Viikonloppuna olimme lauantaina kollegani Jouni "Psyke" Väänäsen kanssa vetämässä graffitityöpajaa, kuten niin monesti aiemminkin. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin vähän totutusta poikkeava, monestakin syystä;
- paikkana oli Finlandia-talo
- työpajan osallistujina oli nuorten sijasta aikuisia
- kyseessä oli tarkasti rajattu kohderyhmä : Lastentarhan opettajat
ja vielä tarkemmin Aisti Stadi- Lastentarhanopettajapäivät
On ollut miellyttävää huomata, kuinka lasten ja nuorten kanssa työskentelevät aikuiset ovat yhä enemmän "hyväksyneet" seinämaalareita mukaan kasvatustyöhön ja samalla tuulettaneet totuttuja toimintamalleja nykyaikaisempaan suuntaan. Ei sillä, että vesiväreissä tai muovailuvahassa mitään vikaa olisi, mutta spraymaalipurkki on hyvä lisä työkalupakkiin.
Erityisen maukkaaksi tilanteen teki vielä se, että kun muistellaan vain 5 vuotta taaksepäin, oli samalla tontilla aikamoiset kahinat ja täysin erilainen toimintamalli. Vuonna 2008, tarkemmin ottaen 16.09. oli Stop Töhryille -projekti kestänyt 10 vuotta. Juhlan kunniaksi oli Kaupunginhallitus ja muut yhteistyökumppanit juhlimassa tasalukua Finlandia-talolla.
Eteisessä sijaitsevan sinisen maton vierellä tapahtui kuitenkin kyseenalainen kohtaus, jonka osallisina olivat mm. kaupunginvaltuutetut Arhinmäki ja Helistö. Heitä ei juhlallisuuksia seuraamaan päästetty.
Samaan aikaan kivenheiton päässä Kiasmalla oli kuitenkin toisenlainen juhla, jossa Paavo piti puheen ja
katutaidetta syntyi tilapäiseen aidanpätkään lasten ja nuorten käsistä spraymaalia ja katuliituja käyttäen. Alkuillasta juhlakansa lähti kulkueena etenemään kohti Kalliota. Kuorma-auton lavalla DJ soitti musiikkia ja livenä mikin varressa vieraili iso joukko artisteja.
Kulkueen etenemistä odotti myös joukko vähän erilaisia nuorisokasvattajia
 |
| http://photoblogi.blogspot.fi/2010/01/mellakkapoliisi-kokoustaa-2008.html |
Mutta viidessä vuodessa on tapahtunut Paljon!
-Töhryprojekti kuopattiin,
-Suvilahden seinä avattiin,
-Funk On ry perustettiin,
-Paavosta tuli ministeri,
-lisää lupaseiniä nousee joka vuosi ympäri maata,
-graffitia on ollut esillä useissa gallerioissa
-katutaidetta on käsitelty seminaareissa, opinnäytetöissä, dokumenttielokuvissa
- jne...
Siksi olen erittäin kiitollinen, että sain mahdollisuuden päästä astumaan sille siniselle kynnysmatolle tämän askeleen, jolla henkilökohtaisesti koen olevan suurempi merkitys kulttuurillemme kuin vain pelkkä perus sisääntulo.
Näistä syvällisistä kelailuista kuitenkin itse asiaan. Paikalla oli siis lastentarhanopettajia ympäri maata. Muita asiantuntijoita luentosaleissa oli mm. Jorma Uotinen , Mari Rantasila, Jaakko Heinimäki jne.
Meidän "luentosalimme" oli luonnollisesti pihan puolella, jonne siirryimme johdetusti mukaan ilmoittautuneiden kanssa.
Tapahtumahan kesti koko viikonlopun, joten veimme tapahtuman "olohuoneena" toimineeseen Aurora-saliin näytille alamme kirjallisuutta ja työnäytteitä taulujen sekä kustomointien muodossa. Näin nekin tarhantädit, jotka eivät runsaan ohjelmatarjonnan takia kerenneet suihkimaan, pystyivät laajentamaan näkemyksiään katutaideskenen käsitöistä.
Suunnitellessamme tilaajana toimineen Sylvia Tastin kanssa maalauspaikkaa, tuli mieleeni ehdottaa jos sasimme mahdollisuuden hyödyntää olemassaolevia rakenteita sen sijaan että olisimme hankkineet paikalle omat vaneriseinäkkeet. Valokuvauksellisesti paras paikka maalata olisi ollut työmaa-aidan taustapuoli parkkipaikalla.
Vieressä oli kuitenkin korkeampaa ja jo valmiiksi pohjamaalattua vaneriseinää Lemminkäisen työmaan vieressä. Meilirumban ja puhelusavotan jälkeen saimmekin luvan käyttää seiniä yhden päivän ajan. Hienoa!
Paikalla oli jo ensi puraisu otettu nuoremman polven puolesta, mutta emme antaneet asian häiritä.
Saavuttuamme tontille, Jouni otti vieraat vastaan ja esitteli herrasmiehen elkein "Psyken Putiikin" valikoimaa.
Hetki historian kertausta ja muutamat taktiset tekniikkavinkit kuunneltuaan pääsivät lastentarhanopettajat irti; kertakäyttösadetakkeihin, hengityssuojaimiin ja kumihanskoihin verhoutuneet maalarit selättivät harmaan lateksin hyvin nopeasti.
Töissä oli ihailtavasti esillä sisällöllistä viestiä ja runsaasti värejä.
Esimerkin omaisesti toki suihkittiin itsekin. Simppelit kirjaimet ja ukkeli oli oma panokseni...
...Jonen huolehtiessa naiskauneudesta.
Kaverikuviakin otettiin tottakai. Muut "oppilaat" kerkesivät valmiiksi hieman aiemmin ja hyvällä mielellä koko opelauma lähtikin jatkamaan teemapäivien muun ohjelman parissa.
Jounin kanssa suosimme klassista "Ensin työ, sitten huvi"-ajatusmallia. Kun kerran yhdeksi päiväksi oli lupa aitoja maalata ja vettäkään ei satanut, päätimme suihkutella vähän muuallekin uutta väriä. Luonnoksia ei nyt tälläkään kerralla sattunut olemaan, mutta ainahan sitä jotain keksii jos purkin varteen pääsee.
Spotiksi valikoitui Töölönlahden puoleinen aidanpääty, koska siellä oli lateksia jo valmiina suurinta imeytymistä estämässä.
Kolme tuntia myöhemmin vaneri kisaili jo syksyn lehtien kanssa värikylläisyydellään:
Tietysti joku hauska hahmo haluttiin myös tuoda seinälle. Juhlan kunniaksi joku random- poliitikko oli saanut puunuijan sijasta maalitelan käteensä. Jone huomautti telan lateksin olevan ohennuksen tarpeessa, ja näinhän se on myös graffitipolitiikan suhteen. Vielä olisi varaa vähän ohentaa juoksevammaksi...
...mutta mistä sitä tietää millainen tilanne seuraavan viiden vuoden jälkeen on vuonna 2018?
Viimeisen kuvan paikan saa aika herkullinen asetelma...
Samassa kuvassa
-Finlandia-talo
-2 ratsupoliisia
-ja meidän piissit
Kivaa oli, kiitos tarhantädeille
:)
.jpg)
