Slush Music: Graffitipiano-baaritiski

Jälleen kerran tuli mielenkiintoisen erilainen keikkatarjous sähköpostiini joitain 

viikkoja sitten. Vanha yhteistyökumppani kyseli, onnistuisinko järjestämään muutaman 

pianon spraymaaleilla maalatuksi. Ajatus sinänsä oli niin hölmö, että tietysti vastasin 

"Kyllähän se onnistuu!"

Pianon maalaamisesta on aina silloin tällöin puhuttu muutamankin frendin

kesken, lähinnä vitsillä. Pianohan on lähtökohtaisesti melko kallis

sijoitus olohuoneen nurkassa, monesti saatu perintönä ja sen myötä kunnioitettava

 esine. Lisäksi, jos riittävän laveasti asiaa katsotaan, pianon voi lukea myös

aina graffitimaalareita kiinnostavaan kategoriaan "liikkuvat objektit". Pyöräthän niissä 

yleensä on tassujen alla. 

Kyseessä oli ensimmäistä kertaa järjestettävä tapahtuma nimeltä  Slush Music, 

jonka isoveli SLUSH tunnetaan mielikuvituksellisista sisustuksistaan. 

Orkkisloskassa sisustuksesta vastaa Jenni Kääriäinen, mutta tämän pianoidean

keksijä ei selvinnyt projektin aikana. Oli idea sitten kenen hyvänsä, siihen oli myös 

hyvä syy. Seitsemästä maalatusta pianosta muodostuisi tapahtuman baaritiski.

Kun maalaamisen päivä sitten koitti, tapahtui taidetalkoot erään itä-helsinkiläisen teollisuusrakennuksen uumenissa. Kauniita kiiltäviä soittopelejä odotti trukkilavojen 

ja alumiinitikkaiden keskellä seitsemää suihkijaa, jotka olin pyytänyt mukaan 

tähän rokkaavaan projektiin. Poikakuoromme koostui itseni lisäksi 

seuraavista herrasmiehistä:

*VJ Sellekhanks

*Malmi Vice

*Soved HRC

*Poppaone

*Dandysteele

*Tuza Von Thusberg

 Taiteilijoista kolme ensimmäistä työskentelee aktiivisesti myös musiikin parissa 

kuvataideilmaisunsa lisäksi. Jälkimmäiset kolme sekä minä sen sijaan kuuntelemme

 sujuvasti, joten kattaus sopi tilanteeseen kuin lusikka hanuriin.

Hip hop-kulttuurin perinteiden mukaisesti pianobattlemme käytiin

rinkimuodostelmassa, musiikin soidessa taustalla. Jokainen väsääjä oli saanut itse 

valita värinsä, toisistaan tietämättä. Tyylien ja tekniikoiden kirjo oli porukalla myös ilahduttavan erilaista, vaikka maalattava pinta ei ollutkaan pianoa suurempi.

Foto: Soved

Koskettimet jätettiin tilaajan toiveesta maalaamatta, joten mustavalkoinen raidoitus 

oli kaikissa yhdistävä tekijä loppuun saakka. Toinen yhdistävä tekijä oli, 

että varsinaista viimeisteltyä luonnosta ei ollut kellään. Pari pientä mallikuvaa 

oli havaittavissa, mutta pääasiallisesti duunit revittiin freestylenä hatusta.

Jotkut jättivät alkuperäistä pintaa esille, toiset maalasivat kauttaaltaan. 

Löytyi valumaa, pisaraa, roisketta, räiskettä ja raaputusta.

 Oli sumuista ilmaisua sekä selkeämpää muotoa.

Lopputuloksena tuli valmiiksi 7 kpl hyvin erilaisia pianoja.

Tähän olimme tähdänneetkin. Jos kaikki olisi saman näköisiä, se olisi varmasti 

tyylikästä, mutta nyt haettiin vähän enemmän rokkenrollia kehiin.

 Työvälineinä käytössä oli spraymaalin lisäksi mm. maalitusseja, kynäruisku, 

sapluunalevyjä, siveltimiä ja maalarinteippiä.

Kun loppusilauksia vedeltiin vielä viimeisiin pianoihin ja aloimme kerätä 

tavaroitamme kasaan, alkoi jostain kuulua kummia...

Yhteyshenkilömme Teeriotti ei malttanut enää pidätellä,vaan

 veteli yhden käden konserttoa vissypullo toisessa hanskassa. 

Jätimme pianistin musiikin pariin ja häivyimme yöhön.

Kuluvalla viikolla sitten asia eteni. Tekstiviesti piippasi alkuviikosta ja 

viestin kuva kertoi, että Kaapelitehtaalla rakennetaan baaria.

Pari päivää myöhemmin sitten koittikin se Pääpäivä.

Odotimme toiveikkaina, olisiko saumaa käydä kuvaamassa 

porukalla possekuva pianobaarin edustalla.  

Kuitenkaan kaikkien aikataulua ei saatu naulattua kohdalleen, 

koska "kaikenlaista". Pari fotoa metskasin Slushin saitilta kuitenkin, 

joissa baarin rakenne selkenee.

Photo: Slush Media

Photo: Slush Media 

Mutta kuitenkin. Onneksi kävi lopulta niinkin hienosti, että edes 3 meistä 

pääsi paikalle, Rion ilmoitettua meidän pääsevän iltatapahtumaan fotaamaan se baari.

Ehkä täytyy myöntää, että kun tämän kerran pääsi jonon ohi sisään, hymyilin.

Normaalistihan olisin tuolla jonon päässä ja lopulta ovelle päästyäni tajuaisin 

ettei ole rahaa lipun hintaan.

Sisätiloissa oli ihan komeaa. Visuaalit teki tilasta tyylikkään, 

ei mitään happolamppuviidakkoa, vaan virkistävän raikkaan, mutta silti mystisen.

No entäs se baari? Tiski vaikutti olevan klo 23 aikaan niin tukossa, ettei moni varmasti 

edes tajunnut keitaan koostuvan pianoista. Piti etsiä parempi kuvakulma fotaukseen.

Portaat ylös, estenauhan ali kielletylle alueelle (järjestyksenvalvojalta ruinatulla luvalla),

pöydälle seisomaan, kurkotus reunan yli:

Sama uusiksi puhelimen panoraamaversiona:

JV:n kiittely, kättely ja baariin. Nyt kun duuni oli saatettu loppuun, oli pakko testata

mikä se lääkepullo oli mitä joka toinen miljardisijoittaja imaili.

Alma veti lavalla ja lasipullossa hymyili apina... nauroi varmaan mulle. 

Bissen hinta oli 8 € + euron pantti. Jep.

 Lisäksi maku ei kyllä osunut yhtään. Toki puolensa siinäkin, sillä koska 

juoma oli niin pahaa, kesti sippailu pitkään. Samassa ajassa turvallista lonkeroa olisi 

varmasti kulunut reippaammin.

Siirryimme jälleen baariin, sinne oli tullut tilaa kun porukka kerääntyi 

enemmän lavan eteen. 

Nyt oli baarissa sen verran väljää, että eräskin tuntematon 

herrasmies intoutui leikkimään koskettimilla.

Toisella puolen oli myös hetkittäin tilaa fotaamiseen.

Pikkuhiljaa fiilis alkoi hiipua ainakin meidän seurueeltamme, joten oli aika soittaa 

illan viimeinen hidas. Siinä soittoani avusti tuntematon tummaverikkö suu hymyssä.

Kiitos tästä, olipa hauskaa!

 Loppuun totutusti musaa, teemaan sopien. 

Timelapse sumuisesta pianon peinttaamisesta by: Sellekhanks