lauantai 6. joulukuuta 2014

Helsinki Graffiti -battle 2014


Viikko sitten tähän aikaan oli Kalasatamassa märkää ja värikästä.
järjestivät yhteistyössä Geezers the Shopin kanssa 
tapahtuman nimeltä: Helsinki Graffiti Battle 2014

Tapahtuma oli kaikille avoin ja tieto kulki somessa "suusta suuhun".
Ohjenuorana oli 1980-luvun meininki:

Vanhat pierut ja hiukan nuoremmatkin. 29.11.2014 la klo 12-16 KALASATAMA graffitiseinä.. Hki graffiti kirjan hengessä sekä Beat Street ´Ramo:n´, Style Wars, Wild Style.. 
Villityyli ala kasarin hengessä.. 

Yhteisesti järjestettävästä peinttaustapahtumasta on ollut muutaman kerran 
puhetta aiemminkin, nyt se laitettiin kasaan melko tiukallakin aikataululla,
mutta silti sopivan rennolla meiningillä. Huomenna sunnuntaina 7.12. nimittäin on taas 
jokavuotiset Break SM kilpailut. Bboyliitto halusi skaboihin mukaan graffameininkiä
 ja huomenna Gloriassa voi piissisatoa tutkiskella valokuvien muodossa. 


Bboyliiton puolelta primusmotorina oli Alex Gyllenbögel ja 
Zulujen osalta allekirjoittanut. Ale myös oli paikalla "kahviota pitämässä".
Maalareille ja heidän tukijoukoilleen oli tarjolla mehua, limua, kahvia ja makkaraa.
Kioskitoiminnassa tärkeää on myös että tuotevalikoiman kylmäketju ei katkea,
siitä ei ollut huolta tässä säässä.


Meikäläinen hoiteli pääasiassa grillimestarin ja valokuvaajan hommia 
 sekä tietysti siinä ohella spekuloitiin kaikenlaista keskustelua paikallaolijoiden 
kesken skenen tilasta, historiasta ja paljon muustakin.
Geezers lahjoitti palkinnoksi alan kirjallisuutta ja hoiti 1/3 osuuden tuomaroinnista. 


Palkinnot oli kosteudelta suojassa autossa, koska keli oli ...hmm... kohdillaan. 


Lattia oli "vähän kostea" ja siihen jotkut olivat varautuneet kenkävalinnoilla, 
toiset ei. Myös festarityyliset muovipussilantsaritkin nähtiin paikalla.


Järjestävien tahojen toimesta oli maalareille varattu lateksia pohjamaaliksi 
yhteensä 18 litraa. Alen hankkiessa kioskitarpeita tukusta, valmistelin 
seiniä osallistujille. Telasin seinät harmaiksi, vaikka maalin kuivuminen 
92% ilmankosteudella olikin aika epätodennäköistä.

Lauri kävikin seinässä mutta ei kauaa viihtynyt.


Vaan eipä se spraymaalikaan ihan heitämällä märässä vanerissa pysy.
Valumia oli liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi.


Vaan entäs sitten. Maalari maalaa säällä kuin säällä.


Mitä vanhemmat edellä...


...sitä nuoremmat perässä.


Oikein suunnatulla Sisulla ja Voimalla väsääjät väänsivät sormet maalissa
 ja rakkaus lajiin veti porukkaa seinien kimppuun ihan mukavasti olosuhteisiin nähden.



Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku.


Fiiliskuvia tuli fotailtua paikalla aika reippaasti,
 reilu 100 kpl ja siihen vielä muiden kuvaajien fliksut päälle.


Supaflyn Salminenkin oli Helsingin värikkäimmällä autolla paikalla
metskaamassa kuvia ja videomatskua.


Paikalle saapui päivän mittaan parisenkymmentä maalaria 
jonka lisäksi kavereita poikkesi paikalla tarinoimassa ja morjenstelemassa. 
Tietysti lisääkin olisi mahtunut, mutta ilmeisesti yhtenä syynä 
osallistujamäärään oli ns. rikkinäinen puhelin- ilmiö


Mutta eiköhän taas ensi kerralla jengiä saada paikalle enemmän.


Tilanteeseen saattoi toki vaikuttaa myös aikuiselämän tilanteet, 
moni seinämaalari tienaa maalausmassinsa ihan oikeissa töissä ja seinien värittelyn 
sijasta lauantai voi kulua työn ääressä, kuten traktorikuskilla aidan takana.


Makkaran ja maalipurkin pariin oli kuitenkin ennättänyt
nykyisin leipänsä graafisena suunnittelijana ja rakennusinsinöörinä
työskentelevä parivaljakko.


Sillä aikaa seinällä riitti väsääjiä.






Kalasatamassa kun oltiin, 
niin mehukkaita kuvakulmia piti itsekin etsiskellä sen vaneriseinän ympäristöstä.





Tihkusateen hellittäessä, mestoille tuli sumu.



Tartuin sen verran maalipurkkeihin että sutaisin telalla ja kannulla tapahtuman nimen
järjestäjineen sille seinälle jossa harmaa lateksi oli aiemmin päivällä piipahtanut.
Myös tuomaristoa oli saapunut ja herrat kirjasivat nimensä seinäpintaan.



 TRAMA FTC


TAZER EFK

Väsääjäkisaajilla oli vielä homma vaiheessa.


Laitetaan PHERin tagikin vielä, koska oldschool tyyliä löytyy:


Pikkuhiljaa myös alkoi hämärtyä, mistä seurasi että saimme 
ympärillemme sumuisen hämärän tunnelman.


Eli valokuvaamisen kannalta koko ajan taianomaisempi tunnelma.




 Naisia on viime vuosina tullut lajin pariin mukavasti,
mutta tällä kertaa edustelu oli yhden etusormen varassa.
Silti Ruusa lähetti lentosuukkoja lukijoille


Makkaramenekki oli laskettu hyvin,
viimeisiä kabanosseja paistelessa alkoi seinällä olla valmista.


Valomerkki ja viimeinen suihkaisu.


Tuomaristo ryhtyi tuomaroimaan duuni kerrallaan.
Ja keskusteluahan riitti. 
Tyylilajit ja makuerot on tässäkin lajissa on hyvin moninaiset.


Lopulta kuitenkin  dumaristo teki päätöksensä ja sijoitukset selvisi.


 Voittajaksi selviytyi PHER
Bboy Liiton Ale poseerasi vielä voittajan kanssa 
klassiseen hip hop-tyyliin.


Sunnuntai aamuna poikkesin fotaamassa päivänvalossa 
aikaansaadut tuotokset.
Laitetaan kärkikolmikko alkuun:

PHER / UZN 5:1

FUSE / HBG,EFK

ETANA & TAMPIO / CIPS,ÖRF

Muut duunit ja muutama yksityiskohta vielä siinä järjestyksessä, 
jossa ne seinällä sijaitsivat:

















Se oli siinä. Kiitos kaikille osallistujille ja yhteistyökumppaneille!
Jos lisäkuvia kaipaatte, Supafly:n kuvakansio tarjoaa silmäkarkkia lisää.

Ja mikä parasta, livekuvaakin on tarjolla linkin päässä Supaflyn kuvaamana:

Huomenna siis toisen elementin battlebailut, sinne vielä vahva menovinkkisuositus:



perjantai 5. joulukuuta 2014

Merenranta TV

Huomenna teeveestä tulee taas Itsenäisyyspäivän kunniaksi Linnan Juhlat.
 Kansan keskuudessa, jolle ilmaisten muoviämpäreiden jonottaminen on trendikästä,
on myös kättelyjonon seuraaminen suorassa lähetyksessä suosittua viihdettä.
Itse ajattelin jättää sen väliin, on muutakin tekemistä.

Lapsuudessa tuli tietysti telkkaria katsottua aika paljonkin, faija jopa 
väitti että vaikkei sieltä ei tulisi ohjelmaa, tuijottaisin kuulemma vaikka virityskuvaa.
No niin no...


Viikonlopun alkaessa voi käyttää vapaa-aikansa töllön tuijotukseen tai vaikka ulkoiluun,
minä yhdistin nämä kaksi ajankäyttömahdollisuutta viime maanantaina.
Suuntasin iltasella isompaan olohuoneeseeni mukana kassillinen askartelutarvikkeita.
Määränpäänä oli Kyläsaaren ranta.

 Aluehan on tällä hetkellä joutomaata, 
kun ympäristössä sijainneita teollisuusrakennuksia on purettu pois urakalla. 
Myös laiturilla sijaitseva sähkökaappi oli tullut 
käyttötarkoituksensa päähän ja sulakkeet sekä kaapelit on purettu pois sen sisältä. 


Mutta peltikuori on jäljellä.
Kuoren muoto ja tyhjä sisusta toi mieleeni itselleni taulutv:tä edeltäneen 
isokokoisen kuvaputkitelevision ja sellaisen siitä päätin maalata.

Maalarinteipin, spraymaalin ja valkoisen maalitussin avulla kasasin paketin 
illan hämärässä. Kuten arvata saattaa, välillä oli käytävä huoltoasemalla 
lämmittämässä sormia, koska hanskat kädessä teippiaskartelu ei onnistunut.


Maalattujen alueiden kuivumista piti aina odotella, jotta teipistä sai seuraavan 
sapluunan muotoiltua. Yhdellä kuivumistauolla fotasin fiiliskuvan vastapäisestä
 Kulosaaren rannasta, jossa metro kiiltomatona etenee kohti itää.

Joku satamavahtikin ilmaantui paikalle kysymään, mitä olen kaivelemassa. 
Tervehdin miestä ja kerroin mitä olin boksista tuunaamassa. 
Vahti tyytyi selitykseeni ja kommentoi: "Taidetta siis."
No siihen suuntaan joo.


Seuraavana aamupäivänä palasin spotille, siellä se lupalaatikko odotteli. 
Olin jättänyt sisustan virityskuvan taustalla alkuperäisen väriseksi, mutta 
kuorista tuli klassisesti mustat oikean tv:n tapaan.


Eihän siitä nyt ihan Napakymppiä tullut.
Vähän piti päivänvalossa korjailla asetonilla pahimpia virheviivoja, mutta koska 
kyseessä ei ollut tilaustyö sai lopputulos jäädä vähän rupisemmaksi.


Olosuhteetkin sattui mukaviksi, 
kun taivaalla helotti ajankohtaan nähden harvinaisesti se isompi lamppu.
Melkein voisi kuvitella olevan lämmin kesäaamu kyseessä, 
vaikka oikeasti olikin kylmä ja tuulinen joulukuun alku.


Mutta ei muutakun popcornit ja limpparit kehiin ja odottamaan parempaa ohjelmaa.

Jos töllö ei itseäsi kiinnosta, voit vaikka toimia Jontin ja Shakan ohjeen mukaan.
Parivaljakolla kun on tästäkin asiasta sanansa sanottavana:



tiistai 2. joulukuuta 2014

Katukulttuuria valkokankaalla: Jamel Shabazz Street Photographer

Tiedän että hip hop-kulttuuri saattaa asiaa tuntemattomien mielestä
 näyttää hassulta isoine hattuineen, leveine kengännauhoineen ja kaulaketjuineen.
Aina välillä joku asiasta kyselee, siksi avaan nyt vähän aihetta 
muutaman kuvan ja leffatrailerin avulla.

New Yorkin lähiöistä periytyvään katukulttuuriin kuuluu vahvasti 
tietynlainen pukeutuminen. Niinhän se muillakin ns. alakulttuuriryhmillä on;
 hevareilla pitkä tukka ja nahkarotsit, skeittareilla pipo ja flanellipaita,
 fiftarirokkareilla tuubiletti ja bootsit, jne. 

Tänä päivänä niistä hopin neljästä elementistä 
ehkä eniten perinteitä kunnioittaa breikkarit.
Bboy-battleissa edelleen Kangolit viuhuu ja lenkkarimerkillä on väliä.
Silti me vanhemman polven maalaritkin pukeudumme "kansallispukuun"
aina välillä tilaisuuden tullen, tai puemme ne seinälle syntyvien Bboy -hahmojen ylle.


 Tyyliniekka PHER on luottanut Bboy-tyyliin vuosikymmeniä, 
niin breikkibattleissa kuin maalausseinilläkin.
Mallikuvat maestrolta yllä ja alla parin vuoden takaa eri tilanteista, 
mutta samassa tyylille uskollisessa hengessä.
 

Viime vuonna juhlistimme wraitterikollegoideni
Pherin ja HiScoren kanssa Zulu Nation-kulttuurijärjestön 40-vuotisjuhlaa 
maalauksella, jossa oli "UZN40" tekstin lisäksi bboyt vuosilta 1973 ja 2013.


Vanhemmalla valtiomiehellä oli Kangol-hattu päässä ja iso vyönsolki kertoi vuosiluvun

Juniorilla löytyi nykityylinen lippis ja Wisdom face -riipuskin.

Kuinka me tiedämme ghettojunnujen pukukoodista?
Kirjojen valokuvista ja leffoistahan ne mallit pukeutumiseen ja maalaamiseen
 on imuroitu. Suuri merkitys on tietenkin ajankuvaa taltioineilla valokuvaajilla.

Katukulttuurin tallentamisesta elämäntyönsä tehnyt Jamel Shabazz on 
yksi tärkeimpiä ja ahkerimpia teeman parissa työskentelevistä valokuvaajista.

Mies on kansainvälisesti tunnettu taide-, muoti- ja katuvalokuvaaja, 
jonka valokuvia on julkaistu lehdissä, kirjoissa, erilaisissa näyttelyissä sekä dokumenttielokuvissa. 

Brooklynissa 15-vuotiaana kuvaamisen aloittanut Shabazz on dokumentoinut kaupunkilaiselämää jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Hän on julkaissut neljä kirjaa – Back in the days, The last sunday in june, A time before crack ja Seconds of my life – joissa hän käy kuvallisesti läpi lähinnä New Yorkin lähiöiden elämää sekä 70- ja 80-luvun hip hop -kulttuurin nousua. 
”Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: viisauden sanoja, inspiraatiota…elämää”

Lauantaina 13.12. on mahdollisuus tutustua katukulttuurin kehitykseen leffan kautta, 
kun Andorra Kinossa esitetään Jamel Shabazz – Street Photographer -dokumenttielokuva. 
Elokuva alkaa klo: 20.30 ja on kestoltaan 81minuuttia.


Elokuvan jälkeen Dubrovnik-klubin puolella loppuillan 
tanssituksesta vastaavat Flow Mo Sounds dj:t Mercy-1 ja AT.
Flow Mo Sounds on maailmanlaajuisesti tunnetun breikkiryhmä Flow Mo:n 
jäsenistä koostuva dj-kollektiivi. 

Kuva (c) Mikko Björk

Illan live-esiintyjä Tuuttimörkö 
 julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa ”On Totta” 18.01.2013. 
Albumi nousi Suomen virallisen albumilistan sijalle kolme.

Kuva © Silja Viitala
Ennakkoliput elokuvan näytökseen voit varata linkistä:

Ja mitäs mun nyt sit vielä piti muistaa? 
No leffan traileri tietysti: