Isoveljen kengis

NYT ANNETAAN KENKÄÄ!!

Siis vuodelle 2013. Sen kunniaksi vuoden viimeinen juttu käsittelee tennareita.

Muutama vuosi sitten ostin 3 paria valkoisia Vansseja jonkun urheilukaupan loppuunmyynnistä, kustomointiaiheita odottamaan. Yhdestä parista tuli tonttutossut, toinen pari on yhä blancona ja kolmansien tarinan kerron tässä.

Jouluna halusin osoittaa kunnioitusta ja annoin "henkiselle isoveljelle" 

kustomoimani sniikkerit lahjaksi. 

Bboy Pimpu on nimi, joka putkahtelee vastaan tuon tuostakin kun kotimaista hip hop- historiaa kaivelee. 1983 alkaen urbaanin kulttuurin käänteitä 

monin tavoin tallentanut mies 

on raottanut katukulttuurin helmiä sisältävää arkistoaan 

muutamia kertoja alan historiikkeja varten, kuten mm. kirjoihin:

• "Helsinki Graffiti" (Anne Isomursu & Tuomas Jääskeläinen, 1998)
• "Riimi riimistä" (Jani Mikkonen, 2004)
• "Breikkaus on mun elämäntapa" (Nina Tuittu & Anne Isomursu, 2005)

Tuoreimpana julkaisuna tietysti breikkiaiheinen dokumenttielokuva:

• "Suomibreikkiä 1983-2013" (Hiski Hämäläinen + työryhmä, 2013

Ja mikäli oikein on merkkejä luettavissa, ei Pimpun arkistot edelleenkään pölyty rauhassa , vaan herkkupaloja on maisteltavissa jatkossakin eri projektien yhteydessä. Hyvä niin.

Moni kutsuu itseään "Paljasjalkaiseksi Helsinkiläiseksi", 

eli on asunut koko elämänsä täällä.

Mies joka on asunut koko elämänsä Haagassa, voikin käyttää nimitystä "Paljasjalkainen Haagalainen". Mutta eihän ne jalat kirjaimellisesti paljaat ole. Ne lepäävät sellaisissa tossuissa, joista se hip hop- hissa selviää vaikka kantajansa vaikenisi kuin muuri. 

Väritetty betonimuuri.

Katukulttuurissa on aikojen alusta tuotu esille omaa asuinympäristöä helpolla tavalla: postinumerolla.

Graffitiwraitteri TAKI 183 lisäsi nimensä perään asuinalueensa katunumeron, 

kotimaisessa puhemusiikissa mm. Roihuvuoren 82 ja Olarin 21 on kuultu ja nähty useasti biiseissä ja monien artistien ihoihin tikattuna.

Kenkiin joiden teema on hip hop ja Haaga, tuli myös postinumero 35.

Sinivalkoinen värimaailma ei liity millään tavalla isänmaallisuuteen, vaan pohjautuu 

kaupunginosa- liikennemerkin väreihin:

Tietysti piti sutaista omakin nimi sinne sekaan.

Tähän päätteeksi sopii Ipanapa Räp -levyltä  Redraman "Isoveljen Kengis" biisi...

Pimpu on itseäni 3,5 vuotta vanhempi, 

joten henkinen isoveli-termi on senkin takia paikallaan. 

Rediä lainaten "...se on just striittii". 

Niin myös Pimpu.

Redrama: Isoveljen kengis (Ipanapa Räp)

VÄRIKÄSTÄ JA VILKASTA VUOTTA 2014 KAIKILLE !!

Joulupukki. Tilaajan ohjeistus

Huomenna on taas vihdoin Se päivä vuodesta,

 minkä takia on purtu hammasta ja pysytelty kilttinä.

Itsekin olen kovasti koettanut opiskella siellä Metropolian Kulttuurituotannon linjalla, 

vaikka ajoittain koulu onkin himputin haastavaa. Kuten esim. it-taidot atk-luokassa…

Viestinnän tunnilla piti tehdä powerpoint esitys jostakin tuotteesta ja 

päätin nyt taas lyödä pari kärpästä yhdellä iskulla…

 Siispä jaan jouluhenkisen esitykseni teillekin.

Powerpointin dioja en osannut suoraan tänne linkitellä, eli oppimista todellakin riittää yhä

mutta käsiteltävä viesti pitäisi aika hyvin aueta valokuvienkin kautta.

Joillekin kanssaeläjille joulukuusen varastaminen on perinne. Hyi hyi. 

Mutta Joulupukkia et voi varastaa. Hänet pitää tilata.
Entä kuinka se onnistuu?

Näin:

Toivottavasti teidän perheessä tilaus on toimitettu ja pukin odottelu voi alkaa pikkuhiljaa.

Toivotan kaikille blogin lukijoille rentouttavaa ja nautinnollista Joulun aikaa.

Pitäkää korkki ja kännykkä kiinni, ja nauttikaa läheistenne seurasta.

Hautarauha ja Stop Töhryille

Joulu on kulman takana. 

Pyhien aikana on hyvä muistaa menneitä ja kunnioittaa läheisiään.

Siihen liittyen kävin hautakivellä. Alkuvuodesta poikkesin siellä viemässä havuseppeleen ja kuten tapana on, välillä täytyy muutenkin leposijoja hoitaa jotta hautarauha säilyy arvolleen sopivana.

Kesällä Hesari teki muistomerkistä pienen jutunpätkän ja silloin jo arvelin, että joillekin kyseisenlainen muistaminen voi olla liikaa. Varauduin huoltotoimenpiteisiin ja eihän siinä mennytkään kuin pari viikkoa kun piti ylläpitotoimenpiteitä suorittaa.

Joku oli käynyt kertomassa mielipiteensä MAALARINTEIPIN avulla. Naureskellen nypin teipit irti ja ajattelin, että vierailija oli varmaan joku vanhempi kansalainen, jolla sattui varastossa löytymään teippiä ja paremman buffausvälineen puutteessa askarteli viestinsä kiveen.

Pari viikkoa sitten huomasin, että vihaisia vieraita oli jälleen poikennut. 

Nyt vähän järeämmin varustautuneena.

Tällä kertaa muistomerkki oli saanut lisäväritystä pintaansa.

Laitoin tekstarin frendille; "Nyt se hautakivi on töhritty maalilla"

Vastauksena tuli kommentti: "VANDAALIT! ;)"

Mitään järkevää tekstiä en kyennyt tulkitsemaan, ilmeisesti pointti oli ollut vain 

kertoa mielipiteensä aiheesta.

Vaikka spraymaali aiheeseen sopiikin, päätin kuitenkin puhdistaa peinttaukset pois.

 Asetoni ja pumpulityynyt auttoivat puoli tuntia kestäneessä buffaamisessa.

Jos tekijä tuntisi minut paremmin, olisi hän tiennyt että en jätä hommia puolitiehen. 

Vaikka synnytinkin duunin yön pimeydessä, varauduin jatkotoimenpiteisiin jo silloin.

Maalipinnan suojaksi sivelin pensselillä 8 kerrosta vahvaa venelakkaa.

Siksi pinta ei paljon asetonista välittänyt.

Kasvojen kohotuksen jälkeen uutta suojaa kehiin, 

tällä kertaa spraylakkaa uudet 8 kerrosta.

Jos läheltä katsoo, niin näkee, että punaisia pikkupilkkuja jäi betonipinnan pieniin reikiin yhä, mutta aivan sama. Jääpähän pikku muisto, että muistomerkki on herättänyt tunteita.

Siellä se nyt edelleen patsastelee. Havuseppeleestä on neulaset tippuneet jo aikaa sitten ja alta paljastui se Pasilan gallerian piikkilangasta muotoiltu runko, jossa vielä muutama spraykannuetiketeistä muotoiltu ruusukekin roikkuu.

Jos jollekulle tuli pakottava tarve ja into lähteä uusimaan väritysprosessi, 

tai muuten tuhota muistomerkin viesti, niin siitä vaan.

 Roinaa ja kromia löytyy ja sapluunakin on tallella.

Loppuun virsi aiheesta:

Asa: Stop Röhmyille

Joulunäyttelyni "HENDE: Aika Lelu Liikkeellä"

Vuosi 2013 oli "melko" vilkas. Opiskelun, yhdistystoiminnan ja tilaustöiden lisäksi valmistelin kaksi soolonäyttelyä. Ensimmäinen oli kesän ajan Katajanokalla, jonka taustasta kerroin tässä  ja duunien tarinoista tässä lisää. 

Projektin valmistelusta Felt Fotografin Lari teki 

making of -videon, jonka ääniraidaksi  Scure antoi käyttöön biisinsä "Nuoruus".

Joulun alla avasin vuoden toisen näyttelyni, tällä kertaa Geezers the Shopissa. Näyttelyjen työt erosivat aika vahvasti tyyliltään. Teema oli kesällä vankeus/vapaus, koska näyttelytila oli entinen vankila. Tällä kertaa menin graffitihistorian teemoin, koska näyttelytila on osa katutaidetarvikeliikettä. 

Näyttelytilan varasin reilu vuosi sitten, mutta "yllättäen" taas tuli duunien kanssa niin kiire että muutama idea jäi ajanpuutteen takia toteuttamatta. Valmiita töitä tuli kuitenkin 25 kpl esille. Tässä niistä muutaman esittely taustatarinoineen.

Tykkään muokata jo olemassaolevia esineitä yksilöllisemmiksi. Vaatteet, fillarit, lenkkarit jne on hauska  koristella jollain pikku twistillä, jollaista ei ole kellään muulla. Tätähän on katukulttuurissa tehty aina. Ja  nykypäivän "osta ja heitä pois"-arvojen aikana kierrätyskeskuksista ja kirppiksiltä löytyy hiomattomia timantteja lähes joka kerta käydessä.

Graffitikulttuurissa vasta-alkajia kutsutaan "leluiksi" ja maalausten kohteet Ameriikan ihmemaassa oli 1970 luvulta alkaen metrojunia. Siksi muokkasin muutaman leikkikalun freshimmäksi. Ensin ne piti tietysti pestä puhtaaksi, jotta maalaus onnistuu hyvin.

Vähän asetonia, maalitussia, spraylakkaa ja muutama tunti kumarassa keittiön pöydän ääressä.

Tadaaaaa...

Välttelen sitä sinikeltaista kodintarvikeliikettä jonka nimi alkaa iillä ja loppuu aahan. Sieltä kuitenkin sai ennen maitolasista lamppua, josta saa mukavasti värkättyä kotimaisen tuubiporkkanan. Kierrätyskeskuksesta onkin löytynyt kivasti aihioita siihen hommaan.

Perheenisän metromaalaus on kiltimmästä päästä. Inspiraatio voi iskeä vaikka kesken lasten elokuvan.

Innoittajina herrat Tarmo Karvanen ja Masi Pallopää.

Kirppikseltä bongasin myös hauskahkoja kissakelloja:

Varmaan varttitunnin seisoskelin kello kädessä kirppispöydän edessä, mutta visio löytyi. Sahauksen, tussaamisen ja lakkaamisen jälkeen näpeissä oli vähän räpäyttävämpi seinä-/pöytäkello:

Tietysti myös graffitia piti näyttelyyn tuoda.

Viime aikoina on ollut havaittavissa niin tykkääjiä 

kuin heittereitäkin peinttaushommieni suhteen.

Oli siis otettava kantaa.

Idea lähti klassisesta "HELLO my name is"-tarrasta, jota on aiemminkin katutaideskenessä käytetty useilla mantereilla. 

Väänsin tekstiä miun maun mukkaan:

Viivotin ja lyijykynä auttoivat alkuun.

Yövuoro Kalasatamassa sujui hämärähommissa ensimmäistä duunia väkertäessä

Ei mennyt ihan mutkitta tämä projekti. Säätila koetteli voimakkaasti.

 Muistilappu itselle: älä käytä lateksia pohjalla syyssateiden aikaan:

Mutta kärsivällisyys palkitaan. 

Viidennellä maalauskerralla sain homman loppuun Myyrmannin edustan lupaseinällä:

Duuneihin on hauska välillä piilottaa jotain löydettävää.

Tässä alla lukee YOU

käsistä Y ja U, pärstästä O.

Sarjaan kuuluu 7 piissiä, joista muodostuu otsikon kanssa yhteensä lause:

"HENDE my fame is ..what ever you like, but I don't mind"

Projektissa pystyin yhdistämään monta katutaiteen osa-aluetta samaan soppaan:

-tarrat (lähtökohta)

-stencilit (otsikko)

-piissit 

-charat

-tagit (alapalkin teksti)

- luvattomien duunien nopeus (musta bubbletausta)

Täsmennyksenä vielä että vaikka jätin osittain allaolevia piissejä näkyviin enkä jyrännyt kokonaan piiloon, tein siten siksi, että halusin valokuvista näkyvän, että ne on toteutettu graffitiseinille eikä  minnekään sisästudioon. 

Duunit kehitin paperikuviksi. Raameihin halusin joulun henkeä "piparmintturaidoin"

…tulikin vähän räiskyvämpiä raitoja. 

Ketään ei kuitenkaan vahingoitettu prosessissa fyysisesti.

Tein myös isomman kollaasin, jossa löytyy fotot kaikista sarjan duuneista ja näkyy eri kaupunkien maalauspaikat. Raamit sain vuosia sitten faijalta ja monen muuton jälkeen niille löytyi nyt käyttöä. Valokuvien alle bommasin projektin nimen

Yllätysbonarina mahdolliselle ostajalle heitin taustapuolelle terveiset:

Näyttelyn piti alkaa klo. 18, mutta itselleni valitettavan tyypillisesti homma oli silloin vielä vaiheessa:

foto: Wäinö

Mutta valmiiksi tuli.

Avajaisissa on monesti tarjolla viiniä ja pikkusuolaista.

Hernekeitto-sanasta olisi saanut helposti nimikkosoppaani sanaleikillä,

mutta koska monen mielestä katutaide on ihan pas*aa, 

laitoin "tölkin" tekstin sen mukaan

Hendenkeitto teki kauppansa, vaikka koostumus olikin lopulta lähempänä muhennosta.

Avajaisvieraita kävi ja soppa tuli syödyksi. 

Pari duunia tuli varatuksi, mutta kenenkään ei tarvinnut lähteä kotiin ilman hankintoja. 

Tarjosin raudanlujan matkamuiston gallerian huudeilta poimittuna: 

Näyttely auki vielä viikon. 

Jos katukulttuuri lämmittää, hanki pukinkonttiin erilainen lahja, noudettavissa 23.12. alkuillasta alkaen.

Loppuun tietty nimitarrateeman mukaista puhemusiikkia.

Eminem: My Name Is

Kiitos ja anteeksi

Break SM -13 ja vähän ringittelyn hissaa

Otetaan tähän väliin breikki graffitista ja mennään koulun penkin kautta linoleumin ääreen.

Vaikka itsellä tuulimyllyt ja muut breikkimuuvitestailut jäikin pitkälti kasarille, on sen alan tekijämiesten  aikaansaannokset arvostuksensa ansainneet.  Siitä syystä viskaan kulttuurituotannon Taiteiden tuntemuksen tanssiraportin breikkiosuuden teillekin jakoon.

Alkuun lyhyesti suomihissaa ja sitten tuoreimmat sm-skabat

Breikki 

1984 tuli Suomessa elokuviin elokuva nimeltä Beat Street . Jos Helsingin Kaupungin Rakennusviraston Kauko Haantie ja kumppanit olisivat tienneet, mitä leffasta seuraa, tuskin esityslupaa olisi koskaan tullut. Elokuvassa New Yorkin lähiönuoret maalasivat graffiteja juniin ja seinille, soittivat levyjä kellareissa ja räppäsivät niiden tahtiin. Kaiken tämän lisäksi kaverit tanssivat linoleum- lattiamattopalasten päällä kaduilla. Tämä leffa synnytti hyvin pitkälti suomalaisen hip hopin joka tänäkin päivänä elää ja voi hyvin.

http://tensofyears.at.ua/_bd/0/10.jpg

Vuosien varrella olen saanut seurata kuinka yhä uudet nuoret löytävät iloa elämäänsä näillä keinoin ja heille tietoa ja oppia ovat jakamassa monet niistä kasariteinareista, joille hip hop on elämäntapa. Tästä aiheesta ilmestyi 15.11. dokumentaarinen elokuva: Suomibreikkiä 1983-2013

Leffan on ohjannut Hiski Hämäläinen ja elokuvaa varten on haastateltu useita kymmeniä alan piirissä vaikuttaneita tanssijoita. Laajan kuva-arkistonsa kätköistä herkkupaloja projektiin luovutti Pimpu, maamme legendaarisin hip hop- dokumentoija. Lippis nousee!

Riihimäellä asuessani samassa koulussa oli Jesseksi kutsuttu pari vuotta vanhempi poika, joka kulki Adidaksen verkkareissa, kun muut käyttivät bootseja ja nahkatakkeja. Jesse13 nimellä tunnettu Kai Viljanen onkin arvostettu legenda breikkipireissä ja hän opetti jo vuosia sitten Riihimäen nuorille breikin alkeita. Jos nimi ei ole tuttu niin Youtube auttaa: 

Jesse13 1984-2008 

Valkoisessa paidassa Jesse oli taas sm-skaboissa paikalla tarkkailemassa miten ringittelyt sujuu nuoremmilta. Vasemmalla Alex Gyllenbögel myös silmä kovana.

Muita merkittäviä hahmoja isojen lenkkareiden ja värikkäiden lippisten parissa on mm. Oululaislähtöinen Bboy Ätä, joka Reija Wäreen kanssa avaa yhä uusia polkuja tanssitaiteelle teatterisalienkin kautta sekä Jyväskylästä ponnistava

 Bboy Focus ; Jussi Sirviö. Hän kiertää maailmalla 

Flow Mo –ryhmän kanssa ja vie kotimaista tanssikulttuuria eri mantereille nöyrällä asenteella mutta voitontahtoa puhkuen.

Voitontahto ja elämänilo kuuluukin mielestäni tanssiin ja hip hopiin ylipäänsäkin suurelta osin. Aina voi kehittyä ja koettaa voittaa itsensä uusien tekniikoiden tai erilaisten liikkeiden voimin.

Aivan kuten vaikkapa Disabled Theater – esityskin näyttää toteen, tanssin avulla voi tuoda esille omia tunteitaan monella tavalla. Breikkihän syntyi jenginuorten keskuudessa ja oli vaihtoehtoinen tapa selvittää korttelien herruutta väkivaltaisuuksien sijaan.  Sen jälkeen voimaannuttavana  keinona katutanssia on käytetty myös vammautuneiden parissa,  kuten brittiläinen DV8- tanssiryhmä on tehnyt.

Myös kotimaassa on koettu traaginen mutta hieno tarina, kun tanssija 

Mikael Turtiainen jäi vuonna 2008 raitiovaunun alle ja sai vakavan aivovamman. Tästä huolimatta Mikael tanssii tänäkin päivänä, tosin rajoitetummin ja avustajan kanssa, mutta tanssi on ollut hänelle äärettömän tärkeä kuntoutumiskeino. Viime vuonna Mikaelin kunniaksi järjestettiinkin tanssitapahtuma, jolla kerättiin varoja tanssiterapian kehittämiseksi vaikean aivovamman saaneille.

Tanssi voi muuttaa elämän.

Monella tapaa.

Vierailukäynti: Break SM

 Breikin vuotuiset sm-kilpailut sijoittuvat sopivaan saumaan. Ne järjestettiin jo kahdettatoista kertaa . Sain siis hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla; näin skabat, räpsin nipun kuvia ja sain inspiraatiota uuteen taideprojektiini. Kaiken lisäksi näin ystäviä, edustelin omia organisaatioitani FFA-crewiä (Funky Flow Artists) ja UZN 5:1 (Universal Zulu Nation) ja tietysti koin ”korkeatasoisen alakulttuurielämyksen”.

Järjestämässä olivat olleet Saiffa – Flow Mo Dance School yhteistyössä Suomen Bboy-Liiton ja Opetusministeriön kanssa. Tapahtumasta lisäävirallista infoa: http://breaksm.net

  

Breikin SM-kisoihin oli ollut karsintoja eri kaupungeissa ja nettiäänestyksen kautta lopulta oli näistä kilpailijoista valittu jatkoon ennalta 8 tanssijaa. Toiset 8 finalistia valikoitui aamupäivän aikana tanssikoulu Saiffalla käydyissä karsinnoissa.

 Tulossa oli tulenpalavat tanssibattlet. Jopa niin tuliset, että tapahtumapaikkana oli ravintola nimeltä Lämpö ja päivämääränä 1.12. eli ilman välipisteitä yleinen hätänumero!

Sarjoja oli kolme:

·      1 vs1 Breaking (alle 14-v)

·      1 vs1 Breaking (avoin)

·      Breaking Crew Battle (3-8 henkeä per ryhmä)

Tässä tiivistyykin mielestäni genren kiinnostavuus. Alan harrastajien ikähaitari heittää äärestä laitaan, samassa ringissä voivat bätlätä niin 10-vuotias lapsi, 30-vuotias konkari bboy, tai vaikka 70-vuotias eläkeläinen, kuten Crazy Grandma nimellä tunnettu ruotsalainen b-girl...

Tärkeintä on hauskanpito yhteisen asian parissa eikä niinkään verenmaku suussa taistelu. 

  

Tälläkin kertaa oli nähtävissä kuinka nuorempi polvi otti tilaa haltuun aina välillä kokeneempien breikkareiden välissä. Tekemällä oppii, kuten sanotaan ja tanssissakin tämä pitää paikkansa.

Kun battle sitten alkoivat, oli ennakolta valittu ns. Great Eight, kahdeksan tanssijaa, joille haettiin karsintojen kautta 8 haastajaa. Tässäkin joukossa ikähaitaria oli huomattavasti, mutta kuitenkin kilpailijat olivat breikanneet pääsääntöisesti yli 10 vuotta.

Tuomareina oli tällä kertaa Venäjältä saapunut Yan the Shrimp , Norjasta kotoisin oleva Dark Mark sekä kotimaatamme edustanut Rome-1. Tuomareista lisätietoa Break SM:n sivuilta:

 Tuomarit-Break SM

Bboy -tuomaristo ringitteli alkulämmittelyissä samalla parketilla kisaajien kanssa, joka myös on aika ainutlaatuista urheilun saralla. Vai oletteko nähneet koskaan vaikkapa mäkihyppytuomareita loikkimassa koekierroksella kilpailijoiden kanssa? Tai nyrkkeilytuomareita sparraamassa kehässä ottelijoiden kanssa ennen varsinaista matsia?

Musiikista vastasi DJ-roolissa tällä kertaa ollut Focus sekä DJ Mercy One.

Tapahtuman spiikkasi “mölyapinaksikin” itseään tituleerannut Bboy Wartecs ja juoksevista asioista vastasi Bboy Hatsolo.

Tapahtuma alkoi klo.17 ja loppui klo. 22.00. Niin kauaa en pystynyt olemaan paikalla, vaan lähdin kahden tunnin jälkeen. Lopullisia tuloksia en siis itse nähnyt.

Avoimen sarjan voittajaksi kuitenkin selviytyi jyväskyläläinen bboy Elmonaattori.

Energinen tehopakkaus rokkasikin vakuuttavasti ja

kilpailijaesittelyssä hän ilmoittaa “tavoitteekseen teleportata”, kun pitäisi kuvailla omaa tyyliään.

Teleportataanpa siis vuoteen 2005  Tampereelle,Härmälän leirintäalueelle, jossa oli Hip hop- festivaali 

Turnin Fest . Paikalla oli kaikki elementit; MC:t räppäsivät lavalla DJ:den luomien biittien tahtiin, wraitterit maalasivat graffiteja aluetta ympäröivään aitaan ja alueen laidalla oli myös katos, jonka alla lauma nuoria pyöri linoleumin palasella. Breikkibattlea juonsi nuori mies suoralippaisessa lakissaan; Elastinen. Kisaajien joukossa oli tyttöjä ja poikia, pääsääntöisesti n. parikymppisiä lökäpöksyjä.

Siellä matolla pyöri väkkäränä myös vaaleatukkainen ipana, arviolta n. 10-vuotias poika joka jäi mieleeni koska hän hymyili taukoamatta ja jonka runin jälkeen puolta pidemmät ja vanhemmat breikkarit taputtivat ja kannustivat tätä pikkukundia.

Ellei kasvomuistini ja päättelykykyni ihan häränpyllyä heitä, niin…

se ipana oli Elmonaattori.

Näin tässäkin skenessä on nähtävillä sitkeän työn tulos ja pitkäjänteisyyden hedelmät. Tanssisaleilla käy pyörähtämässä vuosittain varmasti satoja wannabe breikkareita, jotkut jatkavat vuodesta toiseen, jotkut vaihtavat seuraavalla viikolla vaikkapa sählyyn. Mutta toiset se rytmi vie mennessään, eikä enää voi puhua harrastuksesta,vaan elämäntavasta.

Aivan kuten Isomursun kirja on nimetty.

 Break SM 2013 kisat näet myös kotoa käsin YLE 2:lta ensi viikon sunnuntaina 22.12. 

Jos vaikka saisit kipinän Lämmön skaboista 

ja uudenvuodenlupauksena löytäisit itsesi alkuvuodesta uuden harrastuksen parista ;)