Pieni varoitus heti kärkeen että tää kirjoitus nyt saattaa saada jonkun lukijan harmistumaan tai muuten vaan reagoimaan voimakkaasti. Aihe on kuitenkin sellainen jota olen eri yhteyksissä koettanut tuoda esille töideni ja tekojeni kautta. Tällä kertaa se tiivistyy edesmenneeseen tiarapäiseen pikkutyttöön. Korostan että en missään nimessä halua mässäillä murheellisella asialla, saati koettaa hyötyä aiheesta. Tää on mun keinoni tarkastella asiaa ja koettaa saada muutkin pohtimaan mitä asialle mahdollisesti voisi tehdä, ettei tilanne toistuisi.
Olen siis yhden lapsen isä. Jo joskus 16-vuotiaana aloin miettimään ihan vakavissani omien tulevien lasteni nimiä. Silloin olin sitä mieltä että ainakin 3 lasta on hankittava ja niiden kanssa sitten voi kikkailla ja peuhailla mitä vain. Valitettavasti eri tilanteista johtuen loppujen lopuksi tulokkaita on saapunut kuitenkin vain yksi; "Pätkä" vuosimallia 2000. Kaverista on ennustettu neuvolassa 192 cm pitkää pituuskasvun puolesta, joten siksi aloin käyttää kyseistä lempinimeä jo hyvissä ajoin, jotta parin vuoden päästä voin sitten käskeä korstoa kotiin kaupungin yöelämästä180 senttisellä auktoriteetillani, poikaa ylöspäin katsoen: "Noni, Pätkä, nyt himaan niinku olis jo!" ;)
Pikkuväki on niin mahtavaa kansaa, että koska itselläni ei jälkikasvua ole enempää, niin olen koettanut sitten parantaa usein eri tavoin muiden lapsien tilaa niin YK-joukoissa, Rajavartiolaitoksessa, kuin Funk On- tapahtumissakin esim. kouluilla ja nuorisotaloilla. Joka puolella kuitenkin tulee vastaan ihania ipanoita, joilla ei välttämättä ole turvallista aikuista lähipiirissä, joka jaksaisi katsoa kuinka tenava tekee kuperkeikkaa, kiipeää puuhun tai laulaa nuotin vierestä. Saati sitten kuunnella huolia ja koettaa neuvoa rakentavasti mutta rohkaisten.
Siitä syystä tämä Tapaus Eerika on omalla kohdallani aiheuttanut hyvin vahvoja reaktioita ja koen suurta voimattomuutta kun tuollaisia asioita pääsee tapahtumaan. Jokainen lapsi ansaitsisi tulla huomatuksi ja kohdelluksi rakkaudella kasvattaen. Paikoitellen se on vaativaa ja kaikille isille ja äideille tulee väsyneitäkin päiviä. Mutta jossain on oltava se raja ja vaikka onkin surullista että erilaisia lastensuojeluviranomaisia täytyy olla, niin joskus sekään ei tunnu ikävä kyllä riittävän.
Tällä kertaa siis kuvamateriaali liittyy erääseen "maalaukseeni", jonka tein sinne
Halusin antaa edes pienen lisärangaistuksen sille lapsensa tappajalle ja etsin googlesta Eerikan isän kuvan. Koska heppu oli jonkinsortin huttumuusikko, kuva löytyikin helposti vaikka murhaaja peittikin oikeudessa kasvojaan. Koska en tietenkään pääse vankilaan antamaan sedälle luunappia, niin sovelsin vanhaa woodoo-menetelmää. Neulojen ja nuken sijasta päätin ex-huonekalukauppiaan poikana hyödyntää mattoa. Hankin terassikäyttöön tarkoitetun "nurmimaton" ja tein selväksi lopputulokseen, että sen naaman päällä olisi hyvä sitten pomppia kunnolla. Normaalistihan se puistonurmikenttien kieltotaulujen teksti menee: "ÄLÄ TALLA NURMIKOITA". Tässä tapauksessa siis versioin tekstiksi: "MUISTA TALLATA"
Näin se duuni syntyi:
Luonnostelu maton pintaan sujui taululiidulla. Virheet "kumitin" tiskirätillä.
Uskollinen apuritrio: kolmioviivain, maalarinteippi ja askarteluveitsi.
Runko valmiina meikkaukseen... Muutama tunti takaterassilla selkä kyyryssä pikkupensseleillä valkoista lateksia mattopintaan sutien.
Lateksi oli saatava kuivumaan aika nopeasti, näyttelyn avajaisiin oli pari päivää jäljellä. Ravintolakokin työhistorialla valitsin keittiöstä sovelletun menetelmän kypsentää kaverin tehokkaasti: sauna päälle ja miedossa lämmössä pää alaspäin riiputtaen muutama tunti. Voitte uskoa että saman haluaisin nähdä tapahtuvan kohteelle itselleen, sen verran "silmä silmästä, hammas hampaasta" ajatusmalliin uskon, vaikken väkivallan ystävä olekaan.
Siellä se makailee. Hotelli Katajanokan kellarikerroksessa, eristyssellin lattialla. Jos olet menossa kurkkaamaan, suosittelen jalkineiksi nappiksia. Mikäli vaatekaapistasi löytyy piikkarit, yhä parempi.
Hyvää kesälomaa kaikille. Pussatkaa lastanne ja antakaa hetki kiireetöntä huomiota.
Loppuun musaa, tällä kertaa eri genrestä kuin normaalisti:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti