Olipahan taas viikko uutisrintamalla. Keskiviikkona Helsingin Sanomat
kertoi lastensuojelujohtajan törkeistä kavalluksista, jotka 47-vuotias mies
oli tehnyt vuosien 2008-2013 aikana. Pomon taskuun eksyneet eurot
oli tarkoitettu14-18- vuotiaiden vastaanottoyksikön käyttöön nuorten hyvinvoinnin
lisäämiseksi. Hyvinvointiin ne kyllä kuluikin, sillä nuorten rahoilla mies hankki
mm. untuvatyynyjä, urheiluvälineitä, merkkivaatteita ja sykemittarin.
Itselleen.
Oma syke räjähtää aina tällaisista uutisista tappiinsa, etenkin kun toiminnan
seurauksista kärsii nuoriso tai lapset. Aloin luonnostelemaan hyvinkin kiukkuista
maalausta aiheesta, mutta lopulta en kuitenkaan sitä toteuttanut.
Vaikka kiukku laantui, niin pettymys pysyi. Jotenkin halusin kuitenkin reagoida
maalauksen keinoin asiaan.
En sitten tiedä onko hyvä vai huono, että reagoin näihin, mutta jonkunlainen hannukarpo tai robinhood tästä maasta nykyään puuttuu, joten ehkä mä voin sitä
tonttia ainakin ajoittain hoitaa graffitin keinoin. Perjantaina löysin uuden purkukohteen,
joka sopi tilanteeseen täydellisesti ja kutsui syvemmälle sisuksiinsa.
Foto kuvastaa mielestäni hyvin tilannetta nykypäivän Suomessa(kin).
Kansakunnassa on monenlaisia kerrostumia, joista toiset on pohjalla ja toiset huipulla.
Kaikkien yhteistä kerrostaloa nakertaa omaantaskuunvetäjät samaan aikaan kun toiset
yrittää luoda uutta ja parempaa huomista.
Rahat kavaltaneelle miehelle luettiin 1,5 vuotta ehdollista vankeutta.
Toisin sanoen juhlat voi kuitenkin kattohuoneiston yksityisissä saunatiloissa jatkua,
kunhan et jää kiinni uusista kolttosista. Siellä setämies nyt bilettää
sinivalkoisen Suomen piikkiin skumppaa ja bisseä kumoten.
En tiedä onko kuuluuko ukkelin kalsarit Peakin valikoimiin, mutta oma pesämuna
näyttää pysyvän käden ulottuvilla jopa saunaillassa kavereiden kanssa.
Kuitenkin pakko nostaa vielä positiivinenkin asia esiin,
sillä kaikki lasten ja nuorten parissa toimivat ei onneksi ajattele vain itseään.
Aiemmin viitattu sykemittarilukema liikahti jälleen,
kun luin lauantain Hesarista ehkä Maailman parhaasta matematiikan opettajasta.
Ehkä toivoa paremmasta huomisesta siis kuitenkin on vielä...
Juuri tällaiset ihmiset on oman elämäni sankareita ja roolimalleja, joille ei voi
muuta kuin nostaa hattua ja arvostaa äärettömästi.
Loppuun tulee perinteistä poiketen räppivideon sijasta Maarit Rossin haastattelu,
jolla hän on ehdokkaana http://www.globalteacherprize.org -kilpailussa.
Onnea kisaan ja kättä lippaan.
