Lappeenrannan 5000m2 : muraali muksujen avulla

Viimeksi kerroin etsineeni lapsuuteni piirroksia ja nyt kerron miksi. 

Poikkesimme pääsiäisenä perheeni kanssa Lappeenrannassa, jossa oli käynnissä 

13.2.-28.3.2016 välisen ajan äärimmäisen kiinnostava 5000 m2 taidenäyttely.

Siellä kului muutama tunti betonia nuuskiessa, mutta ei mennä siihen vielä,

avaan vähän taustaa ensin.

Lappeenrantalainen kuvataiteilija Jouko Lempinen oli kuullut vuonna 2014 

että vanha kaupunginteatteri tultaisi purkamaan ja sai siitä hienon idean:

massiiviset tilat voisi hyödyntää ennen puskutraktoreita ennennäkemättömän

monipuolisesti taiteen keinoin. Itse kuulin asiasta vasta viime vuoden loppupuolella,

jolloin Jouko ja Kaakon taiteen taidejohtaja Anna Vilkuna olivat paiskineet 

hommia projektin eteen jo pitkälti toista vuotta. Mutta hyvä että paiskivat, sillä 

kokonaisuus oli erittäin mielenkiintoinen ja varmasti monelle taiteen tekijälle 

hieno mahdollisuus saada kädenjälkeään esille. 

Itselleni Lappeenranta on ollut valitettavan kaukainen kohde tähän saakka,

vaikka tiesin kaupunkia leikkikenttänään pitäneestä parivaljakosta Ttursk & Rusac. 

Luin vekkuleista aikoinaan hyvinkin elinvoimaselta Basson foorumilta, jossa 

graffitikeskusteluun ilmestyi 10 vuotta sitten kuvia omalaatuisista tarroista
ja kekseliäistä katutaidevirityksistä. Siksikin oli hauska nähdä kuinka tarroittelijoiden 

herättelemä kaupunkikulttuuri on jo niin voimakasta, että näin suuri taide-elämys 

on mahdollista toteuttaa Lappeenrannan kokoisessa kaupungissa.

Sain kutsun tapahtuman osana järjestettyyn PROS Katutaideseminaariin

puhujaksi ja tiedustelin mahdollisuutta päästä itsekin vähän suihkimaan kun
kerran paikalle olin parin kollegan kanssa menossa. Lupa järjestyi hienosti
ja matkasimme paikalle yhdessä Janne Siltasen ja Kaih a.k.a. Soved kanssa
maaliskuun puolivälissä.

Tontille saavuttuamme oli ensimmäiseksi kartoitettava seinäpinnat sopivaa
spottia etsiessämme. Siinä yhteydessä piti tietysti myös käydä katolla betonia
hiplaamassa. Siellä erityisesti näyttämötornin pinta kutkutteli kovasti, mutta päädyimme
 kuitenkin maalaamaan katutasoon ohikulkijoiden iloksi. 

Janne Siltanen

Kaih a.k.a. Soved

Sumutteluamme seurasi toimittaja Pyry Sarkiola, 

joka myös haastatteli YLElle aiheesta sisällä Osmosekin maalaamassa huoneessa. 

Juttutuokiossa myös selviää, miksi omasta maalauksestani kadulla tuli 

ylläolevan kuvan mukainen. Vierailumme Leprassa kesti vain päivän verran, vaikka 

olisi toki tehnyt mieli maalata enemmänkin teatteriseiniä.
Maalaussormi jäi kutiamaan köröttellessämme kohti pääkaupunkia.

Seuraavana sunnuntaina napsahti uutisvirtaan Terhi Tampereelta,
 jonka kommentit virpovista lapsista rasismin vastaisen viikon alla sai huomiota
varsin laajalti, eikä syyttä. 

Reagoin uutiseen pääsiäisen keinoin maalaamalla munia. 

Sitten sain uuden sankarin, kun Valtteri 11v kertoi ihonvärinsä aiheuttamista

vastenmielisistä kokemuksista. Näiden tilanteiden aiheuttajina on hyvin

monesti aikuiset ihmiset, jotka kantavat sisällään silkkaa pahuutta.

Halusin jollain tavalla vielä ottaa kantaa ihmisoikeuksia konkreettisesti koskeviin 

aiheisiin ja kysyin Annalta pääsisikö Teatterille vielä kerran maalaamaan?

Saatuani luvan pyytelin facebookin kautta lasten piirroksia, joista voisin kasata 

teemaan sopivan maalauksen Lappeenrannan katolle.

"Hei hoi muksulliset! 
Tartteisin jeesiä yhteen seinämaalaukseen. Pitäis saada alle kouluikäisen lapsen piirtämänä 
tyttö ja poika, joista tyttö hymyilee ja poika murjottaa. Mulle itselleni ei duunista ole liksaa
 luvassa, mutta jos sun lapsen piirroksesta saan tarvittavat mallit, 

palkkio on luvassa vaikkapa jätskipaketin tai karkkilaatikon muodossa."

Sainkin mukavasti paluupostia ja kuvia tuli enemmän kuin pystyin käyttämään
luonnokseen ja seinälle. Joissain oli myös pientä taustatarinaa mukana:

"Sofian juuret ovat Lappeenrannan vierestä Lemiltä. Sofian mummi on käynyt koulut 

ylioppilaaksi asti Lappeenrannassa." Piirroksen poika sopikin mainiosti tilanteeseen

asentonsa puolesta. Halusin kuitenkin ottaa mukaan mahdollisimman monta piirrosta, 

niin muokkasin hahmoa hieman.

Pojan hiukset otin Sulon piirroksesta

Lennin kaarevat suut lähti mukaan matkaan.

Saanalta tuli pojan nenän muoto

Pojalle korvat ja raitapaidan poimin Eemililtä

Samoin myös tytön housujen malli tuli Eemililtä.

Tytölle tuli mekko ja hiukset Ronjalta

Kädet Sofialta, jonka kasvot oli myös todella kauniit. 

Halusin kuitenkin vielä lapsellisemmat kasvot, joten mukaan lähti vain nenä.

Silmien muoto tuli Lukakselta.

Kaikki palaset yhdistettynä luonnos oli lähes valmis.

Pojalle laitoin pajunoksan käteen, virpomista kuvaamaan.

Sitten vaan varustus kuntoon ja pikkumuksujen oikeuksia puolustamaan.
Muumihenkselit kannattelivat toppahousujani, mutta koska olin menossa katolle, 
läheiseni toivovat usein että käyttäisin turvavaljaita korkealla maalaillessani.

Tavallaan siis käytin, ainakin yhtä valjasta. Jotta sain tikkaat roudattua katolle.

Tikapuut niskaan ja ylöspäin.

Pikkuhiljaa hahmot alkoi siirtymään seinälle. 

Ensin päät ja sitten kroppia säätämään.

Anna kävi välillä kurkkimassa kuinka homma etenee ja lähes kaikki tekovaiheen fotot 

ovatkin hänen ottamiaan.

Maaliahan sinne hujahti muutamakin kannullinen. 

Tällä kertaa kokeilin vanhojen tuttujen Belton Molotowin ja Montana 94:n lisäksi 

myös Paine Art Supply:n tuotteita, joista perus Ironlak oli jo tuttu, mutta 

Yard Master uusi tuttavuus. Niiden lisäksi mekon sitruunankeltaisen pohjan

telailin lateksilla.

Aurinko oli jo laskemassa kun sain duunin valmiiksi. 

Vielä oli kuitenkin kiitettävä työkavereita:

Näyttelyn viimeisenä päivänä Jouko ja Anna kävivät napsimassa vielä pari 

valokuvaa lopputuloksesta, kesäisessä auringonpaisteessa.

Toivon maalauksen muistuttavan meitä aikuisia käyttämään harkintaansa,

 kun lapsia ja heidän toimintaansa arvostellaan. Jos lapsesta saakka opetetaan että

 ihonväri, sukupuoli tai vanhempiesi edustama uskonto estää sitä tai tätä,

niin ennakkoluulot ja eriarvoisuus lisääntyy. Ja mitä enemmän muksut kärsivät 

ympäröivistä ristiriidoista, sitä vaikeammaksi vastakkainasettelu maassamme 

muodostuu. Fakta on kuitenkin se, että uskoit tai edustit sitten ihan mitä tahansa 

uskontoa tai rotuoppia, on kanssaihmisten kanssa tultava toimeen.

Jo ihan itsesikin vuoksi.

Ikävää vain, että samaan aikaan kun sunnuntaina maalasin muksuja seinälle, 

Kiemunki oksensi lisää sammakoita, disauttaen myös Valtteria. 

Mutta ei anneta sen häiritä, ehkä tädillä on paha mieli ja se vaan haluaa huutaa

sen harmituksen maailmalle. Tuskin tällä maalauksella sitä metelöintiä 

pystyy lopettamaan, mutta itse koetan suhtautua kaikenlaisiin 

kiemunkeihinjahirvisaariin samoin kuin Touretten oireyhtymän kantajiin. 

Jätän huomioimatta enkä ainakaan ala tuijottaa.

Kaikesta huolimatta aurinko paistaa ja kevät on täällä, nautitaan siitä 

vaikka näyttely loppui. 5000 m2-näyttelyn näki lopulta yli 4000 katsojaa, joka on 

valtava määrä taiteelle altistettuja ihmisiä! Jos et kerennyt paikanpäälle, ovat 

ulkoseinien maalaukset nähtävillä yhä. Virpojamuksut näkee parhaiten vastapäisen

 kirjaston ylätasanteelta. Ja jos joku sinne kiipeää, ottaisin mielelläni vastaan 

kuvan sieltäkin saakka, jotta teatterirakennuksen alaosaa näkyisi myös. 

Näyttelyn sivuilla kerrotaan myös miksei projekti ollut pidempään auki:

"Moni kävijä kysyi, että eikä näyttelytapahtuma voisi jatkua, kun rakennusta ei puretakaan heti. 5000m2 jouduttiin suunnittelemaan niin, että vanha teatterikiinteistön purku alkaisi jo toukokuussa eikä jatkoaika ole sen vuoksi mahdollista."

Jos vaikutuit Lappeenrannan 5000m2 -näyttelystä, 
tee omalle paikkakunnallesi vastaava projekti, tai ehdota niille, jotka sellaisen 
voisivat saada aikaan. YLE:n Kulttuuricocktail etsii parhaillaan seuraavaa
näyttelytilaa ja haluaa tehdä projektista ohjelmaa. Koodaa sinne ja kysy lisää.

Loppuun lykätään räppiä, todella maukas possebiisi, jossa ollaan myös ihonvärin ja
ihmisoikeuksien puolesta puhisemassa. Hauska läppä on myös se, että kun Kiemunki on Perussuomalaisten Pirkanmaan piirin 1. varapuheenjohtaja, niin kaikkia
alueen ihmistaimia hän ei ole kerennyt mädättää, sillä räppivideon alussa Lielahden
koulun 2. ja 5.-luokkalaiset juttelevat aiheesta aivan eri kypsyydellä,
kuin eduskunnassa työskentelevä Terhi 50 v.

Räppärit rasismia vastaan – Stop Urpoilulle (video)

 Notkea Rotta, Asa, Ailu Valle, VilleGalle, Shaka Kampara, Haamu, Hannibal, Kosola, 
Solonen, Särre, Rauhatäti, Julma H, Are, Iso H., Jodarok, Palefacel, Xmies, 
Felix Zenger, ja DJ Beha.