Kirjamessut saldo: sarjakuvia ja graffitia

Jatketaan poikkeuksellisesti samaan teemaan kuin edellisessä postauksessa : Helsingin Kirjamessuilla

 Lopulta pääsin sunnuntaina Messukeskukseen ja jälleen voi vain todeta, että kylläpä kannatti. Käytäviä kahlatessa ostoskassi paisui ja lompakko keveni, kun kartutin omia kokoelmiani sekä hamstrasin joululahjoja. Vaikka varsinaiset kirjailijahaastattelut jäikin tänä vuonna paitsioon, niin tapasin pari erittäin kiinnostavaa herrasmiestä. Kasper Strömman on valittu Vuoden Graafikoksi ja hän oli Grafian osastolla kertomassa näkemyksistään ja havainnoistaan ympärillämme olevista merkeistä, viesteistä ja heraldiikasta. Näppärän kaupunginosavaakunoiden sarjan suunnitellut Strömman jutteli mukavia ja nauratti yleisöä kuvasarjallaan.  

Kasperin blogi kertoo lisää

Osastolla oli mukavasti otettu myös huomioon yleisön osallistaminen; kilpailuna oli suunnitella oma kaupunginosavaakuna. Kun paperit ja tussit oli tyrkyllä, jätin myös oman ehdotukseni mukaan. Messupaikkaankin sopien kisatyöni aihe oli pasilan kaupunginosa, jota lähestyin omien mieliaiheideni kautta.

Kirjarintamalla oli paljon kiinnostavia teoksia. Eräs niistä oli jo aiemmilta vuosilta tuttu Piraatti Pete -kirjasarja. Koska pappi kastellessaan kaljuani vuonna 1974 lausui saman nimen kuin kirjan merirosvolla, on matkan varrella muotoutunut harrastuksekseni keräillä kaimakirjoja omaan arkistooni. Tällä kertaa en ostanut kuitenkaan näitä, koska yksi nide jo kotoa löytyy.

Pappi tuli mieleen toisellakin osastolla, kun huomasin yli 2000 vuotta vanhan  uutuuden, jonka tarina on ehkä maailman tunnetuin. Piplian myymä Raamattu oli saanut tuoreemman ulkoasun, kun kannet oli puettu farkkuun. Takataskut ja kaikki. Rokrok.

Hyvin erilaista, mutta myös erittäin pitkät perinteet omaavaa aihepiiriä oli tarjolla monipuolisesti kun vastaan tuli tiski, jossa oli runsas valikoima tatuointeja käsittelevää kirjallisuutta.

Divareita oli myös kattavasti osastoilla. Eikä tarjonta rajoittunut onneksi iänikuisiin Päätaloihin ja Paasilinnoihin, vaan tiskillä lepäili muovitettu Lipponen  sekä muita helmiä muutaman vuosikymmenen takaa.

Tapahtuipa iloinen jälleennäkeminenkin, kun vihdoin löysin Judge Dredd sarjan kakkos albumin, jossa Tuomarit olivat graffitimaalareita jahtaamassa. Ensikosketuksen tähän herkkuun sain Riihimäen Kaupunginkirjastossa yläasteella ja mikäs teinaria silloin olisi enemmän kiinnostanut kuin tyylikkäästi piirretty väkivaltasarjakuva graffitimausteilla. Nyt viimeinkin albumi löysi myös omaan sarjishyllyyni.

Viimevuotiseen malliin Kallion Lukion osastolla oli suihkepullotaidetta käytetty messuosaston viihtyvyyden lisäämiseen. 

Työn jälki näytti tutun tyylikkäältä ja ihmekös tuo, asialla oli ollut Riksun maalinäppi Amir Daoud sekä joku toinenkin  suihkuttelija. 

Propsit peinttareille!

Käytävillä vaeltaessa tuli vastaan myös vähän kovempia isoja lettereitä. Näinhän se on että kirjaimet on tälläkin taiteen saralla kaiken A ja O.

Hienon Dredd- sarjiksen lisäksi graffitia on tätä nykyä myös lastenkirjojen sivuilla. Mauri Kunnasta  tuskin tarvitsee hirveästi esitellä, mutta hänen laajassa tuotannossaan on paljon käänteitä, joista ei moni tiedä.

Kunnas oli messuilla signeeraamassa, ostin kirjan kainaloon ja jonottamaan. Vuoroa odottaessani sattuikin sopivasti kirjan sankari kulkemaan ohi, kaverikuvaan en kuitenkaan päässyt koska olisin menettänyt vuoroni pitkässä jonossa.

Juuri tämän kirjan ostoon oli poikkeuksellisen painava syy, sillä

Hyvää Yötä, herra Hakkarainen –albumista löytyy parin sivun tarina, jossa liikutaan ratapihalla ja kannut helisee:

Sain Kunnakselta omistuskirjoituksen kirjan graffitiaukeamalle, kun kerroin lyhyesti toimivani aihaalueen parissa mm. opettaen graffitin alkeita muksuille. Kiva kommenttikin tuli Otavan osaston myyjältä nimmaria odottaessa: "Mun lastenkin mielestä toi aukeama on kirjan paras". 

Mielenkiintoista on myös se, että tarinassa pahista esittää possu ja poliisina on kissa.  Katutaiteen puolella roolit on totuttu näkemään lähinnä päinvastoin.

Tarina on kiinnostanut lasten ja lastenmielisten lisäksi myös kriitikoita, jotka arvostivat tarinaa näin:

Luettuani pari vuotta sitten
 Minä Mauri Kunnas kirjan, jäi mieleeni hauska juttu jossa piirtäjä kertoo omasta historiastaan. Siinä selviää myös kuinka koulupoika Mauri tuherteli koulutunnit läpeensä, samoin kuin monet muutkin tulevat taiteilijan alut ovat tehneet. Välillä kynä oli vienyt nuorta miestä vähän isommallekin pinnalle, mutta seiniin piirtely oli kuitenkin loppunut nopeasti. 

Tyylikästä tussin jälkeä koulukirjan kannesta löytyikin näytteenä .

  

Lähde: Minä Mauri Kunnas

Omistuskirjoituksesta kiitollisena esitänkin esikuvalle kutsun tätä kautta; kun katutaide on näemmä lähellä mestarin sydäntä, toivotan tervetulleeksi milloin vain päiväkahvien sijaan spraymaalauksen merkeissä vaikkapa Suvilahteen suihkuttelemaan. 
Neuvon mielelläni tekniikoissa ja tarjoan maalit.