Bongasin Hesarista maaliskuussa artikkelin joka sai
seinämaalarin ryntäämään kirjakauppaan.
Jari Järvelän haastattelu kertoi kirjailijan tuoreesta jännäristä
Tyttö ja pommi, jossa pääosissa ovat graffitimaalari nimeltä Metro ja vartija Jere.
Yhdeltä istumalta en pystynyt kirjaa lukemaan arkikiireiden takia,
mutta yöaikaan sitä ahmin luonnollisesti kustomoimani metrolampun valossa.
Suosittelen hankkimaan kirjan hyllyyn,
tällaista herkkua on harvoin tarjolla.
En nyt spoilaa koko juonta, mutta kuten Järvelä itse on jo kertonut niin kirjahan alkaa
junien maalauksella, joka johtaa Merikeskus Vellamon seinustalle,
jonne Metron poikaystävä graffitimaalari Rust
pakenee "Rottia", vartiointiliikkeen miehiä.
Rust putoaa rakennuksen korkeimmalta kohdalta asfalttiin ja sen seurauksena
kirjan tapahtumat vyöryvät vauhtiin.
Lukiessani kirjaa, muutenkin vahvaan eläytymiseeni vaikutti myös se,
että viime kesänä tuli Kotkassa poikettua ensin juhannusta viettämässä
ja sittemmin vielä Arto Tolsa Areenaa maalaamassa.
Niillä reissuilla olin tutustunut öljysataman ympäristöön ja ihaillut karua kauneutta.
Kirjassakin siellä seikkaillaan.
Alueen vanhat satamarakennukset ovat inspiroineet
Järvelän kynää luomaan hengästyttäviä tilanteita betonirakennusten maisemissa.
Jonkinasteista toimintaa rakennuksissa vielä taitaa olla,
joten en lähtenyt syvemmälle tunkeutumaan.
Pihapiirissä tuli vastaan myös sammutin,
liekö sama joka kirjailijaa inspiroi?
Pari vieläkin isompaa betonirakennusta siellä myös sijaitsee.
Niiden sisällä lattia täyttyy kalkkipölystä ja katonrajassa menee kulkusillat
päätähuimaavalla korkeudella.
Lieriöt ovat säilyneet pääsääntöisesti puhtaana,
mutta pari maalaria on sinnekin löytänyt.
Vasemmassa alanurkassa löytyy ikiaikainen klassikko,
satamaympäristössäkin monesti nähty kirkkovene.
Öljysatamassa on myös tätä nykyä skeittiparkki
joka palvelee ilahduttavan monia urbaaneja urheilijoita.
Betoniparkin vieressä on tyhjä ja ränsistynyt satamarakennus,
jossa ensimmäisellä käyntikerralla rikoin vahingossa kameranikin,
kun kompuroin rikottujen seinärakenteiden seassa.
Talon pinnasta löytyy sulassa sovussa graffititaidetta ja
vähän punk-henkisempää kantaaottavaa seinäkirjoittelua.
Sisäpuolella löytyy muutamia herkkuja, eri tyyleillä toteutettuna.
Ensimmäisellä kerralla vieraillessa paraatipaikalla sijaitsi mm.
Vaughn Bodēlta lainattu lizard-hahmo ja Nora -piissi.
Eilen sen tilalle oli tullut ilmeisesti paikallisten Kuosi kyhäys.
Halusin fiilistellä kirjaa ihan kirjaimellisesti, eli osoittaa kirjailijalle kiitollisuuttani
hienosta ja kantaaottavasta tarinasta.
Otin tilan haltuun.
Kirjassa Metro maalaa Rustin muistoksi muutamia juttuja,
joista eräässä väritys on ruosteenomainen.
Kirjailijan mukaan väritykseen oli käytetty keltaista,oranssia, punaista ja ruskeaa.
Krossasin edellisen duunin kromilla saadakseni metallisen taustan ja sketsasin kuparilla.
Päälle sitten käytin ohjeistettuja värisävyjä sekä harmaata varjostuksiin.
Punaista olisi voinut vähän pirskotella enemmänkin,
mutten halunnut mässäillä liikaa veripisaroilla.
..RIP RUST..
Koska ei ollut auringonpaisteessa hirmuhoppu himaankaan,
kiertelin vielä hetken maalauksen jälkeen satama-alueella ympäristöä kuvaten.
Kalastajat olivat varmaan päiväunilla näin myöhään,
mutta verkot oli levällään kuin Jokisen eväät.
Tietysti satamassa löytyy veneitäkin.
En tiedä kuka kyseisen kiulun omistaa, mutta aika miehekkäästi se on nimetty.
Tämä maalari on kiteyttänyt Metron ajatukset seinään:
"Kotka needs paint!"
Toinen pidempi mietelause taas kuulostaa kirjan hahmoista
ehkäpä Raittilan suusta lainatulta.
Paikallista väriä betoniseiniltä löytyy siellä täällä,
seassa löytyy toki myös muualtakin tuttua jälkeä:
Stay Ice näyttää poikenneen mestoilla.
Tällä kertaa raportti jää tähän,
mutta Kotkaan tulen vielä jatkossakin poikkeamaan.
On se sen verran romanttinen ja inspiroiva ympäristö.
Loppuun aiheeseen liittyvää musaa;
inspiraation antoi se ylempänä nähty vene nimeltä Hannibal.
Varsinkin ensimmäinen verse osuu aiheeseen kuin tkp rintalastaan.
