Ihan Tuskassa

Festarit pyörii täyttä häkää parasta aikaa.
Hietsussa mekastaa Rock the Beachja Suvilahdessa jengi hikoilee "Tuskan
paiskeessa", kuten festarin vanha paitaslogan kertoi.

 Junnuna tuli jonkun verran käytyä hevin mäiskettä katsomassa. Metallica-paita päällä ja itse tussattu Anthrax-lippis päässä poikkesin Hämeenlinnan Ahvenistolla kahdesti (1990-1991), homman nimi oli Giants of Rock.  Edelleen harmittaa että 1989 jäi käymättä, silloin mestoilla oli sentään Anthrax ja Suicidal Tendencies. Menomatka sujui junalla ja asemalta käveltiin perille. Seurana reissuilla oli Riihimäen pitkätukista mm. Ville, Tamo, Joksa ja Janne sekä muutamia muita paikallisia moshausaddikteja, kuten Tammisen Janne ja Tuomisen Sämpy. 

Sepultura ja Sodom tuli nähtyä ja muutama muu orkesteri siinä sivussa, kuten kotimaisista Waltari ja tietysti Stone (johon liittyy myös tämä blogaus). Molempina vuosina ilma oli helteinen joten nestetasapainostakin oli huolehdittava, kuten 16-17 vuotiaana asiaan kuului siihen aikaan. Eli Mehukatin voimin... Viimeiset keikat alkoi muistaakseni klo. 22.00 , mutta ensimmäisellä kerralla skipattiin suosiolla viimeisenä esiintynyt Uriah Heep , koska ei paljon viisikymppiset vanhukset jaksanut kiinnostaa. Kulkuyhteydet paluun suhteen oli astetta hankalemmat, koska viimeinen juna lähti Riksuun jo ennen kuin tapahtuma päättyi ja vaikka faija tarjoutuikin hakemaan kotiin, niin molempina vuosina tuli teinipojat reteesti taksilla takaisin ja kunniakierros vielä kaupungin läpi.

Se historiasta tällä erää. TUSKA on juuri nyt käynnissä ja myönnettäköön, että siellä en ole ikinä käynyt. Pari kertaa on ollut lähellä kun on ollut joku legendaarinen bändi mestoilla, mutta koska nykyisin en hirveämmin hevistä välitä niin on jäänyt väliin. Eikä sitäpaitsi kaljulla moshaaminen ole kovin järkevän näköistä, ainoa jolla se näyttää hyvältä on Scott Ian. 

No mutta. Koska olen virallisesti parasta aikaa "lomalla" niin käytin yhden yön hevirokkifiilistelyyn Kalasatamassa betonia maalaten ja korvanapeista Anthraxia kuunnellen. Siinä Suvilahdessahan se pitkätukkasirkus pyörii, joten sikäli oli paikka ja aika kohdallaan tällä kertaa. Olin jo jonkun aikaa miettinyt, että noita keltaisia tikkaita olisi kiva jotenkin sisällyttää johonkin sopivaan juttuun, niin saisi möhkäleestä vähän kauniimman:

Ajatuspajatso pyöri korvan takana aina silloin tällöin ja nyt se piti purkaa ulos. Sankariksi valikoitui pitkän kaulansa ja sopivan rokkaavan semi-irokeesinsa ansiosta kirahvi. Ja vaikka Kiss ei tällä kertaa lauteilla olekaan, niin täpläturkin kieli haastaa jopa Genen ihan tasaväkisesti.

http://www.hdwallpapers.in/giraffe_pair-wallpapers.html

Eipä muuta kun hihat ylös ja hommiin.

Illan tullen hämärtyy pariksi tunniksi, vaikka kesä onkin parhaimmillaan. 

Mutta pian arska taas kuikuili esiin:

About näihin aikoihin paikalla kävi kaasuttelemassa autollinen "koviksia", joista rohkein huusi ohiajavasta autosta: "V***n hintti, mitä v****a sä teet?!" En kerennyt vastaamaan, koska pröm pröm -kaasuttelija jatkoi matkaansa. Muutamaa tuntia aiemmin samaa vee-sanaa huudettiin lasipulloja rikkoen Suvarin puolelta oikein urakalla illan pimetessä ja jonkunnäköistä laumapainiakin siellä näytti olevan. 

Joidenkin nähtävästi piti ottaa se paitaslogan kirjaimellisesti.

Mutta aamukuudelta homma oli lopulta valmis:

Siinähän se rokkaa. Kaveri diggailee kimaltavista killuttimista, joten on korvien lisäksi ripustanut kaulallekin muutamat rinkulat. Tätä kuvakulmaa silmälläpitäen roudasin möhkäleen päälle pari betonilohkaretta jotka maalasin myös, jotta sain irokeesin ehjemmäksi. Eli oheisläppä "ihan tuskassa" viittaa festarin lisäksi myös siihen, että selkäranka ruuvattuna kun tällaisia rakentelee, niin Panadolit on paikallaan.

Perustäksyä en tällä kertaa laittanut, vaan hihamerkki bändilogotyyliin farkkuliivissä korvasi sen. Esiintyjälistassa on juurikin tänään nimittäin laulu- ja soitinyhtye Testament, joka päättää Radio Rock-lavalla päivän  ohjelman klo. 20.30-22.00. Olis toki kiva nähdä nämä rokkiveteraanit, mutta ehkä käyn kirahvin herteilla kuuntelemassa.

Jos nimi ei sano mitään, niin tästä aukeaa: 

Testament - Practice What You Preach

Mosh!

UUNO!

Tänään juhlii nimipäiväänsä yksi kotimaamme tärkeimpiä merkkihenkilöitä, 

mies joka on ykkönen monella alalla, oli kyse sitten armeijasta, biljardista, matkailusta, oikeastaan lähes mistä vaan, mutta etenkin  laiskottelusta ja helpommalla pääsemisestä.

Kyseessä on tietysti Uuno Turhapuro. 

Ensimmäisestä Uuno- elokuvasta on tänä vuonna kulunut 40 vuotta, joten juhlan kunniaksi päätin yhdistää synttäri ja nimpparijuhlat samaan nippuun niin saadaan juhlittua kunnolla. Uunohan on mitä mainioin roolimalli uutteruutensa ja nokkeluutensa ansiosta, elävä esimerkki kekseliäisyyden ja määrätietoisuuden suhteen. Johtaja Turhapuro tekee mitä tahansa, ettei tarvitsisi tehdä juuri mitään. Ja millä tavalla?

 Suvereenisti.

Appiukkonsa Vuoristoneuvos Tuuran "Törkyturvaksi" nimittämä sankarimme asui elokuvissa Helsingin keskustassa, mutta koska 2010-luvulla tilanne kaupungissa on muuttunut, niin juhlistin päivää Jakomäen graffitiseinällä. Silläkin seudulla Uuno olisi varmasti kuin kotonaan, tienoohan on kuin henkilöitymä herrasta itsestään; vähän takki rypyssä ja parta ajamatta, mutta sydämellinen ja iloinen herrasmies. 

Jos minä olisin ihan vapaasti saanut päättää, niin paras paikka Speden ja Loirin legendaariselle elokuvasarjalle hattua nostavalle maalaukselle olisi ollut tietysti MTV3:n entisen toimitalon raunionjämissä Ilmalan kallioilla. 

Koska se paikka on kuitenkin luvaton ja kameravalvottukin vielä, niin Jakomäki oli seuraavaksi paras vaihtoehto. Sitäpaitsi Jakiksen aidalla maalaus on autotien varressa, joten bussilastilliset työmatkalaisiakin voivat nostaa maljaa ikkunan läpi esikuvallemme. Ja hyvä niin.

Juhlan kunniaksi kokosin pienen youtube-metsästyksen avulla tapahtumasarjan siitä, kuinka synttärit voisi sujua, jos verkkopaitainen seuramiehemme olisi johtamassa päivän toimintaa:

Aluksi annetaan puheenvuoro päivänsankarille,
 joka lausuu meille juhlarunon

Kun kulttuuripuoli on näin ikään hoidettu pois alta, siirrytään syömisen pariin, 
Uunomaisesti tietenkin nakkikioskilla

Sapuskoimisen jälkeen on aika lähteä. 

Kruunalla kotiin, klaavalla Veijo Essolle

Rahathan on edelleen aika tiukassa, mutta tarjoilun voi hoitaa myös puhelimitse ja

 soitto Baariin mahdollistaa juhlien jatkumisen.

Aterioimisen ja pikku ryypyn jälkeen on aika ottaa lattia haltuun, Mestari näyttää mallia:

Loppuun kuitenkin vähän päivitetympi versio päällikkötason tanssisuorituksesta, dubstepin tahtiin

Paljon onnea rakas törkyturpamme,

  Uuno Kaavit Koljat Turhapuro!!!

Vaarallinen Juhannus

Vaikka tossa aiemmin linkkasinkin jo kesäjuhlapostauksen, niin laitetaan vielä kerta kiellon päälle. Juhannushan on kuitenkin vuoden vaarallisin juhla, joten tämännimisen bloginkin on asiaan reagoitava. Poikkesin eilen Kalasatamassa juhlistamassa alkavaa lomaani, suljen luurin 6 viikoksi ja satunnaisesti kurkkaan tsägällä läppäriä. Kavereille tiedoksi että meilitse tavoittaa parhaiten, mutta huonosti.

Mutta kuitenkin se vaarallisuus... kuten monesti niin tumma huumorihan toimii. Monella duunipaikalla on varmasti taas lyöty kossupulloista vetoa, kuinka monta kuollutta Juhannus tänä vuonna kerää. Oma vakioveikkaukseni on aina 17 kpl ja kerran olen sillä pullon saanutkin.

Tässä yhteydessä siis toivotan vielä itse kullekin Hendenvaarallista Jussia! Jos makkaranpaiston ja saunomisen jälkeen alkaa pikku hiivassa tehdä mieli kalastamaan, niin ota kelluntaväline mukaan ja laita verkkarit jalkaan, niin ei Mononen korjaa ainakaan sepalus auki.

Palataan paremmalla, moikka

Juhannus ja junamatka

Se on taas mittumaari nurkan takana. Mökkimatka tiedossa aika monella ja kesälomat alkamassa samaan syssyyn isolla porukalla. Siksi ajattelin valottaa vuodenaikaan sopien viimevuotista keskikesän raidereissua, jossa meidän perhe oli mukana. 

Ollessani siellä Synapsiassa selkää parantamassa tuli aika paljon tuijoteltua telkkaria ajan kuluksi. Huomasin sitten mainoksen, jossa haettiin Juhannusjuna- ohjelmaan matkustajia ja koska rautahepo on monessa mielessä itselleni läheinen kulkuneuvo, laitoin hakemuksen sisään 1300 muun halukkaan mukana. Hakemus johti haastatteluun ja koekuvauksiin, jonka seurauksena sitten oltiinkin Helsingin rautatieasemalla keinutuolissa odottamassa liikkeellelähtöä.

Porukkaa oli mukaan valittujen ilmoittautuneiden lisäksi iso lauma muita mtkustajia ja juna olikin verrattain pitkä normaaliin vuoroveturilliseen nähden.

http://www.ess.fi/?article=375592

Päästiin hyvin liikkeelle ja paikatkin löytyi kaiken hulinan keskellä. 

Muita junavieraita oli meidän tavallisten kansalaisten lisäksi mm. Jaakko Kolmonen ja Joulupukki. Ei hullumpaa matkaseuraa siis. Matkan pysäkit oli seuraavat:

Helsinki, Pasila, Tikkurila, Riihimäki, Hämeenlinna, Tampere, Parkano, Seinäjoki, Kokkola, Ylivieska, Oulu, Kemi ja Rovaniemi. Meidän trio päätti jäädä pois Seinäjoella koska onhan se Rovaniemi aika kaukana ja poiskin piti joskus tulla.

Matkan varrella oli asemilla porukkaa koko ajan enenevissä määrin,

 tässä Riihimäen asemalaiturinäkymää.

Itse en kovin hirveästi kerennyt junassa muuta tekemään, kuin piirtämään juhannusaiheista taulua, jonka olin luvannut matkan aikana toteuttaa. Pohjat tauluduuniin olin tehnyt jo kotona spraymaalilla, koska junassa sisällä suihkiminen olisi saattanut olla kanssamatkustajien kannalta 

vähemmän miellyttävää. 

tämä kuva ylen sivuilta

Maalitusseilla sitten väkersin "ei niin ergonomisissa" olosuhteissa tauluun kesämaiseman saunoineen, koivuineen ja kokkoineen. Taustalla viilettää vanha paikallisjuna, jota joku kommentoi Juhannusjunan fb-sivuilla puutteelliseksi, koska siitä puuttuvat johdinlangat katolta. No niinhän ne puuttuvat, mutta taiteilijan vapaudella jätin ne pois, koska juhannustunnelmaa henkivään tauluun olisi muuten tullut mielestäni liian hallitseva elementti sähkötolpista ja johtimista kokonaisuuden suhteen.

Toki siinä tuhertaessa jutusteltiinkin juontaja Ella Kannisen kanssa mm. katutaiteesta, vähän urbaanimmista perhearvoista ja nuorisotyöstä. Pätkäkin  kertoili miksi käsi oli kantositeessä ja kuinka Jussia oli suunniteltu vietettävän. Kun taulu oli valmis Tampereen tuolla puolen, Radio Suomen kuulijoille kertoilin millainen duuni tuli tehtyä ja mistä syystä. Vähän oli epänormaali tilanne; juhannusaattona haastatellaan junassa ja koetat selittää radion välityksellä mitä siellä 

junassa juuri tuli taiteiltua.

 Pikkusälli pääsi vierailemaan myös ohjaamossa toisen juniorin kanssa, lähes samalla tavalla kuin itsekin reilut 30 vuotta aiemmin, kun pappa-vainaani oli veturinkuljettajana.

Koska matkalla oli useampi tunti aikaa niin 11-vuotias käsipuoli rakensi ajankulukseen taskukokoisen juhannuskokon tulitikuista. Täytyyhän ajankohtaa viettää elävän tulen parissa joka tapauksessa ja kuten arvelimmekin, niin stidikokkoa suurempaa juhlavalkeaa

 emme livenä päässeet katsomaan.

Kullakin pysähtymisasemalla oli kaikenlaista ohjelmaa järjestettynä, usein tanssia ja elävää musiikkia. Mutta myös vähän eksoottisempia virityksiä nähtiin, kuten esimerkiksi tämä puujalkaveijari, olisiko ollut Tampereella kenties?

Junaisäntä Jusu huolehti kaiken muun ohessa siitäkin, että asemilta saatiin 

kaikki matkalaiset takaisin kyytiin ajallaan.

Ravintolavaunussa oli kuulemma ajoittain hirmuinen tungos, välillä väljempää. Rouva nautti matkastaan piilossa kameroilta, kanssamatkustajien kanssa rupatellen ja kahvikupin äärellä se sujui rattoisasti. Pätkä risteili junaa edestakaisin, fotaili ympäri stogea, (suurimman osa tän postauksen kuvista  ja välillä otti tuntumaa myös tv-työskentelyyn:

Pari ryhmäkuvaakin räpsäistiin muistoksi, koska muusikkovirtuoosi Iiro Rantala 

oli saatu irroitettua pianosta ja junaisäntä Jusu Lounela kerkesi hetkeksi pysähtymään, 

niin Pätkä nappasi tämänkin fliksin.

Vaikka Jusulla olikin illan komein kostyymi, jonka oli kuorruttanut punaisella tirehtööritakilla, niin llan edetessä saapui paikalle myös se kuuluisin punanuttu:

Joulupukki ei paljon vitkastellut, vaan liittyi tyylikkäästi asemalaituritanssien meininkiin mukaan

Jäätyämme Seinäjoella pois kyydistä, oli aika laittaa liekit kehiin ja lämmitellä loimotuksessa.

Jatkoimme Seinäjoen Omenahotelliin yöksi ja seurasimme sivusilmällä matkan jatkumista töllön kautta. Hanurimusiikki jatkui yhä eri asemilla ja nuorin matkaseurueestamme ilmaisi kantansa asiaan sanattomalla viestinnällä

Juna jatkoi matkaansa ja tarkemmin voit halutessasi tutkia aihetta virallisemmilta sivuilta:

http://blogit.yle.fi/juhannusjuna

http://teema.yle.fi/teemat/juhannusjuna

Seuraavana päivänä pelattiin minigolfia ja ihmeteltiin lähes autiota kaupunkia. Iloiseksi yllätyksekseni myös muutamia maalattuja seiniä tuli vastaan, luvalla ja ilman:

Omenassa loikoiltujen kahden yön jälkeen palattiin etelään. Matkalla tietysti nautittiin perheen yhteisestä ajasta sekä ihasteltiin maisemia niin kaupunki-kuin maaseutuympäristössäkin. Liikkuvasta junasta otettu, joten skarppius ei ole paras mahdollinen...

Koska kiinnostukseni junia kohtaan alkoi Riksusta, niin olkoon viimeinen kuva sieltä pappa-vainaan työpaikalta, jonka suojelemisesta parasta aikaa Riihimäellä käydään aktiivista keskustelua. Jos minulta kysytään, niin ehdottomastihan noin mainio miljöö olisi säilytettävä.

Jos haluat nähdä Juhannusjuna- ohjelman läppäriltä, tuosta linkistä se onnistuu: 

Juhannusjuna ohjelmasarja

tai sitten suoraan lupalaatikon kautta; maanantaina 17.6.2013 alkoi ja ensi tiistaina 23.6. loppuu.

Viimiset rivit saa kuitenkin taas musiikki, teemaan sopien kaksi vaihtoehtoa omavalintaisesti:

 Esa Pakarinen: Lentävä Kalakukko

 tai 

Liisanpuisto: Juhannuspäissään 

Lapsille parempi maailma, kiitos.

Pieni varoitus heti kärkeen että tää kirjoitus nyt saattaa saada jonkun lukijan harmistumaan tai muuten vaan reagoimaan voimakkaasti. Aihe on kuitenkin sellainen jota olen eri yhteyksissä koettanut tuoda esille töideni ja tekojeni kautta. Tällä kertaa se tiivistyy edesmenneeseen tiarapäiseen pikkutyttöön. Korostan että en missään nimessä halua mässäillä murheellisella asialla, saati koettaa hyötyä aiheesta. Tää on mun keinoni tarkastella asiaa ja koettaa saada muutkin pohtimaan mitä asialle mahdollisesti voisi tehdä, ettei tilanne toistuisi.

Olen siis yhden lapsen isä. Jo joskus 16-vuotiaana aloin miettimään ihan vakavissani omien tulevien lasteni nimiä. Silloin olin sitä mieltä että ainakin 3 lasta on hankittava ja niiden kanssa sitten voi kikkailla ja peuhailla mitä vain. Valitettavasti eri tilanteista johtuen loppujen lopuksi tulokkaita on saapunut kuitenkin vain yksi; "Pätkä" vuosimallia 2000. Kaverista on ennustettu neuvolassa 192 cm pitkää pituuskasvun puolesta, joten siksi aloin käyttää kyseistä lempinimeä jo hyvissä ajoin, jotta parin vuoden päästä voin sitten käskeä korstoa kotiin kaupungin yöelämästä180 senttisellä auktoriteetillani, poikaa ylöspäin katsoen: "Noni, Pätkä, nyt himaan niinku olis jo!" ;)

Pikkuväki on niin mahtavaa kansaa, että koska itselläni ei jälkikasvua ole enempää, niin olen koettanut sitten parantaa usein eri tavoin muiden lapsien tilaa niin YK-joukoissa, Rajavartiolaitoksessa, kuin Funk On- tapahtumissakin esim. kouluilla ja nuorisotaloilla. Joka puolella kuitenkin tulee vastaan ihania ipanoita, joilla ei välttämättä ole turvallista aikuista lähipiirissä, joka jaksaisi katsoa kuinka tenava tekee kuperkeikkaa, kiipeää puuhun tai laulaa nuotin vierestä. Saati sitten kuunnella huolia ja koettaa neuvoa rakentavasti mutta rohkaisten.

Siitä syystä tämä Tapaus Eerika on omalla kohdallani aiheuttanut hyvin vahvoja reaktioita ja koen suurta  voimattomuutta kun tuollaisia asioita pääsee tapahtumaan. Jokainen lapsi ansaitsisi tulla huomatuksi ja kohdelluksi rakkaudella kasvattaen. Paikoitellen se on vaativaa ja kaikille isille ja äideille tulee väsyneitäkin päiviä. Mutta jossain on oltava se raja ja vaikka onkin surullista että erilaisia lastensuojeluviranomaisia täytyy olla, niin joskus sekään ei tunnu ikävä kyllä riittävän.

Tällä kertaa siis kuvamateriaali liittyy erääseen "maalaukseeni", jonka tein sinne 

Katajanokan näyttelyyni.  

Halusin antaa edes pienen lisärangaistuksen sille lapsensa tappajalle ja etsin googlesta Eerikan isän kuvan. Koska heppu oli jonkinsortin huttumuusikko, kuva löytyikin helposti vaikka murhaaja peittikin oikeudessa kasvojaan. Koska en tietenkään pääse vankilaan antamaan sedälle luunappia, niin sovelsin vanhaa woodoo-menetelmää. Neulojen ja nuken sijasta päätin ex-huonekalukauppiaan poikana hyödyntää mattoa. Hankin terassikäyttöön tarkoitetun "nurmimaton" ja tein selväksi lopputulokseen, että sen naaman päällä olisi hyvä sitten pomppia kunnolla. Normaalistihan se puistonurmikenttien kieltotaulujen teksti menee: "ÄLÄ TALLA NURMIKOITA". Tässä tapauksessa siis versioin tekstiksi: "MUISTA TALLATA"

Näin se duuni syntyi:

Luonnostelu maton pintaan sujui taululiidulla. Virheet "kumitin" tiskirätillä.

Uskollinen apuritrio: kolmioviivain, maalarinteippi ja askarteluveitsi.

Runko valmiina meikkaukseen... Muutama tunti takaterassilla selkä kyyryssä pikkupensseleillä valkoista lateksia mattopintaan sutien.

Lateksi oli saatava kuivumaan aika nopeasti, näyttelyn avajaisiin oli pari päivää jäljellä. Ravintolakokin työhistorialla valitsin keittiöstä sovelletun menetelmän kypsentää kaverin tehokkaasti: sauna päälle ja miedossa lämmössä pää alaspäin riiputtaen muutama tunti. Voitte uskoa että saman haluaisin nähdä tapahtuvan kohteelle itselleen, sen verran "silmä silmästä, hammas hampaasta" ajatusmalliin uskon, vaikken väkivallan ystävä olekaan.

Siellä se makailee. Hotelli Katajanokan kellarikerroksessa, eristyssellin lattialla. Jos olet menossa kurkkaamaan, suosittelen jalkineiksi nappiksia. Mikäli vaatekaapistasi löytyy piikkarit, yhä parempi.

Hyvää kesälomaa kaikille. Pussatkaa lastanne ja antakaa hetki kiireetöntä huomiota.

Loppuun musaa,  tällä kertaa eri genrestä kuin normaalisti:

PMMP: "Ystävä sä lapsien"

BABYLON @ Arabia

Eilen oli se edellisen postauksen huutokauppa. Sade vei asiakkaat, kaksi duunia myytiin pilkkahinnalla ja lopetettiin kesken, homma jatkuu toisessa yhteydessä jossain vaiheessa.

Mutta asiaan. Arabian kaupunginosassa on vielä muutaman päivän auki kevätnäyttely, jossa esitellään  Laajasalon Opiston "Graafisen suunnittelun ja kuvallisen ilmaisun" -linjan oppilaiden kädenjälkeä. Kun syksyllä aloitimme opinnot Laajasalossa, niin meille kerrottiin että keväällä on oppilastöistä näyttely Pasilan Kirjastossa. Kevään lähentyessä tuli kuitenkin esille, että kirjaston tilat olikin jo kerennyt varaamaan joku muu. Opettajat pohtivat pitäisikö koko näyttely jättää pitämättä. Onneksi kuitenkin päädyttiin siihen että metsästetään uusi paikka näyttelylle, eikä lannistuta. Katajanokkaakin pohdittiin yhtenä vaihtoehtona, kuten viittasin tässä kirjoituksessa mutta lopulta paikaksi valikoitui Aralis Galleria.

Ripustus oli parin päivän juttu ja joillakin oli hieman hankaluuksiakin, onneksi kuitenkin duunit lopulta tuli paikoilleen vaikka olikin siimoja solmussa ja karhutarrat petti luottamuksen.

Tuollahan se on. Mikäli et paikalle pääse niin tässäkin näet kuvat duuneista. Avajaisissa olikin sitten porukkaa oikein mukavasti.

Opettajat Pia, Tiina ja Pauli. 

Tästä alkaa duunien kuvat, tekijöitä en luettele sen enempää, mene ja ota selvää. Näyttelyn nimi on siis "BABYLON" ja tarkemmat infot aiheesta ja tekijöistä löytyy tästä.

Oma työni viimeisenä. Koska näyttely on Arabiassa, roudasin paikalle tunnetuimman Arabialaisen, jonka kustomoin aiheeseen sopivaksi. Mikäli et tiennyt, niin aiemminhan alueella sijaitsi "Arabian feimit" eli paikka jossa 1990-luvulla graffitimaalarit toteuttivat kädenjälkeään hylättyjen tehdashallien seiniin. Tietysti ne maalaukset sitten hävisivät kun rakennukset purettiin asuintalojen tieltä. Luontaista kehitystä tietenkin ja hyvä että asuntoja tehdään, mutta arvokasta kulttuuriperintöähän siinä tuhoutui samalla kun rahan mahdilla niitä asuntoja sitten pystytettiin. Kuvassa näkyvät "setelit" on viidensadan euron kuvilla kuvioituja serviettejä, jostain halpakaupasta ostin. Pöntön hain roskalavalta ja sinne se taas pääsee takaisin kunhan näyttely puretaan.