Olipa kerran, ei niin kauan sitten pieni maa pohjoisessa,
jossa koululaiset olivat maailman parhaita ja virkamiehet luotettavia.
Sananvapaus oli hyve ja puolueettomuus valttikortti.
Sitten tapahtui jotain, joka romutti lähes kaiken:
Vaalit.
Tuli aika astua äänestyskoppeihin ja valita uudet johtajat sille ahkeralle ja
kuuliaiselle kansalle. Ehdolla olevat poliitikot lupasivat hyvää ja kaunista,
siitä maasta tehtäisi yhdessä vieläkin parempi.
 |
| http://blogit.savonsanomat.fi/wp-content/uploads/2016/03/ss-blogi-13-3.jpg |
Noh. Nyt jälkiviisaana voidaan sanoa että sen pituinen se.
Lupaukset olikin vain sanojen helinää ja pian hyvinvointiyhteiskuntaa murennettiin mainospipo päässä. Kaikki oli kaupan. Myös koulutus ja sananvapaus sai kyytiä.
Ne, jotka asian huomasivat ja siitä kansalaisille uutisoivat, vaiennettiin.
Lähes kaikki mahdollinen meni murusiksi, kustannustehokkuuden nimissä,
pikapikaa pilkkoen. Vähän niinkuin drive in- hampurilaisravintolassa.
Paitsi että sekin meni purkuun.
 |
| http://www.hesburger.com/clients/hesburger/output/ravintolakuva.php?id=5222 |
Aikoinaan auringonpaisteessa kylpenyt pikaruokala Helsingin Lassilassa
olisi konkreettisia uhreja. Huomasin lauantaina kuinka pääkaupungista pois johtavan
ulosmenotien varrella sijaitsevan herttaisen karun purilaiskioskin pihalle oli ilmestynyt
purkufirman kaivinkone ja nippu työmaa-aitaa. Pian sekin olisi enää muisto
joka unohdetaan nopeasti, kuten Pisamenestys ja lehdistönvapaus.
 |
| https://s3-media1.fl.yelpcdn.com/bphoto/UxYprLImFnUVk_yzz1rqrg/ls.jpg |
Tämän kaiken tapahduttua, syttyi lamppu kaljun alla ja tartuin lyijykynään eräänä
pimeänä ja sumuisena yönä siinä alati kurjistuvassa pohjoisessa maassa.
Muutamien mallikuvien avulla syntyi luonnos tilanteen aikaansaaneesta
turmion kätilöstä, jota lähdin synnyttämään sinä samana sumuisena yönä
sen purettavan hampurilaisravintolan katolle. Valitettavasti tekoprosessista ei ole
kuvia, kun aika meni maalaamiseen ja vesilätäkössä makaamiseen ohi ajavien autojen
takia, vaikka ei siinä sumussa kovin häävejä kuvia muutenkaan saanut.
Lopulta katonharjalle kuitenkin saapui setä Sipilä ja
hyvinvointiyhteiskunnan loppuunmyyntiä kampanjoiva logomukaelma.
Päiväkuva jäi saamatta, koska uni. Saavuttuani ottamaan päiväkuvaa,
olin myöhässä pahasti. Meni jo.
Eihän tässä enää voi kuin laittaa kädet ristiin ja pyytää parempaa tulevaisuutta
joululahjaksi sille pienelle pohjoiselle kansalle.
Kaikkea hyvää ja perempaa ensi vuotta toivoen:
-Hende-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti