Viime kerralla kerroin juhannusmaalailusta Hollolassa.
Tarkoitus oli alunperin maalata vähän erilainen lähestyminen keskikesän juhlaan.
Kerron alkuperäisen tapauksen nyt, sillä vaikka
juhannuskoivut on jo poltettu niin yksi mies vihtoo yhä ylpeänä.
Muutama viikko sitten Stephen Elop tyhjensi työpöytänsä (ja työnantajansa)
ja nauroi matkalla pankkiin.
Tottakai tehdyistä duuneista pitää maksaa, mutta hei... joku roti sentään.
Hesari kertoi artikkelissaan minkä verran toimitusjohtaja lopulta tienasi.
Jos et jaksa lukea linkkiä, lainaan viimeiset lauseet suoraan:
Helsingin Sanomien laskelman mukaan Stephen Elop sai 2010–2013 palkkoja ja rahabonuksia yhteensä 5,2 miljoonaa euroa. Töiden aloituspalkkioita ja potkurahoja hän ansaitsi tämän päälle noin 29 miljoonaa euroa.
Mutta eihän nyt tuollaisella korvauksella paljon kahvia ja bingolappuja ostella,
joten työeläketta setä saa jatkossakin 5900 € kuukaudessa.
Nähdessäni interwebissä kuvan autiotalon kylpyhuoneesta,
tuli mieleen TJ Elop ja eräs housuton visukinttu Ankkalinnasta.
Pakkasin maalipurkit ja kurvailin kohteeseen.
Olin tiennyt kohteen olemassaolosta aiemmin,
jopa käynyt läheisellä parkkialueellakin jo vuosi aiemmin, mutta
luulin että paikkaa oltaisi kunnostamassa uuteen kukoistukseen.
Silloin jätin vierailematta.
Olinkin erehtynyt.
Pari viereistä rakennusta on työn alla, mutta tämä suurin
ja kaunein kolmesta rakennuksesta on laitettu remppaan sanan toisessa merkityksessä.
Ennen sisälle menemistä tutustuin myös pihapiirin muihin rakennuksiin,
tai oikeammin niiden jäänteisiin.
Paikka kun oli saanut siipeensä niin puskutraktorista kuin tulitikustakin.
Tuon bommauksen nähtyäni ajattelin ensin: "Jaha, no niin varmaan."
Mutta teksti olikin totta:
Paljon muutakin oli mutta siinä ne tärkeimmät.
Tämä piti myös kuvata kokonaisuuden
ja sisältönsäkin ansiosta.
Jotain kohteen tasosta kertoo jo pelkkä puusee.
Tässä on ollut vessarakentajalla tyylisilmää.
Sitten sinne spotille.
Taas piti ensin vähän pyöriä turistina ennen omaa aktiviteettia.
Toinenkin bommattu kommentti tuli vastaan.
En tiedä varmaksi, mutta saattaa olla sama kriitikko kuin ulkona.
Suurin osa sisätilojen seinille ruiskituista väriläiskistä olikin aika kuraa,
onneksi ei silti kaikki.
Itse kyllä ihailin sisustusesineiden sointumista seinien sävyihin.
Kylppäriin päästessäni hätkähdin oliko joku kerennyt
sen näkemäni ammeen valtaamaan,
mutta sitten selvisikin että kylpyhuoneita oli kaksin kappalein.
Portaiden yläpäässä vahti vihreänaamainen talonmies.
Näköaistin lisäksi toinenkin aisti aktivoitui aika vahvasti.
Talossa haisi rehellinen ihmisperäinen luomulannoite.
Itseäni haju ja sotku ei naurattanut, mutta jatkoin kuitenkin peremmälle.
Aina vain pahenee, joku oli koittanut maalata pirujakin seinille,
tai ainakin siihen suuntaan.
Manalan herralle osoitettujen viestien lisäksi maallisiakin
terveisiä oli lähetetty johonkin suuntaan.
Ikkunalaudalta tekemäni löytö olisi saattanut olla jollekulle viimeinen niitti
ja syy poistua takavasempaan.
Ei kuitenkaan pidä pienestä hätäillä.
Eiköhän tuohonkin joku syy ole olemassa.
Kenties hylsy oli kohdistettu talon omistajan toimesta sisustussuunnittelijalle,
jonka valitsema seinämaali oli väärää laatua ja hilseili pois seinästä.
Tai sitten sisustusmaakari oli itse tajunnut virheensä ja toivonut että maa hänet nielaisisi.
Lattia ainakin oli siihen malliin vajonnut että joko sisustaja oli mennyt sinne,
tai vaihtoehtoisesti asukas tykkäsi syömisestä.
Sen verran tuntui olevan reikiä joka paikassa,
että melko eläimellistä meininkiä talossa on varmasti ollut viime vuosien aikana.
Nyt olin viimeinkin oikeassa.
Eläimiähän siellä olikin, ainakin kaksi...
Tupakoiva jänis ja sormella osoitteleva gorilla olivat kohteessa kuin kotonaan.
Ikkunasta kurkatessa huomasin, että kellariin johtavien portaiden
päälle oli viritelty kalterit.
Vai olisiko ne ollut kuitenkin vain kaadetut kaiteet.
Mainoksessa kehoitettiin valmistautumaan vuoden huippuhetkiin,
jouluun on vielä aikaa ja juhannus meni jo,
mutta ainakin maalausreissuni oli pääsemässä finaaliin.
Kaivattu kylpyamme nimittäin löytyi vihdoin.
Asettelin Stephenin aloilleen ja aloin värittelemään.
Lopulta setä löytyi setelikylvystä vihtomassa itseään setelivastalla.
Roopen sijaan tätä miestä ei kolikkokylvyt kiinnosta.
Olipa napannut myös retrokapulan kouraansa,
varmaan kuullut kuinka vanhoista nokialaisista maksetaan hyviä hintoja nykyään.
Hänestäkin.
Tekniikka ja talous- lehden verkkosivuilta löytyy miehen puolustautuminen;
Microsoftin livechatissa hän kommentoi syytöksiä Nokian tappamisesta
ja itseensä kohdistuneesta Troijan hevonen -vertauksesta:
"Troijan hevosena toimiminen ei Elopin mukaan pidä paikkaansa, sillä hän on työskennellyt pyyteettömästi vain ja ainoastaan Nokian osakkeenomistajien etujen mukaisesti."
Niin varmaan.
Loppuun hyvä mies Hämeenlinnasta kertoo terveiset kylpyammeeseen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti