Aikuiset vs. nuoret, ahneus vai rakkaus?

Olipahan taas viikko uutisrintamalla. Keskiviikkona Helsingin Sanomat 

kertoi lastensuojelujohtajan törkeistä kavalluksista, jotka 47-vuotias mies

oli tehnyt vuosien 2008-2013 aikana. Pomon taskuun eksyneet eurot 

oli tarkoitettu14-18- vuotiaiden vastaanottoyksikön käyttöön nuorten hyvinvoinnin 

lisäämiseksi. Hyvinvointiin ne kyllä kuluikin, sillä nuorten rahoilla mies hankki 

mm. untuvatyynyjä, urheiluvälineitä, merkkivaatteita ja sykemittarin. 

Itselleen.

Oma syke räjähtää aina tällaisista uutisista tappiinsa, etenkin kun toiminnan 

seurauksista kärsii nuoriso tai lapset. Aloin luonnostelemaan hyvinkin kiukkuista 

maalausta aiheesta, mutta lopulta en kuitenkaan sitä toteuttanut. 

Vaikka kiukku laantui, niin pettymys pysyi. Jotenkin halusin kuitenkin reagoida 

maalauksen keinoin asiaan. 

En sitten tiedä onko hyvä vai huono, että reagoin näihin, mutta jonkunlainen hannukarpo tai robinhood tästä maasta nykyään puuttuu,  joten ehkä mä voin sitä 

tonttia ainakin ajoittain hoitaa graffitin keinoin. Perjantaina löysin uuden purkukohteen, 

joka sopi tilanteeseen täydellisesti ja kutsui syvemmälle sisuksiinsa.

Foto kuvastaa mielestäni hyvin tilannetta nykypäivän Suomessa(kin).

Kansakunnassa on monenlaisia kerrostumia, joista toiset on pohjalla ja toiset huipulla. 

Kaikkien yhteistä kerrostaloa nakertaa omaantaskuunvetäjät samaan aikaan kun toiset

 yrittää luoda uutta ja parempaa huomista.

Rahat kavaltaneelle miehelle luettiin 1,5 vuotta ehdollista vankeutta. 

Toisin sanoen juhlat voi kuitenkin kattohuoneiston yksityisissä saunatiloissa jatkua,

 kunhan et jää kiinni uusista kolttosista. Siellä setämies nyt bilettää 

sinivalkoisen Suomen piikkiin skumppaa ja bisseä kumoten. 

En tiedä onko kuuluuko ukkelin kalsarit Peakin valikoimiin, mutta oma pesämuna 

näyttää pysyvän käden ulottuvilla jopa saunaillassa kavereiden kanssa.

Kuitenkin pakko nostaa vielä positiivinenkin asia esiin, 

sillä kaikki lasten ja nuorten parissa toimivat ei onneksi ajattele vain itseään. 

Aiemmin viitattu sykemittarilukema liikahti jälleen, 

kun luin lauantain Hesarista ehkä Maailman parhaasta matematiikan opettajasta. 

Ehkä toivoa paremmasta huomisesta siis kuitenkin on vielä...

Juuri tällaiset ihmiset on oman elämäni sankareita ja roolimalleja, joille ei voi

 muuta kuin nostaa hattua ja arvostaa äärettömästi.

Loppuun tulee perinteistä poiketen räppivideon sijasta Maarit Rossin haastattelu, 

jolla hän on ehdokkaana http://www.globalteacherprize.org -kilpailussa.

Onnea kisaan ja kättä lippaan.

Maarit Rossi - Global Teacher Prize 2016 - Top 10 Finalist

HÄVETKÄÄ! Erä 2. Luvalliselta graffitiseinältä sensuroidun maalauksen paluu

Poikkeuksellisesti palaan edelliseen postaukseeni, jossa kerroin
kuinka Deoksen kanssa otimme kantaa luvallisella graffitiseinällä ja maalasimme
 Hävetkää!-graffitin Myyrmäkeen.
Syy graffititaiteen keinoin toteutettuun kannanottoomme oli 

Vantaan urheilupomojen juhlinta junioriurheilijoiden kustannuksella.

Yllätys tai ei, maalauksemme
sensuroitiin Vantaan kaupungin toimesta seuraavana päivänä.
Vantaan Sanomien sivulta otettu ruutukaappaus kertoo tilanteesta:

Toimenpide kääntyi kuitenkin toteuttajiaan vastaan ja saimme lukuisia viestejä huolestuneilta kansalaisilta, jotka hämmästelivät peittelyoperaatiota.
Arvostamme sananvapauttamme sekä luvallista graffitimaalaukseen tarkoitettua
seinää sen verran, että katsoimme velvollisuudeksemme restauroida maalauksen.
Kuvamateriaalia uudelleensynnytyksestä tuli taltioimaan Studio Musta-Valkoinen .

Ilmojen haltija oli myös puolellamme ja suurimmat lateksit oli valmiiksi 

valuneet ilmankosteuden ansiosta pois seinältä jalkakäytävän lumisohjoon.

Harjoitimme pientä pintaremonttia homeenpoistoaineen ja kylpypyyhkeiden 

avulla ja saimme pestyä lateksin melko mukavasti pois. Sen jälkeen 

hieman uutta ulkoasua pintaan ja toinen erä oli valmis.

Koko uudelleensynnytys on nähtävillä myös videona. 

Kiitos yhteistyöstä Studio Musta & Valkoinen ja Suomen sananvapaus.

HÄVETKÄÄ! Erä 2.

Vantaan ahneet urheilupomot: HÄVETKÄÄ!

Tästähän tuliki  kantaaottava viikonloppu, vaan minkäs teet kun 

vallanpitäjät sekoilee rahankäyttönsä kanssa, niin asioille on tehtävä jotain

muutakin kuin voivotella. Joskus täytyy kostaa.

Perjantaina pamahti ilmoille sellainen uutinen joka sattui sydämeen lujaa.

Vantaan sanomien uutisesta selviää kuinka törkeästi

Vantaan Urheiluyhtiöiden johtajat ovat vuosia juhlineet junioriurheilun rahoilla

 On enemmän kuin paheksuttavaa kuinka väärinkäytetään nuorisourheiluun varattuja 

rahoja, etenkin kun asialla on aiemminkin samalla tavalla kunnostautuneet 

rötösherrat, joiden Vanhat metkut jatkuu lupauksista huolimatta

Erityisen inhottavaa tästä tekee sen, että myös meidän perhe on tehnyt satoja

 tunteja ilmaistyötä urheiluseuratalkoissa maksaaksemme junioreille treeniaikaa 

Myyrmäen urheiluhalleissa. Kun ottaa huomioon, kuinka merkittävässä määrin urheilupuistossa lapset ja nuoret hankkivat taitoja elämänsä varalle ja etenkin 

kuinka huonossa kunnossa ne kyseiset hallit on, alkaa veri kiehua.

Veskit haisee, hanat vuotaa, pölyistä ja nuhjuista on joka nurkassa. Toki täytyy muistaa että vaikeista ja vaatimattomista olosuhteista syntyy ne suurimmat sankaritarinat, mutta niillä kurkusta imailluilla tuhansilla euroilla olisi varmaan saanut halliolosuhteetkin hieman siedettävimmiksi.

Jos Vantaan pomojen omaantaskuunvetämiset kiinnostaa enemmän, 

kannattaa kurkkia myös aina hyvä informaatiokanava PunkInFinlandin Vantaa-topic.

Itse pakkasin auton ja kysyin lähtisikö kollegani DEOS kostoretkelle Myyrmäkeen.

Myyrmäen luvalliselle graffitiseinälle ajaessani oli tiet edellisen yön 

lumimyrskyn jäljiltä erittäin sohjoiset, mutta kuin tilauksesta paikalle saapui 

aura-auto ja pääsin hienosti kunnossapitolaitoksen saattueessa toteuttamaan visiotani.

Eikä hyvä tuuri siihen loppunut.

Juuri kun olimme Deoksen kanssa saaneet tarvikkeemme levitettyä ja lumilapiolla 

hankea pienemmäksi, myös seinänvierusta putsattiin auraamalla. 

Kiitosta sinne suuntaan!

Talviolosuhteissa maalaaminen on aina vähän eksoottisempaa,

eikä hirveän suuria hinkkauksia oikein pysty toteuttamaan, eli vedimme 

melko ronskisti ja löysin rantein seinää uusiksi. Paikalle pamahti myös vanha 

tuttumme, Valokuvaaja Olli Berg joka napsi hyvät making of-kuvat maalauksesta.

Foto: Olli Berg

Valokuvantarkkoja naamoja nyt ei tällä kertaa voinut alkaa hinkkaamaan,

mutta jonkunlaiset kasvot näille urheilukansan pettureille oli saatava.

Foto: Olli Berg

Vahva urheilumies Deos huolehti kirjaimista miehekkääseen tyyliinsä.

Foto: Olli Berg

Lopputuloksena seinälle saatiin suora ja selkeä viesti liituraitaluihuille.

Siellä ne röyhkimykset nyt punastelevat Myyrmannin edessä kaiken kansan nähtävillä.

Ja tietysti ne nimet pitää naamoille saada, että viesti varmasti menee perille.

Vasemmalta oikealle:

Erkki Salo

Heikki Heinimäki

Seppo Nurmi

Toivottavasti edes tajuavat olla häpeissään, mitä kyllä vahvasti epäilenkin.

Itse en mielelläni turvaudu tämän väkevämpiin voimakeinoihin, mutta jos joku 

baarikansan edustaja vaikka näihin todistettavan vahvasti kurkkuaan kostuttaviin 

veijareihin törmää vaikka grillijonossa, niin mun puolestani voi vaikka 

ojentaa ketsuppia. Nenästä.

Foto: Olli Berg

Loppuun viisaita sanoja aiheesta musiikin keinoin tarjoile Jaakko Teppo.

Jaakko Teppo: Rötösrock

Kylpemässä Elopin kanssa

Viime kerralla kerroin juhannusmaalailusta Hollolassa.

Tarkoitus oli alunperin maalata vähän erilainen lähestyminen keskikesän juhlaan. 

Kerron alkuperäisen tapauksen nyt, sillä vaikka 

juhannuskoivut on jo poltettu niin yksi mies vihtoo yhä ylpeänä.

Muutama viikko sitten Stephen Elop tyhjensi työpöytänsä (ja työnantajansa)

ja nauroi matkalla pankkiin. 

Tottakai tehdyistä duuneista pitää maksaa, mutta hei... joku roti sentään. 

Hesari kertoi artikkelissaan minkä verran toimitusjohtaja lopulta tienasi.

Jos et jaksa lukea linkkiä, lainaan viimeiset lauseet suoraan:

Helsingin Sanomien laskelman mukaan Stephen Elop sai 2010–2013 palkkoja ja rahabonuksia yhteensä 5,2 miljoonaa euroa. Töiden aloituspalkkioita ja potkurahoja hän ansaitsi tämän päälle noin 29 miljoonaa euroa.

Mutta eihän nyt tuollaisella korvauksella paljon kahvia ja bingolappuja ostella, 

joten työeläketta setä saa jatkossakin 5900 € kuukaudessa.

Nähdessäni interwebissä kuvan autiotalon kylpyhuoneesta, 

tuli mieleen TJ Elop ja eräs housuton visukinttu Ankkalinnasta.

Pakkasin maalipurkit ja kurvailin kohteeseen.

Olin tiennyt kohteen olemassaolosta aiemmin,

 jopa käynyt läheisellä parkkialueellakin jo vuosi aiemmin, mutta 

luulin että paikkaa oltaisi kunnostamassa uuteen kukoistukseen.

Silloin jätin vierailematta.

Olinkin erehtynyt.

Pari viereistä rakennusta on työn alla, mutta tämä suurin 

ja kaunein kolmesta rakennuksesta on laitettu remppaan sanan toisessa merkityksessä.

Ennen sisälle menemistä tutustuin myös pihapiirin muihin rakennuksiin, 

tai oikeammin niiden jäänteisiin.

Paikka kun oli saanut siipeensä niin puskutraktorista kuin tulitikustakin.

Tuon bommauksen nähtyäni ajattelin ensin: "Jaha, no niin varmaan."

Mutta teksti olikin totta:

Paljon muutakin oli mutta siinä ne tärkeimmät.

Tämä piti myös kuvata kokonaisuuden 

ja sisältönsäkin ansiosta.

Jotain kohteen tasosta kertoo jo pelkkä puusee.

Tässä on ollut vessarakentajalla tyylisilmää.

Sitten sinne spotille.

Taas piti ensin vähän pyöriä turistina ennen omaa aktiviteettia.

Toinenkin bommattu kommentti tuli vastaan.

En tiedä varmaksi, mutta saattaa olla sama kriitikko kuin ulkona.

Suurin osa sisätilojen seinille ruiskituista väriläiskistä olikin aika kuraa,

onneksi ei silti kaikki.

Itse kyllä ihailin sisustusesineiden sointumista seinien sävyihin.

Kylppäriin päästessäni hätkähdin oliko joku kerennyt

 sen näkemäni ammeen valtaamaan,

mutta sitten selvisikin että kylpyhuoneita oli kaksin kappalein.

Portaiden yläpäässä vahti vihreänaamainen talonmies.

Näköaistin lisäksi toinenkin aisti aktivoitui aika vahvasti.

Talossa haisi rehellinen ihmisperäinen luomulannoite.

Itseäni haju ja sotku ei naurattanut, mutta jatkoin kuitenkin peremmälle.

Aina vain pahenee, joku oli koittanut maalata pirujakin seinille,

tai ainakin siihen suuntaan.

Manalan herralle osoitettujen viestien lisäksi maallisiakin 

terveisiä oli lähetetty johonkin suuntaan.

Ikkunalaudalta tekemäni löytö olisi saattanut olla jollekulle viimeinen niitti

ja syy poistua takavasempaan.

Ei kuitenkaan pidä pienestä hätäillä. 

Eiköhän tuohonkin joku syy ole olemassa.

Kenties hylsy oli kohdistettu talon omistajan toimesta sisustussuunnittelijalle,

 jonka valitsema seinämaali oli väärää laatua ja hilseili pois seinästä.

Tai sitten sisustusmaakari oli itse tajunnut virheensä ja toivonut että maa hänet nielaisisi.

Lattia ainakin oli siihen malliin vajonnut että joko sisustaja oli mennyt sinne,

tai vaihtoehtoisesti asukas tykkäsi syömisestä.

Sen verran tuntui olevan reikiä joka paikassa, 

että melko eläimellistä meininkiä talossa on varmasti ollut viime vuosien aikana.

Nyt olin viimeinkin oikeassa. 

Eläimiähän siellä olikin, ainakin kaksi...

Tupakoiva jänis ja sormella osoitteleva gorilla olivat kohteessa kuin kotonaan.

Ikkunasta kurkatessa huomasin, että kellariin johtavien portaiden  

päälle oli viritelty kalterit. 

Vai olisiko ne ollut kuitenkin vain kaadetut kaiteet.

Mainoksessa kehoitettiin valmistautumaan vuoden huippuhetkiin, 

jouluun on vielä aikaa ja juhannus meni jo, 

mutta ainakin maalausreissuni oli pääsemässä finaaliin.

Kaivattu kylpyamme nimittäin löytyi vihdoin. 

Asettelin Stephenin aloilleen ja aloin värittelemään.

Lopulta setä löytyi setelikylvystä vihtomassa itseään setelivastalla.

Roopen sijaan tätä miestä ei kolikkokylvyt kiinnosta.

Olipa napannut myös retrokapulan kouraansa,

varmaan kuullut kuinka vanhoista nokialaisista maksetaan hyviä hintoja nykyään.

Hänestäkin.

Tekniikka ja talous- lehden verkkosivuilta löytyy miehen puolustautuminen;

Microsoftin livechatissa hän kommentoi syytöksiä Nokian tappamisesta

 ja itseensä kohdistuneesta Troijan hevonen -vertauksesta:

"Troijan hevosena toimiminen ei Elopin mukaan pidä paikkaansa, sillä hän on työskennellyt pyyteettömästi vain ja ainoastaan Nokian osakkeenomistajien etujen mukaisesti."

Niin varmaan. 

Loppuun hyvä mies Hämeenlinnasta kertoo terveiset kylpyammeeseen:

Irwin Goodman: Terveisiä Perseestä