Pulu lähtöpuuhissa

Tämän syksyn ekat lumet tuli myös Helsinkiin. Ei paljon, mutta sen verran kuitenkin että viimeistään nyt muuttolinnut laittavat kesäpesät talvikuntoon ja vaihtavat maisemaa. Pulut ei sentään lennä etelään, mutta kuten nähtiin vuosia sitten, niin sieltä Huopalahden aseman alatunnelistakin ne poistuivat graffitimaalareiden mukana pois autojen tieltä.

 Kalasatamassa vielä toistaiseksi maalataan, mutta sitä mukaa kun asuinalue valmistuu, niin maalausaidat vähenee:

Mukava juttu alueella on ollut vaihtelevan maalauspinnan mahdollisuus ja laajuus. Vaneriseinien lisäksi myös alueelle tuotuja kontteja sekä muutamia Sompasaaren sataman ajalta jääneitä betoni- ja tiilirakenteita on voinut taiteilla entistä ehommiksi.

Onneksi Nuorisoasiainkeskus kartoittaa parhaillaan uusia maalausalueita kaupungin alueelta ja harrastusta voi luvallisesti ylläpitää jatkossakin. Erilaisten maalauspintojen ja monimuotoisten kohteiden runsaus on graffitimaalareille tärkeää ja inspiroivaa. Samasta syystähän moottoriradatkin ovat rataprofiileiltaan erilaisia; tylsä sitä samaa ympyrää olisi aina ajaa. 

 Kalasatamasta lähtöön valmistautumiseen liittyen maalasin matkalaukkunsa pakanneen pulun laiturialueen betonimöhkäleeseen. Tipu kurkkii kelloaan ja miettii, koska se lähtö koittaakaan. Toivottavasti tulee kuitenkin vielä pitkä odotus...

Kirjamessuilla menoa ja meininkiä

Poikkesin eilen taas Kirjamessuilla Helsingin Messukeskuksessa.Muutamana aiempana vuonna olen raahannut mukana käyntikorttipinoa ja työnäytekansiota kuvituskeikkoja metsästääkseni, mutta toistaiseksi sitä kautta ei haaviin ole tarttunut lämmintä kättä kummempaa, joten tällä kertaa päätin vain nauttia tarjonnasta. Tapahtuma on jo laajentunut siinä määrin, että pelkästään kirjamessuista ei voi oikeastaan enää puhua. Kirjojen ja lehtien lisäksi saman katon alla oli muitakin messuja: eli Ruoka ja viini, Musiikki ja Taide .Valitettavasti en kerennyt aikatauluongelmien takia tutustumaan muiden alueiden tarjontaan, vaikka kiinnostusta olisikin ollut etenkin taidetta kohtaan.

Messuilla on monesti mielenkiintoista kuunnella artistihaastatteluja; piristää kummasti kuulla kuinka "oikeat taiteilijat" ja kirjailijat ym. kokevat myös välillä voimattomuutta jos ei ideoita synny tai keikkaa ei pukkaa. Se antaa itsellekin intoa jatkaa sitä piirtämistä, tai mitä nyt kukakin itsekseen väkertää; nuotteja, riimejä tai vaikka puupillejä. Niinpä tällä kertaa ensisijainen tarkoitukseni messuvierailuun oli kuulla Juho Juntusen ja Petteri Tikkasen haastattelu. Etukäteen olin jostain mainoksesta huomannut että kunnianarvoisat mestarit kommentoivat messuilla tuoreita kirjojaan, mutta en muistanut millä lavalla ja mihin aikaan tämä tapahtuisi. Ovella oli tietysti messuluetteloita jaossa, josta olisi voinut nohevampi kaveri tarkistaa missä ja milloin haastattelu olisi, ja ainahan on myös mahdollista kysyä neuvoa. Mutta koska vanha viisaus "eksyvä ei tietä kysy" toimii hyvin, niin luotin taas epämääräisen harhailun taktiikkaan. Lopulta lava löytyikin ja olin paikalla jopa varttia liian aikaisin. Niinpä pyörin ympyrää vielä hetken ja räpsin muutaman kuvan toiselta lavalta, jossa eräs vanhempi mieskirjailija kertoi jostakusta edesmenneestä kynäniekasta. 

Mutta aiheen vakavuus ei oikein kiinnostanut ja palasin Kallion lukiolaisten ylläpitämälle lavalle, jonka taustalevy oli ilahduttavasti kannutettu Molotoweilla. Muutenkin täytyy antaa lukiolaisille pisteet kotiin kekseliäisyydestä, koska kaikki lavalla haastateltavat oli velvoitettu bommaamaan puumerkkinsä "Lukio"-piissin ympärille. Pian haastateltavat saapuivatkin; Juntunen sonnustautuneena "Fucking Freaks"- prätkäjengiliiviin ja Tikkaselle varattuun tuoliin istahti Black Peider nimellä itseään kutsuva, silmät peittävällä maskilla varustautunut "supersankaripainija". 

Aluksi haastattelijana toimineet typykät esittelivät vieraansa ja kaikki näytti vielä suhteellisen harmittomalta, vaikkakin kiinnostavalta tottakai. Pian tilanne kuitenkin meni siihen että herrat rupattelivat keskenään ja vaikka haastattelijat pääsivätkin välillä kysymään, niin vastaukset eivät juurikaan liittyneet aiheeseen. Mutta sitten:

Black Peider nousee varoittamatta sohvalta, pomppaa tuolille, josta nousee sohvan selkänojalle, ja poseeraa hajareisin Juntusen yllä. Saan kameran esille ja onnistun tallentamaan hauskan tilanteen, vaikka samalla naurankin ääneen muun yleisön kanssa. Hetken kuluttua homma jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kunnes Painija taas nousee ja nappaa nojatuolin suorille käsilleen samalla voimakkaasti karjuen (!). Muutaman sekunnin kuluttua haastattelu jatkuu jälleen normaalisti. Välillä haastateltavat kehuvat toisiaan ja kättelevät. Juntunen käyttää tilaisuuden hyväkseen ja kaivaa nenäänsä, Tikkasen sormella, jonka jälkeen tottakai imee kynnenalusen puhtaaksi. Vilkaisen lukiolaisten haastattelupisteen vastaavaa (opettajaa?), joka penkkirivin reunassa välillä nauraa, välillä peittää kasvonsa kämmeniin ja puistelee päätään. Kun aikatauluun varattu puoli tuntia on täyttymässä, näyttää pistevastaava yleisön joukosta  time out-merkkiä lopettaakseen haastattelun. Viimeiseksi kysytään mestareilta neuvoja aloitteleville piirtäjille. Juntunen kehoittaa kutakin harrastajaa harkitsemaan, kannattaako koko piirtämistä ylipäänsä jatkaa, mutta pian toinen haastateltava hyökkää pystyyn ja karjuu mikrofoniin, vettä pullosta yleisön päälle roiskuttaen: "OLKAA REHELLISIÄ, PANKAA SYDÄNVERENNE SIIHEN PIIRROKSEEN!!!!" 

Hekotellen alan tehdä pisteestä lähtöä kuten muukin yleisö. Mutta eihän se ollutkaan vielä ohi. Kuulen lavan suunnasta voimakasta tuhinaa ja mitä ihmettä taas?

Supersankaripainija on bommaustussin sijasta ottanut käsiinsä sohvan jonka alla karjuu hetken aikaa. Herrasmiehenä hän kuitenkin ähkäisee vielä ennen sohvan laskua "Kiitos" yleisölle. Tämän jälkeen se tussikin tarttuu käteen ja seinälle piirtyy kuva Black Peiderista. 

Taiteilijat poistuvat lavalta ja uudet haastateltavat ottavat paikkansa, nimmarinpyytäjien lähestyessä juuri haastateltua kaksikkoa. Hämmentyneen tyytyväisenä näkemääni suuntaan kohti muuta messualuetta ja mielessäni mietin, kuinka mahtavan siistiä tapahtumasarjaa olen saanut juuri todistaa. Kaksi palkittua taiteilijaa ovat antaneet haastattelun, joka vastaa helposti jonkun performanssitaiteilijan aikaansaamaa tarkasti suunniteltua näytöstä. Ja missä se tapahtui? Kirjamessuilla, paikassa jossa samaan aikaan esiintyi toinen toistaan totisempia "vakavia aikuisia kirjailijoita", yleisönään sankka ihmisjoukko kravattikauloja, joiden mielestä kirjallisuus ei ole leikin asia. Mutta onneksi sarjakuvaan voi yhä luottaa, se rokkaa ja voi oikein hyvin. 

Unohtakaa bigbrotherit , piirtäkää sarjakuvia! 

Stop Töhryille-Rest In Pieces

Surullisenkuuluisan "Stop Töhryille"-projektin päättymisestä on jo yli neljä vuotta...ja hyvä niin. Eilen "Ruuti Expo":ssa julkaistiin hanke jonka tarkoituksena on saada lähivuosina toteutettua Helsinkiin yhä useampia luvallisia graffitiseiniä. Hanke on hieno ja kuluneesti voisi ilmaista että "elämme mielenkiintoisia aikoja" graffitiskenen etenemisen suhteen. Hankkeeseen voi osallistua kuka tahansa lähettämällä ehdotuksensa esim. tämän  kautta. Maalaus spotteja tullaan toivottavasti saamaan mahdollisimman moneen kaupunginosaan, koska lähiöistä on pitkä matka Suvilahteen, eikä kaikilla halukkailla näin ollen ole mahdollisuuksia kehittyä rakastamassaan lajissa.

Aivan mahtavia uutisia siis, jollaista ei olisi voinut kuvitellakaan vielä 4 vuotta sitten. Mutta nyt kun suunta on kohti parempaa, päätin korjata myös erään epäkohdan Kulttuuripääkaupungissamme. Tähän mennessä ei ole ollut minkäänlaista muistomerkkiä tuosta helvetillisestä
10 vuoden mustasta surmasta, eli Stop Töhryille- projektista.

  Kaikenmaailman paaseja on kaupunki pullollaan, näköispatsaita, suihkulähteitä, monumentteja, jne. vaikka minkälaisten aiheiden ympärille kyhättyjä kunnianosoituksia. Mutta missä on viipynyt katutaiteen harrastajien kärsimyksestä muistuttava pyhiinvaelluspaikka?

No, tilanne on nyt korjattu. Legendaarisen Pulutunnelin jäänteiden välittömästä läheisyydestä, kivenheiton päästä se tästä lähtien löytyy. Keskellä risukkoa oli vuosikaudet tönöttänyt ties mistä tieremontista yli jäänyt betonimöykky, joka oli jo bommattu kirjavaksi. Stailasin ammattivälineillä (mustaa ja kromia + käsinleikattu stencil) hylkytavarasta hautakiven, jonne voi tästä lähtien käydä toimittamassa vaikkapa kukkaseppeleitä tai hautakynttilöitä, jos siltä tuntuu.

Ennen...

...nyt.

Pulutunnelin muistoa kunnioittaen: 

25.10.2012 Hende

Helenen ja Pasilan Galleria historiasta

Palataan vielä hetkeksi Heleneen ja Pasilaan. Pari linkkiä liittyy aiheeseen, jotka kuitenkin ovat toisistaan vuosisatojen päästä ja "hieman" eri maailmoistakin. Mutta koska taiteella on yhdistävä voima, niin tässähän ne...

Helene siis vietti useita vuosia Ranskassa ja Englannissa, joten maailmalta jäi mielen pohjalle inspiraatioaiheita. Kuten nykypäivänäkin monesti eri tekijöillä voi havaita samoja vaikutteita, löytyy myös "Mustataustaisen Omakuvan" tekoprosessiin mahdollisesti vaikuttanutta kädenjälkeä herralta nimeltä Hans Holbein. Hän käytti taulujensa osana tekstiä, kuten mallikuvasta näkyy.

Lisää Holbeinin teoksia nähtävillä täällä

Mutta sitten taas sinne Pasilaan. "Galleriassa" on vuosien aikana kuvattu kaikenlaista graffitikulttuuriin liittyvää, mm. dokumentteja, tv-sarjoja, mainoksia ym. Mutta tästä kaikesta huolimatta paikka on yhä laiton. Muutama linkki kertoo enemmän kuin tekstiviidakko: 

"Pasilan Galleria" 1990, dokumentti, lastenelokuva

Siis lasten elokuvaksi määritelty dokumentti on kuvattu paikassa, jonne käytännössä ei saisi maalata. Joku siinä yhtälössä ei ehkä toimi...

Ruusun Aika- tv-sarjassa pätkä galleriasta

Loppuun vielä aikaansa hyvin kuvaava Alkon valistusvideo, tyylit on hallussa niin riimien kuin revittyjen Levistenkin suhteen. 

https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=WV8lOBYGaaE

Vielä kun sinne betoniin saisi maalata ;)

Helene Schjerfbeck 150 v

Tiistaina tuli ajankohtaisesti tv:stä tunnin dokumentti Helene Schjerfbeckistä, joka on katsottavissa YLE Areenasta: http://areena.yle.fi/tv/1547117  Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta sankarittaremme syntymästä. Elämäntarina on kiinnostava ja dokumentin asiantuntijat näkevät Helenen elämäntyön arvon paremmin kuin 1800-luvun loppupuolen kriitikot.

Halusin kunnioittaa taiteilijaa maalaamalla versioni hänen "Mustataustainen Omakuva"- työstään synttärivuoden ja Ateneumissa olleen näyttelyn vuoksi. Maalauksessa kiehtoi itseäni erityisesti sapluunamaisesti toteutetut kirjaimet taustalla, joita tosin omaan versiooni yksinkertaistin ja selkeytin. Toteutuspaikaksi valitsin Suvilahden sijaan Pasilan Galleriana tunnettavan hylätyn junatunnelin, jonne jo vuosikymmenten ajan on toteutettu urbaanin taiteen toinen toistaan hienompia töitä. Sain taustan kirjaimet sijoitettua oikeasti taustalle, eli n. viden metrin päähän pilarista. Tällaisia ratkaisuja ei valitettavasti pitkälläkään vaneriseinällä onnistu tekemään. Koska kirjaimetkin tuntuivat kiinnostavan taiteilijaa, jäin pohtimaan valitsisiko Helene yhä työvälineekseen öljyvärit ja siveltimet, jos eläisi nykypäivänä, vai käyttäisikö hänkin kenties pahvilaatikon kyljestä askarreltua sapluunaa ja spraymaalia taiteensa toteuttamiseen?

Tällainen versio syntyi tunneliin, viilattavaa löytyisi mutta juonessa pysytään

Alkuperäinen on tietysti lyömätön taidonnäyte.

Tällä hetkellä tyhjässä tunnelissa vallitsee yhä Stop Töhryille- kampanjan jälkimainingit, kun säännöllisin väliajoin seinämiä putsataan, vaikka alueella ei mitään järkevää käyttöä ole vaan paikalle eksyvät maalareiden ja buffaajien lisäksi lähinnä pulut ja puliukot. Tähän tilanteeseen on odotettavissa muutosta lähivuosina, kun Helsingissä kartoitetaan tarvittavia lisäpaikkoja graffititaiteen luvalliselle toteuttamiselle. Toivottavasti jatkossa ymmärretään ottaa käyttöön myös jo olemassa olevia tiloja, kuten "Galleria", eikä tarvitsisi haaskata varoja halpaan vaneriin joka ei näissä sääolosuhteissa ole kovin pitkäikäistä maalausalustana.

Tänään keskiviikkona 24.10. onkin mahdollista esittää Helsingin Kaupungintalolla "Ruuti-Expo":ssa omia ehdotuksia luvallisten maalauspaikkojen sijoituskohteiksi. Paikalla pukuherrojen ja lippiskansan lisäksi mm. riimityöpaja, josta vastaa tehotiimi Solonen & Kosola sekä X23. Tarkempi ohjelma-aikataulu löytyy tästä: http://ruutiexpo.munstadi.fi/ohjelma/

Hendenvaarasta Hyvää päivää

Värikäs tervehdys!

Eilisen teeren taivaanrannan maalarinkin on aika ottaa blogiversio käyttöön, jälkijunassa mutta parempi myöhään jne. Ensimmäisen tietokoneeni hankin vasta 2005, eikä kolanäppeily muutenkaan ole kovin kiinnostanut.

Kun facebook- profiilistani on muodostunut enemmänkin kuvasivusto, on tätä kautta parempi julkaista fotoja maalauksista ja piirroksista ym. materiaalista, joilla kommentoin vastaantulevia ilmiöitä. Siksi siis blogin nimi on sanaleikki hengenvaarasta. Tykkään leikkiä sanoilla ja joskus hengellänikin. Jatkossa lisäilen tänne kaikenlaista mitä mieleen juolahtaa, yleensä aika ajankohtaisista asioista ja ilmiöistä. Katutaide ja sarjakuva sekä 80-luvun teinin ajatusmaailma on se mitä todennäköisimmin alkaa saitille löytymään.

Jotain aiempia duunejani löydät vaikkapa kotisivultani jota en enää päivitä, mutta pidän linjoilla: www.hendecorate.net  myös hip hop-kulttuurin edistämiseen tarkoitetun yhdistyksemme saitilta voi löytyä mielenkiintoisia juttuja: www.funkon.org

Kärkeen pari kuvaa viime keväältä Kaapelitehtaan "Katutaide"-kilpailu/näyttelystä.

Vein näyttelyyn pari vanhempaa taulua sekä muutamia tuotemuokkauksia. Ylempänä kyltit, joista Hendenvaara oli alunperin jostain halpamarketista ostettu joulukoriste oveen, punatulkun kuvalla varustettuna se toivotti "Iloista Joulua". Toisessa kyltissä luki alunperin "Painekoe käynnissä". Alemmassa kuvassa 2kpl Ikean cd-koteloita uusituin ulkokuorin.