Messuilla on monesti mielenkiintoista kuunnella artistihaastatteluja; piristää kummasti kuulla kuinka "oikeat taiteilijat" ja kirjailijat ym. kokevat myös välillä voimattomuutta jos ei ideoita synny tai keikkaa ei pukkaa. Se antaa itsellekin intoa jatkaa sitä piirtämistä, tai mitä nyt kukakin itsekseen väkertää; nuotteja, riimejä tai vaikka puupillejä. Niinpä tällä kertaa ensisijainen tarkoitukseni messuvierailuun oli kuulla Juho Juntusen ja Petteri Tikkasen haastattelu. Etukäteen olin jostain mainoksesta huomannut että kunnianarvoisat mestarit kommentoivat messuilla tuoreita kirjojaan, mutta en muistanut millä lavalla ja mihin aikaan tämä tapahtuisi. Ovella oli tietysti messuluetteloita jaossa, josta olisi voinut nohevampi kaveri tarkistaa missä ja milloin haastattelu olisi, ja ainahan on myös mahdollista kysyä neuvoa. Mutta koska vanha viisaus "eksyvä ei tietä kysy" toimii hyvin, niin luotin taas epämääräisen harhailun taktiikkaan. Lopulta lava löytyikin ja olin paikalla jopa varttia liian aikaisin. Niinpä pyörin ympyrää vielä hetken ja räpsin muutaman kuvan toiselta lavalta, jossa eräs vanhempi mieskirjailija kertoi jostakusta edesmenneestä kynäniekasta.
Mutta aiheen vakavuus ei oikein kiinnostanut ja palasin Kallion lukiolaisten ylläpitämälle lavalle, jonka taustalevy oli ilahduttavasti kannutettu Molotoweilla. Muutenkin täytyy antaa lukiolaisille pisteet kotiin kekseliäisyydestä, koska kaikki lavalla haastateltavat oli velvoitettu bommaamaan puumerkkinsä "Lukio"-piissin ympärille. Pian haastateltavat saapuivatkin; Juntunen sonnustautuneena "Fucking Freaks"- prätkäjengiliiviin ja Tikkaselle varattuun tuoliin istahti Black Peider nimellä itseään kutsuva, silmät peittävällä maskilla varustautunut "supersankaripainija".
Aluksi haastattelijana toimineet typykät esittelivät vieraansa ja kaikki näytti vielä suhteellisen harmittomalta, vaikkakin kiinnostavalta tottakai. Pian tilanne kuitenkin meni siihen että herrat rupattelivat keskenään ja vaikka haastattelijat pääsivätkin välillä kysymään, niin vastaukset eivät juurikaan liittyneet aiheeseen. Mutta sitten:
Black Peider nousee varoittamatta sohvalta, pomppaa tuolille, josta nousee sohvan selkänojalle, ja poseeraa hajareisin Juntusen yllä. Saan kameran esille ja onnistun tallentamaan hauskan tilanteen, vaikka samalla naurankin ääneen muun yleisön kanssa. Hetken kuluttua homma jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kunnes Painija taas nousee ja nappaa nojatuolin suorille käsilleen samalla voimakkaasti karjuen (!). Muutaman sekunnin kuluttua haastattelu jatkuu jälleen normaalisti. Välillä haastateltavat kehuvat toisiaan ja kättelevät. Juntunen käyttää tilaisuuden hyväkseen ja kaivaa nenäänsä, Tikkasen sormella, jonka jälkeen tottakai imee kynnenalusen puhtaaksi. Vilkaisen lukiolaisten haastattelupisteen vastaavaa (opettajaa?), joka penkkirivin reunassa välillä nauraa, välillä peittää kasvonsa kämmeniin ja puistelee päätään. Kun aikatauluun varattu puoli tuntia on täyttymässä, näyttää pistevastaava yleisön joukosta time out-merkkiä lopettaakseen haastattelun. Viimeiseksi kysytään mestareilta neuvoja aloitteleville piirtäjille. Juntunen kehoittaa kutakin harrastajaa harkitsemaan, kannattaako koko piirtämistä ylipäänsä jatkaa, mutta pian toinen haastateltava hyökkää pystyyn ja karjuu mikrofoniin, vettä pullosta yleisön päälle roiskuttaen: "OLKAA REHELLISIÄ, PANKAA SYDÄNVERENNE SIIHEN PIIRROKSEEN!!!!"
Hekotellen alan tehdä pisteestä lähtöä kuten muukin yleisö. Mutta eihän se ollutkaan vielä ohi. Kuulen lavan suunnasta voimakasta tuhinaa ja mitä ihmettä taas?
Supersankaripainija on bommaustussin sijasta ottanut käsiinsä sohvan jonka alla karjuu hetken aikaa. Herrasmiehenä hän kuitenkin ähkäisee vielä ennen sohvan laskua "Kiitos" yleisölle. Tämän jälkeen se tussikin tarttuu käteen ja seinälle piirtyy kuva Black Peiderista.
Taiteilijat poistuvat lavalta ja uudet haastateltavat ottavat paikkansa, nimmarinpyytäjien lähestyessä juuri haastateltua kaksikkoa. Hämmentyneen tyytyväisenä näkemääni suuntaan kohti muuta messualuetta ja mielessäni mietin, kuinka mahtavan siistiä tapahtumasarjaa olen saanut juuri todistaa. Kaksi palkittua taiteilijaa ovat antaneet haastattelun, joka vastaa helposti jonkun performanssitaiteilijan aikaansaamaa tarkasti suunniteltua näytöstä. Ja missä se tapahtui? Kirjamessuilla, paikassa jossa samaan aikaan esiintyi toinen toistaan totisempia "vakavia aikuisia kirjailijoita", yleisönään sankka ihmisjoukko kravattikauloja, joiden mielestä kirjallisuus ei ole leikin asia. Mutta onneksi sarjakuvaan voi yhä luottaa, se rokkaa ja voi oikein hyvin.
Unohtakaa bigbrotherit , piirtäkää sarjakuvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti