Hendenvaara: Väinämöistä sämplättynä

Kulttuurissa on kautta aikain tehty versioita toisten taiteilijoiden teoksista.

Käännösiskelmät on merkittävä osa kotimaista musiikkihistoriaa ja hip hop-

kulttuurissa sämpläys (eli musiikkikappaleen jonkin osan kierrätys osana
uutta teosta) on myös aiemmin ollut hyvin yleistä, kunnes käytäntö mutkistui
tekijänoikeusoikeudenkäyntien myötä. Nykyisinkin sämpläystä tapahtuu, mutta
usein neuvottelun kautta. Muusikkojen liitto ohjeistaa nettisivuillaan
sämpläyksen reunaehtoja. Toinen termi aiheeseen liittyen on plagiointi ,
eli olemassaolevan teoksen käyttäminen luvatta ja esim. omana tuotantonaan.

Kuvataiteen puolella tapahtuu myös sekä sämpläystä että plagiointia.
Juuri hiljattain ilmestyi kirja taideväärennöksistä Suomessa,

jossa taidekauppias kertoo suuren väärennösvyyhdin taustat ja seuraukset.
Hyvin kiinnostava kokonaisuus nykypäivänä, ikivanhassa rikollisuuden lajissa.
Kuvataiteessa sämpläys näkyy vaikkapa tunnettujen sarjakuvahahmojen
versiointeina osana uutta teosta.

Parhaillaan Helsingissä puretaan Kannelmäen vanhaa ostoskeskusta ja

kuten arvaatte, kävin kylässä työmaalla. Seinille on jo kerääntynyt monenlaista

suihkemaalausta muilta tekijöiltä ja päätin sämplätä sekaan vähän kulttuurihistoriaa
sekä silmäniskun paikallisille. Löysin rakennuksesta autotallin jossa oli
kivan monitasoinen ja vaihteleva rakenne, josta tuli esiintymislava mieleen.

Tein version Akseli Gallen-Kallelan klassikkoteoksesta "Sammon puolustus",

jonka taiteilija maalasi vuonna 1896. Tiivistin teoksen päähenkilöihin, jotka laitoin

taistelemaan purettavasta rakennuksesta. Väinämöinen tahtoisi maalata seiniä, mutta

purkufirmaa edustava Louhi moukaroi niitä palasiksi. Toki olisi ollut hauska versioida

koko maalaus suuremmalla väkimäärällä, mutta yössä on rajallinen määrä tunteja ja

taskulampun valossa yksityiskohtien säätäminen olisi ollut varsin hidasta.

Ehkä joskus palaan aiheeseen.

Wikipediasta aukesi myös alkuperäisen teoksen tausta:

"Tarinan mukaan Sammon puolustus oli tilausteos. Sen valmistuttua maalaus sijoitettiin rikkaan talon ruokasaliin, mutta palautettiin kuitenkin melko pian takaisin taiteilijalle. Syyksi kerrottiin, että talon emännän mielestä maalaus oli liian provosoiva, väkivaltainen ja värikäs katsottavaksi."