Viime aikoina kotimaan uutistarjontaa on joutunut seuraamaan
hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa. Fiilis vaihtelee huvittuneisuudesta myötähäpeään,
kun ei tiedä keneen voi enää luottaa, eikä edes tiedä kuka on hyvä ja kuka paha.
Kun aiemmin palkittu poliisipäällikkö päätyi tutkinnan kohteeksi ja
värjötteleville köyhille. Kenen puolella tässä tulisi olla?
Vaikkakin lopulta huumausainekaupassa pelataan penneillä siihen nähden,
millaisia summia esimerkiksi Suomen hallituksen ministerit
liikuttelevat mustekynän voimalla edustamilleen firmoille ja lähipiirinsä eduksi.
Tämänkaltainen toiminta on sen verran hämäräperäistä ja surkuhupaisaa,
että päätimme reagoida muutaman kollegan kanssa tilanteeseen taiteen keinoin.
Löydettyämme salaisessa lokaatiossa sijaitsevan, betonista valetun ja veden
valtaaman hämärän bunkkerin, jonne aloimme suunnittelemaan
kokonaisvaltaista seinämaalausta Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.
Bunkkerin lattian peittämä vesi muistuttaa myös veden äärellä tapahtuvista
rikoksista. Vuosikausia ihmisiä hukuttanut ja venettään kaatanut väkisinmakaaja
joutui vihdoin oikeuteen vastaamaan teoistaan. Karvalakin alta oikeudessa esiintynyt
sarjahukuttaja kuitenkin laskettiin vapaalle, tuomiota odottamaan. Kun tuli aika lähteä
lusimaan, oli mies kadonnut. Lopulta poliisi kuitenkin löysi miehen ja toimitti tyrmään.
Samaan aikaan kansan vaaleilla valitsema europarlamentaarikko ja
kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan jäsen
Kieltäisi siis hädänalaisten ihmishenkien pelastamisen.
Jos hanke menee läpi, sen seurauksena Välimereen hukkuisi yhä
enemmän ihmisiä entisen siviilipalvelusmiehen kynäilemän aloitteen ansiosta.
Siksi minäkin kaivoin kynäni ja tein suunnitelman.
Kaksinaamainen ja häpeämätön oman edun tavoittelu tuntuu vallitsevan laajalti
niiden keskuudessa, jotka ovat päässeet päättävään asemaan ja toimimaan
luotettavina henkilöinä meidän kaikkien parhaaksi.
Idea duunista tuli tammikuun puolivälissä, kun Sarjahukuttaja oli kadonnut.
Päätimme tuoda hänet takaisin, uusien soutelukaverien kanssa.
Toteutukseen projekti pääsi vasta 6.2. koska projekti kiinnosti myös muutamia
muita huolestuneita kansalaisia, jotka halusivat olla tuomassa valoa pimeyteen.
Olimme varustautuneet toimenpiteeseen olosuhteiden vaatimalla tavalla.
Myrskylyhty kädessä ja kahluusaappaat jalassa sukelsimme
pimeyden ytimeen maalipurkit mukanamme.
Matkalle maan alle lähti neljä henkilöä, joista 3 maalasi seinää ja 1 videoi
performanssia. Operaatio aloitettiin keskellä kirkasta päivää, mutta maanalaisesta
kohteesta johtuen valoa oli yhtä niukalti, kuin moraalia ministereillä.
Hiljalleen väki veden äärellä lisääntyi. Jonkin ajan kuluttua henkilömäärä
oli tuplaantunut ja ilma bunkkerissa alkoi olla enemmän kuin kitkerää.
Ulkoilmaan johti vain pieni luukku, josta spraymaalin tuoksua virtasi pihalle.
Työskentely jatkui muutamia tunteja myöhäiseen iltaan.
Valmiiden maalausten kuvaaminen päätettiin suorittaa vasta seuraavana päivänä,
jotta suurin maalipöly olisi laskeutunut ilmasta ja hengitys onnistuisi ilman suojamaskia.
Saapuessani kuvausreissulle olin varustautunut vähän tehokkaammalla
valonlähteellä, jotta lopputuloksesta saisi paremmin selvää.
Ryömiessäni sisään bunkkeriin mietin mielessäni, miltä mahtaisi tuntua
sellaisesta henkilöstä, joka sattumalta löytäisi maanalaisen maalauksemme?
Ensimmäiseksi huomion kiinnittää keltaiset kylpyankat.
Ne selkeästi ovat seuraamassa jotakin tapahtumaa, koska
toinen kurkkii ärtyneenä facepalmin takaa ja toinen popsii popcorneja.
Ankkojen katseiden suunnassa on selkeästi jotain tapahtumassa.
Karvalakkiin sonnustautunut mieshenkilö näyttää hallitsevan tilannetta, jossa kaksi
yritysjohtaja-ministeriä on lähtenyt "Suomi2017"- nimisellä veneellä ulapalle.
Joku päällikköhenkilö on jo joutunut veden varaan, ankkurikettingin upottamana.
Oliko hänkin ollut veneilemässä, mutta viskattu yli laidan?
Aivan veden varaan joutuneen vierellä joku kannattelee englanniksi
kirjoitettua kylttiä, jolla haluaa ilmeisesti viestiä maailmalle,
että se on sellainen homma, ettei täällä sääliä tunneta, eikä armoa anneta.
Varsin levotonta tunnelmaa korostivat vielä seinille maalatut graffitikirjaimet,
jotka toivat ympärilleen korostavasti turvattomuuden
tuntua muutenkin kyseenalaiseen ja ahdistavaan ilmapiiriin.
Tässä vaiheessa se joku satunnainen matkailija saattaisi pohtia,
miksi tällainen maalaus on maan alle tehty?
Siksi vastaus on myös saatavilla tekijöiden toimesta. Itseni lisäksi mukana
maalaamassa olivat Ansver ja BOING. Antaa heidän kertoa motiiveistaan:
An$ver:
"Hei nimeni on An$ver. Olen kivenkova kaupallinen taiteilija ja opportunisti, siitä minä nautin. Ei tuo polittiikka niin kauheasti kiinnostele. Galleristini sanoi että tällä teoksella pääsee lehtiin ja teosteni myynnit vauhdittuu vielä edellisten kuukautisten huippu myyntilukemista. Kaikenpäätteeksi uskon vaikutuksen teosten hintakehitykseen myös olevan erittäin positiivinen."
Boing:
"Sipilän freudilaista lipsahdusta mukaillen,
nyt on veneestä tulppa irti ja itse lisäisin vielä
että meillä on sarjahukuttaja kipparina. Ja toinen europarlamentissa.
Hallituksen retoriikassa kolmikanta ja konsensus esitetään negatiivisina asioina. Eli yhdessä päättäminen ja sen varmistaminen että kaikki hyötyvät yhdessä saavutetusta voitosta on paska homma. Kenen kannalta? Vaikea nähdä sellainen maailma parempana paikkana, jossa yhdessä päättäminen olisi vähäisempää.
Suuryritysten lähiaikoina saamat helpotukset on rakennettu niin etteivät ne työllistä vaan valuvat yritysten läpi osinkoina omistajille. Ja joka euro on pois valtion kassasta, jolla olisi voitu rakentaa yhteistä tulevaisuutta. KiKy ja yhteisöveron alennus ovat vain tulonsiirtoja yhteiskunnalta omistajille, jälkimmäinen nyt jo todistetusti. Ei ole loogista että palkkojen laskemisen kautta tapahtuva kulutuskyvyn lasku ja sitä seuraava paikallisten yritysten näivettyminen hyödyttäisi valtion taloutta, eikä sen näyttäisi olevan tarkoituskaan, sillä työntekijöiden palkat ovat vain häviävän pieni osa viennin kilpailukyvystä, jonka varjolla koko roska meille syötetään.
Starve the beast, ihmisistä viis.
Heikentämällä veropohjaa tahallisesti luodaan jatkuva leikkaustarve ja se kohdistetaan jatkossakin lapsiin, sairaisiin ja vanhuksiin. Mitäpä ne juuri tällä kvartaalilla tuottaisivat? Se on sitä yritysmaailmasta tuotua johtamisajattelua.
Vimma ensin yhtiöittää ja sitten yksityistää kansallisomaisuus on vain keino siirtää se pois demokraattisen päätöksenteon alta yksityisiin käsiin, joiden agenda ei ole tuottaa kaikille saatavilla olevia palveluita vaan voittoa omistajilleen. Kuten yksityisen toimijan tietenkin markkinataloudessa pitääkin. Yksityisten omistajien taskujen paisuttaminen ei kuitenkaan ole se syy miksi minä motivoituidun maksamaan veroja. Varsinkin kun nämä sijoittaja-omistajat ovat usein ulkomaisia ja maksavat minimaaliset veronsa veroparatiiseihin. Vaikea kuvitella epäisänmaallisempaa toimintaa, kuin kansallisomaisuuden myyminen näille. Ks. Caruna.
Samalla puretaan turvaverkot eikä siinä ole kyse säästämisestä vaan halutaan että palkansaajat, sisältäen keskiluokan ja PK-yrittäjät, voivat huonommin hallita omaa kohtaloaan ja joutuvat tukevammin omistavan luokan kontrolliin. Kärjistäen meistä halutaan tehdä herran pelossa raatavia orjia. Joko teet työtä millä tahansa ehdoilla tai sillanalus kutsuu.
Suomea viedään tarkoituksella kohti kehitysmaille tyypillistä demografiaa, jossa pienellä porukalla on ihan kaikki omaisuus ja suurimmalla osalla kansasta ei juuri mitään. Jäljelle jäävistä murusista sitten laitetaan kansa tappelemaan keskenään toisiaan syyllistäen. Kasvava työttömien joukko, maahanmuuttajat ja matalapalkkaiset usutetaan osoittelemaan toisiaan kun toimeentulo karkaa omistavan luokan pohjattomiin pankkiholveihin. Olisi kiva nähdä keskiluokankin heräävän todellisuuteen ennen kuin on liian myöhäistä. Demokratian vaikuttavuutta nakerretaan koko ajan. Oikeita vaihtoehtoja ON. Kuunnelkaa vaikka joskus ajatuksella Li Anderssonia ja muistakaa pyyhkiä se petteriorpomainen "tyttö hiljaa" -katse ylimielisiltä naamoiltanne. Se katse on aikakautemme syvimmän typeryyden vaarallinen symboli.
Surullisinta on kuitenkin valtapuolueiden sanojen ja tekojen välinen ristiriita. Voin arvostaa aina erilaisia näkemyksia ja sitäkin että joku rehellisesti kannattaa Suomen viemistä tähän suuntaan. Nykyisten hallituspuolueiden tapa kerätä äänet sanomalla yhtä ja tekemällä täysin päinvastaista on sen sijaan halveksuttavaa, sitä tekevät ihmiset ovat halveksuttavia, ja osoitus siitä ettei nykyinen hallintomallimme itse asiassa edes ole demokraattinen kun valtaan pääsee riittävän epärehellisiä ihmisiä. Vaihtoehtoja olisi tässäkin. Ruotsissa sitovat hallitusohjelma-ehdotukset julkaistaan ennen vaaleja. Suomessa nähdään siinä vaiheessa pelkkää mielistelyä ja valheita."
Siinä sitä riittää pohtimista.
Onko tunnelin päässä valoa, vai kuinka kehitys kehittyy pian 100-vuotiaassa
kotimaassamme ja ympäröivässä maailmassa?
Lopuksi pääset mukaan maan alle mukaan videon kautta.
Hyvää Ystävänpäivää 2017.
Lopuksi pääset mukaan maan alle mukaan videon kautta.
Hyvää Ystävänpäivää 2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti