Kuten juttujani lukeneet tietävät, niin katukulttuurin lisäksi myös urheilun seuraaminen ja tukeminen on itselleni tärkeä juttu. Jos näiden elementtien yhdistäminen on jollain tapaa mahdollista, niin mikäs sen parempaa. Kun loppukesästä tuli taas tällainen mahdollisuus, olin jälleen innoissani.
Matkakohteena oli urheilukaupunki Lahti ja teemana koripallo. Mutta Lahdesta puhuttaessa ei voi sivuuttaa mäkihyppyä. Siksi olikin siisti sattuma, että keikalle mennessäni oli urheilupyhätössä meneillään mäkihypyn kesä sm-kisat. Virittäydyin auringonpaisteessa tunnelmaan seuraamalla kuinka Janne Ahosen johdolla haalarigladiaattorit hyppivät kastellulle keinonurmelle Lahden betonista.
Mäkihyppy jos jokin, on reikäpäiden hommaa, arvostan!
Hyppyrinnokassa mainostettiin kaupungin omaa hiilihappovettä ja sattuikin sopivasti että myös omat purnukkani olin sijoittanut teeman mukaiseen, legendaariseen Lahtikkoon. Siinä saa kannut mukavasti kuljetettua ja tarvittaessa tukeva muovikori toimii apujakkarana.
Miksikö olin tullut tonteille? No, koska Brädi pyysi. Edellisen kerran suihkutellessani Summer Up-festareilla vuonna 2012, oli yhdistyksemme Funk On ry vetämässä graffitityöpajaa bileissä ja osana ohjelmaa myös puhemuusikot kävivät vierailemassa kannun varressa tuoleja maalaten. Jeesailimme myös Kapaa lekan käytössä ja lopputulos oli tyylikkäästi koris-aiheinen.
Tällä kertaa nakki oli Namika Lahden pukuhuoneen päätyseinä. Organisaatio toivoi koppiin vähän fiiliksen nostatushenkistä koristelua seinäpintaan. Oven takana odotti valkoinen tiiliseinä uutta ilmettä pintaansa:
Tilaaja toivoi joukkueen värejä sekä jollain tapaa esille kaksinkertaista mestaruuttaan. Halusin että tekstistä saisi selvää, mutta kuitenkin sen tulisi olla graffitihenkinen. Luonnos oli hyvän ystäväni lyijykynän kanssa säädetty.
Ensin tietysti oli se tylsin homma; muiden pintojen suojaus. Parin tunnin teippaamisen jälkeen se suihkiminenkin vihdoin alkoi.
Koska kopin lattiapinnoite oli harmaasävyinen, päätin jatkaa samansuuntaista taustaa maalauksen taakse. Rautakaupan kautta siis lateksia poimimaan ja pensselillä tiilien välejä tupsuttamaan.
Vähän mustaa ja valkoista roisketta pintaan niin yhdenmukaisuus seinän ja lattian välillä syntyi hiuksenhienosta sävyerosta huolimatta.
Muutamaa tuntia myöhemmin alkoi juoni löytyä.
Linjat kehiin ja vähän hinkkausta, niin kuvittelin olevani jo valmis.
Ensimmäisen päivän jälkeen seinä näytti tältä:
Kotiin päästyäni tutkin kuvia kamerasta ja jokin kokonaisuudessa häiritsi. Halusin kunnioittaa "joukkuelogomaisuutta" ja pysyä maltillisissa väreissäkin, mutta liian pliisu vaikutelma tuntui vielä olevan. Ei muuta kun tekstari joukkuepomoille ja ilmoitin tulevani jatkamaan homman seuraavana päivänä vähän ärhäkämmäksi.
Kontrastia tarvittiin lisää.
Koska maalauksessa oli jo koripallon oranssia, päätin lykkiä sitä hunajahenkeä vähän lisää kirjainten taustalle, vaikkei Turussa oltukaan.
Pari tuntia keltaoranssin sävymaiseman kimpussa saikin seinän elämään paremmin. Jos tämä lopputulos auttaa jengiä repimään pisteitä kotiluolassa, niin silloin tavoite olisi saavutettu.
Sen verran reipas meininki pukukopissa varmasti tulee olemaan, että ihan syystä oven ulkopuolella varoitetaan turvallisuudesta... koska Namika on Liekeissä!!
Tänään alkoi joukkeen kausi kotiotteluiden osalta ja tapahtuman kunniaksi Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti koppimaalauksesta jutun päivän lehteen:
Toivotan joukkueelle ikimuistoista pelikautta ja paljon pisteitä taskuun. Epäilemättä samaa toivoo Brädi ja loppuun tietysti linkittelen Kapan kotiseuturekkauden tunnustusta urheiluteemaan sopien:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti