostelmassa, musiikin soidessa taustalla. Jokainen väsääjä oli saanut itse 

valita värinsä, toisistaan tietämättä. Tyylien ja tekniikoiden kirjo oli porukalla myös ilahduttavan erilaista, vaikka maalattava pinta ei ollutkaan pianoa suurempi.

Foto: Soved

Koskettimet jätettiin tilaajan toiveesta maalaamatta, joten mustavalkoinen raidoitus 

oli kaikissa yhdistävä tekijä loppuun saakka. Toinen yhdistävä tekijä oli, 

että varsinaista viimeisteltyä luonnosta ei ollut kellään. Pari pientä mallikuvaa 

oli havaittavissa, mutta pääasiallisesti duunit revittiin freestylenä hatusta.

Jotkut jättivät alkuperäistä pintaa esille, toiset maalasivat kauttaaltaan. 

Löytyi valumaa, pisaraa, roisketta, räiskettä ja raaputusta.

 Oli sumuista ilmaisua sekä selkeämpää muotoa.

Lopputuloksena tuli valmiiksi 7 kpl hyvin erilaisia pianoja.

Tähän olimme tähdänneetkin. Jos kaikki olisi saman näköisiä, se olisi varmasti 

tyylikästä, mutta nyt haettiin vähän enemmän rokkenrollia kehiin.

 Työvälineinä käytössä oli spraymaalin lisäksi mm. maalitusseja, kynäruisku, 

sapluunalevyjä, siveltimiä ja maalarinteippiä.

Kun loppusilauksia vedeltiin vielä viimeisiin pianoihin ja aloimme kerätä 

tavaroitamme kasaan, alkoi jostain kuulua kummia...

Yhteyshenkilömme Teeriotti ei malttanut enää pidätellä,vaan

 veteli yhden käden konserttoa vissypullo toisessa hanskassa. 

Jätimme pianistin musiikin pariin ja häivyimme yöhön.

Kuluvalla viikolla sitten asia eteni. Tekstiviesti piippasi alkuviikosta ja 

viestin kuva kertoi, että Kaapelitehtaalla rakennetaan baaria.

Pari päivää myöhemmin sitten koittikin se Pääpäivä.

Odotimme toiveikkaina, olisiko saumaa käydä kuvaamassa 

porukalla possekuva pianobaarin edustalla.  

Kuitenkaan kaikkien aikataulua ei saatu naulattua kohdalleen, 

koska "kaikenlaista". Pari fotoa metskasin Slushin saitilta kuitenkin, 

joissa baarin rakenne selkenee.

Photo: Slush Media

Photo: Slush Media 

Mutta kuitenkin. Onneksi kävi lopulta niinkin hienosti, että edes 3 meistä 

pääsi paikalle, Rion ilmoitettua meidän pääsevän iltatapahtumaan fotaamaan se baari.

Ehkä täytyy myöntää, että kun tämän kerran pääsi jonon ohi sisään, hymyilin.

Normaalistihan olisin tuolla jonon päässä ja lopulta ovelle päästyäni tajuaisin 

ettei ole rahaa lipun hintaan.

Sisätiloissa oli ihan komeaa. Visuaalit teki tilasta tyylikkään, 

ei mitään happolamppuviidakkoa, vaan virkistävän raikkaan, mutta silti mystisen.

No entäs se baari? Tiski vaikutti olevan klo 23 aikaan niin tukossa, ettei moni varmasti 

edes tajunnut keitaan koostuvan pianoista. Piti etsiä parempi kuvakulma fotaukseen.

Portaat ylös, estenauhan ali kielletylle alueelle (järjestyksenvalvojalta ruinatulla luvalla),

pöydälle seisomaan, kurkotus reunan yli:

Sama uusiksi puhelimen panoraamaversiona:

JV:n kiittely, kättely ja baariin. Nyt kun duuni oli saatettu loppuun, oli pakko testata

mikä se lääkepullo oli mitä joka toinen miljardisijoittaja imaili.

Alma veti lavalla ja lasipullossa hymyili apina... nauroi varmaan mulle. 

Bissen hinta oli 8 € + euron pantti. Jep.

 Lisäksi maku ei kyllä osunut yhtään. Toki puolensa siinäkin, sillä koska 

juoma oli niin pahaa, kesti sippailu pitkään. Samassa ajassa turvallista lonkeroa olisi 

varmasti kulunut reippaammin.

Siirryimme jälleen baariin, sinne oli tullut tilaa kun porukka kerääntyi 

enemmän lavan eteen. 

Nyt oli baarissa sen verran väljää, että eräskin tuntematon 

herrasmies intoutui leikkimään koskettimilla.

Toisella puolen oli myös hetkittäin tilaa fotaamiseen.

Pikkuhiljaa fiilis alkoi hiipua ainakin meidän seurueeltamme, joten oli aika soittaa 

illan viimeinen hidas. Siinä soittoani avusti tuntematon tummaverikkö suu hymyssä.

Kiitos tästä, olipa hauskaa!

 Loppuun totutusti musaa, teemaan sopien. 

Timelapse sumuisesta pianon peinttaamisesta by: Sellekhanks